Kaksi hevosta vähemmän

Viikonlopun jälkeen palasimme karuun arkeen. Maanantaina mennessäni tallille näin tutun eläinlääkärin auton kaartavan pois pihasta. Ei minun tarvinnut kuin nähdä auto ja tiesin, että yksi aikakausi oli tullut päätökseensä. Olen tainnut joskus aikoja sitten kertoa jossakin postauksessa, että Patriinalla diagnosoitiin kesällä cushingin-tauti. Ensimmäiset merkit taudista ovat älyttömän pitkä karva, hevosen suuri hermostuneisuus yms. Pahimmillaan ja jossain vaiheessa tauti aiheuttaa eläimelle myös kroonisen kaviokuumeen. Tautiin on olemassa lääke, toisiin se tehoaa, toisiin ei. Patriinaan se ei tehonnut. Emme halunneet, että se joutuisi kärsimään kaviokuumeesta ja muista taudin oireista, joten teimme päätöksen, mikä jokaisen hevosenomistajan on tehtävä jossain vaiheessa. Patriinan aika oli tullut täyteen. Se saisi nukahtaa ikiuneen rauhassa kotona ilman kipua ja tuskaa. Samana päivänä Heli päättäisi päivänsä. Helillä ei ollut mitään varsinaista fyysistä vikaa, jonka takia se olisi pitänyt lopettaa. Sen vika oli henkistä, aika pahaa sellaista. Hevosen haastavuus ja ajoittain vaarallinenkin käytös oli jo sellainen riskitekijä ihmisille, että ei sen hevosen käsittelystä kukaan nauttinut. Eihän niin tietysti saisi sanoa, mutta totta se on. Heli oli vaaraksi ihmisille ja ajoittain myös itselleen, ehkä siinä sivussa myös muille hevosille, kun se pölläillessään villitsi koko muunkin lauman ihan älyttömään menoon.

Niinpä eilen, Patriin ja Heli saivat päättää päivänsä turvallisesti omassa kodissaan, ilman kipua. Kumpikaan ei ehtinyt tuntea mitään nukahtaessaan ikiuneen. Ajattelin, että kyllä minä sen kestän, koska järki sanoo, että näin on oikein ja pitää ajatella eläimen parasta, sitten vasta itseään. Toisaalta on helpottunut olo. Vaikka välillä tuntuu pahalta, niin silti jäljellä ovat kaikki muistot. Patriin elää selvästi varsoissaan, varsinkin Sinileessä. Se jatkaa emänsä jalanjäljissä lauman tulevana johtajana. Kaikki hyvä loppuu joskus, niin se vain on. Nyt ne molemmat laukkaavat ikivihreillä niityllä ja katselevat muita hevosia ja meitä pilven reunalta. Kiitos Heli ja Patriin kaikesta ♥

Oli Helillä hyviäkin hetkiä, vaikka osasi olla haastava.

Patriin jätti meille kolme selväpäistä jälkeläistä.