torstai 25. heinäkuuta 2013

Hengissä ollaan

Heippa taas! En ole nyt muutamaan päivään postaillut, koska tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Nyt kuitenkin ajattelin kertoilla hieman viime viikosta. Keskiviikkona kävimme äidin kanssa aamulla maastossa Nebraskalla ja Nasserilla. Teimme ihan tavallisen lenkin. Sitten mentiin hetkeksi valmistelemaan rippijuhlia ja illalla ratsasteltiin taas. Luvassa oli nimittäin viljelytarkastuksia hevosen selästä käsin. Minä otin tietenkin Neesan ja äiti Patriinan. Sauli sitten yhtäkkiä tuumasi, että josko tuon Parenskin selkäänkin kiivettäisiin. Me lähdimme äidin kanssa jo edeltä ja kohtahan se Parenski ilmestyikin satula selässään pellon reunaan. Hevonen oli ensin ihmetellyt selkään nousua vähän, mutta oli sitten rauhoittunut aika nopeasti. Sieltähän se tanssahteli puiden keskeltä ja oli sen oloinen kuin olisi aina kantanut ratsastajaa selässään. Lenkkiä jatkettin ja pian tultiinkin jo takaisin päin ja omalle pellolle päästäkseen piti hypätä ojan yli. Me menimme jo äidin kanssa edeltä, mutta Sauli tuli varmuudeksi pois selästä, koska ojanpientareen niitetyt heinänkorret olivat ojan päällä sikin sokin eikä oja ollut ihan kokonaan näkyvissä... Hevonen käveli kiltisti ojan yli ja sitten piti päästä takaisin selkään. Äiti meni suupieleen kiinni ja minä pidin Patriinaa samalla, kun istuin Neesan selässä. Mutta eihän se Parenski ollut moksiskaan selkään menosta. Totesimmekin, että Parenski taitaa kiistatta olla talon nyhtyrein hevonen. Nytkin se olisi voinut vetää kauheat kilarit, jos olisi halunnut. Mutta se vain seisoi ja oli kiltisti koko ajan. On se vaan niin lutunen, kun se tekee aina parhaansa ja enemmänkin! Tämän reissun jälkeen se on käynyt jo useamman kerran maastoilemassa.

Neesa: ''Paljon ruokaa!''
Monitoimipolle
Torstaina ei tapahtunut oikeastaan mitään kummempaa, ratsastin molemmat hevoset ihan normaalisti. Perjantaina  kuitenkin menin tallille vasta illalla, koska aamulla satoi. Ratsastin molemmilla hepoilla kentällä, Neesan ensin. Hevonen tuntui ihan kivalta muuten, mutta jostain syystä yksi kentän nurkista oli hirveän pelottava... Aikansa pölläiltyään hevonen rauhoittui ja kuuntelikin ihan kivasti, mitäs se kuski oikein pyysikään. Tein sellaista ihan perustehtävää, jossa pitkällä sivulla oli kaksi puomia yhden laukka-askeleen välillä. Paikat osuivat puomeille yllättävän hyvin ja hevonen eteni kunnolla, eikä vain laahustanut eteenpäin. Pian lisäsin tehtävään myös sellaisen jutun, että puomien jälkeen väistettiin takaisin uralle. Se sujui ihan ok, vaikka hevonen yritti ensin vähän kiukutellakin...:D Pian sitten loppuverkkailinkin Neesan, vein sen sisälle ja laitoin kylmetykseen n. 10 minuutiksi. Klinikallahan sanottiin silloin, että jalkoja olisi hyvä kylmätä joka ratsastuksen jälkeen. Sitä olen tehnyt aina ennenkin, mutta nyt siirryin käyttämään letkuja, jotka kylmäävät kaikki jalat samaan aikaan. Kylmetyspatjoista Neesa ei kauheasti tykkää...

Sitten käsittelyyn pääsikin Nasser. Sillä tein aivan samoja juttuja kuin Neesalla. Ja ihmeellistä, mutta totta, hevonen tuntui siltä, kuin sillä ei olisi mitään taukoja pidettykään. Hepo kulki kivasti niska pyöreänä ja paikat osuivat puomeillekin hyvin. Nassella onkin niin kiva ratsastaa, kun se osaa liikkua omallakin moottorilla, eikä sitä tarvitse patistella koko ajan eteenpäin. Nassen haavakin on melkein ummessa ja jos hyvin käy, niin satulan voidaan laittaa selkään ehkä elokuussa:)

Hevoset matkalla yösyönnille:)
Lauantaina ratsastin vain Neesalla, koska sunnuntaina oli luvassa varhainen herätys ja pääsin tallille vasta illalla... Sunnuntaina olikin aikamoinen tutina, kun piti ehtiä kampaajalle ja pukea itsensä. Pääsin siis ripiltä sunnuntaina ja olihan sitä ihan kiva juhlia, mutta aika väsynyt olohan sitä oli illalla, kun aamulla kello soi puoli kuudelta ja nukkumaan oli päästy joskus yhdeltä yöllä:D

Otettiin kuvia pihalla sunnuntaina ja eiköhän Esko tullut repimään hameenhelmaa :D
Maanantaina käytiin maastossa ja eilen tehtiinkin porukalla varsin pitkä viljelytarkastusreissu. Sen jälkeen hyppäsin Nasserilla pikkuisen ilman satulaa. Jumppasarja ei ole koskaan ollut hevosen paras ystävä, mutta nyt se selvisi siitä ihan mallikkaasti, vaikka kuski saikin pitää tosissaan kiinni, että pysyi kyydissä. Hevonen kun tuppasi liikkumaan eteenpäin kuin nato-ohjus:D

Heinäkuu on monesti tälläinen suvantokuukausi, pelkkää perusratsastelua maastossa ja kentällä. Eipä niistä mitään superpostauksia revitä, kirjoitin nyt kuitenkin, että olemme edelleen olemassa. Rustingin ruunaus tuntuu onnistuneen hyvin, haavat ovat parantuneet ja heppa on kaiken puolin kondiksessa. Vielä se luulee olevansa pitkän aikaa ori ja päästelee kunnon ääninäytteitä, kun tammoja on näköpiirissä. Remppakin edistyy koko ajan, etupihalle on noussut katos ja nyt ollaan takapihan kimpussa. Sisätiloissakin piisaa vielä ruuvaamista.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Klinikalla

Hellurei!  Eilen kotiuduin riparilta joskus yhden aikoihin. Leiriviikko oli ihan kiva, vaikka hevosia ehtikin tulla moneen otteeseen ikävä. Ajattelin jo, että nyt saa nukkua kunnon yöunet hieman lyhyempien jälkeen, mutta mitä vielä.

Aamulla sai nousta viiden aikoihin, pukeutua, laittaa kamat kasaan ja ajaa tallille. Meille oli varattu yhdeksäksi aika Laukaan Eläinklinikalle ja sinne oli kolmen tunnin matka. Mukaan lähtivät Neesa ja Rustinki. Aluksi vähän jännitin, että kuinkahan Rustinki käyttäytyy, kun viereen tulee tamma, mutta hepo käyttäytyi koko matkan oikein mallikaasti, ei päästänyt ääntäkään. Orilevy luonnollisesti auttoi asiaa. Pysähdyimme pari kertaa ja kävin kurkistamassa traikkuun, oliko siellä molemmilla hevosilla jalat lattiassa...:D Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja vähän yli yhdeksän olimme perillä. Otimme turvallisuussyistä ensin Neesan ulos. Pihassa oli tarha, jonne sain laittaa Neesan odottamaan omaa vuoroaan. Neesan kadottua vierestä sai Rustinki pienimuotoisen hepulin ja se loikkasi etupuomin päälle... Siinähän sitä oli ihmettelemistä, kun hevonen makasi puomilla ketarat ojossa. Onneksi traikun seinässä on sellaiset ruuvit, että kun niitä vääntää, etupuomi putoaa alas. Hevonen piti kuitenkin saada ensin irti siitä puomista ja pienen vääntämisen jälkeen Rustinki oli taas tolpillaan. Taisi Rustinkikin säikähtää aika tavalla, koska se seisoi koko ajan aivan hiljaa. Uskon, ettei se toista kertaa torveile samalla tavalla. Pian senkin sai kuitenkin ottaa ulos ja hepo oli taas tyytyväinen.

Eläinlääkäri pyysi meitä viemään hevosen sisätiloihin semmoiseen kujaa, jossa sitä juoksutettiin jonkin verran ja katsottiin, ontuuko se. Aluksi lääkäri oli ollut sitä mieltä, että onpa paksun pökkelö jalka, mutta ultrassa kaikki näytti kuitenkin aika normaalilta. Rustinki nyt vaan ei ole mikään mister sääri...Sitten alkoi seuraava operaatio: Rustingin ruunaaminen! Siitä on ollut puhetta jo ainakin vuoden verran, että se voisi olla parempi ruunana. Ei se pahan luonteinen ole, mutta on sillä omat kotkotuksensa. Niinpä hevonen sai rauhoittavan ja odotteli leikkaukseen pääsyä jonkin aikaa. Operaatio oli nopeasti ohi ja hevonen pääsi heräämöön. Hampaat tarkastettiin samalla, kun heppa oli kanveesissa.

Tässä olen vielä oripoika...
Sillä välin kun odotimme Rustingin tolpille nousua, menimme satuloimaan Neesan. Sairaalan pihassa on maneesi, johon mekin suunnistimme. Eläinlääkäri pyysi minua ensin kävelemään pätkän ja sitten pysähtymään. Sen jälkeen ravattiin vähän. Ravailun jälkeen laukattiin ja hyppäsin pari kertaa maneesissa olevaa ristikkoa. Neesa vierasti maneesia aika paljon, joten se ei uskaltanut heti hypätä. Ratsastelun jälkeen hevonen riisuttiin ja lääkäri tuli tekemään taivutuskokeet. Kokeissa ei ilmennyt ontumista, mutta kaikkien jalkojen vuohisnivelet ovat kuulemma taivutusarkoja. Niihin ei ole muuta parannuskeinoa kuin kylmääminen ja linimentin käyttö. Vaiva saattaa olla jo aika vanhakin, mutta nyt vasta joku sanoi sen ensimmäisen kerran ääneen. Tämä ei kuitenkaan selitä kieltelyä kokonaan. Tottakai se saattaa olla osatekijä, mutta hevonen liikkui muuten puhtaasti, eikä lääkäri sanonut, ettei Neesalla voisi enää hypätä. Pyysi vain ratsastamaan erilaisilla pinnoilla, jotta hevosen jalat saisivat vaihtelua. Eli toisin sanoen liian kova on parempi kuin liian pehmeä alusta.

Neesan hampaat katsottiin vielä lopuksi, eikä niissäkään ollut mitään huomauttamista, hyvät olivat. Tällä välillä Rustinki oli herännyt ja siirretty toiseen karsinaan. Kävimme välillä syömässä, jotta se saisi heräillä kunnolla ennen kotimatkaa. Syönnin jälkeen tulimme takaisin ja kas kummaa, karsinassa seisoi aivan terävän oloinen ruuna:) Laitoimme sen ensin traikkuun ja sitten hain Neesan. Kotimatka sujui ihan hyvin ja kotiin päästyämme traikun lattia oli luonnollisesti aivan veressä. Rustinki pääsi pesupaikalle siistittäväksi ja Neesa takaisin ulos. Rustingin leikkaushaavasta tuli ensin aika paljon verta, mutta pian vuoto hiljeni ihan pieneksi ja se pääsi jalkojen ja hännän pesun jälkeen syömään, koska leikkauksesta oli jo niin monta tuntia, että se sai jo syödä.

Rustingin oripäivät tulivat siis tiensä päähän. Se saa ensin levätä n. viikon karsinassa, mutta sillä saa ajaa kyllä kävelyä hyvin hillitysti. Haavaa hoidetaan huuhtelemalla haalealla vedellä ja penisiliinillä. Neesan ongelmaan ei saatu varsinaista vastausta. Täytyy nyt vain katsoa, miten homma etenee ja jos kieltely jatkuu, niin täytyy miettiä hyppäämisen lopettamista:( Eli silloin meikäläisellä ei olisi varmaan moneen vuoteen kisahevosta ja saisin tyytyä maastossa köpöttelyyn. *huokaus* Katsotaan nyt, miten juttu etenee. Olisi kuitenkin ikävää lopettaa hyppääminen, koska rakastan esteratsastusta lajina tosi paljon! On kuitenkin mentävä hevosen ehdoilla. Siihen asti mennään näillä, mitä on.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Voitto ja tappio

Viikonlopun aikana on ehditty elää tunteiden vuoristorataa. Eilen lähdimme puolilta päivin kohti Kaustista. Parenski ravaisi päivän toisessa lähdössä ja kovemmassa sakissa kuin koskaan. Sen takia ainakin minua jännitti vähän, että kuinkahan tässä oikein käy. Olimme perillä hyvissä ajoin ja taluttelun jälkeen hevonen pääsi hetkeksi karsinaan huilimaan. Itse kävimme syömässä ja vähän jaloittelemassa.

Paniinia, namnam :D
Sitten vain hevonen katokseen ja valjastamaan. Ilma oli tosi kuuma ja sen näki niin ihmisistä kuin hevosistakin. Sauli kävi lämmittämässä Parenskia ja minä keikuin aidalla kamera kädessäni. Hevonen kävi ilmeisesti aika kuumana ja yritti polkea laukalle hiljaisessa vauhdissa. Se myös pelkäsi maalin ympärillä olevia laatikoita.







Radalle oli tuotu myös aasi ihmeteltäväksi ja ihasteltavaksi.
Lämmityksen jälkeen saimme odottaa hetken oman lähdön alkua ja hevosella oli aikaa palautua. Sitten hevoset pyydettiin ohjastajineen esittelyyn. Kyseessä oli siis ryhmälähtö eli startti tapahtui auton takaa. Minä en meinannut jännitykseltäni pysyä nahoissani, muut olivat rauhallisempia. Pian lähtöauto olikin jo liikkeellä ja kisa alkoi. Parenski sai ihan hyvän lähdön ja pysyi onneksi ravilla. Kärkeen ampaisi Riikan Vinha ja Parenski seurasi sitä. Sauli yritti vähän pakittaa, että pääsisi johtavan taakse, mutta joku ohjastaja oli huutanut, ettei saa tulla siihen väliin. Niinpä ajettiin eteenpäin ja keulaan. Minä puolestani pureksin katsomossa kynsiäni ja toivoin, että se jaksaa juosta loppuun asti johtopaikalta. Parenski vetikin hienosti keulassa ja ainoastaan loppusuoralla sitä täytyi hoputtaa, kun muut alkoivat hengittää niskassa. Parenskin ja sitä loppusuoralla uhkaamaan nousseen Riikan Vinhan välillä käytiin kova taisto voitosta ja tuomarit ilmoittivat tutkivansa maalikamerasta, kumpi voitti. Siinähän sitä sitten odoteltiin ja pian saatiin odotettu tieto. Lähdön kaksi oli voittanut hevonen numero kolme, Parenski! Olimme aivan innoissamme! Hevonen tuotiin loimitettavaksi ja ohjastaja haastateltavaksi. Saivatpa vielä oikein komean kukkapuskankin :D Olihan se aivan mahtavaa nähdä, miten Parenski taisteli itsensä voittoon jo toisen kerran peräkkäin lyhyen ajan sisällä. Nyt puhelin on pärissyt onnitteluista ja useampi ihminen on ilmoittanut olevansa kiinnostunut ostamaan hevosen. Eipä taida olla myynnissä...




Voittokukat vaasissa
Parenski pääsi lähdön jälkeen pesulle ja se sai kuivatella hetken katoksessa. Sitten se pääsikin traileriin ja juotimme sitä. Hevonen sai myös heiniä eteensä ja oli oikein tyytyväisen näköinen. Kävimme katsomassa vielä pari lähtöä ja sen jälkeen käytiin Saarisen nahka-ja valjasautossa hakemassa Neesalle takkusuihketta ja muutama nahkariimu, jotka olivat tosi hyvässä tarjouksessa. Sitten saatiinkin lähteä onnistuneen päivän päätteeksi kotiin.

Juhlille ei saatu tänään jatkoa. Olimme tänään Kurikassa seurakisoissa Neesalla. Hevonen tuntui lämmittelyssä tosi hyvältä, hypyt osuivat kohilleen ym. Mutta sitten rata oli aivan jotain muuta kuin hyvä... Meidät HYLÄTTIIN 80 cm luokassa. Peruimme sitten 90 cm lähdön, koska ei tuntunut järkevältä lähteä hyppäämään sitä enää hylsyn jälkeen. Omat tunteet ovat tällä hetkellä todella ristiriitaiset, koska en tiedä, mitä tämä oikein on olevinaan. Nyt kuitenkin on päätetty, että Neesalla ei hypätä yhtään koko heinäkuun aikana ja huomenna soitetaan klinikalle, josko saataisiin aika tutkimuksiin. Hevonenhan ei ole koko aikana näyttänyt, että ontuisi tai mitään muutakaan. Kotona ja veryttelyssä kaikki sujuu hyvin, mutta kisakentällä homma kääntyy päälaelleen. Tuskinpa Neesasta mitään löytyy, mutta suljetaan nyt erinäisiä vaihtoehtoja pois.


Sitten vielä pieni ilmoitus tähän loppuun. Lähden rippileirille huomenna ja tulen takaisin vasta 15.7., joten blogi hiljenee siksi aikaa. Postailu jatkuu kuitenkin normaalisti, kun palaan takaisin kotiin hevosten luo.

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Tallipostaus

Joku lukija pyysi tässä taannoin tallin esittelyä, joten rustasin sellaisen.


Ensimmäisessä kuvassa näet koko rakennuksen. Vasemmassa laidassa olevat kaksi ikkunaa ja avoin ovi ovat varsinaista tallia. Toisessa päädyssä olevat ikkunat kuuluvat pihattoon ja siinä välissä on varastotilaa. Pihaton toisella puolella on konesuoja, jossa on mm. maatalousvehkeitä ja paaleja. Kokonaisuus on reipas kymmenen vuotta vanha, kivijalassa on vuosiluku 2000.


Tältä talli näyttää etupihalta. Lähiaikoina betonilaatan päälle tehdään katto. Talvella lumi putoaa aina tallin eteen niin, että se hankaloittaa oven aukaisemista. Osana tallin tuunausprojektia tämä asia korjaantuu. Kattoristikot ovat jo pihassa odottamassa asentamista.


Tallissa on seitsemän karsinaa, joista yksi on tuplaleveä varsomiskarsina. Kaikki karsinat eivät ole aina käytössä, koska osa hevosista on pihatossa. Viime talvena oriiden lisäksi täällä olivat Patriin ja Sinilee. Vasemmalla puolella karsinoiden välissä on ovi, josta pääsee konesuojan puolelle. Tallin sisäosat eivät tule muuttumaan rempassa miksikään, vaan pysyvät samoina. Kilpakärryt eivät yleensä ole tallin käytävällä, mutta tämän kuvan ottohetkellä ne sattuivat olemaan. Tallin siisteys on Saulille sydämen asia ja esim. ovissa ei roiku mitään. Kerran vuodessa tallin tyhjätään ja pestään lattiasta kattoon painepesurilla. Hevosten pesupaikka ei ole tallin yhteydessä, vaan pihassa olevan lämpökeskuksen yhteydessä.

Oven viereisessä ruuhessa on suolaa, jolla Nasser herkuttelee.

Kesällä pihaton ovi on aina auki ja hevoset kulkevat oman mielensä mukaan sisään ja ulos. Helteellä ja paarma-aikana hevoset viettävät päivät täällä ja tulevat vasta iltasella ulos. Tänne lisätään aika usein iso pyöröpaali olkia ja niissä hevoset tykkäävät makoilla. Tätä ei tietenkään siivota joka päivä kuten tallia, vaan siivous tapahtuu sitten traktorilla. Talvella ovi pidetään kiinni ja hevoset päästetään säiden mukaan pihalle. Talvella ilma on tosi raikas, täällä eivät ammoniakkipäästöt vaivaa! Hevonen pärjää täällä mainiosti, jos se vain tottuu siihen heti syksystä ja kasvattaa kunnon talvikarvan. Kesken talvea ei hevosta tänne siirretä. Arabit ovat hyviä pihattoheppoja. Lisäksi täällä asustaa Heli, sehän haluaa aina olla Nasserissa kiinni...


Sitten tähän remonttiosastoon. Tallin seinän taakse on konesuojan puolelta erotettu uusia tiloja. Tämä on uusi varustehuone, jota olemme kaikki odottaneet tosissaan. Talossa on paljon hevosvermeitä ja nyt niistä edes osa saadaan samaan tilaan. Toisella seinällä on avohyllyjä, jossa säilytetään mm. loimia. Armeijan satuloitakin on kerääntynyt useampia ja siloja ja ränkiä on kaikki paikat täynnä. Talossa asuu keräilijäluonne... Tämä tila on muuten valmis, mutta lamput ja verhotangot + verhot vielä puuttuvat. Niissä on tietenkin hevosten kuvia:) Seinissä on käytetty levyä, jota näkee myös maneesien seinissä. Varustehuoneen yläpuolelle tulee myös huone, jonka käyttötarkoitus määräytyy tässä matkan varrella.


Varustehuonetta vastapäätä olevasta tilasta tulee tallikamari. Tilaan tulee keittiönkaapit ja jääkaappi ja varmaan pöytä ja istuimiakin. Tämä kuva on otettu muutama päivä sitten, kun saimme seinien lakkauksen valmiiksi. Tämän tilan yläpuolelle tulee wc ja suihku ja pukuhuone. Niistä en laita vielä kuvaa, koska siellä on vasta laatat ja paneelit seinissä.

Lattia on ihan pölyssä...

Viimeisenä tila, joka on herättänyt paljon mielenkiintoa vierailijoissa. Tallin yläpuolella on ollut tähän saakka kylmää tilaa, mutta nyt se on eristetty ja muutettu asumiskuntoiseksi. Tämäkin on vielä kesken, mutta värimaailmasta saa jo jonkinlaisen kuvan. Tännekin on keittiön kalusteita suunniteltu ja tarvitaan vielä putkimiestä ja sähkömiestä... Tila on aika avara ja sitä on vaikea saada yhteen kuvaan. Oikealla kuvassa näkyy tallin ilmastointiputki. Moni on ihmetellyt, kuka tänne muuttaa. Ei välttämättä kukaan, kunhan nyt tehdään valmiiksi, kun sitä on kymmenisen vuotta suunniteltu. Itse aion pitää täällä elokuvailtoja kavereiden kanssa, jahka tämä on valmis. Täällä saa makeat unet, kun kuulee, kun hepat kolistelee tallissa...

Pääsiäisestä saakka tallin ympärillä on puuhannut kaiken alan ammattimiehiä ja joka päivä tulee jotain valmista. Paljon on vielä tekemättäkin, ennen kuin työkalupakki saadaan laittaa kiinni. Tässä se kesä kuluu tätä ihmetellessä.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Farmarin hevosia

Eilen kävimme pyörähtämässä Seinäjoella Farmarissa. Messut on järjestetty viimeksi 2011 Porissa ja ne kestävät neljä päivää. Messut alkoivat kymmeneltä ja itse pääsimme alueelle lähempänä kahtatoista. Väkeä oli paikalla jo ihan kiitettävästi, mutta ei tungokseen asti. Katsoimme sitten ohjelmasta, että mitä siellä olisi meneillään ja huomasimme, että alueen toisella puolen olisi lännenratsastusnäytös. Matkalla kehälle sattui kohdalle myös muutama söpö poni, joista oli pakko ottaa kuva.  Pienen etsimisen jälkeen löysimme kehän, mutta harmillisesti näytös oli jo loppumaisillaan. Ehdimme näkemään vain sen, että yksi mies ratsasti hevosella ilman suitsia kaikissa askellajeissa ja toinen esitteli naruriimun monipuolisuutta. Sain kuitenkin onneksi napattua teitä varten muutaman kuvan ratsukoista.

Axel Hellsten ja Mahdan

Kenneth Puskala

Ilkka Ryhänen



Shettisruunat Royal Editon(edessä) ja Voutilan Exodus

Etain Royalin kaverina ollut hevonen, jonka nimeä en tiedä.

 Hovingatar(edessä) ja Taavetin Taava

Ehdottomasti messujen suloisin ilmestys! Miniatyyrivarsa Esperar Pingo Cinderela.

Näytöksen loppupuolella alkoi sataa vettä. Sitähän tuli hetken oikein kunnolla, mutta onneksi se loppui aika äkkiä. Kiertelimme sitten katselemassa muita eläimiä ja konepuolellakin tuli käytyä. Samaan aikaa kuulutettiin, että kello 14:30 sika-ja hevoskehään tuotaisiin Etain Royal. Meikäläinenhän paineli melkoista kyytiä pois vähemmän kiinnostavalta konepuolelta ja suunnistin kohti kehää. Kaikille niille tiedoksi, jotka eivät tiedä, kuka on Etain Royal: Etain on Ranskassa syntynyt menestynyt ravihevonen, joka on ansainnut Suomessakin puoli miljoonaa euroa. Hevonen on kilpaillut hyvin menestyksekkäästi myös Ruotsissa.

Sain odotella hetken, mutta pianhan Etain ilmestyikin kehään, suuri ihmisjoukko perässään. Valitettavasti alkoi jälleen sataa ja suurin osa ihmisistä pakeni sisätiloihin suojaan. Minun lisäkseni vain kourallinen muita ihmisiä jäi seisomaan sitkeästi kaatosateeseen kamerat kädessä. Etain Royalia käytetään nykyään terapiahevosena lasten-ja nuortenkodissa, jossa lapset pääsevät luomaan yhteyttä hevoseen. En nyt vain muista, missä se sijaitsee...:D Etainia talutteli ensin joku hoitokodin henkilökuntaan kuuluva nainen, jonka nimi taisi olla Pinja, jos oikein muistan. Kentän reunalle jäi sitten puhumaan Osku Ketola, joka oli työskennellyt Etain Royalin kanssa jo jonkin aikaa. Osku kertoi ensin, kuinka hän alkoi työskennellä hevosten kanssa ja miten hienoa se on, kun saa luotua yhteyden noin upeaan eläimeen. Pian Osku ja Pinja vaihtoivat osia ja Osku teki jotain tehtäviä Etainin kanssa. Hevonen kulki vapaana Oskun perässä ja näytti todella tyytyväiseltä. Esitystä oli kyllä tosi hienoa katsoa, oli se vain niin upeaa!



Osku ja Etain Royal
 Kun Etain vietiin pois kehästä, sinne saapuivat majakka ja perävaunu. Maailman pienin ja suurin hevonen. Kehään tuotiin valtava Shire, joka oli vasta kolmevuotias ja sillä oli säkää jo huimat 190 cm! Hevosen oikea nimi oli Majagårdens Amanda alias Amanda. Amandan omistaja sitten kertoili vähän hevosestaan ja esitti sitä kehässä. Amandan jälkeen vuorossa olivat miniatyrihevosemä ja sen varsa. Emä nimi taisi olla Esperar Princesa ja varsan, joka oli tamma, Esperar Pingo Cinderela. Hevosten omistaja kertoili vähän, miten oli päätynyt kasvattamaan rotua ja kertoili rodusta muutenkin.
Majakka ja perävaunu:D

Pian alkoikin taas sataa vettä... Lähdin näytöksen jälkeen kohti aluetta, jossa oli kengitysnäytös meneillään. Kengittäjä kertoili kuumakenkäsovituksesta ja muutenkin kengityksestä. Näytöksen ajan satoi ja paistoi vuorotellen. Alueella oli paljon muitakin hevosia, mutta ne olivat päiväkarsinoissaan, kun eivät olleet esiintymisvuorossa. Aamulla ennen meidän paikalle saapumista oli kehässä ollut suomenhevosten värisuora, mutta se jäi meiltä näkemättä. Karsinassa seisoivat ainakin ravikuningas 2009 Patrikin Muisto ja Sirun Oliver, joka on puolestaan menestynyt ratsupuolen kunkkareissa. Ja monta muutakin hevosta.

Kuumakenkäsovitus meneillään

Huilailin hetken ja sitten menin tallille. Muut lähtivät maastoon, minä puolestani jäin vääntämään Nasserin kanssa kentällä koulukuvioita. Nasserille kuuluu ihan hyvää. Haava on ollut samanlainen koko kesän: Se on siisti, mutta keskellä leikkauskohtaa on ehkä noin 3 cm kohta, jossa ei ole kunnon rupea päällä. Haavan aukeamisen pelossa en uskalla laittaa sille satulavyötä, joten menen aina ilman satulaa. Eilen hevonen oli aluksi tosi laiska, mutta kun heppa pikkuisen lämpeni, niin alkoi sujua paremmin. Ratsastin tosi paljon ympyrällä, taivuttelin ja tein lisäyksiä. Nasser yritti ajoittain tikittää vain paikallaan, mutta myötäsi pian paremmin niskasta ja käytti selkäänsäkin ajoittain hyvin. Parhaat pätkät taisivat tulla laukassa. Ratsastin reilut 45 min ja sitten heppa pääsi tarhaan. Nasserilla on sellainen tapa, että se hankaa silmäkulmaansa ratsastajan käsivarteen aina ratsastuksen jälkeen. Nytkin se teki niin ja oli vähällä kaataa minut:D


Siivoilin ratsastuksen jälkeen vielä karsinat. Kun päivän hommat oli saatu tehtyä, kello oli lähemmäs kymmenen.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

ShobBAILUT

Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa Tampereella. Minä olen kitissyt jo monta viikkoa, että pitäisi päästä ratsutarvikeliikkeisiin shoppailemaan. Nyt sekin aika sitten koitti. Tällä kertaa matkaan lähdettiin autolla. Mukaan otettiin yksi ratsastussaapas, koska sen vetoketju on kettuillut jo jonkin aikaa. Matka sujui ihan ok, suurimman osan taisin nukkua, kun tuota univelkaa on päässyt pikkuisen kertymään...

Ennen Tampereelle pääsyä kävimme hakemassa Teivon raviradan ratsu-ja ravitarvikeliikkeestä muutaman parin kenkiä Parenskille. Matkaa jatkettiin ja pienen sähläyksen jälkeen pääsimme Kaviolaan. Sieltä mukaan tarttuivat uudet suitset Neesalle. Neesan nykyiset suitset ovat tosi hyväkuntoiset ja muutenkin kivat, mutta koska ne ovat eriväriset kuin satula ja martingaali, niin päätimme yhteensopivuuden vuoksi ostaa ruskeat. Suitset olivat ihan normaalit ja hyvin turpahihnasta pehmustetut. Kuolaimiksi niihin valittiin ihan normaali oliivikuolain, joka on Neesalla nytkin käytössä. Ohjat meiltä löytyy itseltä, joten niitä ei tarvinnut ostaa. Sitten alkoikin armoton otsapannan metsästys, koska suitsien oma panta oli tosi tylsä, eikä siinä ollut mitään blingiä.

Neesaa ei pahemmin poseeraaminen kiinnostanut...
Normaalit 12,5 cm mittaiset oliivikuolaimat
Seuraavaksi suuntasinkin omin nokkineni Ratsukellariin, kun toiset lähtivät käymään muualla. Ratsukellarissa oli tosi paljon hyviä alennuksia, mutta vaatteiden koot olivat sitten tietenkin joko liian pieniä tai suuria... Löysin alerekistä kuitenkin tosi kivat ja hyvin istuvat Mountain Horsen tummansiniset polvipaikkaiset ratsastushousut. Lisäksi minun teki mieli ostaa KingsLandin vaaleansininen kisapaita, mutta se oli vielä aika hintava. Täytyy odotella, josko hinta hiukan putoaisi.



Ratsukellarin jälkeen ajettiin Ylöjärvelle kauppakeskus Eloon syömään. Elon vierässä sijaitsee sopivasti Hööks ja ihan kivenheiton päähän oli aukaistu hiljattain Horzen liike. Hööksistä tavaraa tarttui mukaan vähän enemmän: kahdeksan taitettavaa satulatelinettä sinne uuteen satulahuoneeseen, punainen JH Collectionin pikeepaita, Show Masterin ruskeat jännesuojat. Lisäksi Neesan uusiin suitsiin löytyi väliaikainen Gold Medalin otsapanta, vaikka se onkin ihan kiva. Pannassa oli hopeisia ja ruskehtavia strasseja, mutta koska suitsissa on messinkiset soljet, niin kaipaisin pantaan samansävyisiä strasseja. Kaupassa olikin yksi semmoinen, aivan täydellinen näihin suitsiin, mutta hintaa oli 85€, joten se oli vähän liian kallis... Tämä toinen panta olikin puolet halvempi ja vielä alennuksessa, joten se saa kelvata ainakin näin aluksi. Katsotaan sitten Horse Showsta...




Hööksistä ajettiin vielä Horzeen. Sieltä mukaan tarttui kouluraippa, jossa oli kivat koristelut kädensijassa. Sitten lähdettiinkin ajamaa kotiin. Matkalla pysähdyttiin vielä Juustoportissa ja sieltä jatkettiin pian kotiin. Yksinäinen saapas jäi reissulle korjattavaksi ja tulee kotiin omin päin:)

Olen harakka, tykkään kaikesta kiiltävästä...
Rustinki ja Parenski olivat olleet tallissa, joten kävin ruokkimassa ne. Ratsastelut jäivät väliin, koska olin aika väsynyt pitkän päivän jäljiltä.