Talvinen tallipäivä

Tänään heräsin vasta lähempänä puoli kymmentä, tuli nukuttua viikon aikana kerääntynyttä univelkaa pois. Muut olivat käyneet tekemässä aamutallin ja palailivat jo sisälle, kun minä vasta kömmin ylös sängystä. Söin ja lähdimme laittamaan hevosia ulos. Kengittäjäkin kävi lyömässä Nebraskalle hokkikengät jalkoihin, pysyypä mummokin taas tolpillaan, vaikka vähän rallittelisikin. Ennen kengittäjän tuloa ehdin siivota Saulin aloittamat karsinat loppuun. Sitten minun pitikin hipsiä jo lukemaan kokeisiin, taas vaihteeksi... tiedossa oli siis terveystiedon pänttäämistä ainakin tunnin verran. Sain kuitenkin luettua alueen suhteellisen hyvin läpi. Porukat lähtivät omille menoilleen, minä jäin hoitamaan hevosia. Parenski ja Rustinki otettiin ennen lähtöä sisälle, ettei niiden tulisi kylmä, jos ne innostuisivat oikein riehumaan itsensä hikeen.

Hetken sisällä maleksittuani ja koneella oltuani menin juottamaan poikia talliin. Sitten kävin nakkelemassa tammoille päiväheinät. Siinä saikin pitää tosissaan vauhtia yllä, kun seitsemän muka nälkäistä suuta kipittivät ihan perässäni. Muut hevoset rauhoittuivat aika nopeasti ja alkoivat mutustella heiniään. Ainut riehuja oli Kuppi, joka oli varsin äkäisellä päällä. Kuppi on niitä hevosia, joka muuttuu ruokinta-aikana kiltistä hevosesta ärtsyksi hevoseksi. Se kulki ensin korvat niskaa myöden perässäni ja yritti hiukan uhitellakin, mutta minun sijaani se tyytyikin purkamaan kiukkuaan Nebraskaan. Nebraskahan ei tästä pitänyt, vaan antoi samalla mitalla takaisin. Sain juosta pää kolmantena jalkana pois, en nimittäin halunnut hokin kuvia housuntakamukseen :D Onneksi ne löysivät jokainen paikkansa mieluiselta kasalta.

Kaikille löytyi paikka.

''Mami, sano tolle, että meneee kauemmaksi.''

Ruokinnan jälkeen menin siivoilemaan satulahuonetta. Se on päässyt nimittäin hieman repsahtamaan, kun kaikenlaista pikkutavaraa on jäänyt sinne pyörimään. Sain loimet järjesteltyä, samoin muut irtotavarat. Ylimmälle hyllylle, jossa toppa- ja sadeloimet ovat, en yltänyt tuolillakaan, kun olen näin toivottoman lyhyt. En jaksanut lähteä enää etsimään emännänjatkoa, vaan lähdin sisälle syömään. Söin, vaihdoin vaatteet ja lähdin hakemaan Nasseria tarhasta.

Kentän pinta on ihanan koskematon, huomenna se on vain kaunis muisto...

Nasser oli sen näköinen, että en varmasti lähde mihinkään, mutta antoi kiltisti kiinni. Kävin laittamassa hevosen valmiiksi ja lähdin maastoon. Nasser oli aluksi hirveän tahmea, eikä se olisi halunnut liikkua eteenpäin. Selkään nakkaamani enkkuviltti ei helpottanut tilannetta yhtään, koska tuntui, että hevonen olisi halunnut piiloutua sen alle kaikelta pelottavalta... Matka jatkui erittäin takkuisesti, kunnes hevonen jällen pysähtyi tuijottamaan jotain näkymätöntä vaaraa. Vaara osoittautui metsällä olevien miesten harmaaksi maasturiksi, joka pysähtyi n. 100m päähän meistä. Nasser jäkitti avuistani huolimatta pää pystyssä paikoillaan. Pian sain sen kuitenkin liikkumaan, joskin hyvin jännittyneesti. Kun olimme päässeet alle kahden metrin päähän maasturista, hevonen tuumasi, että nyt riitti ja kääntyi 180 astetta takajalkojensa päällä. Hetken neuvottelun jälkeen Nasser tikkusi auton ohi. Jatkoimme matkaamme melko reippaasti, kunnes hevonen säpsähti jotain. Pellon reunaa pitkin juoksi pieni ajokoira, joka suuntasi miesten autolle. Nasser oli siinä vaiheessa aika hermostunut ja yritti hanatella omiin nimiinsä eteenpäin. Ravailin sillä jonkin matkaa, jotta se saisi purkaa energiaansa. Kun käännyin tielle, joka vei kotiin, Nasser lisäsi vauhtia melkoisesti. Se tiesi pääsevänsä kotiin. Laukkasin sillä vielä aika pitkän pätkän ja annoin sen kävellä sen jälkeen tallille asti. Laittelin hevosen kuntoon ja laitoin enkkuviltin kuivumaan pesariin.

Ripustin tallikämpän ikkunaan  jouluvalot.

Kävin laittamassa muutkin hevoset tallin ja pihattoon, Neesan kylmäykseen ja menin hetkeksi sisälle lämmittelemään. Pian muutkin tulivat takaisin kotiin. Kävin vielä ruokkimassa hevoset ja omakin vatsa kaipasi täydennystä.

Liitokavioita

Heippa taas! Nyt on sellainen olo, että voisi vaikka vähän kirjoittaakin jotain kuulumisista. Kuppi on kotiutunut uuteen talliin ihan hyvin, vaikka aluksi olikin hieman hankaluuksia Neesan ja Nasserin kanssa. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että pidimme haassa väliveräjän kiinni, jolloin kumpikaan ei pääse Kupin kimppuun, mutta ne pystyvät kuitenkin haistelemaan toisiaan aidan takaa. Neesa ei ollut tästä järjestelystä moksiskaan, vaan paineli tottuneesti syömään. Nasseria uusi käytäntö kuitenkin tuntui vaivaavan ja se seistä könötti veräjällä ennen kuin lähti Neesan perään. Tämä heijastui myös hevosen ratsastettavuuteen: Nasser on ollut tällä viikolla tosi hankala ja kireä ratsastaa. En ole saanut sitä rentoutumaan läheskään niin hyvin kuin pari viikkoa takaperin. Lisäksi viikko on ollut aika tuulinen ja Nasserhan ei nauti siitä yhtään. Tuulisuus sai muutkin hevoset hieman hermoiksi, etenkin sunnuntaina, jolloin ne hanattelivat tarhassa oikein kunnolla. Porukkaa villitsi erityisesti Nebraska, joka leikki olevansa aavikon villi hevonen. Se päästeli täyttä laukkaa ympäri hakaa ja pysähtyi välillä korskumaan ja puhaltamaan sieraimet laajana.

Heli ja Kuppi ovat ystävystyneet erittäin hyvin, Helihän on tunnetusti kaikkien kaveri.

Viikonloppuna pihattoon lisättiin olkipaali. Kaikki muut hevoset pysyivät ulkona, mutta Sinileen oli pakko tunkea väen vängällä sisälle. Olkien levityksen jälkeen vaavi jäikin tyytyväisenä massuttamaan niitä. Pian muutkin hevoset siirtyivät pienimmän kanssa ihastelemaan uusia ja puhtaita olkia ja ne viihtyivätkin pihatossa siihen asti, kunnes niitä ruvettiin ottamaan kaikkia sisälle ja ruokkimaan. Talvella, kun hevoset ovat enemmän sisätiloissa, olkia pitää lisätä tosi usein. Sitten hevoset aina juhlivat, ne maistelevat niitä ja piehtaroivat niissä. Aamuisin näkee, kuka on ollut makuulla, kun jouhet on täynnä korsia.

Puhtaita olkia, ihanaa. Maistan vähäsen...

Tänään Sauli oli kokeillut laittaa ensin Neesan muiden hevosten sekaan ja kappas vain, se olikin ollut Kupille ihan kiltti. Vierihoito on siis tepsinyt. Sitten joukkoon oli lisätty Nasser, joka oli myös käyttäytynyt hyvin. Hevoset olivat saaneet olla kaikki samassa tarhassa, mikä on huomattavasti mukavampaa kaikille. Ajattelimme kuitenkin antaa Kupin ja muiden vielä harjoitella pari päivää, ennen kuin avamme väliveräjän, jolloin hevoset pääsevät vielä kauemmaksi laiduntamaan.

Ratsastaessa Nasser oli tänään jälleen normaali, turha hössötys ja älytön sinkoilu olivat tipotiessään. Kävin kävelemässä pellolla, koska kenttä on jälleen sementtiä... Sai Nasserkin hieman palautua eilisestä valmennuksesta, joka oli kohtalaisen rankka. En jaksa ruveta nyt tarkemmin selittelemään mitä tehtäviä teimme, mutta Nasser oli tosi vauhdikkaalla päällä, mikä tuotti välilä hieman hankaluuksia. Taisin hypätä lopuksi n. 100 cm esteitä. Olemme molemmat olleet valkun kanssa positiivisesti yllättyneitä siitä, miten nopeasti Nasser on taas päässyt kiinni hyppyhommiin. Nyt vain treenataan talvi ja kisaillaan muutamat seurakisat ennen kuin helmikuussa alkaa aluekausi.

Sunnuntaina olin parin viikon tauon jälkeen hyppäämässä Aksulla. Hyppäsin tehtävää, joka aloitettiin oikealta kahden ristikon jumppasarjalla, 16 m linja pystylle, lävistäjällä pysty, pitkä lähestyminen okserille, jonka jälkeen vaihdettiinkin sujuvasti laukkaa ja se myötä suuntaa, uudestaan lävistäjällä oleva pysty, linjan pysty ja jumppasarja. Aloitin hyppäämisen ehkä 80 cm sitten nostettiin 90 cm ja lopuksi vielä 100 cm. Aksu hyppäsi tosi hienosti eikä pahemmin pudotellut, paitsi kerran linjalla, kun kuski kusi ponnistuspaikan. Nyt tunnuin kuitenkin ymmärtävän jo hiukan paremmin, kuinka Aksulla ratsastetaan ja sen huomasi siitä, että hevonen ei tehnyt enää mitään ylimääräistä. Minun täytyy vain olla tosi tarkka ulkoapujeni kanssa, koska Aksu on niin valtavan herkkä, että jos tiputan ulkoavut veks, niin hevonen lähtee poikittamaan. Eiköhän tämä yhteinen sävel tästä pian löydy, kun vain harjoitellaan tarpeeksi. Suunnittelimme Aksun omistajan kanssa alustavasti, että jos kisaisin sillä ensi kaudella aluksi 90-100 cm luokkia ja loppukaudesta yrittäisin hypätä sillä 110 cm luokkia. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että minun olisi käytävä valkun silmien alla pyörähtämässä Aksun kanssa. Ehkä sekin järjestyy, kun löydämme vain sopivan päivän, joka käy molemmille :)

Olisi kyllä tosi mahtavaa päästä hyppäämään sitä 110, koska silloin olisi myös ehkä mahdollista saada estejoukkue kasaan ensi kaudelle. Seuraltamme kun on puuttunut pitkään se 110 cm:n hyppääjä, mutta nyt sellainen on toivottavasti tuloillaan :D Katsotaan nyt päivä kerrallaan, miten asiat etenevät.

Sisarukset uuden tulokkaan kimpussa

Nyt ajattelin kertoilla tänne bloginkin puolelle, mitä pari päivää sitten tapahtui. Talliin saapui nimittäin lauantai-iltana uusi hevonen. Ei siis uusi estehevonen, vaan ihan tavallinen suomiputte, jonka raviura on jo päättynyt. Hevonen on 10-vuotias liinakko tamma, jonka nimi on Kuppi. Nimi on kyllä aika kamala, mutta minkäs teet :D Hevonen haettiin siis lauantai-iltana ja se laitettiin perimmäiseen karsinaan selvittelemään päätään ja tutustumaan seinänaapuriinsa Patriinaan. Patriin oli sitä mieltä, että tämähän nyt ei käy päinsä ollenkaan, ja nosti kovan metelin. Hetken pölläiltyään se kuitenkin rauhoittui ja tyytyi luimistelemaan.

Sunnuntaina satoi, joten hevoset olivat koko päivän sisällä. Kuppi ja Patriin alkoivat tulla ihan hyvin juttuun. Rustinkikin oli kovasti utelias uuden tallikaverin suhteen, samoin Parenski. Sitä nyt tietysti kiinnostavat kaikki maailman tammat...

Eilen minun ollessani vielä koulussa saksan tunnilla muut olivat laittaneet Kupin ensin yksikseen tarhaan tutustumaan. Väliveräjä suljettiin, jotta hevonen ei pääsisi vielä kovin kauas, vaan olisi koko ajan näköetäisyydellä. Muuta hevoset tulivat tietenkin kurkkimaan aidan toiselle puolelle uutta tulokasta. Hetken haistelun ja ihmettelyn jälkeen Kupille oli otettu kaveriksi Heli, joka on tunnetusti kaikkien kaveri. Hepat olivat haistelleet toisiaan hetken ja olleet sen jälkeen kuin vanhoja tuttuja. Säkääkin ehtivät jo rapsutella. Sitten joukkoon oli lisätty Patriin, joka ei enää ollut noillansakaan uudesta hevosesta.  Seuraavaksi oli Neesan vuoro, mutta se vietiin suoraan talliin, koska Neesa on tunnetusti uusia tulokkaita kohtaan aika nyrpeä ja saattaa potkiakin joskus. Siksi oli parempi, jo sen omien jalkojen toipumisprosessinkin takia, ottaa se pois riehumasta.

Uusi kohde havaittu!!

Siis ketä NOI on?!

Jos mä nyt vähän haistaisin tota uutta tyyppiä?

Mami, mä en nyt tykkää tästä jutusta yhtään.

Pois alta, mä en näe mitään!

Siis ooksä mun kaveri, vai?!

Kun Neesa oli saatu pois alta, päästettiin loput hevoset samaan tarhaan. Sinilee ei pahemmin piitannut Kupista, vaan kaiveli Saulin taskuja leipäpalan toivossa. Sille oli ihan sama, ketä tarhassa on, kun vaan on seuraa. Nebraskakin käyttäytyi kiltisti, mutta Nasserin päästessä tarhaan putosi varsinainen pommi: Nasser, joka yleensä on kaikille kiltti, muuttui silmänräpäyksessä varsinaiseksi paholaiseksi. Se oli ajanut Kuppia takaa ympäri tarhaa ja purrut. Tanner tömisi, kun Nasser kiisi paikasta toiseen Kupin kannoilla. Muut juoksivat vähän hölmöinä perässä. Äiti ja Sauli olivat sitten menneen väliin ja saaneet tappelupukarit erilleen.  Kun jengi oli vähän pysähtynyt puhaltamaan, Nasser napattiin kiinni ja oli sitten pökätty pihattoon ja ovelle notkumaan tullut Sinilee sille kaveriksi. Muut jäivät vielä ulos. Kuppi oli ollut vielä säikky, mutta huomattuaan, ettei vaaraa enää ole, se rauhoittui. Sen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia ja hevoset olivat rauhassa keskenään ja nuuhkuttelivat toisiaan. Hevoset oli kuitenkin pakko ottaa aika pian sisälle, koska Nasserin ajaessa Kuppia takaa, ne olivat hionneet jonkin verran. Kuppi ja Nasser olivat erityisen märkiä. Nasser olikin pitänyt käydä loimittamassa, koska se on ainut kisakunnossa oleva, ja sen tulisi myös pysyä terveenä koko treeni- ja kisakauden. Hurjasta takaa-ajosta huolimatta kaikki olivat kunnossa.

Olipa kreisiä menoa.

Kävin vielä illalla liikuttamassa Nasserin, joka tuntui olevan psyykkisesti vähän järkyttynyt. Täysiveriset ovat yleensäkin herkillä, kun jotain uutta tapahtuu, mutta Nasser oli erityisen herkällä päällä. Ratsastaessa hevonen oli myös ihan mahdoton. Se pälyili koko ajan taakseen ja olisi vain riehunut. Liikutuksen jälkeen hevonen oli aivan hiessä ja puuskutti aivan kuin olisi pelännyt jotain. Kaura-astian ääreen se kuitenkin rauhoittui. Päivä taisi olla niin Kupille kuin Nasserillekin henkisellä puolella aika rankka.

Neesa sai seisoa Kupin vieressä kylmetyksen ajan, jotta tulisi sillekin vierihoitoa. Se osoitti varsin selvästi, mitä mieltä se oli uudesta tulokkaasta. Inkkuminen ja potkiminen alkoi heti, kun se nuuhkaisi Kuppia kaltereiden välistä. Se loppui kuitenkin aika pian, kun Neesaa vähän komennettiin. Niinpä tamma lopetti mellastamisen ja mulkoili vain Kuppia karsinan toisesta laidasta ennen kuin se pääsi takaisin pihattoon. Kyllä se siitä taipuu, kun harjoittelee muutaman päivän. Neesukas on vain tunnetusti kovapäinen tapaus.

Niin, miksi Kuppi on meillä? Kilpaa sillä ei enää aiota ajaa, siitostamman virkaa se on hoitanut jo pari vuotta. Siitä voisi saada varsan Liisingistä. Patriinalle se ori ei sovi, kun sattuvat molemmat olemaan Patrikin jälkeläisiä. Kupin sulhoksi Liising kuitenkin kävisi. Saas nähdä, miten käy.

Nasser the nato-ohjus

Keskiviikkona olimme viikon tauon jälkeen valmennuksessa Nassen kanssa. Viimeiset kaksi päivää ennen valkkua satoi kuin Esterin per***tä. Ratsastamisesta ei siis tullut mitään. Siksi jännitinkin hieman, että mitähän valmennuksesta oikein tulee, kun hepo on vain vähän tarhaillut, eikä sillä ollut ratsastettu.

Minulla oli koulua kolmeen, jonka jälkeen ajelin kotiin, tein läksyt, söin ja sitten lähdimmekin  tallille. Perille päästyämme alkoikin sataa vettä... Kantelin kamoja autoon sillä välin, kun muut ruokkivat hevosia. Itse hain Nasserin kuivattelemaan ja vein vielä loput tavarat autoon. Putsasin hevosen, laitoin kuljetuskuntoon ja lastasin. Nasser oli varsin virtaisella päällä jo kotipihassa: Se tuijotteli nurkkiin pää korkealla ja silmänvalkuaiset vilkkuivat. Trailerin lastaussiltakin oli muka niin pelottava, että sitä piti säikkyä, kun laskin sen alas. Kaikesta huolimatta hevonen käveli tyynen rauhallisesti sisälle traileriin ja matka alkoi.

Nasser pörheänä viime talvena :)

Perille päästyämme veimme hevosen maneesiin satuloitavaksi, koska ulkona satoi vieläkin. Nasser oli täynnä energiaa, eikä olisi halunnut seistä millään paikallaan satuloinnin ajan. Selkään päästyäni kävelin hevosen kanssa hetken, jonka jälkeen ravailin ja laukkailin. Pyrin saamaan hevosen rennoksi ja mahdollisimman hyvin taipuvaksi. Pian aloitettiinkin päivän ensimmäinen tehtävä. Tultiin aika pitkä puomisuora ravissa ja meidän ratsastajien piti olla koko suoran ajan kevyessä istunnassa. Puomit nostettiin kavaleteiksi, kun homma alkoi sujua. Laukkailimme kavaleteista yli pitäen käden samalla rentona ja alapohkeen hiljaa paikallaan. Pian kavaletit nousivat jumppasarjan ristikoiksi, joiden jälkeen hypättiin ympyrän kaarella oleva ristikko, jonka päällä Nasseria piti johtaa aika  paljon sisäohjalla, jotta se ei olisi törmännyt toiseen tehtävään kuuluvaan pystyyn. Pysty ei siis ollut mitenkään liian lähellä ristikkoa, mutta koska Nasser lähti hypyssä punkeamaan ulospäin, niin siksi se tarvitsi tavallista enemmän johtavaa ohjaa :D Ristikon jälkeen kasailtiin hevonen takaisin ja väistettiin uralta maassa oleville puomeille. Väistöissä meinasi olla ongelmia, kun hevonen kuumui niin paljon. Minun oli pakko tulla väistöt aluksi käynnissä, jotta hevonen teki sen, mitä pitikin. 

Tehtävä pysyi muuten samana, mutta puomit nostettiin pystyiksi. Nasser oli ensin sitä mieltä, että jäänpäs tähän maneesin nurkkaan vain pukittelemaan enkä liiku mihinkään. Hevosessa oli niin törkeästi energiaa, että se olisi vain pyörinyt paikallaan. Pienen ja siistin neuvottelun jälkeen hevonen kuitenkin lopetti ja pääsimme ratsastamaan väistön kautta pystylle. Kohta siirryttinkin ratsastamaan pelkkää linjaa. Esteiden väliin ratsastettiin neljä laukka-askelta. Paikkojen kanssa oli ensin vähän hakemista, mutta parin toiston jälkeen nekin alkoivat osua ihan kohtuullisesti.

Sitten siirryttin rataan: Ensin jumppasarja, ristikko, linja ja lävistäjällä oleva vesimatto, jonka jälkeen korjailtiin laukat ja jatkettiin vasemmalta sisälle jumppasarjalle, linja, ristikko ja okseri lävistäjällä. Rata meni ihan ok, vaikka sainkin olla linjalla tosi tarkka, että sain sinne haluamani askelmäärän. Valkku oli sitä mieltä, että nyt voidaan sanoa, että Nasser on palannut saikun jälkeen samalle tasolle, millä se oli jäädessään vuosi sitten pois treeneistä. Hevoseen olin kyllä hirveän tyytyväinen onnistuneiden treenien johdosta. Valmennuksesta jäi kaikin puolin ihan hyvä fiilis, vaikka Nasser olikin ensin vähän vahudikkaalla päällä ja vaikeasti ratsastettava.

Maneesin valaistus ei ole kovin kummoinen valokuvausta ajatellen, joten täytyy vain kaivella vanhoja otoksia koneen kätköistä.

Syksylläkin voi olla kivaa

Moikka taas kaikille! Ei ole tullut kirjoiteltua hetkeen mitään. Koulussa on ollut aika kiire ja hevosetkin on pitänyt ehtiä hoitaa kiireestä huolimatta, joten blogi sai hetkeksi väistyä sivummalle. Pari päivää takaperin yksi anonyymi kyselikin, että mitäs meidän heposille oikein kuuluu? No, hevosille kuuluu ihan hyvää. Neesan jalkoja ollaan paranneltu samalla systeemillä kuin aiemminkin, Nasser on päässyt taas kunnon treenien makuun ja Sinilee on yhtä pöhkö kuin aina ennenkin :D

Viikolla ratsastelin aika paljon kentällä ja maastossakin taidettiin käydä pariin otteeseen. Nyt tulee vain iltaisin jo niin nopeasti pimeää, niin ei tee kauheasti mieli lähteä maastoon laukkailemaan, varsinkin kun Nasse on välillä sellainen hyppyrotta... Hepasta kuitenkin huomaa, että vaikka kentällä meno ei ole sen lempipuuhaa, niin se on mennyt sileällä puolella tosi paljon eteenpäin. Kentällä pyörimisen jälkeen onkin aina mukava käydä maastossa irrottelemassa. Nassekin päästelee korvat hörössä mahanalus täynnä jalkoja. Ratsastuslenkkien jälkeen on aina yhtä tylsää huomata, että hepan mahanalus on ihan ravassa. Pesemistä siis riittää tulevien kuukausien aikana, ennen kuin sataa lunta. Samalla saa pelätä, tuleeko jonkun hevosen jalkoihin rivejä tai muita rupia. Niitä kun on joskus rapakaudella riesana. Haat meillä on kyllä ihan hyvässä kunnossa vuodenaikaan nähden.

Eilen kävin Nassella maastossa ja kun sain sen ja muut hoidettua, niin lähdin suoraan ratsastamaan yhden tuttuni Aksu-hevosta. Aksuhan on kouluhevonen, mutta sillä on joskus nuorempana hypätty 110 cm kansallisia nuorten hevosten luokkia. Aksun omistaja on kuitenkin itse keskittynyt enemmän kouluratsastukseen ja pyysi minua siksi hyppäämään hevosellaan. Kävin vain kotona vaihtamassa vaatteita ja nappasin jotain syömistä mukaan. Ajelimme äidin kanssa maneesille ja ehdin rakennella muutaman pikku tehtävän, ennen kuin Aksu ja omistaja saapuivat paikalle. Kiipesin kyytiin ja kävelin hevosen kanssa ensin ja hieman tunnustelin, että mistäs napista tämä oikein toimii. Ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin vähän ja kasasin hevosen muotoa hieman. Aksu tuntui ihan mielettömän kivalta ja se oli myös tosi herkkä! Minun tarvitsi vain hieman siirtää painoa puolelta toisella ja hevonen vaihtoi laukat ja teki väistöt ym. Aluksi meinasikin olla vähän ongelmia, koska en ole tottunut ratsastamaan noin hyvällä ja herkällä hevosella. Jouduin keskittymään tosissani ja pitämään istuntani hyvänä, jotta hevonen kulkisi hyvin.

Aloitin hyppäämisen ihan miniesteillä, koska Aksulla ei ole hypätty hetkeen. Tulin ensin pari kertaa maneesin päädyssä olevat viuhkapuomit käynnissä, ravissa ja lopuksi laukassa. Pian lisäsin puomeihin pystyn, jolle piti ratsastaa aivan kuin olisin jatkanut ympyrän kaarella. Pystyn jälkeen kasasin hevosta hieman, tein voltin maassa olevan puomin yli ja jatkoin vielä päädyssä olevan pystyn yli. Esteet olivat ensin varmaan vain 60 cm, sitten nostettiin 70 cm ja lopuksi 80 cm. Vaikka esteet olivatkin noin pieniä, Aksu otti ne kyllä ihan tosissaan ja hyppäsi kivalla tekniikalla. Välillä saatettiin tulla hieman pohjaan, mutta noin pienillä esteillä se ei vielä haittaa. Aksulla oli ihan erilaista hypätä kuin niillä hevosilla, joilla olen tähän mennessä hypännyt. Sillä oli mielettömän hyvä imu esteellä ja se kuunteli tosi tarkasti pienintäkin apuani. Jäähdyttelin hevosta hetken maneesissa ja sitten lähdimme riisumaan sitä. Oli kyllä tosi kiva, että Aksun omistaja antoi minun hypätä sillä, ehkä eksyn Aksun satulaan toisenkin kerran :)

Tänään ratsastuksen lisäksi rymsteerasimme. Siirtelimme painavia mööpeleitä liinoilla paikasta toiseen. Kesäisen rempan jälkeen on edelleen tekemättä monenlaista pientä säätöä, mutta valmistakin on tullut, kuten kuvista näkyy.

Tästä lähdettiin kesän alussa...

...ja voila! Tallikämppä on valmis.

Huomenna mennään tauon jälkeen starttiin omalla hevosella. Vesisadetta on luvattu, lähtörata 12 ja startti on lähempänä iltayhdeksää. Eli todella hyvät asetelmat...Hevosmiesten logiikalla mennään: usko on aina kouluarvosanalla 10 ja matikka 4. Eli omaan hevoseen pitää uskoa eikä kustannuksia kannata tässä lajissa paljon laskea:)