Pieni ja hassu hevonen

Nyt on vihdoinkin saatu kaikki kokeet tehtyä ja suurin osa saatu takaisinkin. Siihen nähden, miten pitkiä alueita yms. on ollut, niin kaikki ovat menneet suhteellisen hyvin. Paras numero on ollut 10- ja huonoin 8-:) Mutta nyt koulusta (eli tylsääkin tylsemmästä aiheesta) takaisin hevosiin. Olen taas pystynyt ratsastamaan kentällä, kun siihen on satanut kunnon lumikerros päälle. Neesan mielestä töihin pääsyhän ei ole ikinä oikein kivaa, mutta luulenpa, että sekin on tykännyt edes vähän... Virtaa heposessa on ainakin ollut, vaikka muille jakaa. Ratsastelut ovat jääneet aina illaksi, kun koulussa ja läksyissä menee oma aikansa. Onneksi kentällä on kunnon valaistus niin ei pimeäkään haittaa treenailua. Valmennuksistakin on ollut nyt pientä taukoa ja näyttää, että se jatkuu vielä ensi viikonkin... Ensin on liikaa pakkasta, sitten valmentaja on kipeä ja nyt luultavasti vetoautoa tarvitaan jossain muualla... Mutta saapa Neesakin pitää vähän lomaa hyppäämisestä. Tämän kuun lopussa tai viimeistään tammikuussa aloitetaan kunnon treenailu tulevaa kisakautta varten.

Perjantaina saapui Haminasta Neesalle tilattu HV Polon korvahuppu.

Treenailusta puheen ollen, Neesa on käyttäytynyt viime aikoina kentällä vähän hassusti. Keskiviikkonakin se säpsähteli ihan olemattomia juttuja ja saattoi lähteä yht`äkkiä laukkaamaan ilman mitään varoitusta. Pian säpsähtelylle löytyikin aiheuttaja. Vai pitäisikö sanoa aiheuttajia. Kentän viereisestä puusta nimittäin hyppäsi kauhealla kamikazeloikalla alas kissa. Pian sen perässä tuli toinen. Kissat hyppäsivät ihan Neesan turvan eteen ja arvatkaa, säikähtikö tammaparka ihan hirveästi. Kissat etenivät pitkillä loikilla kentän poikki tallin pihaan ja painiskelivat hetken siellä. Sitten ne tulivat istumaan kentän uralle. Pian Neesa kuitenkin uskalsi laskea päänsä alas ja katsella toista kissaa vähän matkan päästä. Neesa huomasi nuo pienet karvapallot vaarattomiksi eikä enää välittänyt niistä.

Pukki kävi Ratsukellarissa, luvassa on siis hevosaiheisia lahjoja;)

Toissapäivänä toistui sama, mutta säikkyily ei johtunutkaan kissoista. Naapuritalon pihalla tehtiin jotain ja mies, joka siellä hääri, piti otsalamppua päässään. Neesa oli aivan kauhuissaan, eikä peräänanto tullut kysymykseenkään. Ratsastus jäikin hieman latteaksi, koska Neesa keskittyi vain pelkäämiseen ja hypähtelyyn. Se pelkäsi vielä silloinkin, kun talutin sitä pihan poikki pesarille. Onneksi se rauhoittui pian sisälle päästyään. Täytyy kyllä myöntää, että Neesa on välillä aika hassu, vaikka vaistojensa varassahan se vain elää.

Eilen oltiin pitkästä aikaa maastossa ja kyllä hepoissa olikin virtaa. Neesa olisi vain halunnut laukata lujaa, Nebraska teki kummallisia loikkia, hyppi paikallaan ja oli paineissa. Parenski oli varmaan porukan normaalein:)