Kesäraveissa Härmässä

Eilen sunnuntaina piti todella haipakkaa. Aamupäivä meni rippijuhlissa toisella paikkakunnalla ja sieltä kiiruhdimme kotiin ehtiäksemme illaksi raveihin. Aikataulu meni niin tiukalle, että kotimatkalla availimme jo hameiden vetskareita autossa ja juoksimme sisään vaatteita vaihtamaan. Sinnepä jäivät pyhätantut sängylle, kun pyyhälsimme eteenpäin. Raveihin oli siksi hieman kiire, että hevonen ehtisi viimeiseen lämmittelyyn ennen kahdeksatta lähtöä. Odotuksia ei ollut, lähinnä siitä syystä, että Sauli ei ole ehtinyt täysipainoisesti valmentaa Parenskia, vaan se on ollut yötä päivää laitsalla herkuttelemassa ja lihomassa. Tallin tuunaustyömaa on pitänyt huolen siitä, että päivät ovat kuluneet enemmän raksahommissa kuin kärryillä istuksien. Hevosurheilussa ja käsiohjelmassa Parenski oli kuitenkin rankattu ykköseksi ja se meitä vähän harmitti, kun tiesimme tilanteen.

Lämmittelyssä hevonen tuntui kuitenkin ihan kivalta. Ensimmäisessä lähtöyrityksessä Parenski sai tosi hyvän lähdön, mutta joku aiheutti startin uusinnan. Sekös ketutti, koska pelkona tietenkin oli, että toisella kertaa lähtö ei välttämättä onnistukaan. Parenskin heikoin lenkki on juuri lähteminen, se pakkaa siinä vähän paineissaan hätäillä ja sotkea mahdollisuutensa. Toinen lähtökerta hyväksyttiin ja mikä parasta, Parenski sai taas hyvän lähdön ja ravasi keskivaiheen etupuolella. Sieltä se aika nopeasti kiersikin lähemmäs kärkeä ja ravasi pian johdossa Apassionata-nimisen tamman kanssa. Naapuri pomppasi välillä laukallekin, mutta se korjasi nopeasti askellajinsa ja tuli takaisin rinnalle. Viimeisessä takakaarteessa oli vähän dramatiikkaakin, kun Apassionatan kuski painoi Parenskia sisälle päin ja kärryjen pyörät ajautuivat hakauksiin. Parenskin melko uusissa ravikärryissä näkyy kunnon naarmut pyöränsuojuksissa. Oletimme, että kuski saa painamisesta sakkoja, mutta mitä vielä. Niin siinä kuitenkin kävi, että naapuri oli loppusuoralla nopeampi ja juoksi ainakin puoli hevosenmittaa Parenskin ohi. Kakkostila oli kuitenkin meidän. Toisaalta harmitti, kun voitto oli niin lähellä, toisaalta ei yhtään, kun emme odottaneet näin hyvää sijoitusta. Yhtä kaikki, Parenski pudotti tasoitusennätyksestään kolmisen sekuntia pois.

Viime aikoina, jos raveissa on kulkenut kohtalaisesti, kamera on ollut kotona. Sama toistui taas, joten ei me uskalleta pian ottaa sitä vekotinta joukkoon ollenkaan. Nyt se jäi siinä kauheassa kiireessä johonkin pöydän reunalle keikkumaan. Uusi yritys on luvassa ensi sunnuntaina, kun Kauhavalla on perinteiset juhannusravit. Sitä ennen pitäisi kyllä piipahtaa Neesallakin kisaamassa. Se on ollut myös varsinainen herkkusuu ja pistellyt vihreää suuhunsa olan takaa. Ja se tunnetusti veltostuttaa hevosta...

Pökkään tähän pari viikkoa sitten kotona otetun kuvan, missä Parenski nousee juuri ylittämästään ojasta.