Missä oikein mennään?

Nenä ylös....

Kirjoittelu on jäänyt, kun on ollut paljon muuta tekemistä. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa rakkaille lukijoilleni, missä oikein mennään.

Perjantaina Nasserilla pääsi ratsastamaan ihan satulalla, mutta nyt alkoi takapakki. Satulavyö oli hinkannut tikkikohtaa jonkin verran, mutta ei siinä kaikki. Alue on nyt turvoksissa eikä ota ainakaan heti laskeakseen. Olen nyt ratsastanut ilman satulaa ja kaikki on ihan ok. Toivotaan nyt vain, että kaikki sujuu hyvin ja alue paranee normaaliksi. Avohaava on todella siisti ja hyvin parantunut, vaikka on vielä pikkuisen auki. Onneksi hevonen on koko ajan ollut iloinen ja terveen oloinen, eikä mitenkään masentunut yms. Kyllä me tästä vielä nousemme takaisin jaloillemme:)

Neesa haettiin eilen Vöyriltä kotiin. Toivottavasti se nyt saisi varsan:) Varsan isäehdokasta oli pakko vaihtaa, koska se on viimeinen oljenkorsi tämän tamman kohdalla. Jos Neesa ensi kesänä varsoo, varsan isä tulee olemaan puoliveriori Duendecillo P eli tutummin Peikko eikä arabiori Kunar T. Peikon omistaja Anne Niemi suositteli oriaan meille, koska Neesa ei tullut Kunarista tiineeksi millään. Anne on myös erittäin hyvä eläinlääkäri, jolla on oreja Tanskassa ja/tai Saksassa. Hän oli sitä mieltä, että Neesan ja Kunarin kemiat eivät vain kohtaa. Yritystä ei ainakaan ole puuttunut, Neesa on siemennetty ainakin viidesti tänä ja viime kesänä kyseisellä oriilla, mutta tulosta vaan ei ole tullut. Aikaa ja rahaa on palanut ihan sikana ja usko alkaa jo loppua. Mutta josko toinen ori muuttaisi tilanteen.

''Ollaan kavereita joo, mutta ensin rapsutellaan toisiamme.''

Sinilee on myös piristänyt minua parhaansa mukaan, kun olen ollut Nasserista niin huolissani. Ja Nebraskakin toimi minulle keskiviikkona ns. terapiaratsuna, koska Neesa ei ollut kotona. Hyppäsin sillä kentällä ihan pikku kavaletteja ja jösses, mummo vähän innostui:) Lisäksi se kulki tosi hienosti muodossa, vaikka ei olekaan kouluhevonen. Taisi olla Nebraskallakin hauskaa, kun pääsi välillä kokeilemaan hyppäämistä.

Olen myös nököttänyt eilen ja tänään sohvannurkassa tiiviisti ja seurannut suomalaisten etenemistä Lontoon olympialaisissa. Hienostihan tytöt, tai pikemminkin naiset, ovat pärjänneet. Huomenna sitten katsotaankin jo esteitä:)