Niin lähellä, mutta niin kaukana

Hellurei! Nyt ei ole tullut kauheasti kirjoiteltua, koska ei ole ollut mitään uutta kerrottavaa.  Kisahevosta on etsitty ankarasti, mutta aika laihoin tuloksin tähän mennessä. Viime viikonloppuna kävimme kokeilemassa yhtä kivaa tammaa, joka oli tosi ihana. Hevonen päätyikin ostotarkastukseen asti, mutta vasemmassa etusessa oli peräti kolme irtopalaa pahoissa paikoissa, joten hevonen vietiin heti takaisin myyjälle. Harmi, koska tammassa oli sitä jotain.

Eilen kävimme kokeilemassa yhtä toista tammaa. Heppa oli tosi kiva ja hyppäsi hyvin, mutta koska se oli aika iso ja hieman massiivinen, niin se ei sopinut minulle. En vain yksinkertaisesti saanut apujani läpi niin kuin olisin halunnut. Kiitimme hevosen ylläpitäjää ajasta ja lähdimme pois.
Laitoinkin sitten eilen illalla ostoilmoituksen nettiin, koska tuntui, että hevosta ei tunnu löytyvän, ei vaikka miten etsii. Nyt sitten tarkistinkin sähköpostin ja hupsis, siellä olikin seitsemän yhteydenottoa! Osa hevosista karsiutui heti pois, mutta joukosta erottui heti pari hevosta, jotka kiinnostivat. Odotellaan tässä nyt vielä ainakin huomisen verran, josko yhteydenottoja tulisi vielä lisää. Sitten saisikin varmaan ruveta ottamaan omistajiin yhteyttä ja kyselemää hevosista tarkemmin.

Jotain olen kuitenkin löytänyt. Nimittäin tämän erittäin valloittavan ja persoonallisen tapauksen, josta tulee mieleen aivan meidän Rustinki :D Liekö tuo runsas harja siihen syynä?