Ei tämä olekaan niin helppoa

Tänään olimme kohtuullisen tauon jälkeen Maijan valmennuksessa. Sauli lähti tällä kertaa kuskiin, koska äitihän on ollut siellä Lahdessa torstaista asti ja tulee kotiin vasta illalla. Lisäksi mukaan lähti kaverini Hanna, koska eihän valmennuksesta voi postata, jos joku ei ole kuvaamassa. Kiitos paljon vielä Hannalle mukanaolosta!

Valmennus alkoi yhdeltätoista, joten sain nukkua ihan normaalit yöunet, tai sellaiset minä olisin halunnut nukkua... Heräsin nimittäin jo puoli seitsemältä, vaikka kello olisi herättänyt vasta vartin yli kahdeksan! Sain nukuttua sitten tosi huonoja ja lyhyitä pätkiä, mutta eipä minua kamalasti tuossa vaiheessa enää väsyttänytkään. Lähdin tallille joskus 8:20 ja koukkasin Hannan kautta, mistä ajoimme sitten skoottereilla tallille. Hevoset olivat vaihteeksi luovineet itsensä haan kauimpaiseen nurkkaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin rämpiä heti aamusta pitkin hakoja hevosen perässä :D Onneksi Neesa ei ollut likainen ja piankos me haimme sen laiduntamasta. Hevonen oli sen näköinen, että en kyllä varmasti tee yhtikäs mitään! Kaiken lisäksi se tutki koko ajan, löytyisikö kummankaan taskusta ylimääräisiä nameja... Hassu hevonen se on, ei siitä voi muuta sanoa:)

Harjailimme hevosen valmiiksi, laitoin kamat autoon ja sitten lastasimme hevosen kyytiin ja matka kohti valmennusta alkoi. Matkassa meni noin 30 min ja heti perille päästyämme saimmekin laittaa hevosen valmiiksi. Kävelin Neesan kanssa hetken, ravasin ja laukkasin ja sitten tunti alkoikin. Lämmittelytehtävä koostui kolmen esteen puomilinjasta. Välimatkaa puomipareilla oli toisiinsa 13,5 m ja aina, kun pääsi yhdestä puomiparista yli, tehtiin voltti oikealle ja ravattiin uudestaan puomien yli. Lisäksi meidän täytyi tulla keskelle kenttää, suoristaa hevonen hyvin, nostaa laukka ja pitää se ihan suorana. Kuulostaa helpolta, mutta se on yllättävän vaikeaa, kun ei ole seiniä tai aitoja tukena. Neesa valui oikeassa kierroksessa koko ajan vähän ulos, mutta vasen kierros toimi sitten paljon paremmin. Pian puomit nousivat esteiksi ja tulimme sitä samaa kolmen esteen linjaa. Paikat osuivat yllättävan hyvin heti ekalla kerralla ja linja meni Neesalla muutenkin tosi kivasti. Minun piti muistaa vain pitää hevonen eteenpäin liikkuvana, ettei se alkaisi madella. Onneksi se vastasi eteen ajaviin apuihin aika pian.

Pikkuinen pukki piristää päivää kummasti?:D

Pian tehtävä vaihtuikin toiseen: jatkoimme samalla linjalla, mutta hyppäsimme ensimmäisen esteen suoralla linjalla vinoon oikealle, teimme voltin keskimmäisen esteen ympäri, hyppäsimme viimeisen esteen vinoon vasemmalle ja vielä lopuksi vielä voltti päätyyn. Toistimme harjoitusta pari kertaa näin ja sitten lopuksi tehtiin niin, että jätettiin keskimmäisen esteen ympärille tehtävä voltti pois ja tultiin tehtävä takaisinpäin. Eli päätyvoltin jälkeen hyppy vinoon oikealle, kaarre ja vinoon vasemmalle. Neesa suoriutui tästä muuten ihan hyvin, mutta laukkoja se ei meinannut ensin vaihtaa. Minunkin on muistettava, etten sählää liikaa kädellä.

Täältä tullaan, pois alta!

Ihan lopuksi tultiin vielä rataa, ensin matalempana ja sitten tokalla kiekalla tulin sen metrinä. Neesa toimi muuten ihan ok, mutta otti vedelle pari töksöä, koska jäin roikkumaan liikaa sisäohjaan kaarteessa ja siitä hevonen sai syyn kieltää. Onneksi se olin minä, joka sähläsi, eikä hevonen. Virheistään oppii aina:) Olin kuitenkin ihan tyytyväinen hevoseen, koska ei olla käyty treeneissä koko toukokuun aikana, koska kisoja oli niin paljon. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Hups, enpäs menekään yli, kun tuolla on tuo saamarin matto!