sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Estemestaruusskabat

Moikka! Tänään kisailtiin oman seurani seuramestaruuksista estepuolella. Itse hyppäsin b-mestaruus- ja a-mestaruusluokkia. B:ssä korkeutena oli 70-80 cm ja a:ssa 90 cm. Aluksi oli tarkoitus, että hyppään tuon ysikympin ja sitten vielä metrin. Meidän metrit on kuitenkin parina viime kertana menneet vähän köpälleen, joten hevosen ja ratsastajan itseluottamuksen nostamiseksi hypättiin matalampaa kuin yleensä. Kisat pidettiin ulkokentällä ja sää suosi onneksi koko päivän, vaikka lopussa sade näytti enemmän kuin todennäköiseltä.

Kisat alkoivat vasta klo 12, joten päästin Ollin aamulla aamuruokinnan jälkeen ulos pariksi tunniksi. Teki sille nähtävästi ihan hyvää, kun se oli huomattavasti rauhallisempi pesarissa kuntoon laittamisen ajan. Yleensä se pyörii siellä niin kuin hyrrä, kun sillä on hirveä hätä kavereiden perään. Nyt Olli kuitenkin jaksoi seistä koko ajan rauhassa paikoillaan, hössöttäminen alkoi onneksi vasta pihalla :D Kisapaikalla oltiin ihan hyvissä ajoin. Kävin näyttämässä paperit kansliassa ja sitten otin hevosen ulos kävelemään. Jaksoin käppäillä sen kanssa hetken aikaa, sitten hepo saikin kamat niskaan ja jatkoin kävelyttämistä selästä. Verkkailin Ollin ensin rauhassa sileällä. Kävin välillä kävelemässä radan läpi ja äiti talutteli Ollia sen aikaa. Rata oli paria tiukkaa käännöstä lukuun ottamatta aika helposti muistettava. Otin Ollilla vain muutaman hypyn ennen omaa rataani ja sainkin pian mennä radalle. Olli hyppäsi tosi kivasti koko perusradan. Uusinnassa tehtiin pari tiukempaa tietä. Harmittavasti yksi okseri putosi, sinne kun tuli se kuuluisa töpöaskel... Tulos riitti kuitenkin b-mestaruuspronssiin.







Ysikympin radankin olisi tietysti voinut opetella ajoissa... Kipitin Ollin kanssa palkintojenjaon jälkeen verkkapuolelle, annoin hevosen äidille ja menin opettelemaan rataa. Onneksi se oli aika samanlainen kuin edellisen luokan, parin esteen hyppyjärjestystä oli vain muutettu. Ajattelin vain, että nyt tehdään sitten nolla ja jos hevonen tuntuu hyvältä, ratsastetaan aikaa. Perusrata meni ihan mukavasti ja lähdin  uusintaan sillä ajatuksella, että nyt sitten nopea nollarata, kiitos. Ja nollahan sieltä tuli! Olli oli tosi kiva ratsastaa koko radan, se kuunteli pienintäkin pidätettä ja selvästi odotti koko ajan, mitä tehdään seuraavaksi. Luokassa meitä hyppäsi huimat viisi ratsukkoa, johdin viimeiseen ratsukkoon asti, joka sitten meni meidän ohi ihan selvästi. Toinen sija ja a-mestaruushopea eivät kuitenkaan harmittaneet minua yhtään, koska Olli oli yksinkertaisesti niin super tänään :) Vaikka kisat olivat seurakisat, joissa lähtijämäärä ei päätä huimannut,  olin tosi tyytyväinen.



Toinen on niin terävänä ♥

Loppukausi meneekin varmaan pelkkien treenien merkeissä. Katsotaan nyt, hypätäänkö kauden vipoissa kisoissa. Oma seurani järjestää tulevana viikonloppuna sellaiset hunter-estekisat, joihin tulee tuomari Englannista. En ole vielä ihan varma, menenkö sinne, mutta sunnuntaina KaRS järjestää englantilaistyylisen näyttelyn, jonne olen menossa Ollin kanssa. Ihan kivaa vaihtelua meille molemmille tällaiset vähän tavallisuudesta poikkeavat tapahtumat :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Sinne se kesä taas meni

Moikka! Kesä alkaa väkisinkin olla lopuillaan ja ilmat kylmenevät. Tänään oli ihan hirveän kylmä päivä! Sain tuntea sen nahoissani heti aamusta, kun ajoin skopolla kouluun. Paksusta vaatekerroksesta huolimatta olo oli kuin pakastevihanneksella... Tallillekin vedin suosiolla kevyttoppiksen niskaan. Tarkoituksena oli ratsastaa ensin Neesalla ja sitten Ollilla. Käpsyttelin tarhaan, hain Neesan ja aloin harjata sitä. Huomasin kuitenkin, että Neesalla oli pieni haava selässä, mikä oli vähän arka. En sitten raaskinut raahata sitä kentälle kipeän haavan kanssa, harjailin sitä muuten vain.
Kuvasta voisi luulla, että ilma on ihana lämpöinen...

Päästin Neesan tarhaan ja lähdin hakemaan Ollia kuntoon laitettavaksi. Haassa minua käveli vastaan oikea savihirviö... Olli oli päättänyt viettää oikein kunnolla hevosen elämää ja järjestää minulle tekemistä. Siinä vaiheessa kieltämättä tuli vähän ikävä ulkoloimea, joka sillä on yleensä päällä kylmemmillä keleillä. Nyt kuitenkin paistoi aurinko, eikä sillä ollut loimea. Sain siis tehdä melkoisen työn, ennen kuin Olli alkoi muistuttaa edes vähän hevosta. Siistin samalla sen harjan ja vuohiskarvat.





Ratsastaessa työskentelin aika paljon ravissa. Varmistin, että hevonen liikkui kunnolla pohkeesta eteen ja tukeutui hyvin kuolaimeen. Nyt on ruvennut tuntumaan, että sileällä puolella kaikki palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Hevonen on heti ratsastuksen alussa rento, se liikkuu kunnolla eteen eikä vain sipsuttele eteenpäin. Laukassa annoin Ollin edetä paljon, minkä jälkeen kokosin sitä ja istuin itse alas satulaan. Lopuksi työskentelin vielä käynnissä. Ollillehan on aina ollut tuo käynti kaikista vaikein askellaji. Sitä kiukuttaa, kun sen pitäisi kävellä rentona tahdissa, mutta se haluaisi vain kiemurrella oman mielensä mukaan. Suurin ongelma käynnissä onkin ollut töksähtelevä askellus, mikä johtuu hevosen jännittyneisyydestä. Olen kuitenkin oppinut ratsastamaan hevosta niin, ettei se jännity kaikissa tilanteissa yhtä herkästi. Tällaisen huomaaminen antaa kummasti lisää puhtia treenaamiseen!

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Back in business!

Moikka kaikille! Viime viikolla en ehtinyt juuri koneen edessä istuskella, koska meillä oli koulussa koeviikko. Viikon kokeet koostuivat aina niin ihanista aineista kuin matikasta, kemiasta ja fysiikasta, plääh. Matikka ja fyke oli vielä ihan siedettäviä, mutta kemia meni kyllä niin rajusti yli hilseen, että olin ihan varma siitä, että saan kurssista viitosen. Toisin kuitenkin kävi ja sain kurssiarvosanaksi kasin. Perjantaina alkoi heti uusi jakso, siis muilla alkoi. Minä olen joutunut makaamaan kotona sängyssä kamalan flunssan takia perjantaista asti! Ei ollut kyllä yhtään hauskaa, lauantainakin oli niin upea sää, että olisin voinut ratsastaa silloin vaikka miten monta hevosta, jos olisin siihen kyennyt. Pää painoi ainakin tonnin ja koko ajan yskitti. Muut nousivat eilen aikaisin ylös ja kuurasivat tallin lattiasta kattoon. Minua otti oikeasti päähän, kun en saanut osallistua, vaikka olisin halunnutkin. No, tulipa se talli puhtaaksi ilman minuakin.


Hevosen selkäänkään ei tietenkään ollut mitään asiaa sairaana. Torstaina olin kyllä kouluvalmennuksessa, mutta sen jälkeen en ole ratsastanut ennen tätä päivää. Nuha ja yskä hellittivät tänään sen verran, että sain kammettua itseni tallille. Aika rauhallisesti pitää kyllä ottaa vieläkin. Heti, kun teki jotain raskaampaa,  alkoi yskittää hirveästi. Hain Ollin kuitenkin laitumen perimmäisestä nurkasta ja kokeilin juoksuttaa sitä hetken liinassa. Ollilla oli nimittäin perjantaina ollut lievä kolhu polven yläpuolella. Minähän makasin kotona flunssassa enkä ollut nähnyt hevosta edellisen päivän jälkeen, jolloin se oli ihan kunnossa. Äiti oli laittanut jalan kylmäykseen ja kävin vielä itse illalla katsomassa jalkaa. Ei se onneksi ollut pahan näköinen, eikä Olli aristanut sitä yhtään. Nyt parin päivän levon jälkeen Olli juoksi liinassa puhtaasti. Kävin sitten kiertämässä ihan kevyen lenkin, lähinnä oman puolikuntoisuuteni tähden. Ollilla oli kyllä virtaa ihan sikana ja se liikkui kaikin puolin hyvin.

Huomenna olisi ollut valmennus, mutta en nyt lähtenyt oman nuhaisuuteni takia mukaan hyppäämään. Onneksi Maija tulee ainakin vielä ensi viikolla Kauhavalle pitämään tunteja. Sitten saadaankin varmaan ruveta siirtymään kohta maneesiin, paitsi jos ilmat pysyvät yhtä hyvinä kuin nyt ovat.

Kuva viime torstain valmennuksesta, missä on kuskin kyynärkulma...

lauantai 6. syyskuuta 2014

Härmän ponikunkkarit 2014

Moikka taas kaikille! Tulin hetki sitten kotiin ja nyt aloin sitten kirjoittamaan tätä postausta. Tämän vuoden ponikuninkuusravit juostaan nyt viikonloppuna Härmän raviradalla. Lisäksi nyt on ollut suomenhevosten viikko kuluneella viikolla. Ravien järjestäjät olivat ottaneet tämän kivasti huomioon ja se näkyi tavassa, jolla lähtöjen esittelyt suoritettiin. Jokaisen lähdön esittelyä oli vetämässä erilaisia suomenhevosratsukoita, kärryjen eteen valjastettujakin yksilöitä näkyi päivän aikana ainakin yksi. Paikalla esitettiin myös katrilli, johon ottivat osaa muutamat Kauhavan ratsastusseuran jäsenistä. Ja miksi minä kirjoitan teille tästä aiheesta postausta? Koska Parenski osallistui parin lähdön esittelyyn yhden toisen suokkiruunan kanssa. Parenski ja muut hevoset suoriutuivat päivän esittelyurakasta tosi hienosti ja sääkin suosi koko päivän. Kuviakin tuli räpsittyä ihan mukavasti...

Lähtö yksi tulossa esittelyyn. Parenski kantaa lippua ja Parenskin kaverina ruuna Kööringin Jaska.





Lähtö kuusi esittäytyy.
"Missä mun kaverit on??!! Kuuliskohan ne mua, jos huudan tällei oikein lujaa?"