Koninleikkiä

Postaan vaihteeksi vähän kuulumisista. Ratsastin Neesalla eilen ensimmäistä kertaa valmennuksen jälkeen, koska torstaina oli niin kylmä ja perjantaina oli kavereiden kanssa Seinäjoella, joten äiti ratsasti Nasserin. Eilen vain taivuttelin hepan läpi kaikissa askellajeissa ja se oli siinä.

Tänään menin jo aamupäivällä tallille. Kävin hakemassa Neesan laitumelta ja päätin viedä sen kentälle, jotta saisin siitä muutaman kuvan ennen maastoon lähtöä, kun keli oli niin mahtava. Kuvaamisesta ei oikein tullut mitään, koska sormet olivat jäässä ja heppa alkoi aika äkkiä rallittaa ympäri kenttää häntä soihtuna. Siinä se sitten laukkaili hetken ja antoi pian kiinni. Sain kuitenkin muutaman kivan kuvan ennen kuin sormet olivat ihan kohmeessa.

Kirahviko...?

Kävin ihan normaalilla maastolenkillä, ainakin omasta mielestäni. Neesa oli aika jännittynyt, kun se oli ilman kaveria matkassa. Kun päästiin takaisin tallille, hepo oli aivan märkä. Jätin sen hetkeksi pesutupaan kuivumaan, ennen talliin viemistä. Sitten kävimme Saulin kanssa hakemassa veljekset Parenskin ja Rustingin ulos tarhaan siinä toivossa, että saisin niistä hieman tilannekuvia. Aluksi ne vain haistelivat toisiaan, mutta pian ne rupesivat painimaan ja leikkimään keskenään.  Homma muuttui liian villiksi ja vaaralliseksi, joten nappasin Parenskin veräjältä kiinni, jolloin leikki tyssäsi siihen. Parenskia se ei niin haitannut, mutta Rustinki olisi ilmeisesti halunnut jatkaa... Pian äiti tulikin myös tallille ja minä pääsin huoltamaan Neesan loppuun, kun muut ottivat hevosia sisälle.

pikkuveli Rustingin käsitys ''alkutervehdyksestä'' on tämä...

Käännänpä toisenkin posken.

Vasta-auringosta oli vähän haittaa.

Veljekset saivat lumipesun:)

Punkkari-Rustinki!

Formulat

Vuoden ensimmäinen valmennus

Melko kirpeästä pakkasesta huolimatta kävimme pyörähtämässä Maijan valvovan silmän alla. Täytyy kyllä sanoa heti näin alkuun, että oli kyllä ihan superkivaa! Saatiin aika paljon ahaa-elämyyksiä ja fiilikset oli aika lailla katossa. Valmennus oli tällä kertaa todella tehokasta, koska ratsukoita oli vain kaksi. Ainahan se on tietysti tehokasta ollut, mutta nyt oikein erityisessä määrin:)

Aloitettiin valmennus sillä, että saatiin ensin itse ravailla ja laukkailla molempiin suuntiin. Sitten siirryttiin ensimmäiseen tehtävään, jossa hevoselta vaadittiin paljon kuuliaisuutta. Tehtävä aloitettiin niin, että tultiin päätyyn ensin ravipuomeille, väleihin tuli kaksi askelta. Puomien jälkeen tehtiin pitkällä sivulla avoa oikeassa kierroksessa ja sitten käännyttiin maantien päädyssä oleville puomeille. Puomien jälkeen tehtiin R:än pysähdys suoraan ravista ja jatkettiin suorilta jaloilta ravilla. Sitten vain toistettiin tätä muutaman kerran. Vasempaan kierrokseen tehtiin samat jutut, mutta nyt pysähdys tuli S:än ja avo vastakkaiselle sivulle. Tässä tehtävässä tärkeintä oli pitää hevonen hyvin taipuneena ja saada se pysähtymään pelkällä istunnalla. Yllättävän hyvin me kyllä Neesan kanssa onnistuttiinkin. Neidissä oli vain niin paljon virtaa, että aina ei olisi huvittanut pysähtyä. Avot menivät tosi hyvin. Siihen nähden, kuinka vähän niitä on treenattu kotona.

Ilmajoella 6.1.

Pian tehtävää muutettiin niin, että tultiin L:än puomeille laukassa ja puomien jälkeen hevonen heti käyntiin. Sitten väistettiin uralta kohti keskustaa, jotta päästiin hyppäämään ristikko. Ristikon jälkeen heppa taas käyntiin ja väistö uralle ja vielä viimeiset puomit. Tätä ei toistettu hirveän montaa kertaa.

Vaihdettiinkin suuntaa ja tultiin muuten samoin, mutta jätettiin väistöt pois. Tarkoitus oli kääntyä maantien päädyn puomeilta heti ristikolle, säilyttää laukka vasempana ja tulla toiset puomit. Neesa vaihteli laukkaa miten sattuu, mutta muuten oli ihan jees. Sitten puomit nostettiin esteiksi. Tallin päädyssä oli kolme ristikkoa, toisessa päädyssä pysty. Tultiin ensin ristikot laukassa, taivutettiin hevosen kaulaa aika paljon uralla ja tehtiin pystyn ympäri voltti. Tämä tehtiin molempiin suuntiin. Lopuksi vain lisättiin vasemmassa kiekassa se pysty sinne mukaan ja tehtiin ristikon ympäri voltti.

Sitten iskettiinkin kiinni päivän viimeiseen tehtävään. Eli rata meni näin: oikeassa kierroksessa ristikot, jonka jälkeen käännyttiin e:stä okserille, laukan vaihto ja päätypysty ja viimeisenä käännyttiin h:sta okserille. Tämä rata tultiin pari kertaa ja lopuksi vimpan okserin jälkeen tultiin vielä ne kolme ristikkoa. Rata mentiin samalla kaavalla molempiin suuntiin. Radat menivät kokonaisuudessaan ihan hyvin ja Neesakin tuntui näin tauon jälkeen aika hyvältä.

Valkun jälkeen Maija kehui, että ollaan menty kaikissa taivutusjutuissa tosi paljon eteenpäin. Kyllä pienikin kehu saa treeni-innon kasvamaan 100 kertaa suuremmaksi, vaikka se onkin suuri jo valmiiksi. Nyt sitten tämän kisakauden tavoitteita vähän pohdiskeltiin ja ainakin pikkucupiin otetaan osaa, muusta ei vielä tiedetä. Mutta siinähän sitä tavoitetta jo onkin:)

Kauden ensimmäiset seurakisat

Kisat olivat jo sunnuntaina, mutta saan postattua niistä nyt vasta, kun on ollut kaikkea muuta hommaa. Kisat alkoivat kymmenen aikoihin, mutta me lähdimme matkaan vasta puoli yhdeltätoista, koska hyppäsin kahta viimeistä luokkaa. Sain laittaa kamoja rauhassa kasaan ja laitella hepankin oikein siistiksi (Neesan kyljessä oli keltaisia läikkiä, kiva...)

 Kun pääsimme kisapaikalle, luokan 2 viimeinen verkkaryhmä oli maneesissa. Aikaa oli siis ihan riittävästi, tai niinhän minä luulin. Menimme ottamaan heppaa pois trailerista ja satuloimme sen. Sormeni ehtivät jäätyä jo ihan totaalisesti, vaikka laitoin vain suojat paljain käsin. Kiipesin selkään ja ehdin kävellä vain hetken, kun rataan tutustuminen kuulutettiin. Kipaisin radan äkkiä läpi ja menin takaisin verkkaamaan ulos. Radalla oli vain 7 estettä ja arvosteluna toimi A.0.0, eli puhtaat suorituksen tehneet olisivat kaikki ykkösiä. Aika pian sainkin mennä maneesiin verkkaamaan. Neesa oli vähän ihmeissään ja ekalle verkkaesteelle tuli töksö, kun neitiä ei olisi huvittanut hypätä... Uudella yrityksellä mentiinkin jo yli. Verkka oli muutenkin vähän sähläystä, kun en ehtinyt saada Neesaa pihalla kuulolle. Toisaalta Neesalla ei ole hypätty yhtään, ainakaan puoleentoista kuukauteen, joten sekin saattoi aiheuttaa pientä vastarintaa. Päätin vain, että yritän saada sen maaliin asti, halusi Neesa sitä tai ei.

Rata meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Vähän se oli aluksi sellaista kyttäilyä, mutta kun päästiin kolmosen yli, niin homma alkoi luistaa. Heppa alkoi kuuntelemaan, että mitä se kuski oikein haluaa ja totteli paremmin. Tuloksena 70-80 cm radalta oli lopulta 0vp. Kävelin Neesan kanssa hetken ja sitten laitoimme sen traikkuun.

Hetken päästä sainkin käydä kävelemässä jo luokan 4 rataa. Luokassa sai hypätä 90 cm tai korkeampaa. Menin itse sen ysikympin. Verkassa Neesa oli jo ihan erilainen. Se oli paljon paremmin kuulolla ja peräti teki, mitä haluttiinkin. Olin jo pelkkään verkkaan todella tyytyväinen. Ja sitten se rata... Koko perusrata oli ihan super! Hevonen toimi ja hyppäsi hyvällä fiiliksellä. Harmillisesti perusradan viimeisellä esteellä puomi putosi. Äiti sanoi, että takanen oli ottanut sen alas. Kelasin, että en kai mä vain taas ole kääntänyt esteen päällä, mutta en ollut. En kuitenkaan syytä heppaa pudotuksesta. Sillä on vähän hyppytaukoa takana ja se meni kuitenkin tuon matalamman luokan puhtaasti. En siis jaksanut kauaa märehtiä pudotusta ja olin Neesaan todella tyytyväinen, koska se hyppäsi 90 cm radan niin paljon paremmin kuin edellisen. Luokassa starttasi 10 ratsukkoa ja ajattelin, että olen varmaan 9. Illalla kuitenkin sain lukea tuloksista, että olinkin 6! Eli olin ensimmäinen niistä, jotka saivat perusradalla virheitä. Eli ihan kohtalaisesti meillä kuitenkin meni kauden ekat seurakisat:)

Vuosi 2012

Lomalta on kotiuduttu ja ajattelin tehdä postauksen viime kisakauden saavutuksista.

Kuvassa näette viime vuonna saaliiksi saadut ruusukkeet. Kaikki ovat tietysti estekilpailuista:) Molemmat hevoset ovat napanneet hienosti 7 sijoitusta rikkonaisesta kaudesta huolimatta. Kausi oli katkolla molemmilla hepoilla eri syistä. Neesaa yritettiin tiineeksi kuukausikaupalla eikä sillä kisattu huhtikuusta elokuuhun lainkaan. Koska varsan saaminen epäonnistui, se palasi syyskuussa sorvin ääreen ja nappasi ensimmäisissä kisoissa voiton Kurikassa. Nasser, tuo kovan onnen soturi, joutui leikkaukseen kaksi eri kertaa vatsan alla olevan kasvaimen vuoksi. Se ehti kuitenkin sijoittua elämänsä ensimmäisen kerran aluekisoissa ja viedä oman seuransa estemestaruuden. Sillä hevosella on vielä sananen sanottavaa, kun se pääsee kehiin...Keräsin molempien hevosten suoritukset taulukkoon ja lähetin ne myös Suomen arabihevosyhdistykselle, joka järjestää vuosittain kilpaileville arabeille käyttöarabikisan. Neesa keräsi vuoden aikana 270 ja Nasser 280 pistettä. Joten aika tasaväkistä menoa. Myöhemmin saamme nähdä, millaiseen tulokseen pisteet riittävät. Jos joku on kiinnostunut pistelaskutavasta, löydät ne Sahyn sivuilta.

En tiedä, jaksaako kukaan lukea luetteloa, mutta saanpa joskus vanhempana sitten lukea ja muistella tätä kautta. Aloitan kertomisen vasemmalta:

Ensimmäinen sinivalkoinen ruusuke on voitettu Neesalla Ilmajoella 80 cm alueluokassa 10.11.
Toinen sinivalkoinen on Kurikassa 29.9. pidetyistä seurakisoista Neesalla 80 cm radalta.
Kolmas sinivalkoinen on Lakeuden ratsastajien 18.2. pidetyistä seurakisoista Neesalla 70-80 cm radalta.
Neljäs sinivalkoinen on myös voitettu noista samoista (18.2.) Lakeuden kisoista Neesalla 90 cm radalta.
Viides ja viimeinen sinivalkoinen on Karsin eli oman seuran seurakisoista 2.9. Merlin III :lla 80 cm radalta.

Ensimmäinen sininen on 14.10. seurani pitämistä estemestaruuskisoista Nasserilla 70-80 cm radalta.
Toinen sininen on myös mestaruuksista Nasserilla 90 cm radalta ja samalla a-mestaruuden voitto, koska voittajaratsukko oli eri seurasta.
Kolmas sininen on 18.2. pidetyistä Lakeuden ratsastajien seurakisoista Nasserilla 70-80 cm radalta.
Neljäs sininen on noista samoista Lakeuden seurakisoista Nasserilla 90 cm radalta.
Viides sininen on  Lakeuden seurakisoista Nasserilla 70-80 cm radalta, kisat pidettiin Cavallossa 22.4.
Kuudes ja viimeinen sininen on 8.12. Ilmajoella olleista seurakisoista  Neesalla 80 cm radalta.

Ensimmäinen valkoinen on Kurikan seurakisoista 29.9. Nasserilla 80 cm radalta.
Ensimmäinen keltainen on Ilmajoella 12.2. ratsastetuista seurakisoista 90 cm radalta Neesalla. Tämä oli samalla Neesan ensimmäinen sijoitus 90 cm tasolla.
Ensimmäinen vihreä on Ilmajoella saavutettu 7.sija 80 cm alueradalta Neesalla.
Toinen vihreä on Ylistaron 26.5. aluekilpailuista Nasserilla 90 cm alueradalta.

Ja sitten vuoden ainoa pokaali, joka on palkinto a-mestaruudesta Nasserilla.

  Olen oikein tyytyväinen hevosten suorituksiin tällä kaudella. Neesan kanssa pääsemme toivottavasti heti kauden alussa hyvään vauhtiin. Nasser saa parannella itseään ja palaa radoille, kun on kuntoutunut entiselleen.

Kauden alkua odotellessa treenataan ahkerasti ja odotetaan innolla uusia haasteita ja ennen kaikkea hauskaa ja antoisaa kisakautta!