Pellolla rallittelua

Tänään heräsin jostain kumman syystä jo kahdeksalta, vaikka kello ei edes herättänyt. Mistähän se mahtaa johtua, rytmi on tietysti jäänyt päälle koulun takia. Koko päivä on mennyt aika lailla hevosten parissa ja ehdinpä katsoa telkkaristakin välissä Malmön EM-kisojen maastokoetta. Oli se vain aika hurjan näköistä menoa, mutta hyvin kaikki näyttivät suoriutuvan radan tehtävistä.

Aamulla tosiaan tein läksyjä ja muuta ällöttävää, syönnin jälkeen lähdimme äidin kanssa ajelemaan tallille. Laitoimme Neesan ja Patriinan kuntoon ja lähdimme maastoon. Kiersimme sänkipeltoja ristiin rastiin ja annoimme hevosten laukata oikein kunnolla. Neesankin innostui pukittelemaan. Siinä vaiheessa, kun Patriin alkoi jo vähän väsyä, niin Neesa olisi vain lisännyt vauhtia. Arabithan ovat tunnetusti sitkeitä ja jaksavia ja siksi erinomaisia matkaratsuja.

Tässä matkustetaan vain ruohotupsulta toiselle.

Molemmat olivat tietysti aivan läpimärkiä, joten ei muuta kuin pesulle, mars! Äiti kävi ensin pesemässä Patriinan ja kylmäämässä sen jalat ja minä laitoin Neesan odottamaan kentällä, koska siihen paistoi sopivasti aurinko. Kävin sitten itse siivoilemassa kenttää ja pian Neesakin pääsi pesulle. Kaiken rehkimisen jälkeen hepat saivat haukata pari omenaa tallin ovella olevasta saavista. Maiskis!

Onks nää kaikki mulle?

Kun hevoset oli hoidettu, kävimme äidin kanssa pudottamassa olkipaalin pihattoon. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty: paali oli aika tiukasti seinän ja toisen paalin välissä, joten siinä saikin rehkiä oikein kunnolla. Ähkimme ja punnasimme ja välillä nauroimme ja hiki virtasi pitkin selkää. Lopulta saimme kuitenkin paalin alas ja levitettyä pihattoon. Oljenpätkiä oli kaikki vaatteet ja hiuksetkin täynnä. Sen jälkeen juoksinkin sisälle katsomaan niitä EM-kisoja.

Ratsastin illalla vielä Rustingilla maastossa. Hepo oli selvästi innoissaan, koska se paineli eteenpäin reippaasti korvat hörössä. Nasser oli mukana tohdittamassa. Ratsastuksen jälkeen hoidimme hevoset ja sitten tulinkin sisälle vaihtamaan vaatteet ja kirjoittamaan tätä postausta.

Pikku puuhastelua ja kisailua

No huhuh, taas on jäänyt tämä blogin pito hieman vähemmälle. Mutta eipä nyt ole oikeastaan tapahtunutkaan juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ajattelin nyt kuitenkin väsätä tällaisen pienen postauksen ja kertoa vähän, mitä meille kuuluu.

Viime viikolla kävin tiistaina hyppäämässä Merlinillä vielä ennen kisoja. Hepassa oli aikasta kivasti virtaa ja hyvin hypytkin onnistuivat. Kokeilimme sitten ihan puhtaasta mielenkiinnosta laittaa maneesiin 100 cm:n pystyn. Merlin selvästi huomasi, että nyt on tosi kyseessä ja ylittikin esteen hienosti pudottamatta.

Keskiviikkona Neesalla oli hieronta ja hepo kyllä nautti siitä silminnähden! Jalkojen venyttämisestä heppa ei kauheasti perusta, mutta antaa toki tehdä sen. Edellisen viikon kinnauskohdat tuntuivat jo pehmeämmiltä. Neesa sai hieronnan takia vapaapäivän rastastuksesta, joten ratsastin Nasserilla maastossa pienen lenkin ja liikuttelin Rustinkiakin kentällä. Rustinki on päässyt yllättävän nopeasti jyvälle tästä hommasta, vaikka vielä täytyykin välillä pysähtyä tuijottelemaan tammoja. Torstaina pääsin koulusta jo puoli kahdelta, joten kävin ratsastamassa Neesan ja Nasserin kentällä. Kävin välillä kotona ja menin sitten puuhailemaan kaikenlaista pientä.

Perjantaina oli kauan odotettu taksvärkkipäivä, jihaa! Se tiesi minulle ratsastelua ja varusteiden putsailua. Neesalla kävin ratsastelemassa metsässä ilman satulaa ja laukkailtiinkin vähän sänkkärillä. Neesa säpsyili vähän väliä kaikenlaista pientä, mutta selvisimme kuitenkin kunniakkaasti kotiin. Nasserilla oli "kenttäpäivä". Hevonen yritti ensin luistaa hommista, mutta hyviäkin pätkiä saatiin ajoittain, varsinkin ravissa hevonen tuntui jo aika kivalta. Lähdin sitten molemmat ratsastettuani kotiin syömään ja kävin vielä illalla putsailemassa Neesan kamat sunnuntain seuran mestaruuskisoja ajatellen.

Lauantaina sainkin ajella heti aamusta Alahärmään, sillä olin lupautunut Millan Merlinin kisahoitajaksi. Kisat pidettiin Vetelissä, joten ei meillä ollut sinne kovin pitkä matka. Perillä olimme hyvissä ajoin ja ehdimme katsoa käynnissä olevan luokan loppuun. Menimme sitten laittelemaan hepoa valmiiksi ja Milla kävi lämmittelemässä. Radalla Merlin ja Milla tekivät tosi tasaisen ja nätin suorituksen. Toinen tuomari arvosteli Millan loppupeleissä neljännelle sijalla, mutta toisen tuomari oli toista mieltä, koska hän arvosteli parin sijalle 19! Olimme aika kiukkuisia tuloksesta, koska vaikka rata oli yksi kisojen parhaimmista, niin monta heikompaa suoritusta meni ohi. No, toivottavasti kyseinen tuomari arvostelee seuraavalla kerralla ratsastuksen eikä pärstäkertoimen mukaan. Olimme kisoista takaisin tallilla joskus iltakuudelta, laittelimme hevosen kuntoon ja minä ajoin vielä kotiin ratsastelemaan Neesalla.

Kävin Neesalla ensin maastossa ja kokeilin sitten lopuksi hypätä yhtä pientä estettä nähdäkseni, miltä se tuntuu kisoja ajatellen, mutta kas kummaa, hevonen vain kielteli! Itkuhan siinä pääsi, kun en enää tiennyt, mitä tämä nyt oikein on. Sanoin äidille, miten hevonen käyttäytyi ja päätin siitä paikasta, että Neesa jää kisoista pois.

Aamulla ajoin taas Alahärmään ja lähdimme sieltä kisapaikalle Merlinin kanssa. Ennen lähtöä etsimme Millan kameraa, joka oli kateissa. No, se löytyi kaapista. Matka jatkui ja olimme perillä hyvissä ajoin. Rata oli ihan simppeli: paljon linjoja ja selviä kaaria. Verkkasin Merlinin ravissa ja laukassa ja hyppäsin pari hyppyä. Radalla hevonen kuitenkin hieman temppuili, joten tuloksena oli hylky 80 cm radalta. Ihmettelimme, että mikäs nyt oikein on. Sitten vasta tajusin, että hevonen jännittää oksereita. Ysikympissä hevonen tuntui yhtä menevältä kuin ennenkin, mutta nyt rohkaisin sitä hyppäämään oksereiden yli puheella. Juttelin sille melkein koko radan hiljaisella äänellä ja kas kummaa, saimme hyväksytyn radan yhdellä kiellolla. Ilman kieltoa olisimme olleet kolmansia, mutta pääasia, että hevonen hyppäsi radan nyt läpi. Lisäksi olin tyytyväinen, koska Merlin käytti kroppaansa yllättävän hyvin ja hyppäsi suurella varalla esteiden yli.

Hoplaa, yli vaan! Kuvan on ottanut Heidi Sjöblom.

Nyt maanantaina ja tiistaina olen ratsastanut molemmat hevoset normaalista ja huomasin, että Nasserin haava on jo ihan ummessa! Pian sillekin saa varmaan jo satulan selkään. Neesalla kävi keskiviikkona hieroja ja sovittiin nyt, että pidetään ensi viikolla taukoa ja katsotaan sen jälkeen, miltä hevonen tuntuu.

Minä taas olen odottanut meneillään olevan puintiajan loppumista ja minulla onkin siihen aika pätevä syy: nimittäin se, että minun pitäisi päästä kokeilemaan paria myyntihevosta! Olen etsinyt uutta estehevosta ja nyt olen löytänyt myyntitallin, jolla on kivan oloisia estehevosia. Kokeiltavaa siis riittää. Tästä reissusta tulee sitten myöhemmin postausta, jos ja kun se on ajankohtainen. Nyt puinnit saatiin tänään loppuun, jippii!! :D

Viikonlopun pärinöitä

Koulut ovat taas alkaneet ja päivät ovat kyllä semmoisia, että huhhuh. Lukkarikaan ei ole mikään häävi, seitsemän tunnin päiviä on kolme ja sitä rataa... Olen liikutellut heppoja ihan normaalisti kentällä ja maastossa. Olen mennyt sen kaksi hevosta päivässä, jos ei ole satanut. Nasser on mennyt välillä tosi hyvin, mutta eilen sillä oli joku ihme kiukuttelupäivä :D Mikään ei olisi hepoa huvittanut ja niin edelleen. Olisiko se johtunut siitä, että edellisenä päivänä en päässyt ratsastamaan sillä, koska satoi vettä aivan kaatamalla koko illan. Neesalla olin eilen maastossa ja heppa liikkui pikkuisen normaalia jäykemmin, joten sitä kävi tänään hieroja katsomassa, löytyisikö siltä jumeja, mutta eipä hepasta mitään suurempaa paljastunut.

Lauantaina kävin ratsastamassa Millan Merlinillä ja oli kyllä tosi kivaa. Merlin oli aivan innoissaan, kun pääsi hyppäämään vähän ja sen huomasi siitä, miten hevonen liikkui. Se paineli korvat hörössä hienosti yli kaikista esteistä. Saa nähdä, eksytäänkö tässä vielä kisoihinkin. Keksimme sitten Millan kanssa, että lähdetäänpä katsomaan seuraavana päivänä joukkue-estemestaruuskisoja. Sovimme, että hyppään jostakin Millan kyytiin ja ajetaan katsomaan kisoja niin, että nähtäisiin metrin luokka alusta asti. Päivän lopuksi kävin vielä liikuttamassa Nasserin. Neesa oli ratsastettu jo aamulla.

Sunnuntaina suunnistimmekin Millan kanssa Seinäjoelle katsomaan kisoja. Matka kului mukavasti jutellessa hevosista, mutta perillä meitä odotti pieni yllätys: osuimme keskelle jalkapallopeliä! Olimme aivan, että siis mitä?! Olimmekin ihmetelleet perille saapuessamme, miksi paikalla oli niin vähän autoja. No siksi, että siellä ei ollutkaan mitään estekisoja... Kumpikaan ei jostain syystä ollut tarkistanut kisapaikkaa ja Milla sitten katsoi kännykällä kipasta, että missäs ne kisat nyt sitten ovatkaan. Netistä selvisi, että ne pidettiin Ylistaron Mäki-Pohdossa. Hyppäsimme naureskellen autoon ja totesimme, että tästä lähin kisapaikka tarkistetaan kahteen kertaan. Onneksi Ylistaroon oli vain lyhyt matka, joten ehdimme paikalle juuri silloin, kun käynnissä oli metrin rataan tutustuminen. Etsiskelimme itsellemme paikan ja aloitimme kuvaamisen. Sää oli iha hyvä, joten kuvista tuli aika kivan värisiä ja tällä kertaa meikäläisen pikkukamerakin pysyi vauhdissa mukana.

Emma Häggman ja Sky III

Julia Haikonen ja Grenada II

Inka Hjelt ja Captain Hook

Pinja Jyllilä ja Zodiac Star

Frida Fredriksson ja Night de Tus

Vaihdoimme luokan puolessa välissä kuvauspaikkaa ja kohta lähdimme katselemaan myyntipisteitä, joita kisapaikalla oli muutama. Mitään ei tarttunut mukaan, joten kävimme syömässä, kun nälkäkin alkoi jo olla.
 

Tanja Karjalainen ja Calhoun Stone

Saana Pulkkanen ja Vilagro

Emma Peltonen ja Beach Boy B

Piia Nuottivaara ja Pepita IV

Maija Pajula ja Tosca XXVI

Matti Sorvari ja Zeko's Pouliche

Mari Mäntysalmi ja Camillo

Metrin luokka saatiin noin kahdessa tunnissa suoritettua ja sitten nostettiin rataa ja kisaajat menivät kävelemään rataa. Menimme sitten sinne muiden sekaan kävelemään, tietäisipä ainakin vähän, mille esteelle suuntaa kameran seuraavaksi. Luokka alkoi ja paikalle eksyi yksi Millan tuttu, joka jäi hetkeksi juttelemaan. Kympin luokka eteni tasaisella temmolla ja joukkueiden välinen taisto mestaruudesta kävi tiukaksi. Lähdimme kuitenkin pois siinä vaiheessa, kun kaksi ensimmäistä ratsukkoa oli startannut.

Miisa Pulkkanen ja My Melody

Julia Haikonen ja Grenada II

Emma Peltonen ja Beach Boy B

Hannah Sjölund ja Little Harry

Lähes viiden ja puolen tunnin seisoskelu alkoi tuntua jaloissa ihan kivasti ja molemmilla oli kuitenkin vielä omia hommia tekemättä kotona. Ajelimme sitten rauhassa takaisin kotia kohti, Milla heitti minut yhdelle pysäkille josta sitten käpsyttelin kotiin. Oli kyllä tosi kiva päivä, vaikka tällä kertaa molemmat seisoivatkin katsomon puolella:)

My Day

Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa koko blogin olemassaolon aikana väsätä teille My Day postauksen, kun tätä oli toivottukin joskus. My Day on kuvattu ja kirjoitettu maanantain 5.8. tapahtumista.

Heräsin vähän ennen yhdeksää. Edellisenä iltana meni vähän myöhään, joten minua väsytti aika lailla, mutta kampesin itseni siitä huolimatta ylös sängystä. Kävin suihkussa ja sitten lähdin ulos noukkimaan marjoja pensaista aamupalaksi. Aurinko paistoi jo ja ilma oli lämmin heti aamutuimaan.

Tuunasin marjat jugurtilla ja myslillä ja pistelin poskeeni. Samalla katselin päivän lehdestä sarjakuvat ja telkkariohjelmat.

Nam nam :D

Syötyäni vetelehdin hetken aamutakki päällä ja sitten lähdettiinkin jo tallille ratsastamaan ensimmäisiä hevosia. Ilma oli lämmennyt aika paljon, mutta onneksi ulkona tuuli sopivasti, joten keli ei ollut mikään paahtava. Matka taittui kätevästä skootterilla. Kello oli ehtinyt kymmeneen.

Vastassa olikin aikamoinen show, kun paikalla oli kivimiehiä. Puolitoista vuotta sitten meiltä tuhoutui tulipalossa varastorakennus, jonka tilalle nousee uusi. Paikalla oli kaivinkone ja porausvaunu, jolla tehtiin kiviin reikiä räjähdeainetta varten. Lisäksi kaivinkone siirteli kauhalla isoja kumimattoja, jotka estäisivät kivien lentelyn ympäri ämpäri räjähdyksen aikana. Se oli kyllä aika hurjan näköistä touhua, vaikka räjähdyksen ääni olikin vain vaimea kumahdus, varoittavista "sumutorvista" lähti puolet karmeampi meteli, joka kuului kilometrien päähän.

Näitä mattoja ei saakaan Ikeasta :D

Hetken työmaata töllisteltyämme menimme tekemään tulen stokeriin. Jos et ole sattunut sellaiseen tutustumaan, se on lämmityskattila, joka lämpiää hakkeella. Sillä lämpiää myös hevosten pesupaikan käyttövesi. Päivän ensimmäiselle lenkille pääsivät mukaan Patriin ja Nasser. Nasse oli ensin sen näköinen, että häh, pitäisikö tällaisella kelillä mennä muka töihin. Laitettiin hevoset valmiiksi ja lähdettiin maastoon köpöttelemään kohti jokilakeutta. Matka taittui rauhallisesti, eikä ötököitäkään ollut hirveästi. Menimme yhden Saulin vehnäpellon läpi ja laukkailtiin traktorin renkaista syntyneissä urissa. Nasser pakkasi hieman kuumeta, mutta pysyi ihan hyvin käsissä. Saatiin napattua siitä muutama kuvakin.

Kärpäset kiusasivat...

Kotiin päin meno olikin sitten hieman vahdikkaanpaa. Nasseria sai olla koko ajan pidättämässä, kun se meinasi lähteä rynnimään liian lujaa. Kuskiakin alkoi siinä hässäkässä pistää kyljestä niin maan perusteellisesti... Kotimatka sujui kuitenkin ihan hyvin ja hepat pääsivät ratsastuksen jälkeen kunnon suihkuun. Lisäksi voitelin ja huuhtelin Nasserin haavan. Sillä aikaa, kun äiti pesi Patriinaa, niin minä kävin täyttämässä heppojen vesiastian ja siivoilemassa tarhan lantakasoista. Lopuksi vielä vaihdoimme suitsiin poskihihnan poikkimenneen tilalle. Sen jälkeen lähdettiinkin syömään ja odottelemaan, että sää hiukan viilenisi. Kello näytti 13:ta.

Nam! Ruuaksi olikin kanasalaattia ja pinaattikeittoa.

Syönnin jälkeen vein pyykkiä kuivumaan, olin hetken koneella lukemassa mm. blogitekstejä ja sitten lähdin keräilemään pensaista marjoja pakastettavaksi. Siinähän sitä hommaa piisasi ja aurinkokin kuumotti... Olkapäitä oli pakko käydä välillä rasvaamassa, kun tuntui, että nehän saattaisivat muuten palaa.

Kun marjat oli pakastettu, lähdin takaisin tallille noin viiden aikoihin. Ratsastamatta olivat nimittäin vielä Neesa ja Rustinki. Ratsastelin Rustingilla ensin reilun puoli tuntia. Keskityin lähinnä siihen, että hevosen nokka näyttäisi haluttuun suuntaan ja että se suunnilleen ymmärtäisi, mitä siltä pyydetään. Hienostihan tuo tuntui jo sujuvan, kun Patriinkaan ei ollut aidan takana pelottelemassa.

Uusi koulusatulahuopa pääsi testaukseen heti.

Rustinki tutustui esteeseen hörppäämällä vesimatosta.

Hoidin Rustingin normaalisti ratsastuksen jälkeen ja vein sen talliin, jossa Parenskikin oli paarmoja paossa. Sitten lähdettiinkin viljelytarkastuksille koko porukka. Ennen lähtöä juoksutimme Nebraskaa ja katsoimme, ravaako se puhtaasti. Pienen pientä epäpuhtautta oli huomattavissa, joten se jätettiin kotiin. Oli aivan pakko ottaa kuva ja laittaa se tänne teille: Neesa juoksi vapaaehtoisesti ja hörisi mennessään Nebraskan perässä juoksutuksen aikana. Äiti otti sitten toistamiseen jo Patriinan, mutta se ei haitannut, koska luvassa oli pelkkää kävelyä.

Hassu hevonen, muttei mikään tyhmeliini! <3

Kävimme tarkastamassa läheisiä vehnä- ja ohrapeltoja hukkakauran varalta. Sitä pitää etsiä joka vuosi, vaikka sitä ei olisi aikaisempina vuosina löytynytkään. Aika vikkelästi se käy, kun meitä ratsastaaa kolme rinnakkain. Rasittavimpia ovat kaurapellot, kun hevoset yrittävät koko ajan napsia herkkua suuhunsa. Ratsastuksen jälkeen hepat huollettiin ja pestiin hikikohdista. Kun ratsut oli hoidettu, niin oriit vietiin laitumelle ja minä pääsin puolestani karsinoiden putsaukseen. Kun ne oli siivottu, niin kello oli jo lähemmäs puoli kymmenen. Tein siinä vielä joitain pikkuhommia ja sitten lähdin ajelemaan skootterilla kotiin. Kotona söin vielä jotain pientä ja katsoin elokuvan Haamumorsian ennen nukkumaan menoa. Nukkumaan menin joskus vähän ennen yhtätoista.

Kauravarkaiden pyydystämistä ratsastuksen lomassa

Heips! Taaskaan ei ole oikein ollut mitään erikoisempaa kirjoiteltavaa.  Remppa edistyy hyvin, kun joka päivä vasaroidaan. Tänäänkin paikalla oli vaikka kuinka monta eri alan ammattimiestä. Olen ratsastellut monena päivänä kahta hevosta, tänään menin kolmella. Rustinkia on taas ruvettu totuttamaan ratsastajaan. Kävin sen selässä jo viime vuonna pariin otteeseen, samoin nyt olen ratsastellut sillä pari kertaa. Se suhtautuu selkään nousuun sangen mutkattomasti. Kyllä siitä varmaan ihan hyvä tulee, mutta se vaatii paljon työtä, aikaa ja taitoa. Rustingista kamalinta taitaa olla se, että mami tulee aidan viereen pelottelemaan sitä :D Patriin osaa olla kyllä tosi hurjan näköinen halutessaan. Tänään olisi ollut myös hyvä kuvata teille My Day, mutta se nyt jäi. Yritän saada senkin tehtyä ennen koulun alkua:)

Rustinki tiiraili tammahakaan, hyökkääkö se äitee oikeasti kimppuun.

Nasserilla olen pyrkinyt ratsastamaan tasapuolisesti maastossa ja kentällä. Hevonen tuntuu ihan hyvältä, mutta kunnon treenausta ei voida aloittaa, ennen kuin sille saadaan selkään se himputin satula. Haava ei ole mennyt huonommaksi, mutta ei myöskään paremmaksi. No, parempi sekin kuin se, että siihen olisi tullut uusi kasvain. Kuskilla olisi vain niiiiiiin kova halu treenata tavoitteellisesti... Eli lisää odotusta.

Nasser on päässyt hieman pulleroitumaan, kun on syönyt koko kesän.

Neesa on ollut oma neesamainen itsensä koko heinäkuun. Silläkin olen pyrkinyt ratsastamaan monipuolisesti, jotta hepan mieli pysyisi iloisena. Neesa toimii kyllä nyt sileällä ihan kivasti, mutta hypätä sillä ei ole voinut, koska se on niin vanhassa kengässä+kaviot ovat kasvaneet hiukan liian pitkiksi. Tänään tulee kuitenkin kengittäjä laittamaan uudet kengät ja vuolemaan kaviot oikean mittaisiksi kaikilta kengässä olevilta hevosilta. Sauli pystyisi kyllä tekemään sen itsekin, mutta on tuota hommaa nyt niin paljon muutenkin. Elokuun 25. päivä olisi seurallani estemestaruuskisat, katsotaan nyt, millaisella kokoonpanolla sinne lähdetään vai päästäänkö koko kisoihin.

vähän tässä ramaisee... hohhoijaa, kun hellettä piisaa. Neesa on relaamisen mestari.

Sitten pari muutakin juttua.  Hepat ovat karkailleet viime aikana kaurapeltoon, tosin omaan sellaiseen. Tai ainakin yksi niistä... Muut hevoset eivät ole sitä tehneet enää, mutta Sinilee sitäkin useammin! Olin viime sunnuntaina siivoamassa tallia, kun huomasin, että neiti oli taas pellossa karkuteillä. Eipä siinä auttanut muuta kuin hakea varsa pois sieltä. Keskiviikkona olin kavereiden kanssa Seinäjoella shoppailemassa ja äidiltä tuli päivän aikana viesti, että kaikki tammahaan hevoset olivat taas olleet vierailulla samassa pellossa... Onneksi ne oli saatu sieltä äkkiä pois. Tänään Neesalla ratsastaessani huomasin, että Sinilee oli jälleen erillään muista ja kaurapellon puolella... Hyppäsin tietenkin alas, jätin Neesan kentälle ja juoksin hakemaan varsaa pois. Sauli kävi korjaamassa aidan siitä kohtaa, josta Sinilee oli mennyt läpi. Kyllä tuo pikkutamma osaa pitää huolta kotiväen liikunnasta :P Onneksi se on antanut joka kerta kiltisti kiinni ja kävellyt nätisti takaisin oikealle puolelle aitaa. Toivottavasti se nyt ei enää karkailisi.

kauravaras

Toinen asia on varsakuume. Se iski jälleen ja Patriin yritetään saada vielä kantavaksi. Nythän on aika myöhäistä aloittaa, mutta sekä Parenski että Rustinki ovat heinäkuun varsoja. Isäehdokkaaksi on valittu toistamiseen A.T. Eko, eli siemennyksen onnistuessa varsasta tulee Parenskin täyssisar. Vielä on turha mennä asioiden edelle, mutta suunnitelmat ovat nämä.  Minä taas olen avoimesti vihjaillut isommasta hyppyhevosesta ja ennen kaikkea helpommasta sellaisesta, joka tekisi sitä vähän omastakin tahdostaan. Että ei meiltä hevoset pääse loppumaan...

Posti toi pari viikkoa sitten kirjeen äidin nimellä, jossa kerrottiin, että Farmarissa ratsastajaliiton kojussa olleessa arvonnassa on arpaonni suosinut ja saamme kaksi pääsylippua Hevoset stadikalla- tapahtumaan. Sinne siis!