Täällä me ollaan

Moikka kaikille! Blogissa on eletty nyt vähän hiljaisempia aikoja johtuen koeviikostani, joka on tällä kertaa extrapitkä ja luettavaa on ihan liikaa. Yritän nyt kuitenkin taas vähän panostaa tähän kirjoittamiseen ja kuvauspuoleen. Pitäisi joskus viikonloppuna ottaa oikein asiakseen kuvailla kunnolla. Näin viikolla se on vähän hankalaa, kun pian kotiin päästyäni alkaa jo hämärtämään. Säät ovat olleet kyllä suoraan sanottuna välillä ihan perseestä täälläpäin! Viime viikolla oli pakkasta jo jonkin verran ja luntakin sateli. Kenttä jäätyi ihan totaalisesti ja ainoa vaihtoehto oli liikuttaa hevosia pellolla. Toivottavasti tänä vuonna saataisiin edes vähän lunta, ettei treenaaminen kärsisi säiden takia. Nyt on kuitenkin koko viikon ollut aika lämmin ja joka paikka on ihan rapakolla, jippii...

Hevosrintamalla ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Koeviikosta johtuen olen ehtinyt liikuttaa vain yhden hevosen päivässä, viikonloppuisin onneksi useamman. Ollin ratsastettavuus selvästi kärsi hetkellisesti, kun viime viikolla ratsastaminen oli lähinnä pellolla kävelemistä, eikä se päässyt kunnolla purkamaan energiaa. Suurin osa hevosista on kasvattanut jo ihan kunnon talvikarvan, varsinkin kaikki arabit! Johtunee siitä, että ne ovat pihatossa eivätkä tallissa, jolloin ne tarvitsevat paksumman karvan lämmikeeksi. Ollin karvan olen onnistunut pitämään suhteellisen lyhyenä ilman klippaustakin, kiitos ahkeran loimituksen.

Enää ei voi Neesakaan ottaa nokosia hiekalla, kun joka paikassa on niin märkää ja kuraista...

Pian pitäisi lähteä Nurmoon Nasserin kanssa satuloita sovittamaan. Meillä on ollut uusi penkki jonkin aikaa hakusessa, nyt Tampereen Ratsukellarista tulee tänne onneksi satula-auto. Saadaanpa sovitella heti vähän useampia vaihtoehtoja.Tämä oli nyt vain tällainen höpöttelypostaus, mutta tulipa taas kertoiltua vähän, missä mennään. :)

Hauskoja kuvia

Moikka! En nyt ole taas saanut aikaiseksi kirjoittaa, vaikka postausaiheita olisikin ollut. Koulu on vaatinut oman aikansa, vaikka loma onkin+tietenkin tallihommat vievät aikaa. Koneella olo on sitten automaattisesti se, mistä tingitään. Nyt ajattelin kuitenkin julkaista tällaisen kuvapainotteisemman postauksen vaihteeksi. Kuvat ovat lojuneet koneellani ainakin 1,5 viikkoa ja sain nyt vasta aikaiseksi siirtää ne tänne... no, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Yritän nyt tässä loman aikana kirjoitella jonkun kuulumispostauksenkin tai jotain muuta. Huomenna käyn omien hevosten ratsastuksen lisäksi hyppäämässä yhdellä kaverini hevosella ja loppuviikoksi on tiedossa kaikkea muutakin kivaa tekemistä. Näkyillään! :)

Meikäläisen varustuksesta päätellen taidetaan olla kisoihin lähdössä

Taitaa olla neidillä aamunokoset meneillään?

Tehäänkö semmonen diili, et jos mä rapsutan sua nyt oikein kunnolla, niin sä sit kans rapsutat mua ku mun selkää kutittaa ihan sikana?!

Hei, et sitten ota musta mitään pilakuvia!

Kaksi hevosta vähemmän

Viikonlopun jälkeen palasimme karuun arkeen. Maanantaina mennessäni tallille näin tutun eläinlääkärin auton kaartavan pois pihasta. Ei minun tarvinnut kuin nähdä auto ja tiesin, että yksi aikakausi oli tullut päätökseensä. Olen tainnut joskus aikoja sitten kertoa jossakin postauksessa, että Patriinalla diagnosoitiin kesällä cushingin-tauti. Ensimmäiset merkit taudista ovat älyttömän pitkä karva, hevosen suuri hermostuneisuus yms. Pahimmillaan ja jossain vaiheessa tauti aiheuttaa eläimelle myös kroonisen kaviokuumeen. Tautiin on olemassa lääke, toisiin se tehoaa, toisiin ei. Patriinaan se ei tehonnut. Emme halunneet, että se joutuisi kärsimään kaviokuumeesta ja muista taudin oireista, joten teimme päätöksen, mikä jokaisen hevosenomistajan on tehtävä jossain vaiheessa. Patriinan aika oli tullut täyteen. Se saisi nukahtaa ikiuneen rauhassa kotona ilman kipua ja tuskaa. Samana päivänä Heli päättäisi päivänsä. Helillä ei ollut mitään varsinaista fyysistä vikaa, jonka takia se olisi pitänyt lopettaa. Sen vika oli henkistä, aika pahaa sellaista. Hevosen haastavuus ja ajoittain vaarallinenkin käytös oli jo sellainen riskitekijä ihmisille, että ei sen hevosen käsittelystä kukaan nauttinut. Eihän niin tietysti saisi sanoa, mutta totta se on. Heli oli vaaraksi ihmisille ja ajoittain myös itselleen, ehkä siinä sivussa myös muille hevosille, kun se pölläillessään villitsi koko muunkin lauman ihan älyttömään menoon.

Niinpä eilen, Patriin ja Heli saivat päättää päivänsä turvallisesti omassa kodissaan, ilman kipua. Kumpikaan ei ehtinyt tuntea mitään nukahtaessaan ikiuneen. Ajattelin, että kyllä minä sen kestän, koska järki sanoo, että näin on oikein ja pitää ajatella eläimen parasta, sitten vasta itseään. Toisaalta on helpottunut olo. Vaikka välillä tuntuu pahalta, niin silti jäljellä ovat kaikki muistot. Patriin elää selvästi varsoissaan, varsinkin Sinileessä. Se jatkaa emänsä jalanjäljissä lauman tulevana johtajana. Kaikki hyvä loppuu joskus, niin se vain on. Nyt ne molemmat laukkaavat ikivihreillä niityllä ja katselevat muita hevosia ja meitä pilven reunalta. Kiitos Heli ja Patriin kaikesta ♥

Oli Helillä hyviäkin hetkiä, vaikka osasi olla haastava.

Patriin jätti meille kolme selväpäistä jälkeläistä.

Englantilaistyylinen kisaviikonloppu

Moikka! Nyt tosiaan on kokeiltu viikonlopun aikana kisoja englantilaisten tyyliin. Idea näiden kisojen järjestämiseen sai alkunsa seuran muutaman jäsenen tehtyä hankematkan Englantiin. He kävivät siis vähän tutkiskelemassa, millä tyylillä siellä kisataan ja millaisissa lajeissa. Ainakin minun mielestäni viikonloppu oli tosi onnistunut ja ennen kaikkea hauska, menestystäkin tuli enemmän kuin osasin odottaa.

Oikeastaan kisaviikonloppua aloiteltiin jo perjantaina hunter-estekilpailuiden harjoitusten muodossa. Seura järjesti siis ilmaisen valmennusillan, joissa kilpailujen englantilainen tuomari oli myös mukana. Hän kertoili meille ensin lajista ja siitä, millaisiin asioihin tuomarit kiinnittävät huomiota arvioidessaan kilpailijoita. Eli hunter-kilpailut koostuvat kolmesta osasta: estekokeesta, joka sisältää maastoesteen näköisiä, putoavia esteitä. Esteillä haetaan tasaista rytmiä, eikä siinä oteta ollenkaan aikaa. Toinen osakoe on askellajikoe, jossa tuomari arvioi hevosen käynnin, ravin, laukan, sekä hevosen ja ratsastajan välisen yhteistyön siltä kantilta, miten ne soveltuvat tämän tyylisiin kilpailuihin. Viimeisenä osa-alueena on rakennearvostelu. Jokainen osallistuja saa pelkästä osallistumisesta 100 pistettä. Miinusta tuomari voi antaa estevirheistä, rakenteesta sekä huonosti esitetystä askellajikokeesta. Kisat ovat kivat siinä mielessä, että melkeinpä kuka tahansa voi voittaa.

Lauantaina olikin sitten varsinainen kisapäivä. Verkkailin Ollia sileällä vähän ja juoksin sen vieressä maastakäsin, ihan vain varmistaakseni, että se varmasti juoksisi. Oman luokkani estekorkeus oli vain 70-80 cm, sillä kisoissa ei ollut enää isompaa luokkaa. Olli hyppäsi tosi kivasti ja esteiltä tuloksena oli nollarata. Askellajikokeessa Olli tuntui vähän löysältä ja olisin kaivannut raviin lisää eteenpäinpyrkivyyttä. Rakennearvostelussa tuomari kehui Ollia hyvärakenteiseksi ja näyttäväliikkeiseksi hevoseksi. Tulosten laskennan jälkeen kävi ilmi, että olin voittanut luokan pistein 91/100. Olin ehkä vähän hämmentynyt, tyytyväinen tottakai. Heti tuli kuitenkin sellainen, hmm, mistä ne yhdeksän pistettä on mahdettu nipistää pois... Mutta hyvä kumminkin näin.

Askellajikokeessa, kyllä se jotakin liitoravia yrittää esitellä :D

Rakennearvostelussa, meikäläinen rapistelee jotakin karkkipaperia, että pysyisi heppa edustavan näköisenä.

Tänään vuorossa oli näyttelyt englantilaisittain. Osallistuin Ollin kanssa kahteen luokkaan: maastakäsin esitettävien, isojen hevosten luokkaan ja ratsastettaen esitettävien luokkaan. Ollia laiskotti aamusta vähän, eikä se olisi jaksanut hölkötellä missään kentällä. Olli kilpaili ensin kahden muun hevosen kanssa puoliveristen sarjassa. Yritä nyt sitten siinä esittää lennokasta ravia, kun esittäjällä on saappaat jalassa ja kentän pohja pehmoinen... Käynnin ja ravin esitys meni kuitenkin ihan hyvin+tuomari katsoi vielä hevosten rakenteen. Olli voitti oman sarjansa ja kohosi BIS-kehään toiseksi tulleen kanssa. Mentiin kehään vielä uudestaan heti sen jälkeen, kun olin potkaissut saappaat mäkeen ja vaihtanut äidin kanssa kenkiä. Juokseminen oli huomattavasti helpompaa. Tuomari arvioi vielä lopuksi kaikkien rakenteen, jonka jälkeen palkittiin kolme parasta. Niinhän siinä kävi, että BIS I napsahti meille! Tuomari kehui Ollin jalkoja tosi paljon, samoin liikkeitä.

Kävin luokan jälkeen nakkaamassa Ollille satulan selkään ja verkkailin sitä toista luokkaa varten hetken. Ravi meinasi olla ensin vähän hukassa, mutta kyllä se sieltä pienen pyytämisen jälkeen löytyi. Luokan osallistujat menivät arvioitaviksi kahdessa erässä, koska meitä oli kymmenen. Itse olin toisessa ryhmässä. Ratsastaen esitettävässä luokassa tuomarille esitettiin kaikki kolme askellajia ryhmässä ja lopuksi kaikkia arvioitiin vielä yksilöinä. Olli oli oman ryhmänsä paras jälleen kerran ja kohosi toiseksi tulleen kanssa BIS-kehään.

Heh, mukaan kuvaan pääsi myös söpö, mutta äksyn näköinen shettis :)

Kehään kohonneet esittivät vielä ryhmässä kaikki askellajit, jonka jälkeen palkittiin jälleen kolme parasta. Uskomatonta, mutta Olli pokkasi itselleen ratsastettaen esitettävien luokassa sijan BIS I! Tuomari kehui jälleen Ollin laajat liikkeet ja hevosen kyvyn käyttää kroppaansa. Lopuksi kaksi parasta ratsukkoa ottivat vielä yhteiskuvan tuomarin kanssa ja kaikki kiittelivät toisiaan kovasti mukavasta viikonlopusta. Oli kyllä tosi kiva päästä kokeilemaan vähän jotain erilaistakin!

Slurps, mennäänks jo kotiin, mulla on vähä nälkä.

Ja vielä koko viikonlopun ruusukesaalis :)