Valmennus vol 2 + muuta löpinää

Makaan kipeänä sängyssä, joten kerronpa teille vähän keskiviikon valkusta. Valmennuksen teemana oli jumppasarjat sekä askelten lyhennys ja pidennys. Ensin verkkailtiin itsenäisesti ja sitten ruvettiin hommiin. Toisin sanoen tultiin linjaa ensin pelkillä puomeilla. Tarkoitus oli tulla ekalla kerralla 6 askeleella, sen jälkeen 7:llä ja lopuksi piti venyä jo 5:llä askeleella. Linjan jälkeen tallin päätyyn pysähdys, pitkä sivu avoa, maantien päätyyn pysähdys ja siitä linjalle. Kaiken lisäksi jalustimet piti nostaa kaulalle. Linja meni Neesalla ihan hyvin. Askeleet venyivät ja lyhenivät just sopivasti. Avotkin suju ok, mutta pysähdyksissä neiti meinasi vain räjähtää käsiin... Sama tehtävä tultiin myös toiseen suuntaan.

Tämän jälkeen käytiin jumppasarjan kimppuun. Ja saatiin tietysti ottaa jalustimet takaisin. Vitsit mun jalat oli kipeät, mutta urheasti mentiin vaan jumpalle, joka koostui kuudesta pystystä, joiden korkeus vaihteli ajoittain. Neesalla oli ensin hieman hankaluuksia jumpalla, kun se vain hidastui ja hidastui... Lopulta neidin jalat kuitenkin alkoivat nousta ylös ja viimeisellä kierroksella sarjan viimeinen este oli 95 cm! Eikä me edes tiputettu sitä pystyä:)

Lopuksi tultiin linjaa niin, että puomit nousivat pystyiksi. Tehtävä oli seuraavanlainen: Linja ensin 6 askeleella, sitten 5:llä ja lopuksi 7:llä, pysähdys päätyyn, vastalaukkaa pitkä sivu, pysähdys, linjalle jne. Linjalla ei ollut mitään ongelmia ja pysähdyksetkin olivat jo ihan jees. Vastalaukat sujuivat oikealle yllättävän hyvin! Olin oikein yllättynyt, kuinka hyvin Neesa meni. Sama tehtävä tultiin vasemmallekin. Kaikki muu sujui hyvin, paitsi vastalaukat... Se on niin vaikeaa Neesalle, kun pitää nostaa oikea vastalaukka! No treeniä vaan, niin hyvä siitä tulee:)

Lopuksi, kun muut teki loppuverkkoja, Maija nosti mulle ja Neesalle yhden pystyn 110 cm. Tultiin sitä muutaman kerran ja tosi rohkeasti ja hyvin Neesa hyppäsikin. Meidän tarkoituksena on, että isompien yksittäisten esteiden avulla kasvatetaan Neesan rohkeutta. Nyt ainakin heppa on tuntunut ottavan isommat esteet huomioon ja nostanut kinttujaan kunnolla ylös.

Mä tiedän, että mulla on kamala istunta tässä kuvassa, mutta heppa oli niin söpö:)

 Perjantaina sain aamupostin mukana kirjeen Lakeuden ratsastajilta. Kuoresta löytyivät muutama viikko sitten ratsastamani A- ja B-merkkien palautepöytäkirjat. Läpi menivät molemmat! Aika mukavaa palautetta sain, vaikka ainahan sitä korjaamistakin löytyy. Ratsastusmerkkiin on vielä matkaa. Sen saadakseen pitäisi vielä suorittaa koulupuolen vastaavat osuudet. Se ei ole kyllä ihan lähiaikojen suunnitelmissa, kun tämä estepuoli vetää tällä hetkellä enemmän puoleensa.

Nasserin leikkauksesta on kulunut jo yli kaksi viikkoa. Se polle ei ehdi sairastaa, sillä on virtaa kuten ennenkin. Haavat ovat parantuneet tosi hyvin, eivätkä ne menoa haittaa. Iltapäivällä hämärän hiipiessä, kun hevosia viheltää tulemaan talliin, Nasser on yleensä se, joka villitsee koko porukan laukkaan ja juoksee häntä korkealla porukan komistuksena. Vielä sillä ei ole ratsastettu, mutta sekin varmaan lähiaikoina onnistuu, ilman satulaa tietysti.

Sinilee käytiin tunnistamassa jo muutamia viikkoja sitten. Vähän se oli moittinut sirutusta, mutta muuten oli käyttäytynyt ihan kelvollisesti. Se on kovasti tummunut siitä, mitä se oli kesällä. Tällä hetkellä se on varsinainen pörrö talvikarvan johdosta. Yöt se on eri karsinassa emänsä vieressä ja aamuisin päästessään ulos sillä on kauhea hoppu imemään. Tiedä sitten, paljonko sitä maitoa tulee, mutta fiilis on tärkein:)