HIHS 2015

Moikka! Perjantaina hypättiin äidin kanssa aamujunaan, joka vei meidät Pasilaan. Pasilasta jatkoimme kävellen kohti Helsingin jäähallia, matkaahan ei ollut kuin vajaat 1,5km. Teki kyllä ihan hyvää hiukan jaloitella muutaman tunnin istumisen jälkeen! Menomatka hallille meni etsiskellessä suorinta tietä asemalta kisapaikalle, mutta perille löydettiin kuitenkin suhteellisen lyhyessä ajassa. Sää ei ollut aamupäivällä kovin mukava, vettä tihuutti tasaiseen tahtiin ja kaikkillla oli harmaata ja märkää. Onneksi sade kuitenkin lakkasi hetken kuluttua. Jäähallille päästyämme käytiin ensiksi ostamassa liput, jonka jälkeen mentiin seuraamaan käunnissä olevaa Amateur Tour luokkaa. Ehdittiin onneksi katsomaan metristä vielä viimeiset ratsukot, joiden joukossa oli muutama tuttu. Kymppi katsottiinkin kokonaan, jonka jälkeen lähdettiin vähän kiertelemään expoa. Yleisöä ei ensimmäisten luokkien aikana ollut katsomossa kuin nimeksi, väkeä kertyi kuitenkin päivän mittaan ihan mukavasti.

Exposta ei selvittykään ihan niin nopeasti takaisin katsomoon... Tavaraa ja suhteellisen kivoja tarjouksia kun oli niin paljon, että niiden läpikäymiseen voisi käyttää useammankin tunnin, heheh! Itselläni ei ollut tälläkertaa mitään pakollisia hankintoja tiedossa, koska itselläni on kaikki kamat kondiksessa, eikä mikään ole mennyt rikki tai jäänyt pieneksi. Käytiinpä missä tahansa hevostapahtumassa, niin Reunoksen koju on aina se, mistä löytyy ja tarttuu eniten kamaa mukaan! Niin kävi nytkin. Ensimmäisenä silmille hyppäsi Pikeurin ohut liivi. Se oli niin hyvässä tarjouksessa, että pakkohan se nyt oli ostaa. Ollille löysin tummansinisen Equilinen flättärihuovan, jossa oli  hopeiset/siniset punokset. Eihän Ollilla tietenkään ollut ennestään jo tarpeeksi huopia... Olen kuitenkin kuolannut tuota huopaa jo usemamman kerran, mutten ole nuukuuksissani viitsinyt sitä ostaa. Nyt se oli kuitenkin ihan siedettävän hintainen. Lisäksi mukaan tarttui vielä paketti KL:n ohuita saapassukkia. Satun nimittäin olemaan sellainen sukkien suurkuluttaja, että niitä saa olla koko ajan uusimassa!

Jatkettiin expon kiertelyä vielä jonkin aikaa. Äiti löysi HV Polon sinisen paidan, jota luultavasti tulen joskus lainaamaan, sen verran kiva paita se on! PS of Swedenin kojulta Ollille löytyi uusi otsapanta, jota se ei kyllä välttämättä olisi tarvinnut. Ostin sen lähinnä kisakäyttöön. Tämän jälkeen lähdettiinkin takaisin areenalle, jossa Junior Tour oli jo alkanut. Katsottiin se ja pari seuraavaa luokkaa. Välillä käytiin kuitenkin syömässä ja taas vähän kiertelemässä expossa. Horzen kojulta mukaan tarttui Ollille uudet bootsit talveksi. Sillä kun on tapana jyrätä takasillaan etusten kannoille,  mikä ei hokkiaikana oli kovin mukavaa. Edelliset suojat olivat jo parhaan päivänsä nähneet, joten nuo tulivat oikeasti ihan tarpeeseen. Tämän jälkeen ei oikeastaan enää kierreltykään kojuja, katsottiin vain mm. nuorten hevosten kaikkien ikäryhmien luokat, sekä kansainvälinen tervetuliais luokka ja pari muuta.

Kotiin lähdettiin joskus seitsemän aikoihin iltajunalla. Reissu oli mitä onnistunein, vaikka päivä venyikin varsin pitkäksi! Varsinkin nyt oli kiva lähteä taas käymään, kun viime vuonna ei päästy ollenkaan HIHSiin. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan:)

Kisakausi 2015 on taputeltu

Moikka! Nyt kisakausi 2015 on sitten virallisesti meidän osaltamme ohitse! Kausi oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, vaikka alku olikin pientä säätämistä ratsastajan osalta. Sijoituksia kertyi kuitenkin ihan mukava määrä, ja saatiin sitä paljon ylistettyä kokemusta. Ollin kanssa pitää edetä aika maltillisesti, jottei hevonen ottaisi itseensä liian nopeasta etenemistahdista. Yhteinen sävel on löytynyt hyvin, vaikka vieläkin on paljon asioita, joita pitää vielä vähän fiksata. Maltti on kuitenkin valttia tämän hevosen kanssa, kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Viime viikolla käytiin hyppäämässä seuran estemestaruuksissa. Kotiintuomisiksi saatiin A-estemestaruudesta pronssia. Olli oli hirveän nihkeä ja aika huonosti ratsastettavissa noissa kisoissa. Se oli ollut hieman samanlainen edellisviikonlopun valmennuksessa, mikä sai minut jo hieman huolestumaan. Mietin ensin, että olisiko vika hampaissa, mutta Olli kuitenkin hyväksyi tuntuman ihan hyvin, joten se ei tuntunut kauhean todennäköiseltä vaihtoehdolta. Aloin sitten ajattelemaan, voisiko Ollilla olla hiekkaa mahassa. Sehän on syksyllä aika yleinen vaiva hevosten keskuudessa. Ainoa ''oire'' oli kuitenkin vain pieni tahmeus ratsastaessa ja hypätessä. Päätin sitten ihan varmuuden vuoksi syöttää Ollille sen viiden päivän psyllium-kuurin, josko siitä olisi jotain apua. Kuuri loppui keskiviikkona, ja kas kummaa, Olli tuntui jälleen normaalilta. En sitten tiedä, sattuiko sillä vain olemaan pari huonoa päivää, vai oliko sen vatsaan päässyt kertymään vähäsen maa-ainesta. Pääasia on, että hevonen on jälleen normaali, virkeä Olli!

Tänään avattiin hallikausi Kauhajoen II-tason kilpailuissa, jotka olivat samalla meidän kisakautemme päätöskisat. Sileällä verkatessa Olli tuntui jälleen laiskahkolta ja jännittyneeltä. Työstin sitä aika pitkään ravissa, koska halusin sen oikeasti rennoksi ja kunnolla avuille. Vähitellen Olli rentoutui ja alkoi liikkui ihan kivasti, joskin vieläkin hieman liihottelemalla. Esteverkka pidettiin maneesissa, siellä Olli heräsi oikein kunnolla. Se tykitteli menemään ja oli hyvin virkeän oloinen. Hypyt olivat kivan pyöreitä ja laukkakin pyöri ihan uudella tavalla! Sama fiilis säilyi radalle asti, tuloksena nollarata ja viides sija!:)

Metrissä Olli oli vielä virkeämpi. Sain pidellä sitä jo jonkin verran, jottei meno olisi mennyt ihan villiksi. Luokan arvosteluna toimi AM5, ja siinä ratsastettiin pikkucupin viides osakilpailu. Alkurata meni hyvin, kolmannelle esteelle Olli kuitenkin otti kiellon, koska ratsastin sen niin huonoon paikkaan. Ihan oikea veto hevoselta. Se tiesi varovaisena hepona olevansa okserin seassa, jos lähtisi hyppäämään niin huonosta paikasta. Loppurata oli aivan super, ja olin todella tyytyväinen, vaikka itse mokasinkin. Olli toimi kuitenkin niin hyvin ja teki aivan mahtavia hyppyjä, joten en jaksanut kieltoa kauaa harmitella.

Näistä tunnelmista on hyvä jatkaa treenikaudelle ja suunnata katseet kohti seuraavaa kisakautta. Toivottavasti hevonen pysyy terveenä, jotta päästään jatkamaan tästä fiiliksestä kauden 2016 kilpailuissa! Keskiviikkona Olli käy eläinlääkärillä tarkistuttamassa purukalustonsa tilanteen, ja jossain vaiheessa se saa pitää pienen rokotusloman. Palaillaan!:)

Katseet kohti treenikautta

Heissan! Olisi varmaan taas aika hieman päivitellä, mitä meille oikein kuuluu. Minun on pitänyt jo monena päivänä tulla kirjoittelemaan, mutta olen vain lykännyt sitä aina hieman lisää... Hevosille kuuluu kaikille ihan hyvää, Solisee kasvaa ihan hurjaa vauhtia! Vastahan se syntyi... Neidille on iskenyt pieni uhmaikä, kaikkea pitää kokeille, eikä se aina ole meistä ihmisistä niin hirveän mukavaa. Noh, se kuuluu tuohon ikään, ja onhan se oikeasti vieläkin tosi kiltti ja fiksu varsa!

Kukkuu!

Ollilla pidettiin tässä jokin aika sitten pientä hyppylomaa, koska heinä-ja elokuussa käytiin tosi monet kisat ja hevosta kuljeteltiin paljon paikasta toiseen. Päätin sitten antaa sille hieman lomaa, ennen kuin se kyllästyy koko hyppyhommaan ihan totaalisesti. Työskenneltiin se vajaa kaksi viikkoa vain jumppaamalla hevosta ja maastoiltiin paljon. Tänään palailtiinkin taas valmennusten pariin ja voi että, kun tunnin jälkeen oli niin mahtava fiilis! Olli oli tosi hyvä ja antoi ratsastaa itseään todella hyvin. Pieni loma näyttää siis tehneen tehtävänsä, hyvä niin. Meillä onkin nyt enää parit kisat jäljellä, voi ei! Mihin se kesä ja kisat taas hujahti?! Yhtään ei ole ikävä niitä lumettomia talvia ja kovia ratsastuspohjia, yäk! No, onneksi tässä suhteelisen lähellä pyörii kumminkin valmennuksia, joten eiköhän me taas jotenkin selvitä ne pahimmatkin kuukaudet. Ennen treenikauden alkua taitaa kuitenkin olla aika käydä tarkastuttamassa herran purukalusto. Ollin hampaathan katsottiin sillloin ostotarkastuksen yhteydessä, vaikka se olikin hiljain raspattu, eikä silloinkaan ollut mitään sanomista. Parempi kumminkin tarkastuttaa ne, ennen kuin niihin ehtii muodostua mitää ei-toivottuja piikkejä:)

Neesalla ja Nasserilla olen pyrkinyt ratsastamaan aina kun ehdin. Koeviikkoni on onneksi jo ohi, joten molemmat pääsevät varmasti liikkumaan nyt vähän useammin, jos jokin jäätävä syyssade ei päätä tulla pilaamaan koko viikkoa.

Koska päivittely on ollut melkoisen hidastempoista, niin tämäkin juttu tulee aika paljon myöhässä. Mutta tosiaan tuo tunkionpohja saatin jo jokin aika sitten valmiiksi. Elämä helpottuikin melkoisesti, kun tämän kesän viimeinenkin raksaprojekti saatiin valmiiksi, josko nyt talven yli selvittäisiin ilman mitään rakentamisia:)

Vaasa 23.8.

Moikka! Ajattelin tulla vielä pikaisesti kirjoittelemaan tämän päivän kisoista. Tänään hypeltiin siis Vaasassa II-tason kilpailuissa, menin sen tuttuakin tutumman 90 ja 100 cm. Päivä oli tosi lämmin, mikä ei oikein koskaan tiedä hyvää Ollin suorituksia ajatellen. Raukka kun tahtoo mennä niin kovin vetämättömäksi, mutta eipä se ole varmaankaan ainut, jota nämä helteet piinaavat!

Aamulla siis ajeltiin melkoisessa sumussa kisapaikalle. Kävin heti kävelemässä radan. Ei saisi valittaa, kun ihmiset kerran jaksavat ja haluavat järjestää meille kisoja, mutta tänään kisakentän pohja ei ollut aivan priima. Ponnistuspaikkoja oli kyllä yritetty tasoittaa ja kastella, mutta luokan lopputaipaleella jotkin kohdat antoivat armotta periksi. Mutta minkäs sille nyt enää mahtaa. Rata oli muuten kiva ja hyvin selkeä, täysin ratsastettavissa oleva rata. Katsoimme luokasta muutaman ensimmäisen ratsukon, koska hyppäsin itse vasta ihan loppupäässä. Pian mentiin laittelemaan Ollia valmiiksi ja verkkaamaan sileällä maneesiin. Olli oli yllättävän hyvä, joskin hieman väsähtänyt, johtuen lämpimästä säästä. Esteverkassa sain sen jotenkin heräteltyä, joten radalle lähdettiin ihan hyvillä fiiliksillä. Jostain syystä Olli jännitti aluksi tosi paljon, joten alkurata ei ollut ehkä tyylillisesti kaunein, loppurata menikin jo rennommin. Uusinnassa en ratsastanut hirveästi aikaa, tein vain pari lyhyempää tietä. Maaliin päästiin nollilla ja sijoituttiin viidensiksi. Kunniakierroksella poni olisi taas halunnut lähteä lapasesta...

Kävelytin Ollia hetken ja annoin sen sitten äidille. Kävin itse kävelemässä metrin radan ja kipitin pian takaisin hevosen luo. Käveleskelin siinä sitten hetken, ja yhtäkkiä Ollia alkoi kutittaa päästä hirveästi. Se laski tietenkin päänsä alas hangatakseen sitä etuseensa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Juuri niin. Kuului vain naps, ja rintaremmin toinen haarake roikkui Ollin etusten välissä. Minä olin tietysti aluksi aivan hämilläni, että mitä äsken oikein tapahtui. No ei siinä paljon pällistely auttanut, lähdettiin sitten kaverini ja hänen äitinsä kanssa etsimään jotain, millä saisimme rintaremmin korjattua. Päädyimme sitten lopulta paikkaamaan katkenneen remmin paalinarulla. Voi kyllä, oli siinä hiukan naurussa pitelemistä. Toisaalta sapetti hirveästi, tuo kun ei ole edes kovin vanha rintaremmi!

*itkunauruhymiö*

No, onneksi saatiin se tänään jo korjaajalle, joten eiköhän tämä tästä. Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen. Olli oli luokkien pitkäksi venyneen välin takia aika veltto. Verkassa se kehitteli itselleen vesimatosta ongelman, ilman sitä esteen pystyi kyllä hyppäämään ihan helposti... Radalle lähdin hieman sekavilla fiiliksillä, mutta päätin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja lähteä hakemaan vain ehjää rataa. Suoritus alkoikin ihan mukavasti, mutta neljännellä esteellä se pahuksen puomi suorastaan kirkui, että tästä et kyllä mene ilman virheitä. Niinpä se takertui väkisin mukaamme, vaikka yritinkin sitä kovasti kartella. Este oli rakennettu niin, että se täytyi hypätä kentällä olevaa sähköpaalua kohti, joten se saattoi luoda hevoselle kuvan, ettei esteen takana olekaan niin paljoa tilaa, jolloin Olli hieman jarrutteli, ja se puomi pääsi kavalasti hyppäämään mukaan. Radan jälkeen ei kuitenkaan edes kamalasti harmittanut, koska Olli hyppäsi sen verkassa ongelmia tuottaneen veden mukisematta+rata oli muutenkin rennomman tuntuinen kuin edellinen.

Kotona Olli pääsi vielä suihkun ja jalkojen kylmäämisen kautta laitumelle kavereiden kanssa. Aikamoista ääntä se pitikin mennessään tarkistamaan, ovathan kaikki varmasti tallella. Seuraavista kisoista en nyt osaa sanoa yhtään, mutta kausi alkaa olemaan auttamattomasti lopussa, höh! Ehkä tässä nyt kuitenkin on vielä parit karkelot jäljellä ennen treenikauden alkamista.