Neesa iski kultakantaan, Nasser ei ihan siskolle pärjännyt

Eilen olimme Kurikan seuraestekisoissa ja ajattelin nyt pikkuisen kertoa, miten meillä meni.
Kisat alkoivat yhdeltätoista, joten sain nukkua kahdeksaan asti. Sitten vain reippaana tyttönä talliin hevosia hakemaan ja puunaamaan. Nasser oli ihan puhdas, mutta Neesa oli kaikkea muuta... Sen toinen lapa oli ihan keltainen, samoin takaosa. Onneksi sain sen putsattua pelkällä harjalla ettei tarvinnut kastella hepoa. Pääsimmme matkaan joskus vartin yli kymmenen. Perillä olimme vartin yli yksitoista eli ihan liian aikaisin, koska ensimmäinen luokka oli vasta saatu loppuun ja minä hyppäsin luokan 4 korkeudella 80 cm. Menin vain yhden luokan, koska halusin saada tuntumaa siihen, millaisessa kunnossa hevoset ovat. Kisat etenivät jostain syystä tavallista hitaammin. Luokat etenivät, mutta niiden välissä oli pitkiä taukoja.

Katselin matalampia luokkia ja lähdin verkkaamaan Neesaa. Kasikymppiä hyppäsi vain kaksitoista ratsukkoa. Nasser kuudentena ja Neesa viimeisenä. Lämmityksessä olisi tullut kiire, jos en olisi verkannut Neesaa vähän alle. Neesa tuntui vähän laiskalta kuten aina, mutta heräsi hypätessä. Olin oikeasti aika yllättynyt siitä, että Neesa tuntui heti aluksi noin hyvältä. Sain Neesan lämmiteltyä ja vaihdoin Nasseriin. Äiti kävelytti Neesa vielä hetken ratsastuksen jälkeen ja heitti sille loimen niskaan.

Neesa seuraa mestaruusluokan ratsukoita tarkasti.

Nasserkin tuntui hyvältä verkassa. Polle taipui kivasti, hyppäsi pyöreitä hyppyjä ja oli muutenkin kiva kuskin käteen. Hyppäsin molempiin suuntiin muutaman kerran ja menin parkkipaikalle Neesan luo. Kävelytimme hevosia vielä hetken ja sitten pitikin mennä kävelemään rataa. Nasser oli vuorossa kuudentena, joten sain kavuta takaisin sen selkään. Radalla heppa muka pelkäsi kaikkea, mutta kun ratsastin sitä pohkeella eteen niin alkoi Nasser toimia. Perusrata oli Nasserin perussuoritus: kaikkea piti katsella ja vähän jarrutellakin, mutta mentiin kuitenkin yli... Ennen kuin huomasinkaan, oli rata ohi ja heppa puhtaasti maalissa! Siis aivan mahtava fiilis! Piiiiiiitkän tauon jälkeen saatiin tuplanolla. Osasin odottaa vain hyväksyttyä rataa, mutta saatiinkin nollat!

Pääsin alas Nasserin selästä ja sain kiivetä nopeasti Neesan kyytiin ja mennä vielä pikaiseen verkkaan. Hyppäsin molempiin suuntiin kerran ja minut kuulutettiin radalle. Täytyy myöntää, että minua jännitti aivan sairaasti, vaikka yleensä en ole jännittäjätyyppiä. Neesan tuli perusradan pienen patistelun jälkeen nollilla ja sitten lykättiin iso vaihde silmään. Jestas, kun tuo hevonen kääntyy nopeasti! Neesa oli uusinnassa kuin rasvattu salama ja saimme nollat! Jo toinen tuplanolla, vaikka pelkäsin tulevani kotiin kahden hylätyn radan kanssa. Neesa pisteli uusinnassa niin lujaa, että sillä ajalla voitimme luokan! Olin aivan onnessani, mutta kuulutuksessa sanottiin vielä, että Nasser oli sijoittunut kolmanneksi! Siis aivan uskomatonta, miten nuo osaavat välillä yllättää! Kävin hakemassa rusetit ja Neesa alkoi kaahailla kunniakierroksella hieman liikaa...

Näin saatiin ensimmäiset kisat päätökseen ja jäi itselle oikein hyvä fiilis. Ensi sunnuntaina mennään luultavasti uudestaan Kurikkaan kisoihin. Silloin taidetaan hypätä kaksi luokkaa, mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Hyppykuvia laitan , jos satun löytämään niitä jonkun kuvaajan sivuilta. Tässä nyt kuitenkin muutama otos, ettei tule kuvatonta postausta.

Akut latautuu...

''PIM, täynnä. Irrota akku pistokkeesta.

Söpöläinen:)

''Älä koske mun korviin!''

Maailmaan mä avaraan...

Postailu on pikkuisen taas jäänyt, kun kouluakin pitää käydä. Nyt kuitenkin vähän kuulumisia kuluneelta viikolta.

Maanantaina olin Neesalla Maijan valkussa. Teimme tosi paljon teknisiä harjoituksia, joten esteet pysyivät 85 cm kieppeillä. Neesa meni paljon paremmin kuin viimeksi. Heppa oli taipuisa eikä kiellellyt yms. Kuskikin onnistui suoriutumaan tunnista ihan mallikkaasti ilman kamalan suuria virheitä. Josko kaikki alkaisi taas luistaa pikkuhiljaa.

Perjantaina Sinilee kävi maailmalla, noin kilometrin päässä kotoa... Mami laitettiin kärryjen eteen ja varsa aisaan kiinni. Oli siinä pikkuisella hämmästelemistä. Itse olin hyppäämässä Nasserilla kentällä, kun vaavi kävi lenkillä, mutta kyselin tietysti, että miten meni. Hyvin pikkuinen oli kuulemma osannut käyttäytyä, vaikka olikin ihmeissään kaikesta näkemästään. Kotiin päästyään sen piti tietysti ottaa kunnon huikat ja siten tarkistaa, että kaikki on niin kuin ennenkin.

Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää

Tänään on luvassa heppojen ratsastelua ja varusteiden puunausta. Huomenna nimittäin lähdetään Kurikan seuraestekisoihin. Ihanaa, kun pääsee kisoihin omilla hevosilla pitkästä aikaa. Toivottavasti menee kohtuullisesti, ettei tarvitsisi kirjoitella tänne, kuinka huonosti menikään. Kisoista viikonlopun aikana enemmän:)

MITÄÄÄÄH?

Koko viikko on ollut suomeksi sanottuna ihan perseestä. Maanantaina Neesa kävi tiineystarkastuksessa ja ei ole totta... varsan alkio oli ihan liian pieni ja eläinlääkäri oli sitä mieltä, että se ei ole enää elossa. Neesasta ei nyt sitten tulekaan äitiä:( Kun kuulin tämän meinasin saada itku-, potku-, huutoraivokohtauksen. En vain tajua tätä. Kuinka paljon yksi ihminen joutuu kestämään pettymyksiä lyhyessä ajassa? Olin koko päivän kiukkuinen enkä puhunut juuri mitään. Joudun kuitenkin nyt elämään asian kanssa, vaikka en haluaisi...Mestaruuskisojakin siirrettiin usealla viikolla ja meinasin saada tästäkin kamalan sätkyn.

Keskiviikkona oli tarkoitus mennä Nasserilla valmennukseen, mutta meninkin Neesalla. Valmennus meni kuitenkin hevosen osalta hyvin,  ainakin siihen nähden, miten vähän sitä on viimeisen kahden vuoden aikana valmennettu. Alkutunnista tehtiin ravissa pohkeenväistöjä uralta. Neesa oli aluksi vähän jäykkä eikä halunnut taipua. Pienen kiukkuilun jälkeen väistöt alkoivat kuitenkin sujua ihan kivasti. Lisäksi meidän piti ratsastaa ilman jalustimia ja tulla väistöjen jäkeen pääty-ympyrälle ja hypätä ristikko. Siitä jatkettiin uralle, josta väistettiin keskelle linjaa ja ravattiin puomit. Puomit nostettiin pieniksi pystyiksi, muuten tehtävä pysyi saman. Jalustimet pysyivät edelleen kaulalla. Neesa teki kaiken ihan hyvin, mutta minun sisäpolveni alkoi nousta liian ylös. Onneksi sain sen korjattua heti oikeaan asentoon. Lopulta saimme ottaa jalustimet takaisin ja tulla rataa isompana. Kentän päädyissä olevat ristikot oli nostettu aika ''jyrkiksi'', kannatin oli 120cm... Suurin ongelma oli saada Neesa taipumaan oikealle, koska se puski esteelle lapa edellä. Tämäkin alkoi sujua pienen neuvottelun jälkeen... Linjat jäivät Neesalle hiukan pitkiksi, kun se on niin laiska. Tammaa piti auttaa kepillä, jotta askel venyisi. Viimeinen rata oli mielestäni kaikkein paras, kun sain itseni kasaan ja hevonen toimi. Mitään suurempia virheitä ei tullut lukuunottamatta ainaisia pikkumokia.

Tämä tehtävä onnistui meiltä yllättävän hyvin, vaikka pelkäsin sählääväni koko homman pilalle.

Kun esteet nousivat, äiti pakotti laittamaan turvaliivin:(

Rankka valmennus

Ainakin fyysisesti. Lämpömittari hipoi 18 astetta ja sen kyllä huomasi. Ensimmäisen tunnin menin Neesalla ja sitten Nasserilla. Melkein kaikki valmennukseen tulleet ovat menossa lauantaina Karsin seuramestaruuksiin niin kuin minäkin. Heidi  piti meille sen vuoksi pienet rataharjoitukset normaalin tunnin sijaan. Radalla oli kaarevaa ja suoraa linjaa + paljon käännöksiä. Saimme verkata sillä tavalla kuin olisimme kisoissa eli itsenäisesti.

Kattokaa nyt, kuinka hieno hevonen

Nasser oli oma ihana itsensä. Verkassa heppa oli aluksi laiska, mutta heräsi kivasti hypätessä. Yhdelle 30 cm korkealle ristikolle piti pysähtyä, kun se oli niin pieni... Tämä hevonen halveksii pieniä esteitä:) Kun puomeja nostettiin kasikympin kieppeille, alkoi kaikki sujua. Välillä  toinen hevonen hyppäsi ja Nasser sai huilata. Esteet nousivat pikkuisen lisää ja tulin radan korkeudella 90 cm, koska menen kisoissa luokan 90 cm. Se on samalla a-mestaruusluokka, jonka Nasser voitti viime vuonna. Nasser oli sen näköinen, että tämä nyt on ihan helppoa ja meni vain yli. Tulin pienen uusintaradankin ja sekin meni puhtaasti:) Lopuksi tulin pelkän perusradan korkeuksilla 90-100 cm. Nasser meni todella hienosti ja olin niin iloinen, kun se vain tekee kaikkensa eikä temppuile. Nyt voimmekin hyvillä mielin lähteä mestaruuksiin kahden hevosen voimin. Tämä onkin harvinaista, sillä yleensä toinen on ollut kipeä näiden kisojen aikana. Nasser kuitenkin käy vielä keskiviikkona Maijan tunnilla.

Nasserin mielestä pienet esteet ovat nynnyjä...

Neesa oli viime kertaan verrattuna ihan eri hevonen. Neiti ei kiukutellut yhtään ja teki, mitä pyydettiin. Vauhtia oli välillä liikaakin, kun heppa innostui hieman. Hypyt olivat tasaisia ja pyöreitä. Paikatkin osuivat yllättävän hyvin kohdilleen. Tulin radan ensin pienempänä ja sitten Heidi nosti esteitä niin, että ne olivat korkeudeltaan 70-80 cm. Tämä korkeus siksi, että menen lauantaina Neesalla luokan 70-80 cm, joka on samalla b-mestaruusluokka Karsin jäsenille. Toivottavasti menisi hyvin, kun Neesa on pari vuotta takaperin voittanut tuon mestaruuden:)

Häntää myöden hypyssä mukana:)

 

Maijan valmennus

Värisuora, mukana musta pekka.

Keskiviikkona kävimme pyörähtämässä Pellikan Maijan estevalmennuksessa. Mukaan lähti ainoastaan Nasser, koska kouluviikolla on aika raskasta mennä kaksi hevosta läpi. Ja torstait ovat koulussa lisäksi aika hirveitä päiviä. Asiasta takaisin kukkaruukkuun. Valmennus alkoi kuudelta ja olimme perillä ihan hyvissä ajoin. Äiti ei päässyt mukaan, koska oli vanhempainillassa. Sauli sitten lähti kuskaamaan minua Nurmoon. Mentiin kentällä, kun sää oli vielä niin ihana. Nasser tietysti pelkäsi uutta kenttää kuin heikkopäinen, mutta rentoutui pian. Teimme aika paljon puomiharjoituksia kaarevalla linjalla ja ympyröillä. Nasser meni noita kahden askeleen välejä tosi hienosti, kun yleensä se vain juoksee puomien läpi... Puomit nostettiin ristikoiksi ja tultiin niitä jumppasarjana. Sekin sujui ihan hyvin. Mun pitäisi vain muistaa pitää koko ajan tasainen tuntuma, etteä hevosen nenä pysyy ylhäällä. Voi apua, kun mä teen ihan aloittelijan mokia! Lisäksi mä meinasin kääntää kerran esteen päällä, mutta liike oli niin pieni, että pysy puomit ylhäällä. Sini, sun pitää skarpata!:) Lopuksi hiottiin neljän askeleen kaarevaa linjaa ja pitkää lähestymistä vesimatolle. Nasser tietenkin otti vedelle töksön, kun toin sen esteelle liian mummoisesti... Oma mokani taas kerran:) Koko homma yhdistettiin radaksi niin, että ensin vesimatto ja siitä kaarevalle neljän askeleen linjalle, pääty-ympyrä, pitkä jumppasarjalinja ja pääty-ympyrä. Kokonaisuus oli ihan hyvä, vaikka minun alapohkeeni alkoi hyppiä lopuksi ihan missä sattuu. Onneksi sain korjattua sen nopeasti.

Mokistani huolimatta olin Nasseriin todella tyytyväinen, kun se meni niin hyvin. Ensi keskiviikkona mennään Nasserilla Maijan tunnille uudelleen. Ennen sitä käymme kuitenkin Neesalla ja Nasserilla Kosolassa Heidin tunnilla. Toivottavasti Neesa olisi edes vähän kiltimpi kuin viimeksi. Valmennuksesta ei nyt ole kuvia, koska kamera jäi kotiin, samoin kuvaaja:)

Sisarukset kuin yö ja päivä

Sunnuntaina kävimme pyörähtämässä Salon Heidin estevalmennuksessa. Nasseriin olen todella tyytyväinen, koska se yritti kaikkensa ja hyppäsi niin kuin kuuluukin, mutta Neesa... Taivas varjele sitä tammaa! En oikein tiedä, mitä teen tuon jästipään kanssa. Ongelma ei tällä kertaa ollut se, että se ei hypännyt vaan sen irtonainen takapää. Joka ikisestä laukannostosta seurasi hirveä pukkihepuli, josta ei meinannut tulla loppua. Eniten tässä ottaa päähän se, että tämä tinttailu oli jälleen pelkkää kusetusta. Neesa ei vain huvittanut olla kiltisti. Onneksi se ei kuitenkaan alkanut kiellellä, vaan hyppäsi ihan kohtuu hyvin.

Neesa ja sakset:(

Nasseri oli päivän pelastaja. Sen piti tietysti alkuveryttelyn aikana vähän pyrhöstellä ja olla niin arabi, mutta heppa malttoi kuitenkin rauhoittua, edes vähän... Nasser ei edelleenkään kunnioittanut puomeja, vaan otti töksön pystylle, joka oli huimat 20 cm korkea. Sen mielestä pienet esteet ovat poneja varten. Hyppääminen rupesi sujumaan, kun esteitä nostettiin ''kunnollisen'' kokoisiksi. Välillä paikat olivat pikkuisen hakusessa, mutta löytyivät kuitenkin lopuksi hyvin.  Esteet taisivat olla korkeudeltaan suunnilleen 80-85 cm.

Huomasin itsestänikin, että kun ei ole ollut valmennuksessa, on kaikki vähän hakusessa. Onneksi ei tullut tehtyä suurempia mokia. Sunnuntaina mennään molemmilla hepoilla uudestaan Heidin tunneille, mutta Nasser käy kuitenkin keskiviikkona pyörähtämässä Nurmossakin. Menemme sinne Maija Pellikan valmennukseen:)

Nassen jalat roikkuu...

Pitkästä aikaa kisoissa

C Johanna Karkaus

Päivittely on taas pikkuisen jäänyt, kun on ollut paljon muuta tekemistä. Ajattelin nyt kuitenkin vähän kertoa eilisistä estekisoista, jossa kävimme Millan ja Merlinin kanssa.

Kisat alkoivat vasta yhdeltä, joten aamulla sai nukkua ihan kunnolla. Lähdimme äidin kanssa ajelemaan Alahärmään joskus yhdentoista aikoihin. Perillä oltiin puoli kahdeltatoista ja äiti vain toi minut tallille. Parenskihan oli Vaasassa raveissa samana päivänä, mutta siellä ei mennyt kovin hyvin, kun heppa oli laukannut. Milla tuli isänsä kanssa aika pian sen jälkeen, kun äiti lähti. Kävimme hakemassa Merlinin tarhasta, aloimme harjailla ja puunata sitä kuntoon. Kun heppa oli hoidettu, ruvettiin lastaamaan sitä traileriin. Merlin pikkuisen temppuili, eikä heti tullut autoon, mutta sitkeän yrittämisen ja maanittelun jälkeen Milla sai hepon koppiin. Matkassa meni noin 20 min ja saavuimme kisapaikalle ajoissa. Katselimme sitten vähän aikaa muita luokkia ennen kuin lähdimme laittamaan Merliniä valmiiksi. Millan äiti ja täti tulivat myös kisoja katsomaan, joten he saivat pitää hevosta sillä välin, kun kävelimme rataa.

Rata oli teknisesti aika helppo, kaarevia linjoja ja muuta perustavaraa. Millan vuoro oli ensin. Yhtään ei huomannut, että estekisoista on ollut vuoden tauko, kun Milla ratsasti niin hyviä teitä ja oli hyvin hypyissä mukana. Tulos 60cm radalta oli tuplanolla, mutta harmittavasti kolmanneksi tullut ratsastaja meni pikkuisen lujempaa (luokassa palkittiin kolme). Sijoitus oli neljäs yhdeksästä ratsukosta eli todella hyvä rata kaikin puolin.

Pian olikin minun vuoroni kiivetä selkään ja mennä verkkaamaan kasikymppiä varten. Oma vuoroni tulikin nopeasti ja minua jännitti tavallista enemmän. Masentavinta radassani oli se, että ensimmäinen este putosi... Merlin innostui hyppäämisestä niin paljon ja kenttä oli aika kapea, joten käännös tuli ehkä pikkuisen myöhässä ja hevonen kiinni esteeseen. Siinä vaiheessa ei voinut kuin lisätä kaasua, koska kukaan muukaan ei ollut siinä luokassa tehnyt puhdasta perusrataa. Merlin teki hienosti oman osansa ja loppurata sujui puhtaasti. Eniten pudotuksessa ketuttaa, kun se oli minun vikani. Nämä olivat kuitenkin ensimmäiset yhteiset kisat Merlinin kanssa, joten annan itselleni tämän kerran anteeksi. Minulla oli kuitenkin radan nopein aika, joten saimme käydä Merlinin kanssa vetämässä kunniakierroksen jonon ensimmäisinä:) Hieno Merlin!

Kävelytin hevosta jonkin aikaa ja riisuimme varusteet. Kisapaikalle Merlin tuli kyselemättä traikkuun, se melkein juoksi sisälle:) Ajoimme tallille ja hoidimme hevosen+Milla laittoi sille kylmäsavea jalkoihin, kun tyhjäsin autoa. Päivä oli oikein onnistunut ja mukava. Kiitos vielä Millalle hevosen lainasta!