HIHS 2015

Moikka! Perjantaina hypättiin äidin kanssa aamujunaan, joka vei meidät Pasilaan. Pasilasta jatkoimme kävellen kohti Helsingin jäähallia, matkaahan ei ollut kuin vajaat 1,5km. Teki kyllä ihan hyvää hiukan jaloitella muutaman tunnin istumisen jälkeen! Menomatka hallille meni etsiskellessä suorinta tietä asemalta kisapaikalle, mutta perille löydettiin kuitenkin suhteellisen lyhyessä ajassa. Sää ei ollut aamupäivällä kovin mukava, vettä tihuutti tasaiseen tahtiin ja kaikkillla oli harmaata ja märkää. Onneksi sade kuitenkin lakkasi hetken kuluttua. Jäähallille päästyämme käytiin ensiksi ostamassa liput, jonka jälkeen mentiin seuraamaan käunnissä olevaa Amateur Tour luokkaa. Ehdittiin onneksi katsomaan metristä vielä viimeiset ratsukot, joiden joukossa oli muutama tuttu. Kymppi katsottiinkin kokonaan, jonka jälkeen lähdettiin vähän kiertelemään expoa. Yleisöä ei ensimmäisten luokkien aikana ollut katsomossa kuin nimeksi, väkeä kertyi kuitenkin päivän mittaan ihan mukavasti.

Exposta ei selvittykään ihan niin nopeasti takaisin katsomoon... Tavaraa ja suhteellisen kivoja tarjouksia kun oli niin paljon, että niiden läpikäymiseen voisi käyttää useammankin tunnin, heheh! Itselläni ei ollut tälläkertaa mitään pakollisia hankintoja tiedossa, koska itselläni on kaikki kamat kondiksessa, eikä mikään ole mennyt rikki tai jäänyt pieneksi. Käytiinpä missä tahansa hevostapahtumassa, niin Reunoksen koju on aina se, mistä löytyy ja tarttuu eniten kamaa mukaan! Niin kävi nytkin. Ensimmäisenä silmille hyppäsi Pikeurin ohut liivi. Se oli niin hyvässä tarjouksessa, että pakkohan se nyt oli ostaa. Ollille löysin tummansinisen Equilinen flättärihuovan, jossa oli  hopeiset/siniset punokset. Eihän Ollilla tietenkään ollut ennestään jo tarpeeksi huopia... Olen kuitenkin kuolannut tuota huopaa jo usemamman kerran, mutten ole nuukuuksissani viitsinyt sitä ostaa. Nyt se oli kuitenkin ihan siedettävän hintainen. Lisäksi mukaan tarttui vielä paketti KL:n ohuita saapassukkia. Satun nimittäin olemaan sellainen sukkien suurkuluttaja, että niitä saa olla koko ajan uusimassa!

Jatkettiin expon kiertelyä vielä jonkin aikaa. Äiti löysi HV Polon sinisen paidan, jota luultavasti tulen joskus lainaamaan, sen verran kiva paita se on! PS of Swedenin kojulta Ollille löytyi uusi otsapanta, jota se ei kyllä välttämättä olisi tarvinnut. Ostin sen lähinnä kisakäyttöön. Tämän jälkeen lähdettiinkin takaisin areenalle, jossa Junior Tour oli jo alkanut. Katsottiin se ja pari seuraavaa luokkaa. Välillä käytiin kuitenkin syömässä ja taas vähän kiertelemässä expossa. Horzen kojulta mukaan tarttui Ollille uudet bootsit talveksi. Sillä kun on tapana jyrätä takasillaan etusten kannoille,  mikä ei hokkiaikana oli kovin mukavaa. Edelliset suojat olivat jo parhaan päivänsä nähneet, joten nuo tulivat oikeasti ihan tarpeeseen. Tämän jälkeen ei oikeastaan enää kierreltykään kojuja, katsottiin vain mm. nuorten hevosten kaikkien ikäryhmien luokat, sekä kansainvälinen tervetuliais luokka ja pari muuta.

Kotiin lähdettiin joskus seitsemän aikoihin iltajunalla. Reissu oli mitä onnistunein, vaikka päivä venyikin varsin pitkäksi! Varsinkin nyt oli kiva lähteä taas käymään, kun viime vuonna ei päästy ollenkaan HIHSiin. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan:)

Kisakausi 2015 on taputeltu

Moikka! Nyt kisakausi 2015 on sitten virallisesti meidän osaltamme ohitse! Kausi oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, vaikka alku olikin pientä säätämistä ratsastajan osalta. Sijoituksia kertyi kuitenkin ihan mukava määrä, ja saatiin sitä paljon ylistettyä kokemusta. Ollin kanssa pitää edetä aika maltillisesti, jottei hevonen ottaisi itseensä liian nopeasta etenemistahdista. Yhteinen sävel on löytynyt hyvin, vaikka vieläkin on paljon asioita, joita pitää vielä vähän fiksata. Maltti on kuitenkin valttia tämän hevosen kanssa, kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Viime viikolla käytiin hyppäämässä seuran estemestaruuksissa. Kotiintuomisiksi saatiin A-estemestaruudesta pronssia. Olli oli hirveän nihkeä ja aika huonosti ratsastettavissa noissa kisoissa. Se oli ollut hieman samanlainen edellisviikonlopun valmennuksessa, mikä sai minut jo hieman huolestumaan. Mietin ensin, että olisiko vika hampaissa, mutta Olli kuitenkin hyväksyi tuntuman ihan hyvin, joten se ei tuntunut kauhean todennäköiseltä vaihtoehdolta. Aloin sitten ajattelemaan, voisiko Ollilla olla hiekkaa mahassa. Sehän on syksyllä aika yleinen vaiva hevosten keskuudessa. Ainoa ''oire'' oli kuitenkin vain pieni tahmeus ratsastaessa ja hypätessä. Päätin sitten ihan varmuuden vuoksi syöttää Ollille sen viiden päivän psyllium-kuurin, josko siitä olisi jotain apua. Kuuri loppui keskiviikkona, ja kas kummaa, Olli tuntui jälleen normaalilta. En sitten tiedä, sattuiko sillä vain olemaan pari huonoa päivää, vai oliko sen vatsaan päässyt kertymään vähäsen maa-ainesta. Pääasia on, että hevonen on jälleen normaali, virkeä Olli!

Tänään avattiin hallikausi Kauhajoen II-tason kilpailuissa, jotka olivat samalla meidän kisakautemme päätöskisat. Sileällä verkatessa Olli tuntui jälleen laiskahkolta ja jännittyneeltä. Työstin sitä aika pitkään ravissa, koska halusin sen oikeasti rennoksi ja kunnolla avuille. Vähitellen Olli rentoutui ja alkoi liikkui ihan kivasti, joskin vieläkin hieman liihottelemalla. Esteverkka pidettiin maneesissa, siellä Olli heräsi oikein kunnolla. Se tykitteli menemään ja oli hyvin virkeän oloinen. Hypyt olivat kivan pyöreitä ja laukkakin pyöri ihan uudella tavalla! Sama fiilis säilyi radalle asti, tuloksena nollarata ja viides sija!:)

Metrissä Olli oli vielä virkeämpi. Sain pidellä sitä jo jonkin verran, jottei meno olisi mennyt ihan villiksi. Luokan arvosteluna toimi AM5, ja siinä ratsastettiin pikkucupin viides osakilpailu. Alkurata meni hyvin, kolmannelle esteelle Olli kuitenkin otti kiellon, koska ratsastin sen niin huonoon paikkaan. Ihan oikea veto hevoselta. Se tiesi varovaisena hepona olevansa okserin seassa, jos lähtisi hyppäämään niin huonosta paikasta. Loppurata oli aivan super, ja olin todella tyytyväinen, vaikka itse mokasinkin. Olli toimi kuitenkin niin hyvin ja teki aivan mahtavia hyppyjä, joten en jaksanut kieltoa kauaa harmitella.

Näistä tunnelmista on hyvä jatkaa treenikaudelle ja suunnata katseet kohti seuraavaa kisakautta. Toivottavasti hevonen pysyy terveenä, jotta päästään jatkamaan tästä fiiliksestä kauden 2016 kilpailuissa! Keskiviikkona Olli käy eläinlääkärillä tarkistuttamassa purukalustonsa tilanteen, ja jossain vaiheessa se saa pitää pienen rokotusloman. Palaillaan!:)

Katseet kohti treenikautta

Heissan! Olisi varmaan taas aika hieman päivitellä, mitä meille oikein kuuluu. Minun on pitänyt jo monena päivänä tulla kirjoittelemaan, mutta olen vain lykännyt sitä aina hieman lisää... Hevosille kuuluu kaikille ihan hyvää, Solisee kasvaa ihan hurjaa vauhtia! Vastahan se syntyi... Neidille on iskenyt pieni uhmaikä, kaikkea pitää kokeille, eikä se aina ole meistä ihmisistä niin hirveän mukavaa. Noh, se kuuluu tuohon ikään, ja onhan se oikeasti vieläkin tosi kiltti ja fiksu varsa!

Kukkuu!

Ollilla pidettiin tässä jokin aika sitten pientä hyppylomaa, koska heinä-ja elokuussa käytiin tosi monet kisat ja hevosta kuljeteltiin paljon paikasta toiseen. Päätin sitten antaa sille hieman lomaa, ennen kuin se kyllästyy koko hyppyhommaan ihan totaalisesti. Työskenneltiin se vajaa kaksi viikkoa vain jumppaamalla hevosta ja maastoiltiin paljon. Tänään palailtiinkin taas valmennusten pariin ja voi että, kun tunnin jälkeen oli niin mahtava fiilis! Olli oli tosi hyvä ja antoi ratsastaa itseään todella hyvin. Pieni loma näyttää siis tehneen tehtävänsä, hyvä niin. Meillä onkin nyt enää parit kisat jäljellä, voi ei! Mihin se kesä ja kisat taas hujahti?! Yhtään ei ole ikävä niitä lumettomia talvia ja kovia ratsastuspohjia, yäk! No, onneksi tässä suhteelisen lähellä pyörii kumminkin valmennuksia, joten eiköhän me taas jotenkin selvitä ne pahimmatkin kuukaudet. Ennen treenikauden alkua taitaa kuitenkin olla aika käydä tarkastuttamassa herran purukalusto. Ollin hampaathan katsottiin sillloin ostotarkastuksen yhteydessä, vaikka se olikin hiljain raspattu, eikä silloinkaan ollut mitään sanomista. Parempi kumminkin tarkastuttaa ne, ennen kuin niihin ehtii muodostua mitää ei-toivottuja piikkejä:)

Neesalla ja Nasserilla olen pyrkinyt ratsastamaan aina kun ehdin. Koeviikkoni on onneksi jo ohi, joten molemmat pääsevät varmasti liikkumaan nyt vähän useammin, jos jokin jäätävä syyssade ei päätä tulla pilaamaan koko viikkoa.

Koska päivittely on ollut melkoisen hidastempoista, niin tämäkin juttu tulee aika paljon myöhässä. Mutta tosiaan tuo tunkionpohja saatin jo jokin aika sitten valmiiksi. Elämä helpottuikin melkoisesti, kun tämän kesän viimeinenkin raksaprojekti saatiin valmiiksi, josko nyt talven yli selvittäisiin ilman mitään rakentamisia:)

Vaasa 23.8.

Moikka! Ajattelin tulla vielä pikaisesti kirjoittelemaan tämän päivän kisoista. Tänään hypeltiin siis Vaasassa II-tason kilpailuissa, menin sen tuttuakin tutumman 90 ja 100 cm. Päivä oli tosi lämmin, mikä ei oikein koskaan tiedä hyvää Ollin suorituksia ajatellen. Raukka kun tahtoo mennä niin kovin vetämättömäksi, mutta eipä se ole varmaankaan ainut, jota nämä helteet piinaavat!

Aamulla siis ajeltiin melkoisessa sumussa kisapaikalle. Kävin heti kävelemässä radan. Ei saisi valittaa, kun ihmiset kerran jaksavat ja haluavat järjestää meille kisoja, mutta tänään kisakentän pohja ei ollut aivan priima. Ponnistuspaikkoja oli kyllä yritetty tasoittaa ja kastella, mutta luokan lopputaipaleella jotkin kohdat antoivat armotta periksi. Mutta minkäs sille nyt enää mahtaa. Rata oli muuten kiva ja hyvin selkeä, täysin ratsastettavissa oleva rata. Katsoimme luokasta muutaman ensimmäisen ratsukon, koska hyppäsin itse vasta ihan loppupäässä. Pian mentiin laittelemaan Ollia valmiiksi ja verkkaamaan sileällä maneesiin. Olli oli yllättävän hyvä, joskin hieman väsähtänyt, johtuen lämpimästä säästä. Esteverkassa sain sen jotenkin heräteltyä, joten radalle lähdettiin ihan hyvillä fiiliksillä. Jostain syystä Olli jännitti aluksi tosi paljon, joten alkurata ei ollut ehkä tyylillisesti kaunein, loppurata menikin jo rennommin. Uusinnassa en ratsastanut hirveästi aikaa, tein vain pari lyhyempää tietä. Maaliin päästiin nollilla ja sijoituttiin viidensiksi. Kunniakierroksella poni olisi taas halunnut lähteä lapasesta...

Kävelytin Ollia hetken ja annoin sen sitten äidille. Kävin itse kävelemässä metrin radan ja kipitin pian takaisin hevosen luo. Käveleskelin siinä sitten hetken, ja yhtäkkiä Ollia alkoi kutittaa päästä hirveästi. Se laski tietenkin päänsä alas hangatakseen sitä etuseensa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Juuri niin. Kuului vain naps, ja rintaremmin toinen haarake roikkui Ollin etusten välissä. Minä olin tietysti aluksi aivan hämilläni, että mitä äsken oikein tapahtui. No ei siinä paljon pällistely auttanut, lähdettiin sitten kaverini ja hänen äitinsä kanssa etsimään jotain, millä saisimme rintaremmin korjattua. Päädyimme sitten lopulta paikkaamaan katkenneen remmin paalinarulla. Voi kyllä, oli siinä hiukan naurussa pitelemistä. Toisaalta sapetti hirveästi, tuo kun ei ole edes kovin vanha rintaremmi!

*itkunauruhymiö*

No, onneksi saatiin se tänään jo korjaajalle, joten eiköhän tämä tästä. Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen. Olli oli luokkien pitkäksi venyneen välin takia aika veltto. Verkassa se kehitteli itselleen vesimatosta ongelman, ilman sitä esteen pystyi kyllä hyppäämään ihan helposti... Radalle lähdin hieman sekavilla fiiliksillä, mutta päätin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja lähteä hakemaan vain ehjää rataa. Suoritus alkoikin ihan mukavasti, mutta neljännellä esteellä se pahuksen puomi suorastaan kirkui, että tästä et kyllä mene ilman virheitä. Niinpä se takertui väkisin mukaamme, vaikka yritinkin sitä kovasti kartella. Este oli rakennettu niin, että se täytyi hypätä kentällä olevaa sähköpaalua kohti, joten se saattoi luoda hevoselle kuvan, ettei esteen takana olekaan niin paljoa tilaa, jolloin Olli hieman jarrutteli, ja se puomi pääsi kavalasti hyppäämään mukaan. Radan jälkeen ei kuitenkaan edes kamalasti harmittanut, koska Olli hyppäsi sen verkassa ongelmia tuottaneen veden mukisematta+rata oli muutenkin rennomman tuntuinen kuin edellinen.

Kotona Olli pääsi vielä suihkun ja jalkojen kylmäämisen kautta laitumelle kavereiden kanssa. Aikamoista ääntä se pitikin mennessään tarkistamaan, ovathan kaikki varmasti tallella. Seuraavista kisoista en nyt osaa sanoa yhtään, mutta kausi alkaa olemaan auttamattomasti lopussa, höh! Ehkä tässä nyt kuitenkin on vielä parit karkelot jäljellä ennen treenikauden alkamista.

Powercup-viikonloppu

Tästäkin reissusta on ehtinyt vierähtää jo melkein viikko, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tulla kirjoittamaan tästä aiemmin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä tämä nyt siis on, selostus Lahden Takkulassa 8.-9.8. ratsastetusta Powercup-finaaliviikonlopusta.

Kisaviikonloppuun valmistautuminen alkoi oikeastaan jo torstaina pakkailun merkeissä. Ratsastin Ollin tuolloin hyvin läpi ja hioin vielä joitakin kouluohjelmaan kuuluvia pätkiä. Seuraavana päivänä suunnattiin äidin kanssa heti aamusta tallille, nostelin kamat traikkuun, laitoin hevosen lähtökuntoon ja eikun menoksi. Ajoimme ensin Nurmoon samalle tallille, jossa käyn valmennuksessa talvisin. Kaverini Nitan hevonen asuu samalla tallilla ja myös hän oli lähdössä perheensä kanssa kyseisiin kisoihin, joten järkevintähän oli mennä samalla kyydillä. Hevosillakin oli varmasti mukavampi matka, kun ei tarvinnut seistä yksikseen, meistä ihmisistä nyt puhumattakaan. Olli sai huilia hetken karsinassa kuljetuksen jälkeen, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Takkulaa. Pysähdyttiin matkalla pariin kertaan juottamaan hevosia ja käytiin itsekin syömässä. Perillä Takkulassa oltiin joskus klo 20 jälkeen. Purettiin hevoset, jonka jälkeen kävelytimme niitä jonkin aikaa. Kun saatiin tavarat paikoillemme, satuloitiin hevoset ja lähdettiin ratsastamaan. Olli oli aluksi tosi jännittynyt ja pelkäsi kaikkea, enkä saanut sitä ratsastettua niin rennoksi kuin olisin halunnut. Kävelyssä sain hevosen kuitenkin tosi hyväksi! Ei ratsastettu hirveän pitkään, koska hevosilla oli kuitenkin raskas kuljetusmatka takana. Annettiin niille vielä iltaruuat ja lähdettiin itse kohti majapaikkaa.

Lauantai 8.8.
Aamulla olikin aikainen herätys. Enkä kyllä todellakaan nukkunut mitenkään levollisesti... Syynä oli varmasti se, että lauantaina ratsastettiin kammoamani koulukoe, haha! Onneksi kisapaikalla yöpynyt kaverini kävi antamassa meidänkin hevosille aamuheinät, jottei meidän tarvitsisi ajella montaa kertaa aamulla kisapaikalle. Se oli kyllä meille enemmän kuin helpottavaa, kiitos vielä Lauralle todella paljon avusta! Kun saimme itsemme valmiiksi, lähdimme kisapaikalle antamaan hevosille vielä väkirehut ja letittämään niiden harjoja. Sykeröiden teko ei ollut läheskään niin tuskaista kuin viimeksi, niistä tuli jopa ihan siedettävän näköisiä!

Kilpailut ratsastettiin kahdella areenalla ja oma starttini oli noin klo 11.30, joten sain olla hevosen selässä puoli yhdeltätoista. Aamulla sää oli jo todella lämmin, mikä oli Ollin suoritusta ajatellen  huono asia. Lisäksi herra oli yhtä rento kuin rautakanki... Käynnissä se esitteli kivoja pätkiä, ravissa se oli hirveän jännittynyt ja veti itseään virkkuukoukuksi. Juuri ennen radalle pääsyä sain sen rennoksi ja ihan ok kivaksi. Mutta kuinkas sitten kävikään... Radalla Olli pelkäsi ihan kaikkea! Kouluaitoja, tuomaritelttaa, viereisellä radalla suorittavaa poniratsukkoa ja vaikka mitä. Yritin vain itse olla määrätietoinen ja napakka, mutta samalla kuitenkin rento. Rata oli kerrassaan surkea. Lopputervehdyksessä meinasi kirjaimellisesti päästä itku, niin jäätävä suoritus oli ollut. Kävin vielä kävelemässä Ollin kanssa, jonka jälkeen pesimme sen ja veimme karsinaan huilimaan. Etsin tuloksia equipesta, josta löysimmekin ne aika pian. Molemmilta tuomareilta aika tasan 55% ja se oikeutti luokan viimeiseen sijaan. Siinä vaiheessa itku oli jo niin lähellä, että olin ihan varma, että alan vollottaa siinä kaikkien edessä. Onneksi kotiväki ja muut kuitenkin saivat tsempattua minua sen verran, että pystyin suhtautumaan asiaan hetken kuluttua jo ihan hyvin. Kävimme itsekin syömässä, jonka jälkeen hevoset saivat vielä päiväheinät. Illalla kävimme vielä Nitan kanssa kävelyttämässä hevosia läheisellä maastopolulla, jonka jälkeen ne saivat iltaruuat, ja me pääsimme nukkumaan.

Sunnuntai 9.8.
Sunnuntai valkeni jo paljon levollisemman yön jälkeen. Kävimme syömässä aamupalan, jonka jälkeen suuntasimme kisapaikalle katsomaan muita luokkia. Ennen sitä kävimme kuitenkin koko porukka läheisellä uittopaikalla pyörähtämässä. Sinne oli alunperin tarkoitus mennä suoritusten jälkeen, mutta aikataulut venyivät osaltamme sen verran, jotta niidenjälkeen olisi lähdettävä kotiin. Minä menin kävellen, koska en ensin ajatellut kuin kahloittavani Ollia maasta käsin. Olli oli kuitenkin niin virtainen ja hermona, että äiti sitten kippasi minut selkään. Kypäräähän minulla ei tietenkään ollut mukana, koska en aluksi ajatellut meneväni selkään. Olli oli kuitenkin niin paljon rauhallisempi, että kaikki sujui hyvin, eikä vaaratilanteita tullut kypärättömyydestäni huolimatta. Pian lähdimmekin takaisin, joten tulin tietysti alas ja talutin hevosen takaisin kisapaikalle. Nitan äiti, Niina, räpsi puhelimella muutaman kuvan meistä, kahlauskuvat ovatkin siis hänen ottamiaan. Kiitos vielä Niinalle kuvista!:)

Kun päästiin takaisin perille, hepat pääsivät vielä hetkeksi karsinoihin huilimaan. Menimme katsomaan ponien finaalirataa, omamme alkoi vasta klo 13 jälkeen. Molempien luokkien arvosteluna käytettiin AM5-arvostelua, joten luokka venyi vähän oletettua pidemmäksi. Päivän sää oli jälleen todella lämmin, joten mietitytti hieman, että mitenköhän laiska Olli olisi. Kun poniratsukoiden uusinta alkoi, kävimme Nitan kanssa antamassa hevosille aamupäiväheinät. Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, koska Olli oli päättänyt ottaa rennosti, reppana oli nimittäin päivänokosilla. Menimme vielä hetkeksi katsomaan ponien luokkaa, jonka jälkeen lähdimme satuloimaan omia ratsujamme. Nita oli lopputuloksia ajatellen tosi hyvissä asemissa, minulla oli mahdollisuus enää henkilökohtaisiin luokkasijoituksiin. Annoimme hevoset hetkeksi äidille ja Nitan isälle, jotka kävelyttivät niitä meidän radankävelymme ajan. Rata hypättiin 90 cm korkeudella, ja se sisälsi paljon vaihtoehtoja teiden ratsastusta ajatellen. Itse ajattelin ottaa ensimmäisen vaiheen rennosti säilyttäen vain hyvää ratatempoa, koska kaikki nollan tehneet pääsisivät uusintaan.

Olli oli verkassa todella kiva! Se oli hyvin kuulolla, liikkui jalasta eteen, tuli pidätteestä takaisin yms. Esteverkassa otin ensin pari hyppyä ristikolle, sitten pari okserille ja pystylle. Olli hyppäsi todella hyvin, joten lähdin radalle hyvällä fiiliksellä. Rata sujui alusta loppuun hyvässä rytmissä, maalissa oltiin nollilla. Olli sai paljon kehuja, jonka jälkeen se sai kävellä hetken ja juoda pari hörppyä. Uusinnassa esteet nousivat 100 cm tasolle. En ottanut verkassa kuin yhden hypyn okserille, koska oli niin valtavan kuuma ja perusrata alla. Lähdin uusintaan viimeisenä, eikä siihen mennessä ollut tullut kuin muutama nolla. Ajattelin, että en lähde tekemään mitään hulluja oikaisuteitä, vaan annan Olli laukata esteiden välissä vähän isommin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, maalissa oltiin nollilla ja aika riitti viidenteen sijaan. Hyvä Olli! Nita sijoittui kuudenneksi, joten saatiin baanatella kunniakierroksella peräkkäin, hehe! Hepat tosiaan vähän innostuivat... Lopputuloksissa olin 17/23, eli voidaan todeta, että eipä oltu ainakaan viimeisiä, vaikka kustiinkin se koulukoe aika hyvin:)

Tiedän, ylivalottunutta kamaa, mutta kuva oli muuten niin hyvä, että oli ihan pakko julkaista tämä.

Vähän on ylivalottunut, mutta pikkuvikoja...:)

JIPIII!

Hyppäsin vielä avoimen 90 cm luokan heti perään. Arvosteluna oli A.2.0, joten luvassa oli lyhyt rata aika pienillä esteillä. Äiti vei Ollin varjoon siksi aikaa, kun olin kävelemässä rataa. Verkassa otin vain yhden hypyn pystylle ja okserille. Pian saatiinkin mennä jo radalle. Olli hyppäsi tosi kiltisti koko suorituksen läpi, vaikka kuumuus ja raskas viikonloppu alkoikin jo vähän tuntua loppuradasta. Tuloksen kuitenkin virhepisteetön suoritus ja neljäs sija, superhieno Olli! Palkintojenjaon jälkeen käytiin pesemässä Olli ja laittamassa molemmille hevosille savet jalkoihin, jonka jälkeen juotettiin taas. Kävimme itse vielä syömässä, ennen kuin pakkasimme tavarat ja hevoset traikkuun, ja auton nokka otti suunnaksi Nurmon. Pysähdyttiin matkalla vielä juottamaan hevosia pari kertaa. Nurmossa oltiin joskus ilta yhdentoista jälkeen perillä. Purettiin hevoset sekä Nitan tavarat meidän traikusta, jonka jälkeen sanottiin toisillemme heipat ja kiitokset, lastattiin Olli kyytiin ja ajettiin kotiin. Kotona kävelytin Olli hetken, pesin sen jaloista savet pois, jonka jälkeen se saikin vielä ruuat ja pääsi omaan karsinaan lepäämään.

Olli ei enää jaksanut olla edustava...ja en todellakaan hypännyt ilman suojia, ne vain riisuttiin ennen palkintojenjakoa pois:)

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mitä mahtavin! Kiitos vielä kaikille, jotka mahdollistitte meidän osallistumisemme kyseiseen kisaviikonloppuun!:)

Pientä pintaremonttia

Kuten otsikostakin käy jo ilmi, tänäkin kesänä tallissa on tehty jos jonkinlaisia muutoksia. Oltiin puhuttu jo jonkin aikaa, että karsinoiden lankut pitäisi vaihtaa uusiin, koska olivathan edelliset jo 15 vuotta vanhat ja täynnä hevosten jättämiä jälkiä. Entiset karsinat näyttivät siis tältä:

Suunnilleen kaksi ja puoli viikkoa sitten päästiin aloittamaan vanhojen lankkujen irroittaminen. Karsinoiden perälle asennettiin kattoon isot palkit, jotka tukevat entisestään melko painavaa yläkertaa. Ne tuettiin galvanoiduilla metallijaloilla. Palkkien laittaminen taisi olla kaikkein hitainta ja vaivalloisinta puuhaa. Kun palkit olivat paikoillaan, olivat vuorossa karsinoiden väliin kiskot, joiden päälle tulivat karsinoiden väliseinät. Vähitellen vanhat lankut alkoivat vaihtua uusiin, ensimmäisen viikon jälkeen tallissa näytti tältä:

Toisella viikolla päästiin jo käsiksi käytävän toiseenkin puoleen. Se sai kokea saman käsittelyn kuin ensimmäinenkin. Viikon loppupuoliskolla saatiin jo uudet lankut kiinni, jonka jälkeen vuorossa oli pieni viimeistely. Toisin sanoen koukkujen sekä vesi-ja ruokakuppien laitto. Entisten vaaleiden puulankkujen tilalle ilmestyivät siis hyvinkin nopeasti harmaat muovilankut. Lisäksi karsinoiden ovien paikat hieman muuttuivat, kuten voitte huomata kuvista. Ai miksi päätettiin siirtyä puisista muovisiin? Koska noiden muovisten pitäisi olla paremmin iskukestäviä ja lisäksi hevoset eivät järsi niitä samalla tavalla kuin puisia. En tiedä, luulenko vain, mutta minusta tallin käytävä näyttää nyt entistä leveämmältä:) Ai niin, mainittakoon vielä sekin, että lankkujen vaihdon jälkeen ollaan siirrytty olkikuivituksesta puruun. Lähinnä siksi, että puru pitää karsinoiden lattiat paremmin kuivina, mikä helpottaa elämää varsinkin talviaikaan.

Jotta ei remppaaminen vain loppuisi ja aika kävisi pitkäksi, Sauli ryhtyi vielä kaivamaan uutta tunkion pohjaa... Siinäkin on monenlaista vääntöä, ennen kuin se on valmis.

Säädöt sopivasti kohdillaan!

Moikka! Tänään käytiin Ylistarossa II-tason, eli entisen aluetason, kisoissa pomppimassa. Luokkina toimivat ne meille jo turvallisen tutuiksi muodostuneet 90 ja 100cm. Kisoja edeltävänä iltana ratsastin Ollin sileällä läpi ja treenasin siinä samalla muutamia pätkiä, joita Power Cuppin kouluosuus sisältää. Olli oli tosi kiva ja hyvin kuulolla, mikä lupaili hyvää seuraavan päivän kisoja ajatellen.

Aamulla sitten laittelin tavaroitani kasaan ja yritin sen jälkeen valmistella Ollia kisoihin. Tämä osoittautui kuitenkin aika hankalaksi, koska herralla oli niin paljon ylimääräistä pöllöenergiaa, ettei paikoillaan oleminen kertakaikkiaan onnistunut siltä! Luojan kiitos, hevonen oli edellisenä iltana pesty, joten se oli valmiiksi kuin pakasta vedetty. Sain sitten jotenkin kaikesta poukkoilusta huolimatta taiteiltua sille suojat jalkaan, minkä jälkeen menin kävelyttämään sitä ulos. Onneksi Olli rauhoittui jonkin verran. Kun hevonen oli valmiina traikussa ja totesin, että voidaan lähteä matkaan, niin eiköhän eilen haettu ja aamulla purettu purukuorma lykännyt kapuloita rattaisiin? Niinpä niin. No, kaikesta huolimatta päästiin lähtemään matkaan ja kisapaikalle ehdittiin ajoissa, vaikka ehdinkin olla autossa moneen kertaan sitä mieltä, että nyt kyllä myöhästytään. Kävin ilmoittautumassa ja kävelemässä ysikympin radan, minkä jälkeen lähdin laittamaan Ollia kuntoon.

Lähdin vasta luokan puolivälissä, joten ehdin verkkailla Ollin hyvin sileällä ennen esteverkkaan pääsyä. Olli oli tosi kivan tuntuinen ja liikkui hyvin eteenpäin. Esteverkassa saatiin hyviä hyppyjä ja paikatkin osuivat kivasti kohdilleen. Olli innostui jopa hieman liioittelemaan paikkojen suhteen, ja ponkaisi hyppyyn rohkeasti välillä aika kaukaakin. Hassu heppa. Mennessäni radalle valmistautumaan, fiilikset olivat ihan levolliset. Annoin Ollin ravailla kisakentän ympäri, pitäen kuitekin huolen siitä, että suorittava ratsukko sai työskennellä rauhassa. Lähtömerkin saatuani testasin vielä, että hevonen liikkuu jalasta tarpeeksi eteen, ja sitten se oli menoa! Olli oli läpi radan todella hyvin kuulolla, tuli pidätteestä takaisin ja paikatkin osuivat kaikki kohdilleen. Tuloksena tuplanolla ajalla, joka oikeutti siinä vaiheessa luokkaa neljänteen sijaan. Miten meni niinkun omasta mielestä? No tyytyväisempi ei olisi voinut olla! Olli sai radan jälkeen paljon ansaittuja kehuja ja kuskikin sai huokaista helpotuksesta. Ravailin Ollilla vielä hetken ja lähdin piakoin kävelyttämään sitä. Pari ratsukkoa ehti kiilata ohitse luokan lähestyessä loppuaan, lopputuloksissa olimmme siis kuudensia.

Palkintojenjaon jälkeen annoin Ollin äidille ja menin tsekkaamaan metrin radan. Metrissä arvostelu oli A.2.0., joten tiedossa oli edellistä lyhyempi rata. Starttasin jälleen luokan puolivälissä, joten kävelyn jälkeen kipitin äidin luo ja aloin ravailla Ollin kanssa. Esteverkassa on ottanut kovin montaa hyppyä, koska hevosella oli kuitenkin yksi rata jo takana. Tarkistelin lähinnä, liikkuuko se hyvin eteen ja tuleeko se vielä taikaisin, kun pyydetään. Itse rata meni mielestäni oikein mukavasti! Olli eteni hyvin, paikat osuivat kohdilleen ja varsinkin sarjaan olin tosi tyytyväinen. Olli tuli sen rennosti, ja kuskinkin pää pysyi kylmänä. Tuloksena oli nollarata ja siinä vaiheessa mentiin kuudensiksi. Ohitse ehti kiilata muutama ratsukkoa ennen luokan loppua, joten lopullinen sijoitus oli kymmenes. Olin kuitenkin tyytyväinen, vaikkei ruusuketta saatukaan. Tärkeintä on, että saadaan Ollille nyt paljon näitä hyviä ja puhtaita metrin ratoja alle. Kotiin lähdettiin siis varsin tyytyväisin mielin!:)

Mitäs me lomalaiset?

Moikka! Heinäkuun viimeisiä viikkoja viedään jo, joten ajattelin tulla taas vähän päivittelemään meidän kuulumisiamme. Ötökkäkausi alkoi täällä meilläkin noin 1,5 viikkoa sitten, vaikkakin paljon siedettävämpänä kuin odotin. Ainoastaan Parenski ja Rustinki viettävät päivänsä tallissa, koska niiden laitumella ötököitä on selvästi enemmän kuin tammojen. Tammathan pääsevät lisäksi keskellä päivää halutessaan pihaton suojiin. Suurimman osan ajasta ne ovat kuitenkin viettäneet ulkona, joten kai nuo itse tietävät parhaiten, missä on hyvä olla mihinkin aikaan vuorokaudesta.

Solisee ja Kuppi siirrettiin vajaa viikko sitten muiden kanssa yhteiselle laitumelle, ja yllättävän hyvinhän se sujui, vaikka itse maalailin seinille katkenneita jänteitä ja irtokenkiä... Hehe, ehkä pienoista ylireagointia, mutta onneksi kaikki meni tosi hyvin! Pelkäsin hieman, että mitenhän Olli suhtautuu varsaan, koska se reagoi yleensä uusiin hevosiin melko vahvasti. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Olli on tosi ihastunut pikkuiseen! Se seuraa Soliseeta joka paikkaan, ja jos joku hevosista komentaa Soliseeta, Ollin on mentävä heti väliin pitämään varsulin puolta.

Toinen on ihan tillintallin, kun rapsutellaan:)

Olli on nyt viime viikon pitänyt pientä valmennuslomaa. Olen vain maastoillut sillä ja työskennellyt paljon sileällä. Kuun alussa käytiin Maijan koulutunnilla, joka meni tosi kivasti! Ollihan oli ollut sileällä ajoittain tosi nihkeä. Mietittiin ensin, että onkohan se selästään kipeä, kun ei halua antaa periksi ja käyttää selkää kunnolla. Otin sitten ihan testimielessä gramaanit tunnille, jotta nähtäisiin, antaako Olli niiden kanssa periksi, vai tuleeko heppa ihan silmille, jonka jälkeen se olisi kärrätty klinikalle tutkittavaksi. Olli liikkui kuitenkin tosi hyvin koko tunnin, joten tultiin siihen tulokseen, että vika oli enemmänkin hevosen korvien välissä kuin missään fyysisessä jutussa. Päätettiin sitten yhdessä tuumin laittaa Olli kuukauden gramaanikuurille, jotta se ''oppisi'' taas kulkemaan oikein. Ollaan nyt käytetty gramaaneja sileällä suunnilleen kaksi viikkoa, ja olen ollut tosi tyytyväinen Olliin! Se alkoi hyvin lyhyessä ajassa käyttää selkäänsä oikein ja hevosen ratsastettavuus on parantunut huomattavasti. Nyt gramaani on oikeastaan enää vain varmistusremminä, jos hevonen sattuu saamaan jonkin laamattelukohtauksen. Gramaaneilla ei siis tarvitse juuri enää vaikuttaa, vaan ratsastan oikeastaan pelkällä nivelohjalla. Tiedän, että varmasti joku anonyymi saa tästä nyt hirveän kohtauksen, jolloin on pakko tulla sanomaan jotain ilkeää. Vaikka en itsekkään hirveästi tykkää käyttää gramaaneja, niin silti tämä kuukauden kestävä kuuri on minun mielestäni ollut tosi hyvä ratkaisu, sanoivatpa muut mitä tahansa.

Nyt Ollin pienoinen valmennusloma kuitenkin loppuu, tällä viikolla ollaan menossa sekä este -ja koulutunnille. Ylistaron kisatkin alkavat lähestyä ihan hyvää vauhtia. Näistä kuitenkin lisää sitten tulevissa postauksissa!:)

Miten menee niinku omasta mielestä?

Moikka! Viime kirjoituskerrasta onkin jo kuukausi, kylläpäs se aika vaan rientää... Tässä välissä on taas ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Ollaan treenattu, käyty kisoissa, treenattu vähän lisää ja touhuttu kaikenlaista hevosten kanssa. Varsallakin on nyt ollut jo jonkin aikaa virallisesti nimi. Tamma ristittiin hetken miettimisen jälkeen Soliseeksi. Nimi sopii minun mielestäni tuolle varsalla kuin nenä päähän. Ikää pikkuisella, vaikka eihän se nyt enää niin pieni ole, onkin huomisesta lähtien kokonaiset kaksi kuukautta.

Ilmat ovat pysyneet niin viileinä, että paarmakausi ei ole oikeastaan edes kunnolla alkanut täällä meillä. Hevoset saavat siis olla päivät ulkona, eikä niitä ole tarvinnut hakea suojaan päiväksi. Ollikin on saanut olla parina lämpöisenä yönä ulkona, mutta nyt se on siirtynyyt takaisin talliin. Ollaan treenattu nyt aika tasaiseen tahtiin koulua ja esteitä. Käytiin myös Alavudella 14.6. power cupin- koulukarsinnoissa. Kyllä, me kävimme kouluaitojen sisällä, ja tulos nyt oli mitä oli... Mutta annettakoon armon käydä oikeudessa, koska en ole mikään koulutuuppari, eikä Ollikaan ole ilmeisesti ennen tuota ollut ikinä koulukisoissa. Onnistuimme kuitenkin epäonnistuneesta koulukokeesta huolimatta luovimaan tiemme finaaliin, joten 7.8. pakataan Olli sekä kaverini hevonen traikkuun, ja otetaan suunnaksi Lahti!

Parit estekisatkin on hypätty. 13.6. käytiin Ylistarossa hyppäämässä I-tason kisoissa 90 ja 100 cm. Ysikympissä sijoituttiin seitsemänsiksi, vaikka uusinnasta otettiinkin yksi puomi. Metrissä saatiin kuskin mokan takia 4vp perusradalta, mutta Olliin olin silti tyytyväinen. Viime lauantaina käytiinkin Kurikassa II-tason estekisoissa hyppäämässä nuo samaiset korkeudet. Ysikympistä saatiin sarjalta 4vp, mutta rata oli muuten hyvä. Metrissä kaikki meni aika hyvin ja saatiin tuplanolla kohtuun hyvällä ajalla. En ratsastanut aikaa juuri yhtään, sillä halusin kivan nollan. Lopputuloksissa oltiinkin sitten ensimmäiset, jotka eivät sijoittuneet. Harmittihan se aluksi, mutta tästä on nyt kuitenkin hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja, jotka hypätään varmaankin vasta 1.8. Ylistarossa.

Vaavin ulkoilua

Neljä ylimmäistä kuvaa ovat tosin jo ainakin kolme viikkoa vanhoja... Kuvat ovat vain lojuneet jossain kameran muistikortin syövereissä, kaiken huipuksi koneeni sanoi itsensä viikko takaperin irti, eikä suostunut enää edes yrittämään käynnistymistä. Postaamistahdin vetelehtymiseen on siis monia eri syitä, ja vaikka kuvat ovatkin jo muutaman viikon vanhoja, niin halusin silti julkaista niistä edes muutaman tänne blogin puolelle.

 

 

 



Alimmissa neidillä onkin sitten ikää jo hurjat neljä viikkoa. :)

 



 

 

Vaasa 24.5.

Moikka! Vaasan kisapostaus tulee nyt pari päivää myöhässä, mutta ei anneta sen häiritä. Eli oltiin viime sunnuntaina pitkästä aikaa kisoissa Ollin kanssa. Vitsi tuo muutaman viikon kisatauko tuntuikin pitkältä, oli kyllä kiva lähteä kisoihin! Laskeskeltiin kotona, että mun luokkani alkaisi varmaan vähän kymmenen jälkeen, mutta metsään meni se arvio... Kisat etenivät hieman hitaammin kuin ajattelimme, joten olisimme saaneet tulla paikalle tuntia myöhemmin. No, onneksi ei satanut tai mitään, katseltiin sitten odotellessa ensimmäistä luokkaa ja kävin moikkaamassa kavereita.

Ensimmäinen luokka, jonka hyppäsin, saatiin polkaistua käyntiin joskus yhdentoista korvilla. Käytiin kävelemässä rata, joka oli kivan selkeä ja mukaan mahtui pieniä tehtäviä. Luokka oli siis Powercupin aluekarsinta, ja itse hyppäsin 90cm radan, koska Olli on hevonen. Äiti ja Sauli olivat ottaneet sillä aikaa Ollin traikusta ja laittaneet sen valmiiksi, joten sain mennä heti radankävelystä maneesiin verkkaamaan. Olli oli aika tahmea aluksi, mutta heräili hiljalleen. Hyppäsin luokan viimeisenä, joten esteverkkaan pääsyä sain vähän venailla. No, kun hyppäämään päästiin, fiilikset olivat aika kaameat: Olli oli hirveän jännittynyt ja samalla vähän pohkeen takana, joten suurin osa hypyistä ajautui liian pohjaan ja oli jännittyneitä. Radalle en lähtenyt hirveän toiveikkaana. Radalla Olli jäätyi ihan totaalisesti. Se hyppäsi yhtä rennosti kuin jääpuikko ja kyyläsi ihan kaikkea. Sarjan jälkeen meno alkoi hieman rentoutua ja ajattelin jo, että kyllä me tästä selvitään. No, eipä selvitty. Viimeisellä perusradan okserilla hyppy tuli hieman pohjaan, mutta hepo kuitenkin keräsi kinttunsa hyvin. En sitten tiedä, säikähtikö se jotain, koska se nyppäsi päänsä tosi äkkiä ylös, jolloin takaset ottivat puomin. Tuloksena siis jo tuo tutuksi käynyt 4vp. Harmittihan se, mutta ei sille mitään voinut. Hevonen oli tosi kireä, enkä saanut sitä verkassa niin rennoksi kuin olisi pitänyt, joten tuo puomi ei oikeastaan ollut mikään yllätys.

Annoin Ollin äidille ja menin kävelemään päivän toista rataani. Luokka oli samalla Pohjanmaan tyylimestaruus -luokka. Hieman sekavilla fiiliksillä kyllä lähdin kävelemään rataa. Päällimmäisenä oli vain ajatus, että nyt jumankauta pitää skarpata paljon ja ratsastaa 110% joka esteelle. Rata oli paria lähestymistä lukuunottamatta aika samanlainen kuin edellinen. Lähdin yhdeksäntenä, joten menin tutustumisen jälkeen esteverkkaan. Tarkoituksena ei ollut hypätä hirveän paljon, vaan saada hevonen rennoksi ja pohkeen eteen. Annoin Ollin vain laukata ensin ja tein temponvaihteluja. Hevonen tuntui jo vähän paremmalta ja jatkoin työstämistä. Otin vain pari hyppyä okserille ja pystylle, Ollikin tuntui selvästi paremmalta. Mitään paineita on ottanut sijoituksesta, halusin vain sen siistin nollan.

Rata meni estettä numero kuusi lukuunottamatta aika mukavasti. Kuutoselle ratsastin hieman liian pohjaan, mutta hyppy oli kuitenkin tasapainoinen, joten puomia ei tullut. Tuloksena tyytyväinen kuski, 50.5 pistettä ja 0vp. Olli skarppasi kyllä superisti tuohon toiseen luokkaan! Olin tosi tyytyväinen ja heppa sai paljon taputuksia. Äiti sitten katsoi Equipesta, että menin siinä vaiheessa johtoon. Olin ihan, että siis mitä?! Viimeinen ratsukko meni kuitenkin ohi, mutta viis siitä, tuloksena oli toinen luokkasija ja Pohjanmaan taitomestaruushopeaa! Kunniakierroksella polle olisi sitten halunnut hieman baanatella, hehe. Osan kuvista on ottanut Silja Hyvönen, kiitos hänelle vielä niistä!:)

(c) Silja Hyvönen

(c) Silja Hyvönen

Päivä meni siis enemmän kuin nappiin. Vaikka ekasta luokasta tuli puomi, niin hälläväliä, toinen luokka vedettiin sellaisella tsempillä, että hevoseen ei voi olla kuin tyytyväinen!