Voitto kotiin blogin arvonta!

Tiia Suomalaisen blogissa Voitto kotiin arvotaan ihana Kingslandin kauluri. Arvonnan mahdollistaa Suitsisoppi, joka sponsoroi blogia. Nyt vikkelästi kaikki osallistumaan arvontaan!:)

Arvonta!

Nyt kaikki vauhdilla osallistumaan Kristan blogin arvontaa! Arvonnassa voi voittaa hienot Horze Bling Clear Crystal kannukset. Ne ovat tyylikkään yksinkertaiset ja sopivat koulu-ja esteradalle. Osallistu ja voittaja voit olla juuri sinä!:)

Horze Bling Clear Crystal kannuksia voit kurkata myös täältä!

UB Horse Show 2013

Torstaina saimme äidin kanssa kammeta itsemme ylös kellon ollessa vasta 4:45. Laitoimme itsemme lähtökuntoon ja lähdimme ajamaan kohti Seinäjoen juna-asemaa. Juna lähti seitsemän aikoihin ollen hieman aikataulusta jäljessä. Matka taittui sukkelasti ja pian olimmekin Pasilan asemalla.

Areenalla kisat olivat jo päässeet hyvin käyntiin, kun pääsimme paikoillemme. Menossa oleva luokka oli Amateur Tourin finaaliluokka, korkeudeltaan 90cm. Ehdimme nähdä vain muutaman ratsukon ennen kuin luokka loppui. Seuraavaksi käyntiin pyörähtikin Amateur Tourin 100 cm:n finaaliluokka. Ratsukot tulivat tutustumaan areenaan ja joukossa oli yksi poni, joka oli aika mahdoton. Poni pukitteli, keuli ja potki kaikkia, jotka osuivat sen tielle. Ratsastajana oli joku nuori tyttö, jonka ilmeestä näki, että tilanne oli hänestä karmiva. Radasta kyseinen ratsukko suoriutui muuten ihan hyvin, mutta virheitä alkoi tulla ponin kuumestessa radan loppupuolella. Minun kävi oikeasti vähän sääliksi tyttöä, koska poni oli selvästi liian vahva ratsastajalleen. Onneksi molemmat kuitenkin selvisivät radalta ehjin nahoin. Luokan voitti Anniina Takanen upealla Karino III kimollaan. Poni oli kerrassaan suloinen ilmestys, kun se tepasteli radalle korvat hörössä.

Anniina Takanen ja Karino III

Jenny Aarnio-Wihuri ja Banja

Sitten alkoikin päivän viimeinen Amateur Tour finaaliluokka. Siinä oli korkeutta jo 110cm. Luokassa oli muihin nähden aika vähän hyppääjiä. Ratsukot tulivat areenalle tutustumaan ja joukosta pisti heti silmään yksi pari, Emmi Laasa ja El Samuel. Hevonen liikkui todella kootusti ja minusta se muistutti lähinnä kouluhepoa. Ratsukko esitteli kaiken maailman koululiikkeitä muiden laukkaillessa ja kurvaillessa areenalla.  Täytyyhän estehevosen osata sileän juttujakin kontrollin ja muun parantamiseksi, mutta tämä hevonen esitteli varsin monenlaisia liikkeitä:) Epäilykset osoittautuivatkin turhiksi, kun oli ratsukon vuoro lähteä radalla. Hevonen hyppäsi tosi hyvin ja vikkeläkin se oli. Pari tekikin pohja-ajan. Luokan voittoon ratsasti kuitenkin Jasmin Hippeläinen Wodkalla.

Emmi Laasa ja El Samuel nappasivat 2. sijan

Sofia Geay ja Padishahh

Luokan loputtua kävimme hieman kiertelemässä myyntikojuja. Ensimmäisenä silmääni osuikin kisatakki, joka oli aivan ihana! Takki oli hieman samantyylinen kuin Animon kisatakit. Jätimme takin kuitenkin rekkiin ja jatkoimme matkaamme eteenpäin. Takki olisi ollut aivan ihana, mutta järjen äänenä toimiva äiti muistutti, että minullahan on melko vähän käytetty kisatakki kaapissa henkarilla. Seuraavaksi rupesinkin etsiskelemään kypärää. Sovitin muutaman Charles Owenin malleja, mutta kaikki niistä olivat liian isoja! Pienin koko, jota kokeilin, oli 56... Pääni on aivan liian pieni :D Muutama Samshieldkin kävi päässä, mutta kaikki olivat takaraivolta epäsopivia. Seuraavaksi päähän päätyi Lami-Cellin Swarovski kypärä, joka oli suureksi hämmästykseni paras niistä kypäristä, joita sovitin.  Kypärä oli kaiken lisäksi nätin näköinen kiiltävine Swarovski strasseineen. Päädyin ostamaan sen hyvän istuvuuden ja ulkonäön perusteella.

Kuvan osoite

Kävimme hakemassa vähän syömistä ja menimme takaisin katsomaan luokkia. Luokka oli Junior Tour-120cm. Hevoset rupesivat olemaan aika suuria, kun mentiin noihin korkeuksiin. Luokka eteni aika mukavasti syödessä ja samalla katsellessa radalla eteneviä ratsukoita. Luokan voitti jalasjärveläinen Miisa Pulkkanen Timberland-tammalla.

Iisa Huttula ja Captain Forewer

Laura Keistinen ja Loverass

Petteri Paanasen hevonen Castello Z päätti, että sarjan ensimmäinen este on väärän värinen.

FIUUU, jalat ylös, tuumi Carla Laineen ratsu Zulona

Miisa Pulkkanen ja Timberland

Palkintojenjaon jälkeen luokkien välissä pidettiin tauko. Kävimme vielä hypistelemässä muutamissa kojuissa myyntitavaroita ja kiertelimme areenaa. Tauko kului kuitenkin nopeasti ja pian alkoikin Nordic U25 Tour-130 cm luokka.  Oli kiva katsoa noita nuorten ratsastajien luokkia. Luokassa sattui muutamalle ratsukolle pieniä kömmähdyksiä, joiden takia osa hevosista päättikin olla hyppäämättä.

Tiia-Liisa Saarinen ja Damingo V/H Dingenshof

Vera Elopuro ja Unette L

Petra Heikkisen Tamaran mielestä keltainen väri ei sopinut päivään ollenkaan :D

Emme jaksaneet lähteä luokan jälkeen enää kiertelemään, joten katsoimme kaksi seuraavaa luokkaa heti putkeen. Näistä luokista ei ole kuvia, koska kamera alkoi oikutella akun vähetessä kovaa vauhtia. Viimeinen luokka, jonka ehdimme katsoa ennnen asemalle lähtöä, oli Black Horse Nuoret hevoset 5 vuotta. Korkeus oli 110 cm ja luokassa oli tuomariarvostelu. Luokassa starttasi 10 ratsukkoa. Tuomareiden nimiä en muista, mutta jotakin maineikkaita setiä ne olivat :D Testiratsastajina luokassa toimivat Henri ja Kaarlo Kovacs. Luokka eteni siis seuraavasti: Areenalle otettiin sisälle kaksi ratsukkoa kerrallaan. Kukin ratsukko hyppäsi vuorollaan 9 esteen radan, jonka aikana tuomarit arvioivat suoritusta. Radan jälkeen he antoivat pisteitä ratsastettavuudesta ja hypyistä. Kymmenen ratsukon joukosta Dolanda ja Maarja Martinson, Courtney Love ja Marika Rättö sekä Obora's Santhe ja Andrea Kuhlefelt pääsivät toiselle kierrokselle. Kaikki saivat samat pisteet eli 24.5. Selkään kiipesivät nyt vuorostaan Henri ja Kaarlo. Henri ratsasti muistaakseni Obora's Santhella ja Kaarlo Dolandalla ja Courtney Lovella. Ratsastajat kokeilivat, kuinka hevoset kuuntelevat ratsastajaa ja hyppäsivät niillä hieman. Pienen mietiskelyn jälkeen tuomarit kysyivät ratsastajien mielipidettä. Henri vastasi englanniksi, että hevonen on todella kiva, mutta vielä aika vihreä. Kaarlo vastasikin suomeksi, että hänestä Courtney Love oli todella hyvä, mutta saisi käyttää kroppaansa vielä enemmän+hänestä hevosen laukka ei ollut kiva. Kaarlo piti enemmän Dolandasta, joka kuulemma kuunteli hyvin ja hallitsi kropan käytön. Voittajaksi selviytyi siis Dolanda, joka arvioitiin 5-vuotiaiden luokan lahjakkaimmaksi.

Courtny Love ja Marika Rättö

Dolanda ja Maarja Martinson kunniakierroksella

Luokan loputtua lähdimme kohti junaa. Päivä sujui oikein mukavasti upeita ratsukoita katsellessa. Ensi vuonna uudestaan:)

Nasserin alkuviikko

Maanantaina Nasserilla oli kenttäpäivä usean maastoilupäivän vastapainoksi. Heppa ei ollut erityisen innoissaan tästä, mutta minkäs teet... Se oli taas piehtaroinut tarhan parhaimmassa kohdassa, joten hiekkaa kyllä riitti. Sain siitä kuitenkin ihan siedettävän näköisen, joten ei muuta kuin kypärä päähän ja menoksi. Laitoin kentälle muutaman puomin, koska tarkoitus oli treenata hepan etujalkojen nostelua.

Kävelin ensin normaalit alkukäynnit, jonka jälkeen keräsin ohjat ja aloin kasata heppaa paremmin pakettiin. Nasser kokosi itsensä ihan ok, mutta oli aika tahmea, joten pyrkimys eteenpäin puuttui kokonaan. Tein paljon voltteja ja lisäyksiä. Pian hevonen alkoikin heräilemään ja venytti askeliaankin ihan kivasti, eikä vain laahustanut eteenpäin. Laukkailin vielä vähän+tein laukanvaihtoja. Muutama vaihto onnistukin ihan ok, mutta vielä on aika paljon hiottavaa, että vaihdoista saadaan sujuvia... :D Hienosti heppa kuitenkin  rupesi liikkumaan eteen, vaikkei sitä olisikaan huvittanut hirveästi. Muut hevoset kuin olivat lokoisasti tarhassa...

Sitten siirryttiinkin varsinaiseen harjoitukseen. Kentän keskellä oli kolme puomia. Aluksi tulin niin, että hevonen laukkasi aika lyhyesti, jolloin puomien väliin saatiin mahtumaan kaksi askelta. Tämä sujui ihan hyvin. Tulin tehtävää molemmista suunnista pariin kertaan. Sitten muutin tehtävää niin, että Nasser saikin laukata aika paljon pitemmillä askelilla, jotta väliin saatiin vain yksi laukka. Tämä tuottikin aluksi hieman hankaluuksia ja puomit kolisivat. Nasserin vahvuuksiin ei ole koskaan kuulunut askeleiden pidentäminen, mutta siksi ajattelinkin, että kotonahan tätä on hyvä harjoitella. Pienen säätämisen jälkeen hevonen alkoikin jo pidentää askeleitaan ja välit päästiin menemään halutulla askelmäärällä. Ravailin vielä loppuravit ja annoin hepan venyttää kaulaansa pitemmäksi. Kävelin vielä loppukäynnit, jonka jälkeen heppa pääsikin pois kentältä, hoidin sen normaalisti ja ruokin hevoset pihatossa ja tallissa.

Tiistaina Nasser pääsi poikien retkelle, kun käväisimme Parenskin ja Rustingin maastolenkillä. Suomenhevosten käännyttyä kotiin jäin vielä vähäksi aikaa läheiselle sänkipellolle laukkailemaan. Tuli treenailtua lähinnä laukanvaihtoja ja lisäyksiä. Hyvin tuntui hevosessa olevan virtaa! Laukkailin reippaasti kierroksen ja annoin hepan kävellä kotiin, jotta sen hengitys tasaantuisi. Pesin Nasserin ratsastuksen jälkeen ja kylmäsin sen jalat huolellisesti.

Keskiviikkona satoi, joten en kiivennyt hevosen selkään laisinkaan vaan hevoset nauttivat vapaapäivästä.  Torstaina meillä olikin suuri päivä, kun menimme piiitkän tauon jälkeen ensimmäiseen valmennukseen. Valmennus oli puoli kuuden aikoihin illalla, joten minulla oli hyvin aikaa hengähtää hieman ennen valmennukseen lähtöä.  Hevoset olivat tietenkin tunkeneet itsensä tarhan perimmäiseen nurkkaan, joten sain kävellä aika pitkästi, ennen kuin sain Nasserin narun päähän. Taluttelin sitä kotiin kaikessa rauhassa löysällä narulla, kun yhtäkkiä tapahtui jotain käsittämättömän ärsyttävää: Päältämme lensi sellainen hornetti, vai mikä nyt olikaan, ja vielä todella matalalta. Kaikki voivat varmasti tässä kohtaa jo arvata, miten hevonen reagoi tilanteeseen... Nasserilla meni pasmat aivan sekaisin ja se lähti kiertämään ympärilläni isoa rinkiä. Pian se kuitenkin rauhoittui sen verran, että sain sen pesupaikalle. Nasser kuitenkin säikkyi sen verran paljon, ettei uskaltanut rentoutua enää ollenkaan, jäkitti vain pää ylhäällä ja silmät pyörivät päässä. Kyllä minua suututti, kun mennään lentämään tuolla lailla suoraan yli! Kaikesta huolimatta valmennukseen päästiin lähtemään kuitenkin ihan ajallaan ja Nasserkin oli jo lähes normaali.

Pääsimme perille hyvissä ajoin. Laittelin hepon valmiiksi ja kiipesin kyytiin. Nasserin mielestä maneesin ovi oli hirveän pelottava, joten se pujahti nopeasti sisälle. Annoin sen kävellä jonkin aikaa, jonka jälkeen aloin työstää hevosta kunnolla. Vähän se oli jännittynyt, mutta rentoutui kuitenkin aika pian. Itsenäisten alkuverkkojen jälkeen aloiteltiin valmennusta. Ensimmäinen tehtävä oli puomisuora, joka tultiin ensin ravissa. Suoran aikana piti nousta kevyeen istuntaan ja pysyä siinä. Puomien jälkeen tehtiin voltti maneesin päädyssä olevan puomin yli. Harjoitus toistettiin muutaman kerran näin, jonka jälkeen puomit nousivat jumppasarjoiksi. Se saatiinkin tulla jo laukassa. Nasser toimi yllättävän hyvin, eikä edes pudottanut yhtäkään puomia. Ensimmäisella kerralla sain ratsastaa aika paljon eteen, jotta askelmäärä saatiin oikeaksi. Loppua kohden hevonen parani koko ajan.

Jumpalta siirryttiinkin kaareville linjoille. Tultiin ensin pieni okseri, josta sitten lähestyttiin normaalilla kaarevalla linjalla pystylle. Vasemmassa kierroksessa tämä sujui Nasserilta tosi hyvin! Oikeassa kierroksessa olikin sitten hieman vaikeuksia, koska hevosen oikea laukka on leikkauksien takia edelleen heikompi. Suoriuduimme tästäkin kuitenkin kohtuullisesti. Nasserilla ei linjojen jälkeen enää hypättykään, koska sillä on ollut ainakin vuoden tauko treenaamisesta. Keskityimme tunnilla aika paljon kontrollipuoleen, emme niinkään hyppäämiseen. Olin hevoseen kuitenkin tyytyväinen, koska se meni todella hyvin siihen nähden, kuinka kauan se on ollut pois ohjatusta valmennuksesta. Saimme valmentajaltakin kehuja siitä, miten paljon Nasser on mennyt eteenpäin sileällä.

Kävelyttelin hevosta hetken, riisuin sen ja lastasin traileriin. Valmennuksesta jäi tosi kiva fiilis!

Loppukevennyksenä kuva tallilta löytyneestä kissanpennusta, joka on viihtynyt pihapiirissä jo useamman päivän. Kissasta lähtee aivan törkeän kova ääni, joten sitä ei voi olla kuulematta, kun se saapuu paikalle. Luulin aluksi, että raukkaparan emo olisi hylännyt sen, mutta tänään näin pennun loikkivan ulkona emonsa kanssa, onneksi. Tästä uusi hiirikissa talliin ja pihattoon.

Lämpimikseni löpisen

Heissulivei! Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämä postaus jo sunnuntaina, mutta niin se vain jäi... Lähdimme tallille joskus yhden aikoihin ja kävimme pyydystämässä Nasserin ja Patriinin tarhasta. Nasser oli aivan hirveän likainen ja sainkin tehdä töitä jonkin verran, ennen kuin hepo oli siedettävässä kunnossa. Nasser on aloittanut talvikarvan kasvatuksen ja sehän pukkaa kiihtyvällä vauhdilla. Saapa nähdä, millainen karvapallo minulla on treenikaudella allani :D

Matti myöhäiset tulossa kotiin...

Vielä on heinää jäljellä!

Lähdimme maastoon ja teimme aika pitkän lenkin. Onneksi vielä löytyy useita kyntämättömiä peltoja, joita pitkin voi kulkea. Nasse ei olisi millään jaksanut lähteä maastoon, mutta kun nokka käännettiin kohti kotia, niin johan alkoi tapahtua. Hevonen olisi halunnut pinkaista kotiin sata lasissa, mutta kuski oli vähän toista mieltä. Tilannetta ei parantanut yhtään metsästä kuuluva moottorisahan pärinä... Maastosta selvittin kuitenkin ehjinä kotiin. Hoidimme hevoset kuntoon ja laitoimme ne hetkeksi sisälle.

Sitten olikin vuorossa Neesan ja Nebraskan jalkojen kylmäysoperaatio. Neesan etusia on kylmätty  Finn Tackin-jääpalasuojilla, jotka ovat kyllä tosi kätevät ja tehokkaat! Neesan kaveriksi kylmäykseen on päässyt muutaman kerran myös Nebraska, koska senkin toinen etunen oli viikko sitten hieman lämpimämpi kuin toinen. Eilen kokeilin verrata jalkoja ja nyt lämpötilaerot ovat tasaantuneet.

Menimme hetkeksi sisälle odottelemaan, että suojat saisi poistaa ja muutkin hevoset ottaa sisälle. Tarkistin sähköpostin sen varalta, että sinne olisi tullut lisää ilmoituksia myytävistä estehepoista. Säpö oli kuitenkin tyhjää täynnä...Änkesin itseni pois koneelta ja pihalle hakemaan hevosia. Ruokimme heposet ja touhusin siinä sitten vielä kaikkea pientä ennen kotiin lähtöä.

Talossa asuu trendipelle, Sinileellä on luonnostaan liukuvärjätty harja!