tiistai 25. helmikuuta 2014

Luo oma asukokonaisuutesi!

Hööksin facebook sivuilla on jälleen käynnissä kilpailu, jossa voit voittaa 300e shoppailurahaa itsellesi. Linkistä pääset suoraan Hööksin sivuilla ja minun asukokonaisuuttani voit käydä äänestämässä täällä



sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Nyt mie romahan!

Kirjaimellisesti... Eilisistä aluekisoista ei ole kyllä paljoa kerrottavaa, ainakaan meidän osaltamme. Luokkina olivat ne perus 80 ja 90 cm. Kasikymppi oli ihanneaikaluokka, ysikymppi taas 367.1 arvostelulla. Kisat alkoivat vasta kymmeneltä ja hyppäsin vasta kisojen kolmannessa luokassa, joten meillä ei ollut mikään hirveän kiireinen aamu. Kisoihin lähdimme ajelemaan kymmenen aikoihin. Perillä kisapaikalla valkkuni juoksi ensimmäisenä vastaan ja lähdin kiertämään rataa. Luokissa 2a ja 2b oli nimittäin yhteinen rataan tutustuminen. Ehdin opetella radan ja sitten siirryin katsomon puolelle seuraamaan ponien tyyliluokkaa. Luokka oli nopeasti ohi ja sain lähteä laittelemaan omaa ratsua kuntoon. Lähdin luokassa vasta toiseksi viimeisenä, joten ehdin verkkailla Nasseria aika pitkään sileällä. Hevonen tuntui hieman löysältä, eikä sitä oikein huvittanut mikään. Maneesiverkassa hevonen tuntui jo pikkuisen paremmelta. Itse radasta ei ole hirveästi kerrottavaa. Hevonen aloitti ihan hyvin, mutta jo kolmannella esteellä saatiin puomi. Loppurata rullasi jo paremmin, viimeiselle esteelle saimme kuitenkin toisen pudotuksen. Kelailin hetken, että mitähän mä nyt olen ryssinyt, mutta tulin siihen tulokseen, että hevosen jalat vain roikkuivat. Tämä oletus muuttui tiedoksi pihalla, kun yksi tuttuni sanoi, että hepohan vain roikutteli jalkojaan. Luokan ihanneaika oli 54 sekuntia ja oma aikani oli 52,59, eli olisin ollut tuolla ajalla ensimmäinen ei-sijoittunut, murrr... No, pää piti kuitenkin tyhjätä edellisestä suorituksesta, joten en jäänyt vatvomaan pudotuksia sen enempää.





Ysikympin radan kävelin valkun kanssa, suunnittelimme yhdessä, mistä ratsastaisin uusinnassa yms. Hyppäsin vasta viimeisessä verkkaryhmässä, joten ehdin hyvin tehdä ulkona käynti-ravi-käynti-laukka siirtymisiä. Nasser oli selvästi virkeämpi ja eteni pienimmilläkin avuilla. Verkassa se hyppäsi tosi hyvin, joten otin vain muutaman hypyn, pari pystylle ja okserille. Rata ei sitten mennytkään yhtään niinkuin piti: Ykkönen meni hyvin, mutta kakkosella hevonen alkoi possuilla ja kielsi. Rata jatkui viidennelle esteelle asti ihan ok, mutta viitoselle tuli toinen kielto! Olin aivan, että mitä ihmettä tämä nyt on?! Äiti kävelytti hevosta, kun kävin maneesissa juttelemassa vielä valkun kanssa. Valkku sanoi heti, että kiellot olivat hevosen omaa possuilua. Kakkoselle tultaessa olin itse ehkä hieman liian tyytyväinen, mutta hevonen tuli hyvään paikkaan ja olisi pystynyt hyppäämään. Viitoselle tultaessa hevosen ilme oli kuulemma kertonut jo kolme askelta ennen estettä, että en muuten varmasti hyppää.




Kasikympin aikaan olen ihan tyytyväinen, pudotukset olivat kyllä ihan turhia. Ysikymppiin en ole yhtään tyytyväinen. En tajua, mistä minua oikein rangaistaan. Tuntuu, että viisi vuotta olen tehnyt ihan turhaa työtä, jos tulos on kerta tässä. Ketutuksen multihuipentuman tästä tekee se, että teidän hevosen pystyvän paljon parempaan. Se on kyllä valmennuksessa nähty. Tällaisina hetkinä tekisi oikeasti mieli paiskata hanskat tiskiin, etsiä helpompi hevonen ja jatkaa sen kanssa. Onko mitään järkeä kilpailla sellaisella hevosella, joka sikailee. Ilmeisesti on, koska ei minulla ole mitään muutakaan hevosta, jolla kilpailla. Kisaaminen on nimittäin viimeinen asia, josta aion luopua. Olisi tosi kurjaa, jos minun pitäisi lopettaa se nyt, kun edistystäkin tuntui hetki sitten tapahtuneen. Nyt ainakin yksi asia on selvä: Nasserilla hypätään aluekisoissa ainoastaan 80 cm luokkia niin kauan, että ne sujuvat siten, että sillä voi taas kokeilla 90 cm luokkia. Takarajaksi asetan kesäkuun: jos tämä meno jatkuu, lopetan aluekisoissa hyppäämisen ja seurakisojen kautta koko kisaamisen...Ja tämän tekstin jälkeen menen taas sen maailman parhaan possun luokse...

Jottei koko postaus olisi ihan tällaista valittelua, niin ainakin blogin uusi ulkoasu on minusta ihanan keväinen ja omaa fiilistä nostattava!

torstai 20. helmikuuta 2014

Arjen ninjailua tai sitten jotain muuta

Laitanpa nyt vain muutaman kuvan tänne blogin puolelle tämän päivän ratsastuksesta.


Tallin ainoa tosimies
Siinä ne nyt ihmettelevät porukalla kuin lehmä uutta veräjää

Rouva 20 ja v.

Mikä kukkapuska se oikein oli?!


Vähäks mä oon terävänä
Yrittää vaihtaa laukkaa tai jotain sen tapaista...
Nöyristelen...
Mennäänkö jo kotiin??

JIIHAA, olen villi ja vapaa aavikoiden hevonen, eiku...

maanantai 17. helmikuuta 2014

Grande Katastrofe

Nyt ei paljon huvita kirjoittaa, mutta saatte nyt kuitenkin kaikkien aikojen lyhimmän kisaselostuksen. Eilen kello soi kuuden aikoihin, laittelin itseni valmiiksi ja ajelimme tallille. Kävin ruokkimassa hevoset ja menin laittamaan edellisenä iltana pakkaamani kisakamat autoon. Nostellessani kisakamoja autoon, huomasin kisatakin puuttuvan joukosta, voihan vattu... Ei siinä auttanut muu kuin lähteä hakemaan takkia kotoa. Kipaisin takin mukaani ja äkkiä takaisin tallille. Hain hevosen, laitoin sen kuntoon ja lastasin. Pääsimme matkaan onneksi hyvissä ajoin.

Perillä kisapaikalla kävin heti ilmoittautumassa ja menin viemään sen jälkeen Nasserin passin autoon. Juttelin muutaman tutun kanssa ja lähdin kävelemään rataa. Rata ei ollut teknisesti mikään ylivaikea, mutta tiesin jo alussa, että Nasser tulisi pelkäämään maneesia. Kävelyn jälkeen menin laittamaan hevosta valmiiksi. Ehdin kävellä ja ravailla jonkin aikaa, ennen kuin minut pyydettiin verkkaan. Nasser pelkäsi jo verkkamaneesia ihan hulluna: se tuijotteli kaikkea mahdollista ja pelkäsi maneesin nurkassa olevaa kaiutinta... Sain sen kuitenkin jotenkin verkattua ja menin vielä hetkeksi ulos taivuttelemaan hevosta. Pian olikin minun vuoroni mennä kisamaneesiin valmistautumaan. Odotukseni olivat oikeat: Nasser pelkäsi maneesia ihan hulluna, kieppui ja pörhisteli ympäriinsä. Annoin sen kävellä maneesissa ja näytin sille radan erikoisesteet. Sitten tulikin meidän vuoromme. Jännitin varmaan enemmän kuin koskaan. Ykkönen mentiin ihan hyvin yli, kakkosen alla oleva muuri aiheutti pientä tuijottelua, mutta yli mentiin, samoin kolmonen ja 4a-4b, viitosena oleva karkkieste aiheutti pienen pysähdyksen ja paikaltaan ponnistamisen, kuutonen mentiin hyvin yli, samoin seiska. Olimme selvinneet tuossa vaiheessa uusintaan asti. Sitten painettiin vain hanaa, kasi meni hyvin, samoin ysi ja kymppi, mutta kympin ja yhdentoista välissä tapahtui jotain: Nasser luuli ilmeisesti, että sen pitää hypätä ysi väärinpäin ja se lähti vetämään kohti ysiä. Sain sen kuitenkin kaartamaan pienen sekoilun jälkeen yhdelletoista, jonka hyppäsin ilman jalustimia. Kaarteessa sitten tapahtui se, mitä ei olisi saanut tapahtua: maistelin taas vaihteeksi maneesin pohjaa ja hevonen seisoi säikähtäneenä vieressäni. Siinä vaiheessa jo itketti, koska minua harmitti niin totaalisesti. Kuinka huono ratsastaja ihminen voikaan olla, kysynpä vaan... Radasta harmistuneena nousin selkään ja kävelytin hevosta hetken. Riisuimme sen, koska seuraavaan starttiin olisi ainakin kaksi tuntia aikaa. Juotin hevosen ja laitoin heiniä eteen, jonka jälkeen menin katsomaan muiden ratoja.

Pelottava este... Edes tutustuminen ei ole kivaa...


Saamari soikoon, kun pelottaa!!
Aika meni nopeasti ja sainkin mennä pian kävelemään ysikympin rataa. Rata oli loppupuolelta aika syheröinen, melko paljon kahdeksikon kiertoa. Katsoin muutaman ratsukon suoritukset, ennen kuin lähdin laittamaan omaa (sota)ratsuani kuntoon. Verkassa Nasser oli jo paljon rennompi ja rauhallisempi, vähän liiankin. Ennen kuin huomasin, oli taas minun vuoroni startata. Rata meni muuten ok, mutta parin ekan esteen jälkeen hepo alkoi hyytyä, ikään kuin se olisi mennyt käsijarru päällä. Sarjalle tulikin kielto. Loppurata mentiinkin varsin karmealla tyylillä yli ja puomeja putoili. Ja mitkäkö olivat fiilikset radan jälkeen? Täysin epäonnistuneet, tunsin itseni niin huonoksi ratsastajaksi kuin vain voi olla. Radalta kertyi 12 vp. Olo oli masentunut ja itkuinen. Olin itselleni vihainen, kun en pystynyt parempaan. Sijoitukset kisoissa olivat jaettu 27 ja 49, eli ei mennyt ollenkaan niin kuin piti. Pakkailin hevosen traikkuun ja ajoimme kotiin nuolemaan haavoja.




Osa kuvista on hieman huonolaatuisia, säätöjä harjoitellaan edelleen... Seuraavat kisat ovat 22.2. Ilmajoella, josko silloin menisi paremmin, kun paikka on hevoselle jo entuudestaan tuttu ja turvallinen...

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Rusettiputki sai jatkoa

Postausväli on venynyt taas vähän, pahoitteluni. En ole kuitenkaan viitsinyt kirjoittaa perusjutuista, joita kukaan ei jaksa lukea. Nyt luvassa on kuitenkin pientä höpinää eilisistä kisoista, joissa meni muutamia kömmähdyksiä lukuunottamatta ihan kivasti. Kuvat saattavat olla nyt hieman erilaisia kuin ennen, koska ostin viikko sitten uuden kameran, Canon 700D:n, enkä ole ainakaan vielä mikään mestari sen säätämisessä ja muussa. Lisäksi kamerassa on vielä vain perusputki, mutta ehkä saan hommattua siihen piakkoin pidemmän objektiivin :-) Mutta nyt kuitenkin takaisin kisoihin.

Kisat alkoivat Ilmajoella vasta klo 12, joten sain nukkua pidempään kuin normaalisti kisa-aamuna. Heräiltyäni laitoin itseni valmiiksi ja pakkailin tarpeelliset kamat mukaan. Lähdimme kymmenen aikoihin laittelemaan hevosen kamoja ja itse ratsua kuntoon. Hevoset eivät päässet kurjan sään vuoksi ollenkaan ulos. Sen kyllä huomasi varsinkin Nasserista: polle oli ihan mahdottomalla päällä, kun laitoin sitä valmiiksi. Se vain olisi paremmin kuopsutellut pesarin lattian puhki ja muuta kivaa. Sama päätön meno jatkui, kun vein sen ulos lastausta varten. Nasser vain reuhtoi päällään eikä seisonut hetkeäkään paikollaan. Onneksi se rauhoittui, kun päästiin matkaan. Tällä kertaa olimme kisapaikalla juuri oikeaan aikaan. Kävin säätämässä kameran maneesin olosuhteisiin sopivaksi, niin hyvin kuin tässä vaiheessa osasin. Sitten sainkin mennä jo pian laittamaan hevosta kuntoon ja taivuttelemaan sitä. Ratsastin Nasserin hyvin läpi kotona päivää ennen kisoja, joten elättelin toiveita siitä, että hevonen olisi kisoissa yhtä hyvä. Aluksi se ei ainakaan siltä tuntunut! Lähdin hieman epäilevänä kävelemään ensimmäisen luokan rataa. Korkeutena oli 80 cm ja arvosteluna ihanneaika, joka oli tällä kertaa 45 sekuntia. Rata oli loppupuolella hieman syheröinen, mutta kuitenkin hyvin hahmotettavissa. Kävelemisen jälkeen sain juosta hevosen selkään, koska olin ensimmäisessä verkkaryhmässä. Ensimmäinen ajatus verkassa oli se, että tästä ei tule mitään, kun hevonen esitteli ihan ihme hyppyjä. Verkan lopussa hevonen kuitenkin parani jonkin verran. Kun tuli oma lähtövuoroni, niin ajattelin, että jos hyvin menee, lähden ratsastamaan ihanneaikaa, mutta jos ei, niin antaa olla. Rata menikin mielestäni tosi hyvin toiseksi viimeiseen esteeseen asti. Nasser haparoi hieman kaarteessa, jonka seurauksena tulimme pystylle ristilaukalla ja se tietenkin putosi. Oikeastaan tiesin sen jo esteen edessä, koska hevonen oli täysin poissa tasapainosta, joten puomi ei tullut yllätyksenä. Hevonen kuitenkin hyppäsi tosi hienosti ja olin siihen tyytyväinen, vaikka sijoitusta ei tullutkaan.



Laitoimme hevosen traikkuun hetkeksi, koska seuraavaan luokan alkuun olisi vielä hetki. Katsoin luokan palkintojenjaon ja menin kävelemään rataa, kun siihen saatiin lupa. Luokkana olis siis 90 cm tai isompi arvostelulla 367.1(A2/A2). Itse menin radan ysikymppinä. Jännitin rataa hieman tavallista enemmän, koska en edes muista, koska Nasser on hypännyt viimeksi kisoissa tätä korkeutta. Treeneissä on menty tietysti aika paljon isompaakin, mutta silti minua jännitti. Verkkaan mennessä tuntui kuitenkin jo hieman paremmalta, koska hevonen oli paremmin kuulolla. Otin vain pari hyppyä pystylle ja okserille, koska Nasser tuntui hyvältä ja sillä oli jo yksi rata verkkoineen takana. Perusrata meni ihan ok, mutta uusinta oli tyylillisesti ihan hirveä! Hevonen meni tosi hyvin, mutta viimeisessä oikaisussa sille tuli jokin ja se yritti kääntyä vasemmalle, vaikka piti mennä oikealla. Menin siitä itsekin jotenkin lukkoon, mutta sain hevosen jotenkin vipan esteen yli, jonka jälkeen tapahtui koko kisahistoriani ehkä noloin juttu: en tajunnut mitään, ennen kuin istuin maassa maistelemassa maneesin hiekkaa. Säikähdin, että missä pirussa se maalilinja oikein on ja huomasin helpotuksekseni, että olin ratsastanut maalilinjan yli ennen satulasta kellahtamista. Nasser seisoi kiltisti vieressäni ja odotti, että nousenko ollenkaan ylös. Pudistelin hiekat vaatteistani ja talutin pollen ulos naama punottaen. Tiesin heti nojanneeni liikaa ulkojalustimelle pienen kaarresählingin jälkeen ja siksi tietenkin putosin. Olin hetken ihan hirveän nolona koko tippumisesta, mutta ajattelin, että sattuu näitä vahinkoja paremmillekin ratsastajille. Tuomarin kuulutus kertoi, että olin siinä vaiheessa toisena luokassa. Olin Nasseriin supertyytyväinen, mutta omasta mielestäni ratsastin siistimmän radan ensimmäisessä luokassa. No, onneksi nämä eivät olleet tyylikisat... Pienen odottelun jälkeen kuulutettiin tulokset, oli tippumisestani huolimatta toinen :) Sininen rusettiputki sai siis jatkoa, hyvä Nasser!

Rusetti suoraan ja menoksi ♥

Seuraavat kisat ovatkin kauden ensimmäiset aluekisat, jotka ratsastetaan 16.2. EPURissa. Siellä hyppään varmaan 80 ja 90 cm luokat. Ysikymppi on samalla aluecupin ensimmäinen osakilpailu.