Hyvä, paha Neesa

26.päivä olimme Vaasassa alue-estekisoissa. Paikka oli meille aivan uusi, perille oli kuitenkin helppo löytää. Kisat alkoivat seuraluokalla klo 9:00. Minä starttasin itse luokassa 2 80 cm ja luokassa 4 90 cm. Lähdimme kuitenkin tallilta aamulla hyvissä ajoin, tai niin minä aluksi suunnittelin... Hevonen oli nimittäin sotkenut itsensä yön aikana aivan totaalisesti, oikea lapa oli aivan ruskea ja toisessakin kyljessä oli monta läikkää. Paniikkihan siinä iski, kun mietin, että miten mä tuon oikein puhdistan. Sain lavan kuitenkin pitkällisen kuuraamisen jälkeen puhtaaksi ja rupesin lastaamaan hevosta. No eiköhän Sauli tullut kertomaan juuri silloin, että orien tarhasta oli paalu poikki ja se pitää vielä korjata. Siinä vaiheessa mietin, että kun aamu on ollut näin takkuinen, niin mitähän kisoista tulisi? Paalu saatiin kuitenkin nopeasti korjattua ja pääsimme vieläpä ihan hyvissä ajoin lähtemään.

Kisapaikalla tultaessa seuraluokka oli vielä käynnissä, joten tsekkasin radan paperista ja odottelin rataan tutustumista. Pian se koittikin ja kävelin radan läpi. Oikaisumahdollisuuksia ei ollut hirveästi, paitsi yksi. Uusintaan lähdettäessä pystyisi nimittäin oikaisemaan yhden pystyn edestä ja hyppäämään esteen numero kahdeksan vinoon ja siitä pääsisi pienellä tiellä ysille. Tiesin, että käännös olisi riskialtis valinta, mutta ajattelin katsoa ensin, miltä heppa tuntuu verkassa. Ehdimme katsoa kasikympin alusta muutaman poniratsukon, koska lähdin luokassa toiseksi viimeisenä.

Luokan puolessa välissä menimme laittamaan Neesaa valmiiksi. Kävelyttelin Neesaa hetken maneesissa ja verkkasin sitä vähän ravissa ja laukassa. Varmistin, että hevonen liikkuu pohkeesta kunnolla eteen ja taipuu kunnolla. Maneesissa hevonen spurttasi kerran ihan hyvin ja jätin verkkailun siihen. Kävelin pihalla vielä hetken ja sitten vein hevosen seisomaan varjoon. Vähän ajan päästä sainkin mennä esteverkkaan. Hevonen vastasi hyvin apuihin ja hyppäsi ihan ok.

Radalla hevonen ei sitten enää liikkunutkaan niin hyvin, ainakaan aluksi. Kolme ensimmäistä estettä mentiin yli, mutta niin hirveällä tyylillä, että oi voi... Sittten hevonen alkoi kuitenkin edetä paremmin ja rata sujui ihan hyvin. Pääsimme uusintaan ja olin ilmeisesti luokan ainut ratsastaja, joka teki sen tien ja selvisin siitä puhtaasti. Viimeisessä kaarteessa hevonen innostui pukittelemaan, samoin vikan esteen jälkeen. Rata selvittiin kuitenkin nollilla ja hyvällä ajalla. Kuulin radan jälkeen, että hävisin voiton sillä pukituksella, jonka Neesa teki kaarteessa! Hävisin luokan voittajalle ajassa siis 15 sadasosaa. Olin kuitenkin tyytyväinen toiseen sijaan, sekin on aika harvinaista herkkua. Kunniakierros oli Neesasta liian hidastempoinen, sillä se yritti koko ajan laukata voittajan ohi :D

Laitoimme hepan traileriin kolmannen luokan ajaksi ja yritin juottaa sitä, mutta eipä neidille vesi kelvannut. Kävin itse juomassa ja katsomassa kolmosluokan. Ysikympissä starttasin myös aivan loppupäässä, joten katsoimme luokan alkua ja menimme valmistelemaan omaa hevosta. En verkannut alle hirveästi, koska yksi luokkka oli jo takanapäin. Esteverkassa tapahtui kuitenkin jotain jäätävää: ratsuni kieltäytyi hyppäämästä okseria! Hevonen yksinkertaisesti vain jämähti siihen. Sain sen kuitenkin ennen rataa hyppäämään kyseisen esteen. Huonosti sujunut verkka ei luvannut mitään. Rata ei sitten häävisti mennytkään: kuski olisi voinut olla ykköselle vieläkin terävempi, mutta eipä hevonen liikkunut siltikään eteenpäin ja otti töksön ykköselle. Kakkonen mentiin yli, samoin kolmonen. Neloselle tuli uusi töksö, koska hevonen vain tuumasi, että tämä oli tässä, en hyppää! Tuloksena radalta oli siis itkuinen ja harmistunut ratsastaja. En edes muista, koska meidät olisi viimeksi hylätty. Enkä oikein keksi muutakaan selitystä kuin sen, että kisoja on ollut joka viikonloppu ja hevosella oli jo yksi aika raskas rata takana. Ehkä Neesa vain tuumasi, että tämä nyt jo piisaa, mene ja tiedä... Nyt hevonen saakin huilitauon hyppäämisestä ja katsotaan, kannattaako lähteä 8.6. Karsin (oman seurani) seuraestekisoihin vai huilataanko pidempäänkin.

Aluksi olin tosi pettynyt ja hevosellekin olin hieman kiukkuinen, mutta sitten ajattelin, että toisessa luokassa sijoituimme kuitenkin toiseksi, joten mitä minä tässä oikein kiukuttelen? Harmittihan se hylsy aika paljon, mutta lisää treeniä vain, niin hyvä siitä joskus tulee:)

Hyppykuvia minulla ei valitettavasti ole. Unohdin nimittäin oman kamerani kotiin kisapäivänä... Saatte siis tyytyä tuollaiseen söpöön pääkuvaan:)