maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kohti parempaa(ko)

Moikka! Sunnuntaina oltiin Koivusalon tallilla aluekisoissa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönähän siirrettiin kellot kesäaikaan, itsekin otin puhelimesta automaattipäivityksen pois ja päivitin kellon. Ei olisi kuitenkaan kannattanut... Heräsin aamulla kellon soittoon ja luulin sen olevan 6.30. Menin pukemaan ja vessaan, jollon huomasin, että digiboksin kello näytti 5.30. Menin hetkeksi vähän hämilleni ja aukaisin koneen tarkistaakseni, kumpi kello on väärässä. No, puhelimen kellohan oli ihan liikaa edellä, koska se oli kuitenkin päivittänyt kellon itse yöllä, mur... Nousin siis tuntia liian aikaisin. Menin takaisin sänkyyn ja yritin nukkua, mutta eihän siitä mitään tullut. Kellon ollessa oikeasti 6.40, nousin ja menin tekemään aamutallin. Sain hevoset ruokittua ja päästin ne ulos, jonka jälkeen menin sisälle laittamaan itseni valmiiksi ja syömään. 7.30 lähdin pakkailemaan kamoja autoon ja laittamaan muita tavaroita valmiiksi. Kahdeksan aikoihin hainkin sitten hevosen, laitoin sen kuntoon ja matka kohti kisapaikkaa alkoi.

Perillä olimme joskus puoli kymmenen jälkeen. Kävin ilmoittautumassa ja menin yhden tuttuni kanssa kävelemään rataa. Rata oli aika selkeä ja hyvin hahmotettavissa. Lähdin itse numerolla 33, joten ehdin hyvin katsoa muutaman ratsukon suorituksen, ennen kuin lähdin satuloimaan omaa hevostani. Nasser oli yllättävän rauhallinen vielä varustaessakin, samoin sileällä verkatessa. Kun tuli aika mennä pikkumaneesiin hyppäämään, hepo meni ihan sekaisin: hypyt olivat tosi lyhyitä ja kulmikkaita, hevonen oli muutenkin jännittynyt. Olin ihan varma, että tästä ei tule taaskaan mitään. Pian sainkin siirtyä surkean verkkaamisen jälkeen isoon maneesiin valmistautumaan suoritukseeni. Päätin ennen sisälle menoa, että nyt pidän itse vain pään kylmänä, enkä hermoile YHTÄÄN. Nasser olikin yllättävän rauhallinen ja rento isossa maneesissa. Rata alkoi ihan hyvin ja hevonen hyppäsi aika hyvällä ilmeellä, vaikka sitä saikin koko ajan vahtia melkoisesti, ettei se taas keksisi jotain typerää. Sarjalle mentäessä hevonen takkusi kaarteessa ristilaukalla, enkä saanut sitä enää vaihtamaan. Kaiken lisäksi lähdimme a-osalle liian kaukaa, mikä kostautui b-osalle puomin muodossa. Minua harmitti ja ärsytti oma virheeni ihan hirveästi, kun en saanut sitä vaihtamaan ja laukka kuoli täysin kaarteessa. No, yhtä kaikki, saimme kuitenkin kiellottoman perusradan surkeasta verkasta huolimatta, eli ihan ok suoritus siihen nähden, kuinka hankala alkukausi meillä on aluekisoissa ollut.

Nasserista löytyy hyppykuva täältä

Kävelytin hevosta hetken, riisuin ja loimitin, jonka jälkeen heppa pääsi traikkuun huilimaan ja syömään. Menin hetkeksi katsomaan luokan viimeisiä hyppääjiä, ennen kuin päästiin kävelemään ysikympin rataa. Hyppäsin siis ysikymppiä pelkästään Caltsulla, jonka selässä olen istunut vain kerran aikaisemmin. Ensimmäisestä yhteisestä hyppykerrasta voitte lukea täältä. Radan kävelyn jälkeen lähdin etsimään Caltsun omistajia ja hevosta, jotta pääsisin selkään ja verkkaamaan. Pian oikea auto löytyikin ja hevonen otettiin ulos. Säädin vielä jalustinten kanssa ja lopulta pääsin selkään. Caltsu kävi vähän kierroksilla, joten ratsastin aika paljon voltteja ja taivuttelin hevosta. Esteverkassa Caltsu oli tosi kiva, joten en hypännyt kuin muutaman hypyn. Menin aika pian kisamaneesin eteen odottelemaan sisälle pääsyä. Maneesissa Caltsu tuntui kasvavan ainakin 10cm isommaksi, kun se oli niin innoissaan! Otin verkkaesteelle hypyn, tervehdin ja suoritus pääsi alkuun. Rata meni omasta mielestäni ihan hyvin siihen nähden, että olin vasta toista kertaa tuon hevosen kyydissä. Tuloksena oli tuplanolla ja ihan ok aika. Aikaa en lähtenyt ratsastamaan ollenkaan, koska halusin vain ehjän ja siistin radan, ja sen me taisimme saadakin!:) Fiilikset radan jälkeen olivat ihan hyvät ja tästä onkin hyvä jatkaa mahdollisesti Caltsun kanssa seuraaviin kisoihin.

Caltsusta löydät hyppykuvan täältä

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Lainahöyhenissä

Moikka! Eilen olin Maijan valmennuksessa Nurmossa, mutta en Nasserilla. Koeajoon pääsi tällä kertaa Caltsu-heppa. Caltsun omistaja tarjosi minulle mahdollisuuden hypätä hevosella, koska oman lapsen kiinnostus hevosia kohtaan on hieman laantunut. Jännitin aluksi pikkuisen, millaista hevosella olisi hypätä, koska se on aika paljon isompi kuin Nasser. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin ihan turhiksi, koska hevonen hyppäsi tosi kivasti ja oli kovasti innoissaan päästessään hyppimään pienen tauon jälkeen.

Valmennuksen alussa testailin ensin vähän, että mistäs napista tämä polle oikein toimii. Pääsin alussa jo onneksi aika hyvin kuusalle, miten hevosta kannattaisi suunnilleen ratsastaa. Aloitettiin valmennus ihan helpolla tehtävällä, eli ensin tehtiin voltti kulmaan, jonka jälkeen ratsastettiin maneesin keskelle sijoitetulle kaarevalle uralle, jonka esteet olivat ihan vain ensin puomeina. Kaarevan uran keskelle tehtiin myös voltti, samoin loppuun. Jotta tehtävä ei olisi kuitenkaan ollut liian helppo, tehtävän aikana piti pysyä koko ajan kevyessä istunnassa.

Caltsu meni tehtävän ihan jees, jouduin itse vain miettimään voltit tosi tarkasti, koska hevonen oli niin iso ja kaikki mahdollinen tila tulisi kuitenkin käyttää, kun ratsastetaan maneesissa. Muutaman toiston ja suunnan vaihtamisen jälkeen puomit nousivat pieniksi pystyiksi ja tulimme laukassa pelkän uran, ilman voltteja. Tämän harjoituksen jälkeen siirryttiin kuuden askeleen pysty-okseri linjalle. Linjalle lähdettäessä Caltsu lähti aluksi hyppäämään jotenkin tosi läheltä, mikä sitten toi oman haastavuutensa vieraan hevosen ratsastamiseen. Pian saatiin kuitenkin ponnistuspaikat oikeille paikoilleen ja linja sujui ihan jees. Tosin me tultiin se koko ajan viidellä askeleella, koska hevosen laukka oli niin järkyn suuri, että annettiin sen tulla viidellä, kun se onnistui kerta niin sujuvasti. Pian lisättiin tehtävään normaali kahden askeleen sarja, jolle ratsastettiin linjan jälkeen. Ekalla kerralla Caltsu yritti vetää sen innarilla, mutta kun sain sen rauhoittumaan, sarja sujui ihan ok.




Sitten tultiin rataa. Eli ensin kaareva pysty-pysty ura, linja, sarja, pitkällä lähestymisellä kaareva ura väärinpäin, lävistäjällä okseri, maneesin päädyssä oleva pysty ja lopuksi vielä sarja toisin päin. Tulin ensin radan, joka meni ihan jees ja sitten koitettiin nostaa linjan okseri ensin metriin, sitten kymppiin ja lopuksi 115 cm. Caltsu hyppäsi tuon linjan tosi hyvin, vaikka sainkin olla koko ajan vahtimassa, ettei se karkaa lapasesta, kun oli niin innoissaan :D Onnistuneisiin hyppyihin oli hyvä päättää päivän valmennus. Kiitos vielä hevosen omistajille Ceen lainaamisesta! :)


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ympäri mentiin niin, että humpsis vaan

Moikka! Tänään oltiin pitkästä aikaa estevalmennuksessa. Valmennus pidettiin tällä kertaa Lakeuden ratsastajien uudessa maneesissa ja voi pojat, että puitteet olivat hienot! Heräilin aamulla puoli kahdeksan aikoihin ja kävin ruokkimassa hevoset ja päästin ne ulos. Sitten menin sisälle, laitoin itseni valmiiksi ja lähdin pakkailemaan kamoja autoon. Oma tuntini alkoi yhdeltätoista ja olimme perillä jo hyvissä ajoin ennen sen alkua. Nasser oli koko aamun tosi hermostunut, johtuneeko kovasta tuulesta... Käveleskelin hepan kanssa ensin ulkona ennen maneesiin menoa. Maneesissa Nasser oli aluksi todella jännittynyt, mutta pienoisen pällistelyn jälkeen se rentoutui hieman. Aloitimme valmennuksen pääty-ympyrällä. Ympyrä jaettiin ikäänkuin kahtia: toisella puolella asetettiin hevosta hieman liioitellusti ja toisella taas mentiin ulkoasetuksessa. Pienen vääntämisen ja vänkäämisen jälkeen Nasser alkoi jo pikkuisen onneksi rauhoittua ja rentoutua niskasta.

Alkuverkkojen jälkeen aloitettiin hyppääminen. Tultiin ensin ravissa ristikkoa, jonka edessä oli maapuomi. Ennen ristikkoa oli huolehdittava, ettei Nasserin takaosa lähde heittämään hypyssä liikaa ulos, koska silloin se sotkisi heti laukat. Ristikon jälkeen käännyttiin uukkarilla pystylle, jonka jälkeen ratsastettiin hyvin suoraan ja pitkällä sivulla otettiin vielä muutaman askeleen mittainen askelpidennys. Nasser suoriutui tästä tehtävästä ihan ok, mutta minä jäin aina jotenkin ristikon päällä vetämään liikaa sisäkädestä, jonka seurauksena saatiin puomi, ihan typerä virhe. Seuraavaksi siirryttiin kuuden askeleen okseri-pysty linjalle. Nasse jännitti jotenkin tosi paljon, ja tuntui, kuin hyppykaari olisi ollut hirveän kantikas aluksi.



Meikäläisen piti taas saada säätää kädellä jotain omaa juttua. Linjan jälkeen harjoiteltiin uusintatietä. Tultiin siis oikeassa kierroksessa pystyä, jonka jälkeen käännettiin pienellä tiellä lävistäjällä olevalle pystylle, joka piti hypätä vinoon. Tehtävä meni muuten ok, mutta vinoon hyppäämisen jälkeen Nasser kompuroi jotenkin omiin etusiinsa ja meni kirjaimellisesti NURIN. Olin hetken ihan 110% varma, että nyt mä jään ton hevosen alle, mutta polle pääsi kuitenkin onneksi väistämään niin, ettei se keikahtanut päälleni. Heppa nousi sitten aika säikähtäneenä ylös, mutta jäi kuitenkin paikoilleen odottamaan, pääsenkö minä ylös. No, pääsinhän minä. Pudistelin vaatteitani ja rauhoittelin hevosta hetken, ennen kuin nousin satulaan. Jatkettiin seuraavaan tehtävään, eli kaaareva pysty-okseri linja, jonka jälkeen hypättiin lävistäjällä oleva este vinoon, sekin meni ihan ok, vaikka hevonen ei uskaltanutkaan kaatumisen takia enää rentoutua yhtä paljon.

Sitten tultiin koko rata: pysty, vinoon hyppy lävistäjällä, kuuden askeleen suora linja, pysty-okseri kaareva linja, hyppy lävistäjällä vinoon ja lopuksi vielä pysty-pysty kaareva linja. Rata meni kokonaisuudessaan ihan jees, lukuunottamatta pikku mokia. Valmennuksesta jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis, koska siihen nähden, kuinka pitkä tauko meillä on ollut hyppytreeneistä, niin meillä meni ihan jees.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Reenailee kameran käyttöä

Moikka! Koko viikonlopun ajan on paistanut ihanasti aurinko ja  on ollut muutenkin tosi keväinen sää. Eilen jaksoinkin raahata kameran mukaan tallille. Kuvista tuli mielestäni muuten ihan kivoja, mutta ongelmaksi muodostui taustan puhkipalaminen. Hevoset nimittäin seisoivat katoksessa, joka on hieman varjoisempi paikka. Taustalla paistava aurinko sitten aiheuttikin sen, että hevoset ovat kuvissa halutun näköisiä, mutta maisema katoksen ulkopuolella ei niinkään toivottu... Onko teillä muilla ongelmia tällaisissa kuvaustilanteissa?

Hei, onko sulla mulle jotain?
Mami, pistä nyt se kamera pois, jooko?
Mitä jäbä duunaa?!
Missä rouva on kahlannut?? Unohditko pestä jalkas, hä?

Hei, kato onko mun sieraimissa jotain töhnää, kato ny!
Kato nyt, äläkä vaan seiso siinä!!

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Otsikot ovat yliarvostettuja

Moikka taas kaikille! Kirjoittelusta on tullut pidettyä taukoa ihan tietoisesti, koska minulla ei ole ollut oikein inspistä postailla+koulussa on ollut kaikenlaisia esitelmiä, kokeita, esseitä ja ties mitä! Nyt kuitenkin ajattelin istahtaa koneen ääreen ja kertoilla hieman, mitä meille kuuluu. Uusia kuvia minulla ei valitettavasti ole, koska viimeinen viikko on ollut niin harmaa ja lumeton, että kuvat ovat aika ankean värisiä.

Parenski sai hiihtolomalla uuden loimen, sitähän filmattiin sitten niin maan perusteellisesti! x)

Maanantaina ratsastelin Nasserilla pitkästä aikaa kentällä ja hevonen oli ihan hullun hyvä lopuksi! Aluksi sain tehdä aika paljon töitä, ennen kuin hevonen rentoutui kunnolla ja alkoi käyttää selkäänsä. Ravissa saatiin jo kaivettua esille muutamia hyviä pätkiä kovan työstämisen jälkeen, laukassa hevonen sitten sanoi itsensä irti, enkä saanut hevosta enää niin hyväksi.

Tiistaina menin myös kentällä, jatkoin hieman edellisen päivän harjoituksien työstämistä ja hevonen tuntuikin lopuksi oikein kivalta, jopa laukassa. Tiistaina kävimme Neesan kanssa myös tarkastuksessa, jossa tutkittiin, onko sen hankosidevamma edennyt mihinkään suuntaan kuluneen 5 kk:n aikana. Henkilökohtaisesti olin ihan varma, että hevonen ei olisi vieläkään kunnossa, koska Neesa on ollut pelkkää käyntiä ratsastaessakin niin tajuttoman jäykkä. No, eipä se ollutkaan kunnossa, niinkuin ounastelinkin. Vamma ei ole mennyt pahemmaksikaan, mutta ei se ole parantunutkaan. Hankoside oli kyllä jo parempi, mutta vamma oli siirtynyt ylemmäksi kuin se oli alunperin. Tukiside taas ei ollut hirveän hyvä, se selittääkin, miksi hevonen on ajoittain niin jäykkä ja kävelee ''suorin jaloin''. Diagnoosi oli siis seuraavanlainen: Vamma ei ole parantunut, eikä huonontunut, mutta koska se tulee luultavasti olemaan krooninen, niin Neesa pysyy pelkkänä harrastehevosena loppuelämänsä. Toisin sanoen sillä maastoillaan kevyesti, eikä enää valmentauduta tavoitteellisesti missään lajissa. Toisaalta en ole yhtään harmissani, koska arvasin tämän etukäteen. Minulle on tärkeintä, että hevonen voi muuten hyvin ja on tyytyväisen oloinen.

Keskiviikkona jatkoin Nasserin työstämistä kentällä. Treenailin aika paljon laukanvaihtoja ja siirtymisiä. Siirtymiset menivät ihan jees, hevonen olisi saanut ajoittain reagoida apuihin nopeammin, mutta olin silti ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Laukanvaihdot vasemmalta oikealle tuottavat vielä Nasserille pieniä pukitushepuleita, mutta oikealta vasemmalle se pystyy vaihtamaan jo ilman hirveää hepulikohtausta. Treenaamiseen saa kummasti lisää motivaatiota, kun huomaa, että haa, olen saanut tämän hevosen oppimaan jotain uutta!

Torstaina kävimme äidin kanssa pitkästä aikaa melko reippaalla maastolenkillä. Hevosetkin tuntuivat nauttivan ainakin kotiin paluusta... Nasserkin, joka yleensä ei tykkää laukata maastossa ensimmäisenä, paineli korvat tötteröllä eteenpäin kuin mikäkin hyöryjuna. Tänään en ole päässyt ratsastamaan ollenkaan, koska koko päivän on satanut, tylsää... Huomenna olisi pitänyt olla kisat Seinäjoella, mutta ne peruuntuivat parkkeerausalueen kunnon ja sääolosuhteiden vuoksi, harmin paikka! Seuraavat kisat ovat vasta loppukuusta eli tässä tulee nyt pikkuinen tauko kisaamiseen. No, tämän ajan voi käyttää hyväksi treenaamalla itseään ja ratsuaan tuleviin koitoksiin, ties mitä kaikkea jännää tässä ehtii kevään mittaan tapahtua ;)