Uusi vuosi, vanhat kujeet

Moikka! Jotenkin outoa, kun taas pitää opetella sanomaan ja kirjoittamaan 2014, vastahan se vuosi 2013 alkoi! Uusi vuosi tuo tullessaan varmasti kaikkea kivaa ja ei niin kivaa... Peruskouluni alkaa uhkaavasti olla lopuillaan, iiiiks! Sen jälkeen pitäisi varmaan hakeutua lukioon opiskelemaan ja päättää aika pian, mikä haluan olla isona. Vähintäänkin pelottavaa ajatella, että kohta tämä kaikki on edessä, mutta eiköhän siitä selvitä hengissä.

Hevosmaailmassa kaikki on onneksi normaalisti. Kisakausi lähestyy hurjaa vauhtia, maltan tuskin odottaa! Ihanaa päästä taas kunnolla kisaamaan, toivottavasti tämä kausi saataisiin pysymään yhtenäisenä, eikä tulisi mitään ongelmia katkomaan kautta. Nasserin kanssa on harjoiteltu aika paljon sileän juttuja, hevonen ei ole ollut hirveän innoissaan... Yritin maanantaina ottaa Nasserista pari kuvaa, kun olin sen kanssa kentällä, mutta hevonen ei ollut oikein poseeraustuulella, taaskaan. Maastossakin on käyty aina säiden salliessa, jotta hevosen mieli pysyisi iloisena ja virkeänä. Huomenna on vuoden ensimmäinen valmennus, toivottavasti saan pidettyä tuon pienen ja hepuloivan hevoseni kasassa :D Virtaa hevosessa tuntuu olevan kuin pienessä kylässä, huomasin sen äsken ratsastaessani sillä. Hepo olisi halunnut vain laukata ja irrotella kunnolla. Välillä meno muistutti tervassa tarpovaa täitä...

Neesalle kuuluu ihan hyvää. En tietenkään tiedä, miten jalat ovat parantuneet, mutta ainakin olen yrittänyt kylmäillä niitä ahkerasti. Hepo on kasvattanut ihan hirveän pitkän ja paksun talvikarvan, koska sillä ei ole ratsastettu, eikä sitä ei ole loimiteltu säännöllisesti. Kaikkein kamalinta koko jutussa on se, että en meinaa saada sitä enää harjaamalla puhtaaksi! Karva on niin pitkä ja pörröinen, että kaikki hiekan tomut ja murut piiloutuvat sen alle. Koko hevonen on melko keltainen, mutta lika ei lähde kuin pesemällä, enkä viitsi sitä turhaan virutella. Eipä nyt paljon karvoja tarvitsisi, kun lämpömittari näyttää +4. Ehkä se siitä puhdistuu, kun alkaa ajaa talvikarvaansa pois :D

Ei mikään edustuskuva, mutta heinä maistuu likaisenakin.

Sinileekin alkaa olla jo iso heppa, sunnuntaina sitä ohjasajettiin ensimmäistä kertaa maasta käsin. Kipitin itse pari kierrosta sen vieressä ja juttelin sille, jotta uusi tilanne ei tuntuisi siitä niin kovin pelottavalta. Varsa kun tuntuu jostain kumman syystä rauhoittumaan parhaiten, jos minä olen sen vieressä höpisemässä edes jotain, hassu vaavi. Aluksi se oli aivan ulalla, eikä oikein tiennyt, mihin päin sitä oikein pitäisi mennä. Pian se kuitenkin sain jutun juonesta kiinni ja käyttäytyi oikein hienosti. Lopuksi käytimme Sinileen vielä pesupaikalla, saipa tutustua siihen samalla. Se on kyllä käynyt varsana emänsä kanssa pesarissa, mutta mahtaako tuo sitä enää muistaa. Joka tapauksessa Sinilee oli yllättävän nätisti, vaikka sitä varmasti hirvittikin vähäsen. Jalkojen pesuakin kokeiltiin näin aluksi ihan varovasti, jalat olivat nimittäin tavattoman rapaiset. Ihan hyvin se tuntui siihen suhtautuvan, vaikka katselikin vesiletkua aluksi hieman epäluuloisesti. Sinilee on saanut olla hieman tavallista pidempään vauvana ja sen ajamisopettelu on keleistä johtuen lykkääntynyt. Se on kuitenkin niin selväpäinen tapaus ja tiesimme sen olevan nopea omaksumaan uusia asioita.

Tämä oli nyt vähän tällainen kummallinen tynkäpostaus, mutta minun teki vain mieli kirjoittaa jotakin. Seuraava postaus tulee luultavasti huomisen valmennuksesta. Olisiko teillä lukijoilla jotain postaustoiveita? Jos on, niin laittakaa kommenttia tulemaan. Sanon jo tässä vaiheessa, että videopostausta en melko varmasti ehdi toteuttaa, koska tallilla on paljon muutakin tekemistä kuin kameran kanssa kuljeksiminen. Muut ideat ovat toki tervetulleita.