lauantai 28. heinäkuuta 2012

Vaavilla on vihdoinkin oikea nimi!

Sehän on kuin bambi:)
Ja vihdoinkin tallin 8-viikkoinen pikkuprinsessa sai nimen. Ettekä kyllä usko, kun kuulette, mikä sen nimi on. Koska olen ollut sen kanssa niin paljon ja se on vähän kuin minun ''vaavini'' sai varsa nimen minun mukaani. Tietenkin hieman muokattuna versiona... Pikkuisen virallinen nimi on nyt siis Sinilee:) Varsa on kasvanut kahdessa kuukaudessa ihan valtavasti. Se on aika lihaksikas ja hyväkuntoisen näköinen. Johtuneeko siitä, että laidun on suuri ja siellä on mahdollisuus kiipeilläkin. Tosin viime viikko on ollut niin kuuma, että se on vain nukkunut pihatossa ja tullut vasta illalla ulos muiden hevosten kanssa.









torstai 26. heinäkuuta 2012

Tästä se treenaaminen pikkuhiljaa alkaa

Maanantaina ratsastin molemmat hepat. Neesalla kävin maastossa ja hukkakauraratsastuksella ja Nasserilla menin kentällä. Äiti ehdotti, että eiköhän Nasserilla saa jo mennä matalia hyppyjä, kun haavakin on parantunut niin hyvin. Laitoimme kentälle ensin puomin ja siitä yhdeksän tipuaskeleen päähän kavaletin. Nasser selvästi innostui hyppäämisestä ja vauhtia pojassa oli vaikka kuinka paljon. Otin vain muutaman hypyn, koska heppa palailee kuitenkin tauolta.

Tiistaina hyppäsin samaa tehtävää, mutta lisäsin kavaletin taakse toisen puomin ja kaarevalle linjalle vielä toisen kavaletin. Hepassa oli niin paljon virtaa, että kyydissä oli vaikeaa pysyä ilman satulaa. Lisäksi minulla oli jalassani tennarit, joka teki hyppäämisestä entistä ''mukavampaa''... Pari kertaa Nasser pudottikin, koska se pääsi innoissaan valahtamaan liian pitkäksi ja silloin askeleet eivät osuneet. Suurin osa hypyistä oli kuitenkin hyviä ja tasaisia. Täytyy nyt antaa hepalle loppuviikko hyppyvapaata ja mennä noita askeljuttuja puomeilla. Onneksi kotona on kenttä, ettei tarvitse lähteä kauemmaksi hyppimään:) Anteeksi kuvien sumeus, kamerasta rupesi akku loppumaan.

Istuntani ei ole ihan perfect ilman satulaa...
Lopuksi kerron teille lukijoille, kuinka sokeita sähkömiehet voivat oikeasti olla. Menimme nimittäin äidin kanssa maanantaina kuvaamaan Neesaa pellolle ja kas kummaa, Parenskin ja Rustingin tarhaan ilmestyi punainen pakettiauto! Siis, mitä ihmettä? Äiti meni katsomaan ja huomasi, että miehet olivat ajaneet aitalankojen läpi. Miehet olivat venäläisiä, eivätkä puhuneet edes englantia kunnolla. Siinähän ne sitten yrittivät sönköttää huonolla englannilla, että eivät nähneet aitaa... Kaiken lisäksi Rustinki oli tuolloin yksi tarhassa ja olisi voinut karata. Onneksi olimme Neesan kanssa paikalla, joten saimme Rustingin pysymään tarhan toisessa päässä Neesa avulla, kun lankoja korjattiin. Mutta kaikista älyttömintä on se, että saman firman miehet ajoivat langat rikki kaksi kertaa, tunnin sisällä. Onneksi ei sattunut mitään hevosvahinkoja.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Paluu juhlaan


Minulla oli maailman typerin ilme, joten leikkasin pääni pois.



Ratsastin eilen molemmat hevoset ihan kunnolla. Neesalla menin kentällä ja hitsi vieköön, mikä tota tammaa vaivaa?!:) Neesa, joka ei yleensä innostu kuin hyppäämisestä ja maastoilusta, alkoi leikkiä kouluhevosta. Laitoin kentälle neljä puomia, jokaiseen väliin tuli neljä askelta. Taivuttelin heppaa melkein koko ajan ympyrällä, tein voltteja ja vaikka mitä. Neesa oli oikein kiva käynnissä ja ravissa, mutta laukassa mopo vähän karkasi käsistä:) Äiti otti ainakin 50 kuvaa, kun ratsastin ja muutama kiva otoshan kameran muistikortille tallentuikin. Harmi vain, kun äiti lopetti kuvaamisen, Neesa alkoi hakea muotoa... No siitä ei sitten kuvia saatukaan, mutta ei voi mitään.


Ainut häiritsevä asia noissa kuvissa on se, että kyynärpääni heiluvat missä sattuu! Täytyy ruveta kiinnittämään niihin enemmän huomiota. Neesan jälkeen kävin vielä Nasserilla maastossa ja kyllä heppa nauttikin siitä. Se olisi tullut kotiin vaikka kuinka lujaa, mutta minullahan ei ollut satulaa, joten se oli vähän hankalaa...
Kuvailin vielä maastoilun jälkeen vaavia ja muita hevosia. Vaavi olisi halunnut syödä kameran, mutta en lämmennyt ajatukselle.... Arvaatte varmaan miksen?:)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kysymyspostaus

Jälleen kotona. Reissu oli ihan kiva, mutta hevosia ehti tulla kova ikävä. Kiersimme kaupunkia ja muitakin paikkoja. Helsingistä lähdön jälkeen kävimme vielä tervehtimässä tuttujamme Tervakoskella. Kävin vielä eilen illalla ratsastamassa molemmat hepat ja ai että, kun oli kivaa. Tähän perään kysymyspostaus, jonka lupasin tehdä, kun tulen kotiin. Kiitos kaikille kysymysten lähettäjille!

1. Onko sinulla muita harrastuksia hevosten lisäksi?
Ei, koska en ehdi harrastaa muuta.

2. Kuinka kauan olet harrastanut ratsastusta?
Noin kuusi vuotta.

3. Vaikuttaako hevostelu koulunkäyntiisi, koska se on kuitenkin aikaa vievää puuhaa.
Koulunkäyntiä hevoset eivät ole haitanneet vielä ollenkaan, koska en harrasta muuta  yhtä itseensä sitovaa kuin hevoset. Välillä kyllä tuntuu, kun iskee neljät kokeet peräkkäisille päiville, että tekisi vain mieli ratsastella eikä käydä koulua, mutta kouluhommat tulee kuitenkin hoidettua tunnollisesti, kun on käynyt tallilla keräämässä energiaa.

4. Mikä sai sinut kiinnostumaan hevosista?
Kukapa nyt ei näistä kiinnostuisi?
Pari kaveriani aloitti ratsastamisen ennen minua. Kun sitten aina tuntien jälkeen kuuntelin heidän juttujaan hevosista, mietin, että olisipa kiva kokeilla ratsastusta. Pian jo löysinkin itseni ratsastuskoululta opetusponin selästä ja tässä sitä nyt ollaankin:)

5. Korkein este, jonka olet hypännyt?
 Nasserin kanssa olen hypännyt joskus valmennuksessa 105 cm.

6. Mikä ratsastuksessa on parasta sinun mielestäsi?
Kaikki! En voisi edes kuvitella tekeväni mitään muuta kuin tätä, koska tämä on minulle henki ja elämä.

7. Milloin tipuit viimeksi?
Toukokuun alussa, kun ratsastin Neesalla maastossa ilman satulaa. Onneksi kiepsahdin hepan kaulalle ja pääsin siitä jaloilleni. Neesakin käyttäytyi koko ajan hyvin ja odotti, että pääsen alas turvallisesti.

8. Oletko hypännyt ikinä ilman satulaa?
Vaikka kuinka monta kertaa. Se on oikeasti niin kivaa vielä silloinkin, kun heppa alkaa pukitella innostuksesta...

9. Hyvät ja huonot puolet vähintään kolmesta teidän hevosesta?
Tämä olikin hankala kysymys:) Neesan hyvät puolet ovat ehdottomasti sen rauhallinen luonne, sopiva koko ja sen tapa käyttäytyä ihmisten kanssa. Ainut huono puoli on se, että se on välillä liiankin rauhallinen eli laiska. Nasserin ''plussat'' taas ovat sen herkkyys ratsastaessa, kiltti luonne ja suurisydämisyys. Nasser huonoja puolia ovat välillä liiankin säikky luonne, jonka kanssa joutuu tekemisiin mm.tuulisilla keleillä. Nebraskan hyvät puolet ovat sen viisaus ja lempeä luonne ihmisiä kohtaa. Nebraska on Nasserin tapaan välillä aika dramaattinen, vaikka ei edes tapahtuisi mitään tavallisuudesta poikkevaa, mutta tämä piirrehän on  arabeille rotuominaisuus.
Neesaa nukuttaa
10. Sun hyvät ja huonot puolet ratsastajana?
Hyviä puolia on todella vaikeaa keksiä itsestään, varsinkin näin itsekriittisenä ihmisenä, mutta ehkä sisukkuus ja periksiantamattomuus. Nämä hevoset kun tuppaavat olemaan välillä hieman vaikeita... Eikä niille ole saanut antaa periksi. Huonot puolet taas ovat, että olen välillä huolimaton ja äkkipikainen. Olen kuitenkin oppinut olemaan tasaisempi, koska näiden viekkaiden ja viisaiden olentojen kanssa on pakko olla kärsivällinen. Myös huolellisuus on valmentautumisen myötä lisääntynyt.

11.  Mitkä ovat sinun tavoitteesi ratsastajana? Tähtäätkö huipulle?
Nykyisten hevosteni kanssa tavoitteet ovat hillityt, koska niillä on alettu hypätä vasta kypsemmällä ikää. Tarkoituksena on saada aluekisoista sijoituksia ja puhtaita ratoja 80-90 cm:n tasolta. Lisäksi ratsastajan ja hevosen yhteistyöstä tulisi saada siistiä ja ''saumatonta''. Jos minulla joskus on hevosena isompien luokkien hyppääjä niin tähtään sen kanssa niin pitkälle kuin taito ja rohkeus riittävät eli korkealle.





12. Aiotko pysyä arabeissa vai houkutteleeko joku toinenkin rotu?
Arabit ovat ihania ja aion pysyä niissä niin kauan kuin mahdollista, mutta jos haluua edetä isompiin luokkiin tarvitaan suurempikin hevonen. Tottakai myös muut rodut, erityisesti puoliveriset ja täysiveriset ovat tervetulleita elämäni hevosiksi.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Pelokas hevonen ja katkennut otsapanta

Heräsin eilen aamulla joskus kymmenen aikaan. Herätys oli aika kummallinen, koska äiti ja Sauli kertoivat, että yksi tuttumme oli soittanut ja kysynyt, olemmeko nähneet karannutta ponia. Hän oli myös kertonut, että poni oli karannut ja juoksennellut ympäri Ylihärmää... Äiti ja Sauli sanoivat etteivät ole nähneet yhtäkään karannutta hevosta. Siitä ei sitten puhuttu enempää, toivoimme vain, että poni saataisiin kiinni ennen kuin sattuu mitään kamalaa. Lähdin ratsastamaan Nasserilla kentälle ja hevonen oli ihan mahdoton! Kyttäili metsää ja säikkyi Parenskia, joka tuli aamulenkiltä. Nasser oli jo harjatessa mahdoton. Olin ratsastanut ehkä noin puoli tuntia, kun Sauli pyysi minua tarkistamaan aidat ratsain, koska paaluja oli ollut poikki pieneltä matkaa.

Lähdin kiertämään ratsain aitoja, jotka olivat onneksi ehjiä. Hevonen oli aivan villi tuulen takia ja säikkyi kaikkea. Selässä oli aika vaikea pysyä ilman satulaa... Paalut olivat muualta pystyssä niin kuin pitikin, joten lähdin takaisin kotia päin. Nasser saikin lisää vettä myllyynsä mönkijästä, jonka Sauli oli ajanut rikkinäisen aidan luo. Heppa vain hyppi ja korskui ihan vauhkona, vaikka ei ole ennen mönkijää pelännytkään. Vein pienen ja villin hevosen kotiin ja päästin tarhaan. Sitten Nasser oli jo rauhallinen ja oma ihana itsensä. Pelkäsiköhän se jotain metsässä liikkuvaa eläintä, vai? Onneksi hevoset eivät olleet karanneet aidoista, koska se oli rikki.

Löysin Haaramon nettikaupasta Hansbon timanttiotsapannan
Illalla ratsastimme läpi viljeltyjä peltoja ja tarkistimme, että pelloilla ei ole hukkakauraa. Asiat olivat peltojen osalta kunnossa ja lähdimme kotiin. Yhtäkkiä huomasin Neesan suitsissa jotain outoa. Otsapanta oli katkennut! Hyppäsin äkkiä alas ja kietaisin pannan suitsiin kiinni. Nyt se on kuitenkin niin rikki, että täytyy ostaa uusi. Voi rähmä. No onneksi ei sattunut mitään vahinkoa. Vaihdoin vanhan otsapannan suitsiin. Se toimittaa virkaansa, kunnes saan ostettua uuden. Katselinkin netistä jo uusia ja löysin tälläisen. Huomenna lähdenkin Helsinkiin muutamaksi päiväksi, joten postauksiin tulee pieni tauko. Teen kysymyspostauksen, kun tulen takaisin kotiin.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Vesipeto(ko)

No olihan siitä sateesta edes jotain hyötyä... Kävimme sunnuntaina seraavanlaisella kokoonpanolla maastossa: äiti ja Nebraska, minä ja Neesa. Neesa oli ihan innoissaan, kun pääsi pois kentältä. Meidän oli tarkoitus mennä vain ihan kevyt lenkki, mutta toisin kävi. Sateen takia tiet olivat täynnä vesilätäkköjä ja päätin ruveta leikkimään kenttäratsastajaa. Neesa katsoi lätäköitä ensin aivan kauhuissaan, mutta käveli niiden läpi. Seuraavaksi tulin vedessä ravilla. Ihan hyvin tuo luonnistui, vaikka hevonen oli hieman ihmeissään, aluksi. Kun käännyimme takaisin kotiin, neiti pinkoi lätäköiden läpi kuin mikäkin kenttäratsu:) Harmi, kun Neesa on kumminkin niin varovainen hyppääjä, että  turvallisuussyistä ei olla päästy maastoesteitä kokeilemaan. No ehkä mä vielä joskus pääsen koittamaan niitäkin. Lopuksi tultiin äitin kans sellanen kiva laukkasuora ihan sairaan lujaa:D. Hevosetkin oli ihan innoissaan, kun sai tulla vähän lujempaa. Neesaparka oli ihan märkä lenkin jälkeen, miksiköhän...

Hirveitä esteitä:)
Lenkin jälkeen saimmekin pakata Neesan autoon ja ottaa suunnaksi Vöyrin eläilääkärin. Neesa on siellä vielä jonkin aikaa. Illalla ratsastelin vielä Nasserin ennen kotiin menoa. Kävin maastossa, koska heppa ei ole ollut siellä moneen viikkoon. Huomasi kyllä, kuinka kivaa sillä oli:) Kysymyspostaukseen kaivataan vielä lisää kysymyksiä! Laittakaa kysymyksiä postaukseen I need you every single day.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

I need you every single day

Food.You are my whole life:)
Helle on kiusannut hevosia enemmän kuin meitä ihmisiä, vaikka ratsastuskamppeet ovat aika kamalia näin kuumalla.  Illalla alkoi sataa jonkin verran ja se kyllä virkisti ihanasti, kun on ollut niin tolkuttoman kuuma ja paljon ötököitä. En tosiaan ole helteen takia päässyt ratsastamaan ollenkaan pariin päivään, mutta eilen pääsin taas satulaan. Ratsastin Neesalla kentällä, maastoon en viitsinyt lähteä, kun kello oli jo melkein puoli kymmenen. Menin kahdeksikolla, jonka keskellä oli apupuomi, erilaisia tehtäviä melkein koko ajan. Ensin nakkasin jalustimet kaulalle. Voi hitsi, kun oli vaikea pysyä selässä. Pitää ruveta ratsastamaan enemmän ilman jalustimia. Aloin tehdä voltteja molempiin päätyihin käynnissä ja ravissa. Samalla yritin keskittyä omaan istuntaani mahdollisimman paljon. Aluksi Neesa ei meinannut jaksaa keskittyä töihin, koska varsa hyppeli viereisessä aitauksessa. Pienen pelleilyn jälkeen neiti alkoi kuitenkin käyttää selkäänsä ihan kivasti, vaikka herättelyä tarvittiinkin. Niskastakin heppa alkoi myödätä, vaikka eihän se mikään täydellinen muoto ollut:) Lopuksi tein laukassa sellaista tehtävää, että vaihdoin puomin päällä aina suuntaa ja sen kautta myös laukka vaihtoon. Oikea laukka tuotti ensin vaikeuksia, mutta siitäkin selvittiin ihan hyvin. Loppuverkan tein ravaamalla pitkin ohjin ja muutaman voltinkin sain sinne mukaan mahtumaan. Ratsastin n.40min ja sen jälkeen molemmat olivat aivan poikki. Oli kuitenkin aika palkitsevaa, kun sai Neesan liikkumaan noinkin hyvin, koska se ei ole mikään kouluhevonen... Harjasin sen vielä oikein kunnolla ja sitten hepo pääsikin yöksi ulos kavereiden kanssa.  Otsikko oli tänään:  I need you every single day, koska Neesa viedään taas tänään Vöyrille sinne eläinlääkärin luo. Se on siellä vain muutaman päivän, mutta siinä ajassa minusta ehtii tulla ihminen, joka vikisee kuin kipeä kissa :P. Mutta aina, kun Neesa haetaan kotiin, muistan, kuinka tärkeä se minulle onkaan. Nyt olen taas hetkellisesti ilman täysin tervettä ratsua.  
Kautta viiksikarvojeni, kysykää mitä vain, vastaan mitä vain...

Lopuksi ajattelin tehdä kysymyspostauksen, joten ei muuta kuin kysymyksiä tulemaan. Vastaan kaikkeen maan ja taivaan väliltä, kunhan kysymykset ovat asiallisia.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Jälleen ratsailla

Maanantaina päätin kokeilla, voisinko jo ratsastaa Nasserilla ilman satulaa. Leikkauksesta on nyt 4 viikkoa ja haavat ovat parantuneet todella hyvin. Heppaparka oli täynnä itikanpuremia, kun hain sen laitumelta. Paukamat aiheutuvat sellaisista mustista ja pienistä ötököistä. Olisiko kellään antaa mitään neuvoa, millä ne saisi pysymään kurissa? No takaisin asiaan. Menin vain kentällä ihan perusjuttuja. Taivuttelin, tein takaosakäännöksiä ja asettelin keskiympyrällä. Nasser oli tosi halukas tekemään töitä tauon jälkeen ja liikkuikin ihan kivasti. Ainut asia, mikä oli pieni ongelma oli se, että äiti pesi kentän vieressä autoa! Eihän pieni ja pelokas hevonen voinut olla tuijottamatta pesua edes vähän... Ratsastin n. 30min, koska Nasser palailee vasta tähän arkeen ja sen kuntokin on ehkä hieman laskenut. Mutta oli kyllä aivan mielettömän ihanaa mennä sillä taas pitkästä aikaa. Kunpa se nyt vain paranisi täysin terveeksi niin voitaisiin aloittaa taas treenaaminen ja kisaaminen:)


Raukka kärsi kuumuudesta, joten ilme on sitä mukaa..







sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Eskopostaus

Kerroin tavallista hauskemman vitsin.
Nyt tuleekin vähän tavallisuudesta poikkeava postaus teidän lukijoiden iloksi. Äiti ehdotti tätä jo jokin aika sitten, mutta toteutan idean vasta nyt. Postaus käsittelee siis maailman söpöintä, laiskinta ja ehkä välillä vähän hassuakin kissaa, Eskoa. Se on nyt 4-vuotias leikattu maatiaskolli, joka keksii välillä omaksi ilokseen ihan typeriä juttuja. Esko on myös hyvin muutosvastarintainen kissa. Aina, jos minä ja äiti alamme siirtelemään kalusteita tai meille tulee jokin uusi tavara, Esko on pitkän aikaa hieman nyrpeä meitä kohtaan, mutta leppyy pian. Useimmiten tämä mukavuudenhaluinen eläin makaa meidän uudella kulmasohvallamme, jota se ei sietänyt aluksi ollenkaan tai minun sängyssäni. Silti se on maailman paras kissa, josta saa hauskoja kuvia:)

Talon valtias palaa saalistusretkeltään, ilman saalista.


Esko heiluttaa lukijoille:)


''Hei kattokaa, mä sain sen mun nenääni!''


Aina niin virkeä ja reipas...

Silmät eivät pysy enää auki.