Tallissa syntyneet

Kasaillessani postausta ratsastusharrastuksen aloittamisesta, sain idean tehdä postauksen varsoista, jotka tallissa ovat syntyneet. Onhan niitä syntynyt vuosikymmenten saatossa useampia, mutta kirjoitan vain tämän päivän hevosista, koska muista en tiedä kovin paljoa. Tämän hetkisistä hevosista on  kotitallissa syntynyt viisi: kaksi arabia ja kolme suomenhevosta. Ensimmäinen on Neesa. Se on Nebraskan kahdesta varsasta ensimmäinen ja isä on Colorado II De. Coloradosta tiedän vain sen verran, että se on kimo aivan kuin Neesakin ja sen luonne on kuulemma ainakin ollut hurja. Orin omistajilla ei varmasti ole ollut tekemisen puutetta sen hevosen kanssa, aidoissa se ei ainakaan tahtonut pysyä. Ilkeä se ei kuitenkaan ole ollut, on vain ollut ori isolla O-kirjaimella. Nebraskakin oli nuorempana varsin tulinen tapaus, mutta kuitenkin ihmiselle erittäin lempeä ja seurallinen hevonen.

Näiden kahden hevosen varsasta tuli aivan jotain muuta, mitä olisi saattanut olettaa. Varsa syntyi 10.6.2000, olisiko ollut lauantai-ilta. Varsa oli väriltään aika punaisenruskea, passissakin lukee rautias. Varsa oli hyvin poikkeuksellinen hevonen. Se oli rauhallinen, sille kävi kaikki, mitä siltä pyydettiin, eikä se pahimmin hötkyillyt minkään suhteen. Se oli erittäin utelias ja seurallinen, ehkä jopa arabivarsaksi hieman laiskakin. Neesa on ollut pienestä asti varsinainen reissulasse, sillä kun Nebraskaa lähdettiin kuljettamaan Vihtiin uudemman kerran Coloradon luo, Neesa matkusti mukana. Traileri oli tietenkin tehty matkan ajaksi niin turvalliseksi, ettei pieni varsa loukkaisi itseään. Matka oli sujunut hyvin, suurimman osan ajasta Neesa oli tainnut nukkua purujen päällä väliseinän takana emänsä vieressä. Vihdissä Neesan olisi tehnyt kovasti mieli tutustua muihin laitumella oleviin varsoihin, mutta Nebraska ei antanut sen mennä muiden luo. Kun oli päästy takaisin kotiin, Neesa oli laukannut tarhan toiseen laitaan pitkässä heinikossa, hirnunut ja juossut takaisin kuin nato-ohjus, sillä oli niin hauskaa kotona. Kun tuli satulaan ja suitsiin totuttelun aika, Neesa ei ollut moksiskaan. Sille sopi kaikki. Se opetettiin myös vetämään kevyttä rekeä, kun se oli sopivan ikäinen. Koppiinkin se oli kävellyt heti kuin vanha hevonen.

Pikku-Neesa tarhassa emänsä kanssa.

Seuraava tallissa syntynyt varsa on Nasser, Nebraskan toinen varsa ja Neesan täyssisar. Pieni orivarsa syntyi 15.6.2001. Se olikin jo hieman erilainen tapaus kuin rauhallinen ja heti valmiin oloinen siskonsa. Nasser oli tietenkin utelias, niinkuin varsat yleensäkin ovat. Nebraska oli toisesta varsastaan yhtä tarkka kuin ensimmäisestäkin. Muut eivät saaneet koskea siihen aluksi. Nasserilla on ollut alusta asti hieman rankkaa, varsana se nimittäin sairastui ripuliin kovalla helteellä viikonlopun kynnyksellä. Pikkuinen oli kuivunut ja olisi luultavasti kuollut, ellei Sauli olisi jäänyt raveista pois hoitamaan potilasta. Tuttipullosta sitä oltiin nesteytetty, jottei se kuivuisi kokonaan. Nasser oli siis heti alkutaipaleellaan kovan onnen soturi, mutta selvisi kuitenkin sairastumisesta hengissä. Kun tuli se ikä, että piti opetella olemaan hevosena, Nasser oli kuin varsat yleensä: se kokeili aluksi hieman rajojaan, että onko nyt aivan pakko, jos ei tahdo. Hyväluonteinen hevonen siitäkin kehittyi.

Varsa-ajoista Nasserinkin väri on muuttunut.

Seuraava varsa olikin suomenhevonen, Parenski. Parenski on Patriinan ensimmäinen varsa ja se on syntynyt 13.7.2007. Parenskikin on ollut varsasta asti selväpäinen. Ei se ole pahemmin mitään häslinkiä järjestänyt. Kerran muistan, kun se nousi pystyyn Saulia vasten ja huitaisi etusellaan niin, että huuleen tuli nirhaisu. Mutta ihan anteeksiannettava teko, koska varsat ovat välillä todella arvaamattomia ja eihän pikkuvarsa ajattele ketään vahingoittavansa, kunhan leikkii. Parenski suoriutui kaikkien uusien asioiden opettelusta tosi hyvin. Traileriin se käveli kolmevuotiaana meidän perässämme pienen houkuttelun jälkeen yhä uudestaan. Oriiksi se on ollut koko ikänsä tosi nyhtyri. Töräytteleehän se niitä orihuutoja ja viuhtoo häntäänsä ilmoittaakseen, kuka on johtis, mutta paljon höyrypäisempiäkin oriita on nähty.

Parenski on täysin merkitön, mutta komea punarautias.

Sitten päästäänkin koko joukon mustaan lampaaseen, hehe. Nimittäin Patriinan toiseen varsaan, joka syntyi 8.7.2009. Varsa syntyi muutaman päivän etuajassa. Satuin ihan tuurilla hakemaan Patriinan yöksi pihattoon, lähinnä varotimenpiteenä, jos se varsoisi yön aikana. Merkkejä ei tammassa näkynyt. Menin seuraavana aamuna katsomaan, olisiko pihatossa varsaa, ja olihan siellä! Pikkuinen liinakko orivarsa, joka oli varsin määrätietoisen näköinen kaveri heti ensimmäisien tuntien aikana. Matka tallista pihattoon taisi olla pikkuisesta hieman liikaa, sillä se oli ihan väsynyt. Varsalle mietittiin nimeä tosi pitkään. Murresanakirjasta löytyi sitten nimi Rustinki. Se poikkesi muista varsoista ihan täysin. Sen piti aina vastustaa kaikkea, mitä siltä pyydettiin: emän vieressä ei voinut kävellä, traileriin ei voinut mennä edes emän perässä, eikä varsinkaan pesutupaan. Mielummin se nousi pystyyn ja harasi vastaan. Kaikki nämä ongelmat kuitenkin karsiutuivat sen jälkeen, kun se pääsi vuoden ikäisenä Parenskin ja Nasserin kanssa samaan tarhaan rellestämään. Isot pojat taisivat hieman koulia pikkuista, eikä se luullut itsestään enää yhtä paljon. Sehän oli saanut mellastaa tammojen kanssa niinkuin halusi, ärsyttää niitä ja muuta sellaista, mihin tammat eivät jaksaneet kiinnittää huomiota. Junuilu kuitenkin karsiutui pikku hiljaa ja nykyään Rustinki on kuin eri hevonen.

Tässä pikku Rustinki on kuin enkeli.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: Patriinan kolmas varsa, joka oli vihdoinkin tamma! Pieni tammavarsa syntyi 3.6.2012. Aluksi se oli tosi arka, eikä sitä meinannut saada tarhastakaan kiinni, muuta kuin pyydystämällä. Nimi oli muutaman viikon jälkeen selvä. Varsasta tuli Sinilee, koska minä makasin sen vieressä karsinassa heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Varsa oppi luottamaan minuun ekana, koska puuhasin eniten sen kanssa. Sinileekin on ollut tosi järkevä varsa, vaikka se onkin vetänyt minut kerran kumoon ollessaan ihan pieni. Kaikki pölläilyt menevät varsamaisen hassuttelun piikkiin. Uusien asioiden opettelu on ollut sujunut kohtuu helposti, vaikka ekoja jalkojen nostelua se protestoikin. Harjaamisesta se on nauttinut aina. Nykyään se suunnilleen tunkee syliin herkkujen toivossa.

Kaikki suomenhevosvarsat ovat olleet ainakin kerran karkuteillä, mutta ovat kuitenkin pysyneet tässä kotinurkilla eivätkä ole päässeet humputtelemaan kylille. Sinilee on kunnostautunut tässä eniten, joku saattaa viime kesältä muistaa, että se livahti aidan toiselle puolella monta kertaa. Nopeasti se varsa-aika menee ja näistä vauveleista kasvaa isoja hevosia. Seuraavaa suunnitellessa...

Päivän ikäinen natiainen ekaa kertaa ulkona.