tiistai 24. helmikuuta 2015

Jos mokaa, sitten yritetään 2 x kovemmin

Moikka taas kaikille pitkästä aikaa! Postauksia ei ole tullut suunnilleen kuukauteen, koska kiinnostus kirjoittamista kohtaan oli hetkellisesti ihan nollassa. Nyt kuitenkin tuli sellainen fiilis, että voisi olla ihan hauska kirjoitella tänne taas jotain. Hiljaiselosta huolimatta oli kiva huomata, että blogilla on päivittäin ollut ihan mukavasti kävijöitä ja hetki sitten maaginen 50 lukijaa tuli täyteen, kiitos siitä!:)  Tänään tuli otettua kamera taas vaihteeksi mukaan tallille ja onnistuin räpsäisemään päiväheinille kaahaavista hevosista muutaman kuvankin.




Hevosrintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Meidän kisakausi polkaistiin käyntiin pari viikkoa sitten 1-tason (entinen seurataso) kisoilla, jotka menivät ihan ok. Toisesta luokasta napattiin toinen sija, toisesta yksi puomi. Ekan luokan rata oli mielestäni oikein onnistunut, Olli oli ihan liekeissä koko radan ja sain oikeastaan vain hillitä sitä, jotta se olisi ottanut linjoihin järkevät askelmäärät. Kisat etenivät suuren osallistujamäärän takia hieman hitaasti, joten lykättiin heppa koppiin luokkien välissä. Kopissa se sitten rauhoittuikin vähän liikaa ja seuraavassa luokassa jäljellä oli vain pohkeen takana oleva hevonen. Rata oli muutenkin vähän töksähtelevämpi kuin ensimmäinen ja saatiin sieltä yksi puomikin matkaan, mikä sai kuskin potemaan suurta v*******a.



Tiistaina pyörähdettiin koeviikosta huolimatta kouluvalmennuksessa, jossa keskityttiin paljon siirtymisiin. Olli oli lopuksi oikein kiva, eihän siihen tarvittukaan kuin muutama kymmenen siirtyminen... Lopuksi se oli kuitenkin oikeasti järjettömän hyvin kuulolla ja todella kuuliainen.

Viime lauantaina käytiin Ilmajoella 2-tason (entinen aluetaso) kisoissa pomppimassa. Eka luokka oli ihanneaikaluokka. Rata meni mielestäni ihan jees, lukuun ottamatta hevosen pientä kiemurtelua ennen jäätävän kapeaa pystyä, mutta muuten ok. Napattiin jälleen toinen sija. Seuraava luokka oli ysikymppi, joka meni mielestäni rytmiltään ja muutenkin paremmin kuin edellisen viikonlopun rata. Kuitenkin sieltä tarttui taas se yksi puomi matkaan ja edellisen viikonlopun v*****s palasi ainakin kolminkertaisena. Minua ärsytti, turhautti ja vähän masensikin, miksen vaan voinut jättää ottamatta sitä turhaa puomia. Jos siitä radasta nyt tosiaan jotain hyvää on löydettävä, niin mielestäni se oli rytmiltään hyvä ja tasainen rata. Hetken itseäni soimattua vaan jouduin toteamaan, että ei tämä mitään auta, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta.

Seuraavat kisat hypätään maaliskuun alussa Koivusalon maneesissa, samalla ratsastetaan pikku-cupin ensimmäinen osakilpailu. Sanoin jo viime kisojen jälkeen, että jos sieltä tulee yksikin puomi kuskin ratkaisujen takia, niin syön kyllä pääni. Ehditään ennen niitä skaboja varmaan käymään ainakin parissa valmennuksessa, joissa minun täytyy kiinnittää huomiota erityisen paljon lonkan kulmaan hypätessä. Itselläni kun on ajoittain ollut sitä vikaa, että kun tulee huono hyppy, niin olen itse liian pystyssä satulassa. Pääsin siitä tavasta jo pikkuisen eroonkin jossain vaiheessa, mutta viime kisoissa se alkoi kummitella uudestaan, murr... No, ei siihen auta kuin yksi asia. Treenaaminen, treenaaminen ja treenaaminen.

Kotona ollaan nyt pääasiassa vain maastoiltu kaikilla hepoilla, kun kenttä veti jäähän ja se on niin kova, ettei siihen viitsi mennä hevosen jalkoja rikkomaan. Saisi sulaa jo koko lumi pois tai sitten olla kunnon pakkaset ja lunta, eikä tällaista kummallista loskajääshaibaa. Toisin sanoen kotona treenaaminen on käytännössä katsoen mahdotonta ainakin nyt. No, ehkä tämä tästä taas muuttuu paremmaksi.