Powercup-viikonloppu

Tästäkin reissusta on ehtinyt vierähtää jo melkein viikko, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tulla kirjoittamaan tästä aiemmin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä tämä nyt siis on, selostus Lahden Takkulassa 8.-9.8. ratsastetusta Powercup-finaaliviikonlopusta.

Kisaviikonloppuun valmistautuminen alkoi oikeastaan jo torstaina pakkailun merkeissä. Ratsastin Ollin tuolloin hyvin läpi ja hioin vielä joitakin kouluohjelmaan kuuluvia pätkiä. Seuraavana päivänä suunnattiin äidin kanssa heti aamusta tallille, nostelin kamat traikkuun, laitoin hevosen lähtökuntoon ja eikun menoksi. Ajoimme ensin Nurmoon samalle tallille, jossa käyn valmennuksessa talvisin. Kaverini Nitan hevonen asuu samalla tallilla ja myös hän oli lähdössä perheensä kanssa kyseisiin kisoihin, joten järkevintähän oli mennä samalla kyydillä. Hevosillakin oli varmasti mukavampi matka, kun ei tarvinnut seistä yksikseen, meistä ihmisistä nyt puhumattakaan. Olli sai huilia hetken karsinassa kuljetuksen jälkeen, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Takkulaa. Pysähdyttiin matkalla pariin kertaan juottamaan hevosia ja käytiin itsekin syömässä. Perillä Takkulassa oltiin joskus klo 20 jälkeen. Purettiin hevoset, jonka jälkeen kävelytimme niitä jonkin aikaa. Kun saatiin tavarat paikoillemme, satuloitiin hevoset ja lähdettiin ratsastamaan. Olli oli aluksi tosi jännittynyt ja pelkäsi kaikkea, enkä saanut sitä ratsastettua niin rennoksi kuin olisin halunnut. Kävelyssä sain hevosen kuitenkin tosi hyväksi! Ei ratsastettu hirveän pitkään, koska hevosilla oli kuitenkin raskas kuljetusmatka takana. Annettiin niille vielä iltaruuat ja lähdettiin itse kohti majapaikkaa.

Lauantai 8.8.
Aamulla olikin aikainen herätys. Enkä kyllä todellakaan nukkunut mitenkään levollisesti... Syynä oli varmasti se, että lauantaina ratsastettiin kammoamani koulukoe, haha! Onneksi kisapaikalla yöpynyt kaverini kävi antamassa meidänkin hevosille aamuheinät, jottei meidän tarvitsisi ajella montaa kertaa aamulla kisapaikalle. Se oli kyllä meille enemmän kuin helpottavaa, kiitos vielä Lauralle todella paljon avusta! Kun saimme itsemme valmiiksi, lähdimme kisapaikalle antamaan hevosille vielä väkirehut ja letittämään niiden harjoja. Sykeröiden teko ei ollut läheskään niin tuskaista kuin viimeksi, niistä tuli jopa ihan siedettävän näköisiä!

Kilpailut ratsastettiin kahdella areenalla ja oma starttini oli noin klo 11.30, joten sain olla hevosen selässä puoli yhdeltätoista. Aamulla sää oli jo todella lämmin, mikä oli Ollin suoritusta ajatellen  huono asia. Lisäksi herra oli yhtä rento kuin rautakanki... Käynnissä se esitteli kivoja pätkiä, ravissa se oli hirveän jännittynyt ja veti itseään virkkuukoukuksi. Juuri ennen radalle pääsyä sain sen rennoksi ja ihan ok kivaksi. Mutta kuinkas sitten kävikään... Radalla Olli pelkäsi ihan kaikkea! Kouluaitoja, tuomaritelttaa, viereisellä radalla suorittavaa poniratsukkoa ja vaikka mitä. Yritin vain itse olla määrätietoinen ja napakka, mutta samalla kuitenkin rento. Rata oli kerrassaan surkea. Lopputervehdyksessä meinasi kirjaimellisesti päästä itku, niin jäätävä suoritus oli ollut. Kävin vielä kävelemässä Ollin kanssa, jonka jälkeen pesimme sen ja veimme karsinaan huilimaan. Etsin tuloksia equipesta, josta löysimmekin ne aika pian. Molemmilta tuomareilta aika tasan 55% ja se oikeutti luokan viimeiseen sijaan. Siinä vaiheessa itku oli jo niin lähellä, että olin ihan varma, että alan vollottaa siinä kaikkien edessä. Onneksi kotiväki ja muut kuitenkin saivat tsempattua minua sen verran, että pystyin suhtautumaan asiaan hetken kuluttua jo ihan hyvin. Kävimme itsekin syömässä, jonka jälkeen hevoset saivat vielä päiväheinät. Illalla kävimme vielä Nitan kanssa kävelyttämässä hevosia läheisellä maastopolulla, jonka jälkeen ne saivat iltaruuat, ja me pääsimme nukkumaan.

Sunnuntai 9.8.
Sunnuntai valkeni jo paljon levollisemman yön jälkeen. Kävimme syömässä aamupalan, jonka jälkeen suuntasimme kisapaikalle katsomaan muita luokkia. Ennen sitä kävimme kuitenkin koko porukka läheisellä uittopaikalla pyörähtämässä. Sinne oli alunperin tarkoitus mennä suoritusten jälkeen, mutta aikataulut venyivät osaltamme sen verran, jotta niidenjälkeen olisi lähdettävä kotiin. Minä menin kävellen, koska en ensin ajatellut kuin kahloittavani Ollia maasta käsin. Olli oli kuitenkin niin virtainen ja hermona, että äiti sitten kippasi minut selkään. Kypäräähän minulla ei tietenkään ollut mukana, koska en aluksi ajatellut meneväni selkään. Olli oli kuitenkin niin paljon rauhallisempi, että kaikki sujui hyvin, eikä vaaratilanteita tullut kypärättömyydestäni huolimatta. Pian lähdimmekin takaisin, joten tulin tietysti alas ja talutin hevosen takaisin kisapaikalle. Nitan äiti, Niina, räpsi puhelimella muutaman kuvan meistä, kahlauskuvat ovatkin siis hänen ottamiaan. Kiitos vielä Niinalle kuvista!:)

Kun päästiin takaisin perille, hepat pääsivät vielä hetkeksi karsinoihin huilimaan. Menimme katsomaan ponien finaalirataa, omamme alkoi vasta klo 13 jälkeen. Molempien luokkien arvosteluna käytettiin AM5-arvostelua, joten luokka venyi vähän oletettua pidemmäksi. Päivän sää oli jälleen todella lämmin, joten mietitytti hieman, että mitenköhän laiska Olli olisi. Kun poniratsukoiden uusinta alkoi, kävimme Nitan kanssa antamassa hevosille aamupäiväheinät. Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, koska Olli oli päättänyt ottaa rennosti, reppana oli nimittäin päivänokosilla. Menimme vielä hetkeksi katsomaan ponien luokkaa, jonka jälkeen lähdimme satuloimaan omia ratsujamme. Nita oli lopputuloksia ajatellen tosi hyvissä asemissa, minulla oli mahdollisuus enää henkilökohtaisiin luokkasijoituksiin. Annoimme hevoset hetkeksi äidille ja Nitan isälle, jotka kävelyttivät niitä meidän radankävelymme ajan. Rata hypättiin 90 cm korkeudella, ja se sisälsi paljon vaihtoehtoja teiden ratsastusta ajatellen. Itse ajattelin ottaa ensimmäisen vaiheen rennosti säilyttäen vain hyvää ratatempoa, koska kaikki nollan tehneet pääsisivät uusintaan.

Olli oli verkassa todella kiva! Se oli hyvin kuulolla, liikkui jalasta eteen, tuli pidätteestä takaisin yms. Esteverkassa otin ensin pari hyppyä ristikolle, sitten pari okserille ja pystylle. Olli hyppäsi todella hyvin, joten lähdin radalle hyvällä fiiliksellä. Rata sujui alusta loppuun hyvässä rytmissä, maalissa oltiin nollilla. Olli sai paljon kehuja, jonka jälkeen se sai kävellä hetken ja juoda pari hörppyä. Uusinnassa esteet nousivat 100 cm tasolle. En ottanut verkassa kuin yhden hypyn okserille, koska oli niin valtavan kuuma ja perusrata alla. Lähdin uusintaan viimeisenä, eikä siihen mennessä ollut tullut kuin muutama nolla. Ajattelin, että en lähde tekemään mitään hulluja oikaisuteitä, vaan annan Olli laukata esteiden välissä vähän isommin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, maalissa oltiin nollilla ja aika riitti viidenteen sijaan. Hyvä Olli! Nita sijoittui kuudenneksi, joten saatiin baanatella kunniakierroksella peräkkäin, hehe! Hepat tosiaan vähän innostuivat... Lopputuloksissa olin 17/23, eli voidaan todeta, että eipä oltu ainakaan viimeisiä, vaikka kustiinkin se koulukoe aika hyvin:)

Tiedän, ylivalottunutta kamaa, mutta kuva oli muuten niin hyvä, että oli ihan pakko julkaista tämä.

Vähän on ylivalottunut, mutta pikkuvikoja...:)

JIPIII!

Hyppäsin vielä avoimen 90 cm luokan heti perään. Arvosteluna oli A.2.0, joten luvassa oli lyhyt rata aika pienillä esteillä. Äiti vei Ollin varjoon siksi aikaa, kun olin kävelemässä rataa. Verkassa otin vain yhden hypyn pystylle ja okserille. Pian saatiinkin mennä jo radalle. Olli hyppäsi tosi kiltisti koko suorituksen läpi, vaikka kuumuus ja raskas viikonloppu alkoikin jo vähän tuntua loppuradasta. Tuloksen kuitenkin virhepisteetön suoritus ja neljäs sija, superhieno Olli! Palkintojenjaon jälkeen käytiin pesemässä Olli ja laittamassa molemmille hevosille savet jalkoihin, jonka jälkeen juotettiin taas. Kävimme itse vielä syömässä, ennen kuin pakkasimme tavarat ja hevoset traikkuun, ja auton nokka otti suunnaksi Nurmon. Pysähdyttiin matkalla vielä juottamaan hevosia pari kertaa. Nurmossa oltiin joskus ilta yhdentoista jälkeen perillä. Purettiin hevoset sekä Nitan tavarat meidän traikusta, jonka jälkeen sanottiin toisillemme heipat ja kiitokset, lastattiin Olli kyytiin ja ajettiin kotiin. Kotona kävelytin Olli hetken, pesin sen jaloista savet pois, jonka jälkeen se saikin vielä ruuat ja pääsi omaan karsinaan lepäämään.

Olli ei enää jaksanut olla edustava...ja en todellakaan hypännyt ilman suojia, ne vain riisuttiin ennen palkintojenjakoa pois:)

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mitä mahtavin! Kiitos vielä kaikille, jotka mahdollistitte meidän osallistumisemme kyseiseen kisaviikonloppuun!:)