Hevoset Stadikalla

Eilen kello herätti armottoman aikaisin, 4:30... Kampesin itseni kuitenkin ylös, kävin suihkussa ja laittelin itseni valmiiksi. Pojat pökättiin ulos joskus puoli kuudelta. Parenski ei ollut moksiskaan aikaisesta ulkoiluajasta, mutta Rustinki oli aika tympääntyneen näköinen ja vilkuilikin minua koko ajan tuuhean otsaharjansa, että ootko tosissas. Äiti kävi tarkistamassa orien vesitilanteen, minä katsoin tammojen. Tammathan ovat vielä öisinkin ulkona, mutta pääsevät halutessaan pihattoon. Kävin kurkistamassa pihattoonkin ja siellähän Nasser seisoi yksistään keskellä tilaa:D Muut olivat ulkona. Neesaa oli ruvennut ilmeisesti nukuttamaan, koska se makoili kuivalla hiekalla niin unisen näköisenä.

Lähdimme kohti Seinäjokea vähän ennen kuutta. Tuossa vaiheessa ei väsyttänytkään enää yhtään. Olimme juna-asemalla ihan hyvissä ajoin, hyppäsimme junaan ja etsimme paikkamme. Kun pääsimme Helsinkiin, kävimme ostamassa heti paluulipun ja sitten kävelimme stadionille, joka sijaitsi parin kilometrin päässä asemasta. Stadikalla olikin jo hirveät jonot ja saimme jonottaa tunnin lippuluukulle... Nyt on kyllä pakko vähän napista tästä aiheesta, mutta lipunmyynti oli järjestetty todella huonosti! Saulihan lähti mukaan vähän lyhyellä varoitusajalla, joten kävimme ensin ostamassa hänelle lipun. Minulla ja äidillä oli maatalousmessuilta voitetut liput. Jonot oli ohjattu tosi huonosti, eikä kukaan oikein tiennyt, mikä jono kulkee minnekin. Kun lopulta pääsimme kassalle, niin meille ruvettiin vikisemään, että meillä on A-katsomon liput, emmekä voi kävellä tästä portista sisälle. Sauli sai kyllä lippunsa, mutta meillä menikin äidin kanssa kauemmin, kun ne aivottomat ihmiset jankuttivat siitä A-katsomosta... Yritimme sanoa, että voimme kiertää D-katsomosta toiselle puolelle, mutta ei kelvannut. Suivaantuneina tästä kaikesta kävelimme porteista sisään, koska meidän lippumme oltiin jo luettu viivakoodilukijalla. Onneksi porukasta löytyi yksi maalaisjärjen omistava tyttö, joka antoi meille rannekeet ja päästi meidät menemään. Katsomossa oli tilaa vaikka kuinka, eikä paikkoja ollut numeroitu, joten oli ihan sama, kummalla puolella me istuimme. Lipunmyynti onkin ainut asia, josta tuli sanomista useammaltakin taholta.

Kisat olivat päässeet hyvin vauhtiin, kun saavuimme katsomoon. 6-vuotiaiden Racing Trophy finaalin 2.osakilpailu oli juuri saatu päätökseensä ja palkintojenjako oli täydessä vauhdissa.  Itse luokan voitti Ville Peltokoski hevosellaan Armagnac. 6-vuotiaiden Racin Trophy sarjan voittajan nimi meni ohi, mutta kuvan sain kuitenkin näpsäistyä...

Ville Peltokoski ja Armagnac

 Sarjan voittaja

Pian palkinnot saatiin jaettua ja heti perään alkoikin 7-vuotiaiden Racin Trophy finaalin 2.osakilpailu. Sitä olikin hauska katsoa, hevoset kun olivat vielä jotenkin niin nuoria ja osa vähän hupsujakin vielä.

Juho Norilo ja Benedette

Ville Kulkas ja Calimbar

Emma Broända ja Buckhorst

Sanna Backlund ja Butterfly

Luokan loputtua lähdimme kiertelemään expoa. Hevosille olisi löytynyt vaikka mitä, mutta ne ovat saaneet viime aikoina kaikenlaista, joten olisin kaivannut itselleni jotain uutta. Ratsastajalle valikoimat olivat kuiten todella suppeat, jos verrataan vaikkapa HIHS:n tarjontaan ja valikoimiin. Yritin etsiä uutta kypärää ja kokeilinkin esimerkiksi paria Charles Owenin mallia, mutta mikään ei ollut sopiva. Myyjä epäili, että ainut malli, joka saattaisi sopia minulle on Charles Owen Professional, mutta sitä heillä ei ollut mukana... Muutama Samshieldkin päätyi kokeiltavaksi, mutta mikään niistä ei miellyttänyt silmää. Kypärän hankkiminen jäi siis toiseen kertaan.

Pian menimmekin takaisin katsomaan kisoja. Luokka oli 5-vuotiaiden Racing Trophy finaalin 2.osakilpailu. 5-vuotiaat olivat aivan ihania, jotenkin vielä niin pikkuisia :D Osa hevosista jännitti areenaa tosi paljon, mutta suurin osa käyttäytyi, kuin olisi ollut kokeneenpikin konkari.

Emma Broända ja Norris

5-vuotiaiden luokassa oli sen verran paljon vieraita hevosia, että en uskalla laittaa kuviinkaan nimiä, koska en ole varma, kuka on kuka. Sarjan voitosta taisteltiin kuitenkin todella tiukasti ja lopulta voittajaksi selviytyi Emma Broända Norriksella. Oli kyllä tosi kivaa, että juuri Norris voitti, koska Norriksen on kasvattanut ja omistaa nainen, joka on samasta seurasta kuin minä. Omistajat ja ratsastaja olivat aivan innoissaan voitosta.

Luokkien jälkeen vuorossa oli matkaratsastusnäytös. Näytöksessä esiintyivät kaksi nuorta tyttöä arabeilla. Helsingissäkään en näköjään pääse karkuun arabeilta :D Näytös oli hauskaa katsottavaa ja varsinkin hevosten käytös oli todella tutun näköistä, vaikka hyvinpä nuo kaksi pysyivät nahoissaan. Molemmat hevoset olivat ilmeisesti Nean, mutta kimosta ei kyllä kerrottu mitään, ainakaan se ei kantautunut minun korviini...

Vas. Nea Mickelsson ja oik. Sonja Halme Solomonasin selässä.

Kävin tässä välissä hakemassa vähän syömistä ja tulin pian takaisin. Luvassa oli LähiTapiola Grand Prix finaali. Luokka oli todella jännittävä ja esteetkin kasvoivat todella suuriksi, 145 cm ja uusinnassa 150 cm, Luokassa loistivat Sebastian Numminen Calandrolla sekä Satu Liukkonen  Celestinellä. Sebbe voitti hienolla radalla ja Satu oli hyvä kakkonen tällä kertaa. Päivän epäonnekkain ratsastaja taisi olla Hanna Tardiveau, koska hän putosi kahden hevosensa selästä ja Prinz Clintus keräsi useamman puomin radalta. Hienosti Hanna kuitenkin jaksoi ratsastaa, vaikka varmasti harmitti! Rosa Ruutsalo johti sarjaa toiseen kierrokseen asti, mutta sai sieltä pari puomia alas. Varmaankin Rosan murtunut nilkka hankaloitti ratsastamista, mutta täytyy kyllä nostaa hattua, moni ei tuollaiseen pystyisi.

Hanna Tardiveau ja Wetrichta

Wetrichtan mielestä VAPO oli väärän värinen...

Hanna Tardiveau ja Prinz Clintus

Rosa Ruutsalo ja Whisper

Sebastian Numminen ja Qui Vivra Verra

Satu Liukkonen ja Celestine

Katsoimme luokan loppuun ja lähdimme kohti keskustaa, koska juna lähti 18:30. Haimme Stockmannilta vähän syömistä ja käpsyttelimme asemalle. Matka taittui junassa ihan hyvin, lukuunottamatta laumaa tirskuvia teinejä, jotka pitivät aika moista meteliä. Oikein todellisia lissuja... Onneksi kyseinen porukka vaihtoi junaa Tampereella ja vaunuun palasi rauha. Seinäjoelle pääsimme joskus yhdeksän aikoihin illalla. Ajoimme tallille ja äiti kävi Saulin kanssa hakemassa oriit sisälle. Minä kipitin laittamaan pihattoon valot. Hevoset saatiin hoidettua ja ajoimme äidin kanssa kotiin. Päivä oli onnistunut, vaikka pitkä ja väsyttävä. Seuraavaksi onkin varmaan vuorossa HIHS, ainakin toivon niin.