Comeback

Tänään olimme yli vuoden tauon jälkeen Ilmajoella seuraestekisoissa. Kisat alkoivat yhdeltätoista, mutta hyppäsin vasta viimeisessä luokassa, joten meidän ei tarvinnut lähteä ajelemaan kisapaikalle kovin aikaisin. Heräsin joskus vähän ennen yhdeksää ja menin suoraan talliin siinä toivossa, että ehtisin vielä aamuruokintaan. No, en ehtinyt, mutta pääsin kuitenkin laittamaan hevosia ulos. Kun hevoset oli saatu ulos, menin itse syömään. Hilluin sisällä syötyäni jonkin aikaa ja menin sitten laittelemaan tavaroita kasaan. Tavaraa tulikin melkoisesti mukaan, koska ulkona oli pakkasta siinä määrin, että loimia oli otettava miljoona mukaan... Sain kuin sainkin tavarat mahtumaan valjaskasseihin. Menin sisälle vielä hetkeksi ja lähdin pian hakemaan Nasseria tarhasta.

Hevoset olivat tietenkin tallustaneet tarhan viimeiseen nurkkaan, joten sain kävellä jonkin verran saadakseni hevosen kiinni. Onneksi Nasser antaa aina kiltisti kiinni, vaikka olisikin ollut ulkona vasta vähän aikaa. Vein hevosen pesariin, jossa laittelin sen kuljetuskuntoon. Kun oli aika lastata hevonen kyytiin, niin muut olivat vielä hakemassa poikia talliin. No, päätin ruveta lastaamaan yksin. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, kun huomasin, että lastaussilta oli jäässä ja saranoista lähti kamala narina, kun sen laski alas. Tästä Nasser saikin oivallisen syyn ryhtyä tanssimaan... Hevonen rauhoittui pian ja suostui kävelemään kiltisti perässäni traileriin. Matkaan pääsimme hyvissä ajoin.

Perillä olimme joskus puoli yhden aikaan, mutta olimme perillä ihan liian aikaisin. Kisat olivat edenneet oletettua hitaammassa temmossa, joten saimme istuskella katsomon puolella lähemmäs puolitoista tuntia. Äiti ja Sauli kävivät välillä autossa, koska siellä oli lämpöisempi. Minä nappasin Nasserin enkkuviltin kainalooni ja kipitin se päälläni katsomoon.

Lopulta sain mennä ottamaan oman hevosen ulos. Nasser oli varsin virkeällä tuulella ja poukkoili pitkin pihaa, kun kävi taluttelemassa sitä vähän ennen satulointia. Satulonnin ajan hevonen oli aika rauhaton, mutta tyyntyi, kun kiipesin selkään. Nakkasin sille vielä enkkuviltin hetkeksi selkään, jotta sen lihakset lämpenisivät nopeammin. Taivuttelin hevosta molempiin suuntiin ja ravailin vähän. Äiti kävi ottamassa viltin pois, jotta pääsin laukkailemaan ilman putoilevaa peittoa. Pian olikin rataan tutustuminen. Rata oli aika simppeli ja hyvin hahmotettavissa. Luokan korkeutena oli 80 cm tai isompi, menin itse näin aluksi vain 80 cm. Suunnittelin muutaman oikaisutien ja menin takaisin ulos hevosen selkään. Nasser oli entistä hankalampi, kun menin sen selkään. Hevosessa oli niin paljon energiaa, että se tuntui räjähtävän käsiin. Onneksi pääsin pian verkkaamaan maneesiin. Nasserkin rauhoittui. Verkka meni kokonaisuudessaan ihan ok, harjoittelin muutamia oikaisuja.

Söpö pikku hepo <3

Starttasin verkkaryhmäni ensimmäisenä. Vatsanpohjassa tuntunut jännityskin katosi sopivasti ennen rataa. Perusrata mentiin maltillisella temmolla ja pitkillä teillä. Uusinnan alkaessa tehtiin tiukat tiet ja pitemmissä väleissä painettiin hanaa. Tuloksena radalta oli tuplanolla ajassa 25,59. Olin ihan fiiliksissä, koska en uskaltanut edes odottaa näin hyvää tulosta. Jännitimme sijoitusta aika kauan, koska luokassa starttasi tosi monta hyvää ratsukkoa. Laitoimme Nasserinkin jo traileriin, koska en enää uskonut sijoittuvani. Pian kuitenkin tuloksia kuulutettiin ja olin tullut toiseksi!

Olin tosi iloinen ja tyytyväinen hevoseen. Viime vuosi oli Nasserin kannalta aika kauhea. Kaksi kertaa sen vatsaa jouduttiin leikkaamaan ja välillä olo oli hyvinkin epätoivoinen. Leikkaava eläinlääkärikin ehdotti hevosen lopettamista. Tässä sitä kuitenkin ollaan, mutta se on vaatinut uskoa melkein mahdottomaan ja paljon työtunteja sekä haavan hoidossa että hevosen kuntouttamisessa. Nasser on melkoinen sissi!

Vähän ruttuinen rusetti...