Kauden avaus Ilmajoella

Nyt olemme saaneet Neesankin kanssa kisakauden käyntiin. Kausi avattiin meidän osaltamme viikkoa myöhemmin kuin muilla, koska en pystynyt jalkani kunnon takia vielä hyppäämään viime viikonloppuna. Nyt kuitenkin olen taas kunnossa ja hyppääminenkin on taas mahdollista. Ainoa harmittava asia on se, että valkoiset kisahousuni ovat vieläkin kaupassa... Mutta enköhän mä ehdi hommata ne tuossa huhtikuun aikana, toivottavasti:)

Herätys oli eilen puoli kahdeksalta ja eikun vain reippaana laittamaan kamoja kasaan ja heppaa kuntoon. Onnneksi Neesa oli kerrankin ihan puhdas, joten hepan kuntoon laittamisessa ei mennyt kauaa. Lisäksi olin jo edellisenä iltana laitellut tavaroita kasaan ja katsellut, mitä tarvitsisin mukaan.

Matkaan pääsimme yhdeksän aikoihin, eli juuri kun kisat alkoivat. Hyppäsin kuitenkin vasta luokassa 2B, joten meidän ei tarvinnut olla paikalla anivarhain. Perillä kisapaikalla oltiin saatu luokka 2A rakennettua valmiiksi ja oli radan kävelemisen aika. Luokissa oli yhteinen rataan tutustuminen, joten menin heti kävelemään sitä valmentajani ja parin muun kaverini kanssa. Rata vaikutti aika selkeältä, lukuun ottamatta paria hankalaa kaarretta. Neesa varsinkin saattaisi alkaa tuittuilla, kun esteiden päälle paistoi aurinko.

Inha turvaliivi saa mut näyttämään aina michelinukolta:P

Verkassa heppa tuntui ihan hyvältä ja eteni aika kivasti. Maija auttoi minua sanomalla aina, mistä välistä tultaisiin seuraavaksi. Verkka päättyi ja menin vielä maneesin ulkopuolelle ravailemaan. Lähdin luokassa yhdeksäntenätoista eli aivan loppupäässä. Kyseessähän oli siis 80 cm ihanneaikaluokka, jonka ihanneaika oli 46,00 sekuntia. Neesa aloitti ihan hyvin, mutta tuntui vähän epävarmalta. Ensimmäiset kolme estettä oli sellaista pientä haparointia, mutta sarjan jälkeen homma alkoi sujua. Tuloksena oli 0vp ja aika 45,53. Eli pientä aliaikaa, mutta se ei haitannut, koska ihanneaikaluokassa saa ajasta virheitä vasta, kun se ylittyy tai alittuu neljällä sekunnilla. Meillähän se alittui vain 0,47 sadasosaa. Luokassa starttasi yhteensä  27 ratsukkoa ja me sijoituimme kolmansiksi!
Olin aivan fiiliksissä, koska en osannut varautua yhtään sijoitukseen. Minähän en tunnetusti ole mikään tarkkuusratsastaja, mutta kerrankin näin päin!

 Neesa osaa katsoa kelloa.

Kasikymppi oli nyt lusittu läpi. Seuraavaksi hyppäsin 90 cm luokan. Rata oli taas aika hyvin hahmotettavissa, vaikka se sisälsi muutaman hankalan käännöksen. Verkkakin meni suht hyvin, eikä Neesa edes kiellellyt oksereille. Neesallahan on ollut jonkinmoinen kammo noihin leveimpiin oksereihin, mutta nyt se on saanut niin paljon itseluottamusta, että nekään eivät haitanneet. Rata meni ihan hyvin siihen asti, kun minä päästin hepan kaarteessa liian löysäksi ja se pudotti okserin. Tuloksena siis 4vp perusradalta. En ollut heppaan yhtään pettynyt, mutta itseeni sitäkin enemmän. En vain tajua, miksi en ollut huolellisempi ja ratsastanut enemmän eteen ja sillä selvä. No, aina ei voi onnistua. Pitäisi olla vain tyytyväinen, kun heppa meni kaikista esteistä yli. Tuloksena 23. sija 33 ratsukon joukossa.

c Anniina Rantala