Treenikatkolla

Viime viikon keskiviikkona tapahtui se, mitä olen ehkä aina eniten kammoksunut: Liikuntatunnilla kaverin maila jäi jotenkin luistimen terän ja pohjan väliin, jolloin kaaduin ja oikeaan nilkkaan sattui, kun se taittui alleni. Tämän seurauksena lähdin sisälle ja sain kylmäpussin nilkkaani. Äiti sitten haki minut koulusta ja vei terveyskeskukseen, jossa jalkaa hieman paineltiin ja tutkittiin. Lääkäri totesi, että tämähän on selvä nivelsidevamma. Olin aivan kauhuissani, koska kisakausi on aivan käsillä ja pitäisi treenata! Itkuhan siinä meinasi päästä, kun ajattelin, että nyt menee tämäkin kisakausi pipariksi.  Kaiken lisäksi minun olisi pitänyt hoitaa hevosia tämä viikko...

Hepat tulivat kotiin sunnuntaina hieman lujaa. Edellä tulivat Nasser, Patriin ja Sinilee...

Ensimmäiset pari päivää olivat koulussa vähän vaikeita, mutta onneksi ihanat ystäväni auttoivat koko ajan, jos tarvitsin apua. Lisäksi jouduin vain makaamaan sängyssä enkä päässyt ratsastamaan. Torstaina kävin kuitenkin moikkaamassa Neesaa tallilla.

...ja heti perässä Heli,  Nebraska ja hännänhuippuna Neesa, jonka kaikki jalat sattuivat olemaan ilmassa, kun otin kuvan.

Perjantaina vain makasin sängyssä ja parantelin kinttuani, samoin lauantaina. Talliin minua ei huolittu, kun olin vain tiellä keppien kanssa. Sunnuntaina kuitenkin änkesin itseni ylös ja tallille. Äiti ratsasti Neesalla ja minä istuin kyydissä Parenskin vetäessä rekeä.

Eilen en voinut vastustaa kiusausta ja nousin Neesan selkään ja kävin maastossa muiden kanssa. Ai että, kun olikin ihanaa päästä hevosen selkään ja ratsastamaan. Huomenna aion kiivetä taas Neesan selkään, jos mahdollista. Jalkakin tuntuu kummasti pykääntyneen, joten kyllä tämä tästä...

Nuhanenä treenaa

Nyt ei ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista, ainakaan sellaista, josta olisi pitänyt rynnätä heti kertomaan tänne. Neesalla olen ratsastellut ihan normaalisti kentällä ja nyt viikonloppuna ollaan maastoiltu, jotta pysyisi hepan mieli iloisena ja virkeänä. Nasserinkin selkään pääsin taas vaihteeksi tänään kiipeämään.

Keskiviikkona pyörähdettiin Maijan valmennuksessa. Hypättiin aika paljon rataa, koska kisakausi alkaa olla jo käsillä. Neesa tuntui ihan hyvältä ja hyppäsi kivalla ilmeellä ja tyylillä. Perjantaina ratsastin kentällä Neesalla ilman jalustimia ja keskityin muutenkin enemmän omaan istuntaani. Samana iltana minulle yritti ilmeisesti nousta kuume, koska minulla oli hirveän kylmä ja huono olo. Lauantaina olo olikin sitten vähän heikko ja en pystynyt ratsastamaan kuin yhden hevosen, vaikka oli tarkoitus ratsastaa Neesan lisäksi Nasserillakin. Kiersimme äidin kanssa yhden pitkän maastolenkin. Loppupäivän yritinkin vain olla ja maata sängyssä, mutta eihän siitä mitään tullut, kun se oli minusta niin kuolettavan tylsää.

Liitän tähän loppuun muutaman valokuvan, joita olen näppinyt viime aikoina.

Tapellaan!

Neesa söpöilee, mutta mun ilme taas kyllä failas niin, että huh huh...

Kaunis rääppäsilmä...

Tarkkaavainen Nebraska

Rataharjoittelua

Moi kaikki! Sain huollossa olleen koneeni onneksi jo tiistaina takaisin. Ajattelin kertoa lyhyesti keskiviikkona pidetystä Maijan valmennuksesta, kun en jaksa kirjoittaa mitään ylipitkää romaania. Valmennuksen teemana oli rataharjoittelu. Saimme ensin verkata itsenäisesti ja sitten ruvettiinkin hommiin. Ensimmäisessä tehtävässä väistettiin pois uralta, hypättiin ristikko ja väistettiin takaisin uralle. Neesa oli molempiin suuntiin ihan ok, vähän tuppasi väistössä tunkemaan etupäätä liian eteen. Tätä harjoitusta tultiin vain muutama kerta. Sen jälkeen hypättiin kuuden askeleen linjaa. Neesa otti ensimmäisellä kerralla aika pienen hypyn sisään, joten tuli välin seitsemällä askeleella. Tehtävän ideana oli lähinnä se, että me joutuisimme itse ratkaisemaan, monellako askeleella tulemme. Tätäkin toistettiin jonkin verran molempiin suuntiin. Neesa hyppäsi yllättävän hyvin ja kumma kyllä, se tuntui tykkäävän siitä, mitä teki. Edes linjalle laitettu tiilipressu ei tuntunut hetkauttavan neitiä yhtään.

Neesa lähdössä reippaana valmennukseen.

 Pian siirryttiinkin itse rataan, johon kuului yhdeksän estettä, mutta kymmenen hyppyä. Rata meni suurin piirtein näin: vasemmassa kierroksessa tultiin yksittäinen pysty, kaarrettiin okserille, laukka vaihtoon ja linja kuudella askeleella, sarja 5a ja b, suunnan muutos ja takaisin linjalle, kaarrettiin okserille ja lopuksi yksittäinen pysty. En tiedä, tajuaako tuosta mitään, mutta so what:)

Neesa tuli radan ensin korkeudella 80 cm ja toisen kerran 90 cm. Neesa-raukka oli niin innoissaan, että pinkoi menemään tuhatta ja sataa. Aika lailla joutui välillä toppuuttelemaan. Oksereissakin oli jo toisella lailla leveyttä, joten heppa joutui oikeasti keskittymään ihan täysillä. Sarjalle meinasi tulla ongelmia, kun en saanut Neesaa taipumaan pohkeen ympäri ja se vain suti kaarteessa. Onnistuin kuitenkin korjaamaan asiaa hieman ennen hyppyä, mutta puominhan se otti. Tulin sen sarjan vielä viimeisenä uudestaan ja silloin heppa ei sutinut yhtään. Se taisi itsekin innostua niin, että meinasi karata kuskilta lapasesta. No, parempi sekin kuin se, että joudut patistella sitä liikaa.

 Hypyt näytti kuulemma tosi hyviltä ja jos mulle tuli pieni moka, niin hevonen oikeasti auttoi mua siinä kohtaa.  Tämä oli niitä harvoja kertoja, kun Neesa oikeasti jeesasi. Nyt pitää vain treenata paljon ilman jalustimia, koska oon tavallaan oppinut mukautumaan siihen Neesan väärään, kulmikkaaseen hyppytyyliin. Ponnistuksissa on jo niin paljon voimaa, että mun on hankala pysyä kyydis oikein päin... Mutta eiköhän tämä tästä, ensi viikolla uudestaan.

Hevostelua ja kisakauden odotusta

Eipä ole tullut kirjoiteltua, koska ei oikein ole tapahtunut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Olen ratsastellut Neesalla ihan normaalisti koko viikon ajan. Pääasiassa ollaan menty kentällä, mutta viikonloppuisin on käyty maastossa ihan mielen virkistykseksi. Keskiviikkkona kävimme myös Maijan valmennuksessa. Silloin oli hirveä tuuli ja satoi lunta, joten ei ollut mikään paras ilma vetää traileria. Perille päästiin onneksi turvallisesti ja valkku meni ihan ok. Heppa oli aika kiukkuinen ja pukitteli koko ajan, joten välillä tunsin olevani oikeasti kusessa... Neesa otti heti nokkiinsa, jos edes hipaisin kannuksen päällä sen kylkeä. Syynä kiukutteluun saattoi olla myös se, että se oli vielä maanantaina kovassa kiimassa. Tyypillinen tamma... Olen nyt sitten yrittänyt perjantaista lähtien ratsastaa kotona niillä kannuksilla, jotta oppisin käyttämään niitä niin, että se ei ärsytä Neesaa. Ilmeisesti se on tuotanut tulosta, koska hevonen ei ole enää kiukutellut.


Eilen kävin ensin Neesalla maastossa ja sitten Nasserilla kentällä. Hepassa olin ihan hirveästi virtaa, eikä se oikein itsekään tiennyt, miten päin se olisi ollut. Kyydissä oli kieltämättä välillä hankalaa pysyä, kun hevonen loikki eteenpäin kuin kenguru. Onnistuin kuitenkin tekemään vähän taivutuksia ja muuta perusjuttua. Pääasiassa keskityin siihen, että heppa myötää niskasta kunnolla. Työskentelin myös jonkin verran ympyrällä. Nasserin haavat ovat kutistuneet jo aika pieniksi, eikä uusia kasvaimia ole  ilmestynyt. Onneksi. Toivottavasti hevonen pysyy terveenä ja hyvinvoivana. Nyt se on reipas ja vauhdikas.

päätön ratsastaja(ko):)

Vauhtia tuntuu olevan heti aamusta.

 Sinilee on myös kasvanut ihan hirveästi. Onhan se nyt jo 8 kuukauden ikäinen. Sehän alkaa jo muistuttaa ihan hevosta, kun se on ollut niin pieni ja pörröinen. Varsa oli jonkin aikaa karsinalevossa, koska se takasessa oli jotain pientä. Nyt jalka on kuitenkin ihan hyvä ja se on päässyt kirmaamaan muiden kanssa ulos. Tulisi nyt vain nopeasti kevät, niin saisi vähentää ratsastusvaatteita ja alkaisi kauan odotettu kisakausi. Sen alkuun on enää kuukausi! Odotan sitä kyllä innolla. Nyt täytyy vain ruveta petraamaan vielä enemmän valmennuksissa, josko tämä kausi alkaisi paremmin kuin edelliset. Kisakalenteriakin olen jo vähän selaillut ja tiedossa olisi aika monet alue-estekisat, vaikka kaikissa ei luultavasti päästäkään starttaamaan. Mahdollisimman monet kisat kuitenkin yritetään koluta läpi.

Sinilee tulee mamin kanssa kotiin.

Tällä viikolla luvassa on luultavasti normaalia heppojen liikutusta ja keskiviikkona on valmennus, josta yritän postata mahdollisimman pian sen jälkeen. Oma tietokoneeni joutuu huoltoon, koska siihen on ilmeisesti iskenyt jokin virus. Täytyy sitten kirjoitella tällä vanhalla ja hitaalla koneella, jolla nytkin kirjoitan. Vaikka piankos tällä kirjoittaa, kunhan tää ensin pääsee vauhtiin.

Ja lopuksi vielä pari otosta oriiden aamupainista.

käsipäivää... Pojat meuhkasivat aamulla.

''Meidän isä on parempi kuin teidän isä!''

Haaste

 Haasteen säännöt:

-Kerro 11 faktaa itsestäsi.
-Vastaa haastajan 11 kysymykseen.
-Keksi 11 uutta kysymystä.
-Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa. 
-Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.
 
Sain tämän haasteen Idalta, kiitos! :) En jaksa ruveta haastamaan 11 bloggaajaa, joten haastan vain viisi.
Eli bloggaajat, jotka haastan ovat:

Milla 
Eevi
Miina
Anni
Alisa


Jatketaan samoilla kysymyksillä, koska ne olivat ihan tuollaisia hyviä peruskysymyksiä:)


Fakta 1 
Olen välillä todella äkkipikainen ja saatan hermostua muille ihmisille ihan pienestäkin asiasta, jos satun sille päälle. Yleensä kuitenkin lepyn nopeasti itsekseni tai kaverit/hevoset saavat minut nielemään kiukkuni. Onneksi tällaisia kohtauksi sattuu hyvin harvoin:) Vaikka hikeennyn, en kuitenkaan kiroile juuri lainkaan.

Fakta 2
Oli kyseessä mikä tahansa urheilulaji, koululiikunta tai ratsastus, kilpailijahenkeni pyrkii esiin. Haluan oppia koko ajan vain lisää ja tulla niin hyväksi kuin voin. Joskus vain hevosen aiheuttamat muuttujat sekoittavat suunnitelmani ja menen kaksi askelta taaksipäin.


Fakta 3
Olen aivan tajuttoman lyhyt! Pituutta on kertynyt vain 155 cm enkä ilmeisesti kasva enää yhtään. Välillä lyhyyteni ärsyttää, mutta tällä on pärjättävä.

Fakta 4
Stressaan aika usein ihan turhista asiosta. Suurin stressi iskee, kun koulussa on paljon kokeita ja hevoset on ehdittävä hoitaa. Välillä tuntuu ihan mahdottomalta jaksaa, mutta onneksi ratsastus ja hevoset antavat aina uutta energiaa ja voimaa puskea eteenpäin.

stressinpoistajani

 Fakta 5
Tykkään tosi paljon lukemisesta ja muutenkin kirjoista. Varsinkin, jos kohdalle sattuu oikein hyvä hevoskirja. Se on aina välttämättä ahmittava yhdellä kerralla, jos on aikaa.


Fakta 6
Haluaisin tulevaisuudessa opiskelemaan eläinlääketieteelliseen, mutta matikkapääni on sen verran rajallinen, että se taitaa jäädä pelkäksi haaveeksi. Toisaalta jokin pieni osa minusta vetää minua kohti Ypäjän Hevosopistoa, jossa olisi myös kiva opiskella. Konttorirotaksi minusta ei vaan ole.


Fakta 7
Nauran melkein aina, typerillekin jutuille. Jos joku kavereistakin  sanoo jotain vähänkin hassua, olen melkein aina ensimmäinen, joka alkaa nauraa. Ja kaiken lisäksi nauran kovaa! Nauru pidentää ikää, eikö se niin mennyt. Elän varmaan tuhatvuotiaaksi.

Fakta 8
En yleensä ostele juuri mitään, paitsi hevoskamaa. Se on heikko kohtani. Välillä olisi vain niin kiva ostella kaikkea hienoa hevoselle ja itselle, vaikka ihan kaikkea ei tarvitsisikaan. Mutta nuukuus rajoittaa. Olen sävy-sävyyn ihminen. Aina, kun ostan jotain, haluan, että se on samaa sävyä muiden hevosen varusteiden kanssa. Ehkä hieman turha luonteenpiirre, mutta on se silti kiva kun varusteet ovat tiettyä sävyä. Mieluiten kaiken on oltava sinistä tai ruskeaa.

Fakta 9
Olen uusien ihmisten seurassa välillä turhankin ujo enkä näytä kaikkia piirteitäni. Onneksi olen nyt ainakin vähän rohkaistunut ja sen myötä tutustunut uusiin ihmisiin.

Fakta 10
Kuuntelen aika paljon musiikkia. Musiikkimakuuni kuuluu vähän kaikkea laidasta laitaan. Hitaat ja tylsät kappaleet ovat sietämättömiä ja laulussa pitää olla särmää, jotta voin kuunnella sitä vapaaehtoisesti.

Fakta 11
Olen tunteellinen siili. Jos elokuvassa on lyhytkin pätkä, joka vetoaa tunteisiin, vetistelen heti. Tämä koskee myös piirrettyjä filmejä...
 

Sitten siirrytäänkin niihin 11 kysymykseen.

1. Hevonen vai poni? -Ponit ovat ihania, mutta ehkä kuitenkin hevonen.

2. Koulu vai esteet? -Ehdottomasti esteet!

 3. Millainen on unelmaponisi/hevosesi? -Iso puoliverinen ori tai ruuna, varustettuna hyvällä hyppykapasiteetilla. Hepassa pitäisi tietenkin olla vähän tempperamenttia ja sähäkkyyttä. Ei mikään liian automaattinen perusheppa, joka tekee kaiken napista painamalla. Neesa ja Nasser vastaavat tätä kuvausta aika hyvin, ovat vain pienikokoisempia.

4. Paras opettaja/ valmentaja, jonka tunneilla olet käynyt? -Tähän oli yllättävän hankala vastata, koska kaikki ovat olleet hyviä. Nykyinen valmentajani Maija Pellikka nousee kärkeen, koska hän on valmentanut näitä hevosia ehdottomasti pisimpää ja tuntee niiden haastavat ominaisuudet.

5. Korkein hyppäämäsi este hevosella/ponilla -No ei nyt mikään hirveän korkea, mutta ehkä n. 110 cm Neesalla.

6. Paras/parhaat ystäväsi? -Niitä on paljon, mutta parhaat ovat kuitenkin Hanna ja Tiina:)

7. Oletko käynyt ulkomailla? Jos olet niin missä? -Rodoksella ja Kyproksella. Hevoset rajoittavat tehokkaasti matkustelemista.

8. Lempi tv-ohjelma? -Niitä on monia, mutta ainakin Ypäjä, House ja Duudsonit tuli taloon:D Ja tietnkin Pasila

9. Pidätkö lukemisesta? -Juu pidän. Luen paljon kirjoja ja blogeja.

10. Onko sinulla lemmikkieläintä? -On. Meillä on kaksi kissaa, Esko ja Iitu.

letkeä kotileijona

11.  Kauanko blogisi on ollut sinulla? -Noin 10 kuukautta, huhtikuussa tulee vuosi täyteen.