Uuden estepenkin metsästys

Moikka! Eilen saatiin monen viikon odotuksen jälkeen satuloita sovitettavaksi Ollille. Sovittajan oli puhe tulla aluksi kahdeksan aikoihin illalla, mutta koska aikataulu venyikin hieman, niin hän tulikin vasta lähempänä klo 21.00. Harjailin Ollin ensin kaikessa rauhassa puhtaaksi ja sitten päästiinkin sovittelemaan. Hakusessa oli siis ruskea estesatula. Selässä kävi jos jonkinmoista satulaa. Parhaiten istuivat Pessoan ja Prestigen penkit, joten kiipesin selkään ja kokeilin ratsastaa molemmilla. Olli oli tosi levoton. Johtuneeko siitä, että muut olivat jo sisällä ja sen piti lähteä yksin vielä sellaiseen kellonaikaan ulos. Menin ensin Prestigellä. Se oli aiva taivaallisen ihana! Hyppäsin sillä myös pari pikku hyppyä ja satula tuntui sopivan kuin nakutettu Ollin selkään. Vertailun vuoksi kokeilin mennä vielä sillä Pessoan penkillä, josta en kyllä tykännyt sitten yhtään Prestigen jälkeen... Sovitimme vielä myös yhtä kolmatta satulaa, mutta se oli lavoilta ihan liian ahdas, joten en edes yrittänyt ratsastaa sillä.

Niinhän siinä kävi, että meille jäi nyt sitten Prestigen Versailles satula. Toivoin ja uskoin jo alusta alkaen, että Prestige olisi varmaan paras istuvuudeltaan Ollin selkään. Ostettiin mukaan Sprengerin turvajalkkarit, romaani ja prestigen jalustinhihnat. Myyjällä ei ollut sopivan mittaista panssaria mukana, mutta hän lupasi laittaa sen postiin maanantaina, mukana tulee vielä Prestigen rintaremmi-martingaali. Onneksi löydettiin kaikki tarpeellinen samalla kerralla ja vieläpä näin kivuttomasti!
Tänään kokeilin ratsastaa uudella penkillä ja huh, Olli ei ole varmaan ikinä liikkunut noin hyvin minulla ollessaan! Tästä on nyt hyvä jatkaa treenailua, perjantaina päästäänkin jo hyppäämään Maijan valmennukseen Ollin kanssa.

nams..

Ihan nakuna

Nyt viime päivinä on ollut niin lämmin, että Ollikin on saanut nauttia auringosta ilman loimea. Tosin tänään oli taas niin kylmä tuuli, että se riepu oli vedettävä niskaan... Perjantaina meille on tulossa satula-auto, toivottavasti sieltä löytyisi uusi estepenkki hepalle.

Reenailua

Moi! En jaksanut enää illalla ruveta kirjoittamaan postausta meidän päivän tapahtumista, mutta nyt kirjoitusintoa on taas. Eilen laitettiin Olli ja Heli heti aamusta samaan tarhaan ja vähän seurailtiin, mitä ne toisistaan tuumaisivat. Aluksi Heli tuntui olevan hieman näreissään uudesta kaverista, mutta molemmat käyttäytyivät kuitenkin ihan fiksusti ja siirtyivät pian syömään samalle heinäkasalle. Helin kanssa on hyvä harjoitella yhteistarhausta, koska sille kelpaa kaveriksi kuka tahansa.

Lähdin joskus kahden jälkeen ratsastamaan Ollia ennen Nasserin valmennusta. Siirsin Helin ensin muiden hevosten luo ja hain Ollin vasta sitten satuloitavaksi. Se oli aluksi selvästí hieman hämmentynyt, kun kaverit katosivat jonnekin. Kentälle päästyään se kuitenkin rauhoittui. Eilen oli aika tuulinen sää, mikä aiheutti ainakin Ollissa aika suuria paineita. Pienen työstämisen jälkeen hevonen alkoi kuitenkin rentoutua. Olen ratsasteassa mennyt sillä nyt aika paljon ympyröitä, jotta se jaksaisi keskittyä paremmin ja rauhoittua hieman. Tämä onkin alkanut tuottaa ihan hyvin tulosta, sillä hevonen on huomattavasti rennompi kuin muutama päivä takaperin. Ratsastuksen jälkeen hoidin Ollin ja rupesin pakkailemaan Nasserin kamoja autoon. Kun sain tavarat kasaan, lähdin hakemaan hevosta.

Kuskin asento menossa vaarallisen lähelle könöttämistä...

Nasserin kiinniottaminen osoittautui hieman haasteelliseksi, sillä hevonen halusi hieman juoksuttaa minua aluksi... Pienen pelleilyn jälkeen sain sen kuitenkin kiinni. Laitoin Nassen kuljetuskuntoon ja lähdimme ajelemaan kohti valmennuspaikkaa. Perillä olimme ihan hyvissä ajoin. Paikan päällä tuuli todella kovaa ja mietin, että mitähän Nasse oikein tuumaisi kovasta tuulesta. Pian valkkukin tuli paikalle. Muut menivät kantamaan esteitä ja minä jäin laittamaan hevosta kuntoon. Onneksi Nasse tuntui aika rauhalliselta kovasta tuulesta huolimatta. Kentällä sen piti saada ensin hieman säikkyä kaikkea uutta. Aloin pian ravata ja työstää hevosta rennommaksi. Yllättävän nopeasti se rentoutuikin. Ravissa se oli aluksi jopa hieman laiska, mutta virkistyi kyllä pian.

 Aloitettiin valmennus ihan yksinkertaisella tehtävällä. Tultiin ravissa neljän puomin suoraa, välit olivat kolme metriä. Joka toisella kerralla väleihin piti saada ratsastettua kolme askelta ja joka toisella kaksi askelta. Nasserille tuo tehtävä oli tosi hyvä, sillä se ei aina jaksa keskittyä kunnolla ja rupeaa häsläämään laukalle. Nyt sen oli kuitenkin pakko kuunnella, mitä se kuski siellä selässä oikein pyytää. Puomien jälkeen nostettiin suoralla tiellä laukka, tehtiin kulmaan iso voltti ja ratsastettiin voltin jälkeen eteen. Pian vaihdettiin suuntaa. Puomit tultiin laukassa, jonka jälkeen siirryttiin raviin ja ratsastettiin uralla pohkeenväistöä. Nasse protestoi aluksi hieman väistöissä, mutta loppua kohden tehtävä sujui ihan ok. Tämän jälkeen ruvettiin ratsastamaan suoristamistehtävää. Eli hypättiin toisella pitkällä sivulla olevaa pientä pystyä, siirrettiin hevonen ravin kautta käyntiin, käännettiin voltti oikealle, suoristettiin hevonen, nostettiin ravin kautta laukka ja hypättiin pitkällä lähestymisellä pieni pysty ja käännyttiin vasemmalle. Tämäkin tehtävä oli Nasserille tosi hyvä, koska se tahtoo olla aina hieman vino toiseen kierrokseen.

Lopuksi tultiin vielä rataa noin 90 cm korkeudella. Aloitettiin päätypystyltä, kaarrettiin pitkällä tiellä pystylle, jumppasarja, kaarrettiin lävistäjälle ja hypättiin okseri. Sitten jatkettiin vielä uudelleen päätypystylle, lävistäjällä pysty, okseri ja vielä jumppasarja. Nasser suoriutui radasta ihan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa maanantaina Ilmajoelle seuraestekisoihin :)

Viikkokatsaus

Moikka! Blogi on nyt jäänyt hieman jalkoihin kaikkien koulu-ja tallihommien keskellä. Ajattelin nyt kuitenkin tulla päivittelemään lyhyesti meidän kuulumisiamme. Olli on kotiutunut uuteen talliin tosi hyvin. Olen ratsastellut sillä enimmäkseen kentällä, mutta viikonloppuna kävimme yhdessä äidin ja Patriinan kanssa lyhyellä tutustumismaastoilulla. Aluksi mietin hieman, että mitähän hepo oikein tuumaa uusista maastoista, kun se oli edellisenä päivänä osoittanut kiihtyvänsä nollasta sataan nanosekunnissa... Olli kuitenkin yllätti erittäin positiivisesti selväpäisellä käytöksellään. Kovastihan se oli utelias ja ravasikin niin lennokkain askelin, mutta hyvin pojalla pysyivät hermot kurissa. Työstin sitä maastoilun jälkeen vielä hieman kentällä. Yhteistä säveltä on haettu nyt kuusi päivää, ja alkaahan se sieltä pikkuhiljaa löytyäkin. Enimmäkseen olen mennyt koulusatulalla, koska estesatulaa ei ole päästy vielä sovittamaan. 25.4. Alahärmään on kuitenkin tulossa satula-auto, josko uusi penkki löytyisi sieltä. Lähetin myyjälle juuri eilen kuvia säpöllä Ollin selästä, jotta saisivat hieman osviittaa siitä, millainen satula sille mahdollisesti sopisi.

Mamin söpöläinen ♥

Ollia on tarhattu näin aluksi vain yksin, sillä osalla hevosista on vielä hokkikengät. Vaikka ne ovatkin normaalisti kilttejä, uuden hevosen laumaan tuleminen voisi aiheuttaa ei-toivottuja asioita, jolloin saattaisi tapahtua isompikin haaveri. Siksi hevosten välissä on pidetty sähkölankoja. Näin ne pääsevät kuitenkin tutustumaan toisiinsa pienen hajuraon päästä. Eipä tarvitse Ollinkaan olla yksin, kun se näkee muut hevoset aidan toiselta puolen.

Eilen menin sillä vähän puomeja ja kavaletteja. Ollihan oli ihan järkyttävän innoissaan ja otti n. 20 cm korkeat aivan tosissaan. Tänään kentällä mennessäni palaset alkoivat vain loksahdella kohdalleen ja tadaa: Olli kulki laukassa tosi kivasti pyöreänä. Pääasiassa olen keskittynyt siihen, että saisin sen rennoksi, mutta nyt se oli aivan super! Ollinhan oli meille tullessaan aluksi hieman vaikea keskittyä, kun oli niin paljon uusia ääniä ja hajuja tarkasteltavana. Nyt se on kuitenkin jo selvästi rauhoittunut.

Ollin perään ratsastin Nasserin kentällä. Olen nyt pyrkinyt menemään koulupäivinä vähintään kaksi hevosta läpi. Nasserilla on enimmäkseen vain maastoiltu, mutta nyt oli senkin aika vääntää koulukiemuroita. Pienen kiukuttelun jälkeen Nasse alkoi liikkua tosi kivasti ja pyöreänä. Huomenna taitaakin olla Neesan vuoro päästä maastoilemaan. Neesasta puheenollen, posti toi muutama päivä sitten palkintopokaalin Suomen Arabihevosyhdistyksen Käyttöarabi-kilpailun III-sijasta. Neesahan hyppäsi viime kaudella muutamat aluekisat aika hyvillä tuloksilla, joilla se ansaitsi tämän pytyn.

Ostin hevosen!

Siinä se nyt on! Orlando, eli tutummin Olli, on 7-vuotias trakehner-ruuna, joka on kisannut ulkomailla nuorten hevosten esteluokkia 110 cm tasolle asti.

Tampereen hevosmessuilla

Moikka! Eilen heräilin siinä seitsemän aikoihin, kävin suihkussa, laittelin itseni valmiiksi ja sitten lähdimmekin jo ajamaan kohti Tampereen messu-ja urheilukeskusta. Matka tuntui aluksi sujuvan jotenkin nihkeästi, mutta kun päästiin Orivedelle, niin se tuntuikin taittuvan jo ihan jouhevasti. Orivedellä pysähdyttiin jaloittelemaan ja syömään. Pian matkaa jatkettiin ja pienen koukkimisen jälkeen saavuimme perille messukeskukseen, jee! Nappasin vain kameran ja puhelimen mukaan ja eikun menoksi. Sisällä hallissa oli paljon tilavampaa kuin edellisenä vuonna, johtunee siitä, että hallia on laajennettu aika paljon. Menimme ensimmäiseksi näytösareenalle. Siellä oli juuri loppumassa suomenratsut ry:n jalostusorinäytös. Ehdimme nähdä hiukan viimeisen hevosen esiintymisestä, jonka jälkeen orit tulivatkin kaikki takaisin areenalle lopputervehdystä varten.

Kun orien osuus saatiin loppuun, alkoi Ypäjän Hevosopiston katrilli. Äiti ja Sauli lähtivät etsimään istumapaikkoja, minä taas linnoittauduin kuvaamaan hevosia areenan reunalle. Katrillissa ratsasti pari ratsastuksenopettajaa, ratsuttajiksi opiskelevia ja koulun vararehtori. Ratsujen sisääntulon veti Ypäjän Tarja, jolla sattui myös olemaan syntymäpäivä. Tamma täytti 10 vuotta. Hevosen ikähän lasketaan vaihtuvaksi toki jo vuoden alusta, mutta nyt oli kuitenkin sen virallinen merkkipäivä :D

Kartillin jälkeen oli luvassa ensin pikkuinen tauko ja sen jälkeen Agrimarket-Kerbl indoor valjakkoajokilpailu. Eli aikaa oli juuri sopivasti pikkuiselle shoppailulle... Heti ensimmäisestä vastaantulevasta kojusta löytyi kaikkea ihanaa, mukaan tarttuikin ensimmäisellä kierroksella Spooksin vaaleanlila kisapaita. Paita oli lisäksi sopivasti alennuksessa, joten pakkohan se oli ostaa...

Enempää emme ehtineetkään katsella, sillä valjakkoajokisa alkoi. Oletettavasti kaikki tietävät valjakkoajokilpailujen toimintasysteemit, mutta ne jotka eivät, niin googlettakaa, sillä en jaksa selittää...Menimme takaisin paikoillemme, minä kipitin taas aidan viereen kuvaamaan valjakoita. Ensimmäisenä areenalle saapuikin varsin vauhdikas parivaljakko, nimittäin Marko Särmänharju hevosellaan Coen D. Valjakko teki varsin vauhdikkaan suorituksen ja luonnollisesti pohja-ajan.

 Seuraavaksi areenalle saapuivat Talvikki Järvinen puoliveriruunansa Fast Freddy van Egenowen. Valjakko oli sonnustautunut söpösti liloihin kamoihin. Vaikka hevonen olikin melko iso, niin vauhtia siinä ainakin oli! Talvikki ja "Freddy" tekivät myös upeasti puhtaan suorituksen.

 Kolmantena radalle saapui Ben Simonsen tammansa Artemisin kanssa. Hevonen on saavuttanut jo 23 vuoden iän, mutta oli kyllä todella hienoa nähdä, miten hienossa kunnossa ja virkeällä mielellä tamma oli! Ben ja Artemis tekivät puhtaan suorituksen ja siirtyivät huikean nopealla ajallaan johtoon!

Neljäntenä kisa-areenalle saapui henkilökohtainen suosikkini: Heidi Sinda poniensa Hessin Myrskyn ja Hessin Idan kanssa.Valjakko teki todella nopean suorituksen, mutta virhepisteitä kertyi pudonneesta pallosta.

Toiseksi viimeinen valjakko oli todella upea ilmestys: Tove-Maria Holmasto mustan ja valkean lipizzaorinsa kanssa. Tämäkin valjakko suoriutui hienosti melko haasteellisen näköisestä radasta. Hevoset toimivat todella hienosti yhdessä, vaikka molemmat olivatkin oreja.

Viimeisestä valjakosta, eli Jarmo Tauriaisesta ja hänen hevosistaan en saanut kunnon kuvaa ollenkaan. Pian olikin palkintojenjaon aika. Kisan voitti 23-vuotias Artemis huikealla suorituksellaan. Toiseksi taisi tulla Talvikki Järvisen Freddy ja kolmanneksi Jarmo Tauriainen. Kun kaikki valjakot oli palkittu ja luotsattu ulos, alkoi lyhyt tauko. Minähän tietysti kahkaisin heti etsimään itselleni uusia ratsastushousuja. Löysin Reunoksen kojusta melkoisen määrän sovitettavia malleja, mm. Animot, Kings Landit ja Montarit, joka oli minulle täysin tuntematon merkki. Montarin housut istuivat parhaiten, joten kävin sitten ostamassa ne. Jatkoimme kierrosta E-halliin, jossa pyörimme hetken.

Pian siirryimme kuitenkin takaisin katsomon puolelle, sillä alkamassa oli Agrimarket Tammer Trophy -esteratsastuskilpailu. Kisa käytiin 140 cm tasolla, mukana oli 11 ratsukkoa, joista vain Susanna Granroth selvitti perusradan virheettömästi.

Katsoimme vielä junnuluokan tuon edellisen estekisan perään, koska luokassa starttasi monta minulle tuttua ratsastajaa. Kun luokka saatiin loppuun, aloimme tehdä lähtöä. Pyörimme pihalla vielä hetken kojuissa ja sitten suuntasimme autolle. Oli aika lähteä kotiin ja todeta, että ensi vuonna uudestaan... :)