Täydellinen viikonloppu

...lukuunottamatta sitä, että tulin sunnuntaina kipeäksi enkä pääse tallille ja kouluun. Nyt täytyy vain yrittää parantua, jotta pääsen taas ratsastamaan. Eilen olisi ollut Kati Mallatin estevalkku, mutta nyt sekin piti perua...

Viikonvaihde oli muuten tosi onnistunut, koska näillä näkymin talliin saadaan ensi kesänä pikku Neesa:) Voi apua, miten pysyn nahoissani 11 kk:ta, kun tietää, mitä on tulossa. Eikä ajatus koulusta ja tulevasta talvesta hillitse minua yhtään. Olen niin innoissani, että en tiedä, mihin loikkaisin seuraavaksi. Pelkällä orin vaihtamisellahan saatiin tamma kantavaksi ja nyt vain voidaan odotella ja haaveilla pikku vaavista. Kisaratsua minulla ei nyt ole seurani mestaruuskisoihin eikä muuallekaan ja se vähän harmittaa, mutta kaikkea ei voi millään saada:)

Jos varsasta tulisi edes puoliksi emänsä veroinen kaunotar...

Lauantaina kävimme pyörähtämässä Parenskin kanssa Vaasan raveissa ja hupsista... Parenski voitti hiuksenhienolla erolla toiseksi tulleen hevosen! Ori päästeli kaksi kierrosta koko ajan kärjessä ja pysyi siinä maaliin asti. Silloinhan ääneni oli vielä kunnossa, joten päätin tuulettaa oikein kunnolla ja hypin aidalla kuin leikki-ikäinen pikkulapsi, joka on saanut uuden lelun.Ympärillä seisoskelevat ihmiset vähän katsoivat minua, mutta hällä väliä. Parenski on nyt tehnyt kaksi täysin laukatonta juoksua ja se tuntuu ihanalta. Ja silloinhan kuuluu iloita, eikö niin? Kamera tietysti unohtui kotiin, joten voittokuvat jäi saamatta. Tämä otos näpättiin seuraavana päivänä, kun Parenski velipojan kanssa tutki, mistä Lidlin crocsit on tehty...

Siis mikä tää niin kuin on olevinaan??

Arvonnan mainostus

 Marliinun elämää blogissa on meneillään arvonta johon voit käydä osallistumassa, kun klikkaat tosta linkistä:) Alla on kuvat palkinnoista, joita voi voittaa. Ei muuta kuin osallistumaan!

JH Collection päitset

CRW softshell käsineet

Patriin luottamustehtävässä

Viime sunnuntaina oli rakuunaratsastuskulkue Isossakyrössä ja postaus tulee vasta nyt... Koittakaa kestää, mutta nyt viikonloppuna minulla on enemmän postausaikaa.

Tapahtuma oli järjestetty 1700-luvun markkinoiden yhteydessä. Kulkueen kolmella ensimmäisellä oli yllään rakuunapuku, kahdella seuraavalla lottapuku ja lopuilla ratsastajilla kisavaatteet. Patriinalla oli varusteinaan Suomen armeijan satula ja suitset. Varsinainen kulkue alkoi vasta kahdeltatoista, mutta meidän piti olla paikalla jo yhdeltätoista, jotta kaikki alkuhässäkät saataisiin järjesteltyä. Patriina käyttäytyi koko ajan esimerkillisesti, vaikka se ikävöikin kotiin jäänyttä Sinileetä. Porukassa oli kymmenen ratsukkoa, jotka aseteltiin parijonoon ja edessä käveli yksi hevonen ja takana toinen. Neesan piti olla viimeisenä kulkevan orin parina, mutta toisin kävi, kun tamma järjesti pikku yllätyksiä perjantain harjoituksissa. Joten Neesa jäi kotiin.  Kulkue tuli tietä pitkin muodostelmassa, jossa Patriin oli ensimmäisessä parissa keulahevosen takana. Ratsastajajoukko kiersi vanhan kirkon pihassa ja palasi koululle, josta kulkue lähti. Yleisöä oli paljon joka puolella.

Tämän jälkeen hevoset lastattiin trailereihin ja kuskattiin Isonkyrön uudelle kirkolle, jossa suoritettiin seppeleenlasku sankarihaudalle. Hevoset käyttäytyivät hyvin ja päivä oli erittäin onnistunut kaikin puolin. Patriin sai vielä jäädä traikkuun syömään, kun kävimme markkinoilla pyörähtämässä. Sitten lähdettiinkin jo kotiin, koska vaavi odotteli jo mamia takaisin. Voi että, kun se oli iloinen, kun näki Patriinan, vaikkei sillä mitään hätää ollutkaan.


Ja sitten lopuksi vielä hieman asiaankuulumaton kysymys. Olen pitkän aikaa miettinyt, miten tuota tekstikenttää saisi levennettyä. Jos joku osaisi neuvoa, niin voisi laittaa kommettikenttään viestiä.

Vihdoinkin valmennuksessa!

Nyt blogin pito jää vähemmälle, koska koulu on alkanut. Olen itse kuitenkin jo kahdeksannella ja illat menevät läksyihin, hevosten ratsastamiseen ja muuhun hoitoon. Yritän kuitenkin kirjoitella edes kerran viikossa. Tietokone on kuitenkin se asia, josta on pakko tinkiä. Mutta nyt ajattelin naputella pienen postauksen valmennuksesta, joka oli jo lauantaina...

Valmentaja olikin ihan uusi. Hän on Saulin rakuunakaveri, joka asuu Helsingissä. Kokenut pitkän linjan upseeriratsastaja, joka on mennyt koulua, esteitä, katrillia yms. Kaiken lisäksi hän tuli valmentamaan minua ja Neesaa kotikentälle, mikä oli varsinaista luksusta:) Aloitettiin vain kevyesti, koska olin hänelle uusi tuttavuus ja Neesa palailee tauolta. Hyppäsimme ihan perusjumppasarjaa ensin kahden askeleen välillä ja sitten yhden askeleen välillä, mikä vaati jo todella hyvää tasapainoa. Sitten hypättiin pientä kavalettia kaarevalla lähestymisellä ja lopuksi yksittäistä pystyä. Näistä sitten kasattiin pieni rata, joka tultiin muutaman kerran. Valmentaja sanoi, että voisin istua vielä hieman matalemmalla kevyellä istunnalla ja myödätä vielä alemmas kaulaa pitkin, vaikka tokihan minä olen niin tehnytkin. Tunti oli opettavainen ja kiva pitkän tauon jälkeen. Lopuksi hän kehui Neesa tasaiseksi ja hyvin koulutetuksi hevoseksi. Sain taas olla ylpeä mamin pikkuisesta<3

Neesa ''sukeltaa'' esteelle, jos se on matala.

Tiukka kurvi tulossa.

Tultiin aika juureen...

Nyt hepo tai ratsastaja ei sukeltanut.

Ratkiriemukas kesäsää

Mikaela Lindh ja Mas Guapo

Kirjaimellisesti vettä tulee kuin Esterin per******. Nytkin ulkona sataa kaatamalla. Eihän sateesta ole muuta haittaa kuin se, että ratsastuskenttä muistuttaa enemmän maauimalaa kuin kenttää... Eilenhän pääsin jo hyppäämään Nasserilla, koska pohja ei ollut enää märkä. Eilen maastossakin oli kuivempaa, joten uskaltauduin sinne Neesalla. Mutta tässä sitä nyt taas ollaan. Kaiken lisäksi maastossa ei ole kovin hääppöstä mennä, kun tiet lainehtivat. Minua sapettaa aivan hirveästi tämä ilma... Niin kuin varmaan jo huomasittekin.

Tiffany Foster ja Victor esteradalla

Onneksi telkkarista on tullut ratsastusta:) Sunnuntaina katsoin esteitä ja voi että, kun ne hevoset ovat hienoja ja taitavia. Ihan tässä alkaa tehdä mieli hypätä. Mutta tällä säällä siitä ei taida tulla mitään. Tänään onneksi tulee kouluratsastusta ja aion valloittaa sohvan sillä sekunnilla, kun lähetys alkaa. Yritän päästä illalla ratsastamaan, jos ei sada.

Hevoset ovat sateesta huolimatta voineet hyvin ja nauttineet olostaan. Eivätpä itikat kiusaa, kun tuulee ja sataa:) Enpä nyt jaksa höpistä tämän enempää, koska ei ole mitään kerrottavaa. Olisiko teillä lukijoilla postausideoita? Tekisinkö varustepostauksen vai jonkin esittelypostauksen? Laittakaa kommenttia, minkälaisen postauksen tahdotte.

Missä oikein mennään?

Nenä ylös....

Kirjoittelu on jäänyt, kun on ollut paljon muuta tekemistä. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa rakkaille lukijoilleni, missä oikein mennään.

Perjantaina Nasserilla pääsi ratsastamaan ihan satulalla, mutta nyt alkoi takapakki. Satulavyö oli hinkannut tikkikohtaa jonkin verran, mutta ei siinä kaikki. Alue on nyt turvoksissa eikä ota ainakaan heti laskeakseen. Olen nyt ratsastanut ilman satulaa ja kaikki on ihan ok. Toivotaan nyt vain, että kaikki sujuu hyvin ja alue paranee normaaliksi. Avohaava on todella siisti ja hyvin parantunut, vaikka on vielä pikkuisen auki. Onneksi hevonen on koko ajan ollut iloinen ja terveen oloinen, eikä mitenkään masentunut yms. Kyllä me tästä vielä nousemme takaisin jaloillemme:)

Neesa haettiin eilen Vöyriltä kotiin. Toivottavasti se nyt saisi varsan:) Varsan isäehdokasta oli pakko vaihtaa, koska se on viimeinen oljenkorsi tämän tamman kohdalla. Jos Neesa ensi kesänä varsoo, varsan isä tulee olemaan puoliveriori Duendecillo P eli tutummin Peikko eikä arabiori Kunar T. Peikon omistaja Anne Niemi suositteli oriaan meille, koska Neesa ei tullut Kunarista tiineeksi millään. Anne on myös erittäin hyvä eläinlääkäri, jolla on oreja Tanskassa ja/tai Saksassa. Hän oli sitä mieltä, että Neesan ja Kunarin kemiat eivät vain kohtaa. Yritystä ei ainakaan ole puuttunut, Neesa on siemennetty ainakin viidesti tänä ja viime kesänä kyseisellä oriilla, mutta tulosta vaan ei ole tullut. Aikaa ja rahaa on palanut ihan sikana ja usko alkaa jo loppua. Mutta josko toinen ori muuttaisi tilanteen.

''Ollaan kavereita joo, mutta ensin rapsutellaan toisiamme.''

Sinilee on myös piristänyt minua parhaansa mukaan, kun olen ollut Nasserista niin huolissani. Ja Nebraskakin toimi minulle keskiviikkona ns. terapiaratsuna, koska Neesa ei ollut kotona. Hyppäsin sillä kentällä ihan pikku kavaletteja ja jösses, mummo vähän innostui:) Lisäksi se kulki tosi hienosti muodossa, vaikka ei olekaan kouluhevonen. Taisi olla Nebraskallakin hauskaa, kun pääsi välillä kokeilemaan hyppäämistä.

Olen myös nököttänyt eilen ja tänään sohvannurkassa tiiviisti ja seurannut suomalaisten etenemistä Lontoon olympialaisissa. Hienostihan tytöt, tai pikemminkin naiset, ovat pärjänneet. Huomenna sitten katsotaankin jo esteitä:)