Syksylläkin voi olla kivaa

Moikka taas kaikille! Ei ole tullut kirjoiteltua hetkeen mitään. Koulussa on ollut aika kiire ja hevosetkin on pitänyt ehtiä hoitaa kiireestä huolimatta, joten blogi sai hetkeksi väistyä sivummalle. Pari päivää takaperin yksi anonyymi kyselikin, että mitäs meidän heposille oikein kuuluu? No, hevosille kuuluu ihan hyvää. Neesan jalkoja ollaan paranneltu samalla systeemillä kuin aiemminkin, Nasser on päässyt taas kunnon treenien makuun ja Sinilee on yhtä pöhkö kuin aina ennenkin :D

Viikolla ratsastelin aika paljon kentällä ja maastossakin taidettiin käydä pariin otteeseen. Nyt tulee vain iltaisin jo niin nopeasti pimeää, niin ei tee kauheasti mieli lähteä maastoon laukkailemaan, varsinkin kun Nasse on välillä sellainen hyppyrotta... Hepasta kuitenkin huomaa, että vaikka kentällä meno ei ole sen lempipuuhaa, niin se on mennyt sileällä puolella tosi paljon eteenpäin. Kentällä pyörimisen jälkeen onkin aina mukava käydä maastossa irrottelemassa. Nassekin päästelee korvat hörössä mahanalus täynnä jalkoja. Ratsastuslenkkien jälkeen on aina yhtä tylsää huomata, että hepan mahanalus on ihan ravassa. Pesemistä siis riittää tulevien kuukausien aikana, ennen kuin sataa lunta. Samalla saa pelätä, tuleeko jonkun hevosen jalkoihin rivejä tai muita rupia. Niitä kun on joskus rapakaudella riesana. Haat meillä on kyllä ihan hyvässä kunnossa vuodenaikaan nähden.

Eilen kävin Nassella maastossa ja kun sain sen ja muut hoidettua, niin lähdin suoraan ratsastamaan yhden tuttuni Aksu-hevosta. Aksuhan on kouluhevonen, mutta sillä on joskus nuorempana hypätty 110 cm kansallisia nuorten hevosten luokkia. Aksun omistaja on kuitenkin itse keskittynyt enemmän kouluratsastukseen ja pyysi minua siksi hyppäämään hevosellaan. Kävin vain kotona vaihtamassa vaatteita ja nappasin jotain syömistä mukaan. Ajelimme äidin kanssa maneesille ja ehdin rakennella muutaman pikku tehtävän, ennen kuin Aksu ja omistaja saapuivat paikalle. Kiipesin kyytiin ja kävelin hevosen kanssa ensin ja hieman tunnustelin, että mistäs napista tämä oikein toimii. Ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin vähän ja kasasin hevosen muotoa hieman. Aksu tuntui ihan mielettömän kivalta ja se oli myös tosi herkkä! Minun tarvitsi vain hieman siirtää painoa puolelta toisella ja hevonen vaihtoi laukat ja teki väistöt ym. Aluksi meinasikin olla vähän ongelmia, koska en ole tottunut ratsastamaan noin hyvällä ja herkällä hevosella. Jouduin keskittymään tosissani ja pitämään istuntani hyvänä, jotta hevonen kulkisi hyvin.

Aloitin hyppäämisen ihan miniesteillä, koska Aksulla ei ole hypätty hetkeen. Tulin ensin pari kertaa maneesin päädyssä olevat viuhkapuomit käynnissä, ravissa ja lopuksi laukassa. Pian lisäsin puomeihin pystyn, jolle piti ratsastaa aivan kuin olisin jatkanut ympyrän kaarella. Pystyn jälkeen kasasin hevosta hieman, tein voltin maassa olevan puomin yli ja jatkoin vielä päädyssä olevan pystyn yli. Esteet olivat ensin varmaan vain 60 cm, sitten nostettiin 70 cm ja lopuksi 80 cm. Vaikka esteet olivatkin noin pieniä, Aksu otti ne kyllä ihan tosissaan ja hyppäsi kivalla tekniikalla. Välillä saatettiin tulla hieman pohjaan, mutta noin pienillä esteillä se ei vielä haittaa. Aksulla oli ihan erilaista hypätä kuin niillä hevosilla, joilla olen tähän mennessä hypännyt. Sillä oli mielettömän hyvä imu esteellä ja se kuunteli tosi tarkasti pienintäkin apuani. Jäähdyttelin hevosta hetken maneesissa ja sitten lähdimme riisumaan sitä. Oli kyllä tosi kiva, että Aksun omistaja antoi minun hypätä sillä, ehkä eksyn Aksun satulaan toisenkin kerran :)

Tänään ratsastuksen lisäksi rymsteerasimme. Siirtelimme painavia mööpeleitä liinoilla paikasta toiseen. Kesäisen rempan jälkeen on edelleen tekemättä monenlaista pientä säätöä, mutta valmistakin on tullut, kuten kuvista näkyy.

Tästä lähdettiin kesän alussa...

...ja voila! Tallikämppä on valmis.

Huomenna mennään tauon jälkeen starttiin omalla hevosella. Vesisadetta on luvattu, lähtörata 12 ja startti on lähempänä iltayhdeksää. Eli todella hyvät asetelmat...Hevosmiesten logiikalla mennään: usko on aina kouluarvosanalla 10 ja matikka 4. Eli omaan hevoseen pitää uskoa eikä kustannuksia kannata tässä lajissa paljon laskea:)