Vaasa 24.5.

Moikka! Vaasan kisapostaus tulee nyt pari päivää myöhässä, mutta ei anneta sen häiritä. Eli oltiin viime sunnuntaina pitkästä aikaa kisoissa Ollin kanssa. Vitsi tuo muutaman viikon kisatauko tuntuikin pitkältä, oli kyllä kiva lähteä kisoihin! Laskeskeltiin kotona, että mun luokkani alkaisi varmaan vähän kymmenen jälkeen, mutta metsään meni se arvio... Kisat etenivät hieman hitaammin kuin ajattelimme, joten olisimme saaneet tulla paikalle tuntia myöhemmin. No, onneksi ei satanut tai mitään, katseltiin sitten odotellessa ensimmäistä luokkaa ja kävin moikkaamassa kavereita.

Ensimmäinen luokka, jonka hyppäsin, saatiin polkaistua käyntiin joskus yhdentoista korvilla. Käytiin kävelemässä rata, joka oli kivan selkeä ja mukaan mahtui pieniä tehtäviä. Luokka oli siis Powercupin aluekarsinta, ja itse hyppäsin 90cm radan, koska Olli on hevonen. Äiti ja Sauli olivat ottaneet sillä aikaa Ollin traikusta ja laittaneet sen valmiiksi, joten sain mennä heti radankävelystä maneesiin verkkaamaan. Olli oli aika tahmea aluksi, mutta heräili hiljalleen. Hyppäsin luokan viimeisenä, joten esteverkkaan pääsyä sain vähän venailla. No, kun hyppäämään päästiin, fiilikset olivat aika kaameat: Olli oli hirveän jännittynyt ja samalla vähän pohkeen takana, joten suurin osa hypyistä ajautui liian pohjaan ja oli jännittyneitä. Radalle en lähtenyt hirveän toiveikkaana. Radalla Olli jäätyi ihan totaalisesti. Se hyppäsi yhtä rennosti kuin jääpuikko ja kyyläsi ihan kaikkea. Sarjan jälkeen meno alkoi hieman rentoutua ja ajattelin jo, että kyllä me tästä selvitään. No, eipä selvitty. Viimeisellä perusradan okserilla hyppy tuli hieman pohjaan, mutta hepo kuitenkin keräsi kinttunsa hyvin. En sitten tiedä, säikähtikö se jotain, koska se nyppäsi päänsä tosi äkkiä ylös, jolloin takaset ottivat puomin. Tuloksena siis jo tuo tutuksi käynyt 4vp. Harmittihan se, mutta ei sille mitään voinut. Hevonen oli tosi kireä, enkä saanut sitä verkassa niin rennoksi kuin olisi pitänyt, joten tuo puomi ei oikeastaan ollut mikään yllätys.

Annoin Ollin äidille ja menin kävelemään päivän toista rataani. Luokka oli samalla Pohjanmaan tyylimestaruus -luokka. Hieman sekavilla fiiliksillä kyllä lähdin kävelemään rataa. Päällimmäisenä oli vain ajatus, että nyt jumankauta pitää skarpata paljon ja ratsastaa 110% joka esteelle. Rata oli paria lähestymistä lukuunottamatta aika samanlainen kuin edellinen. Lähdin yhdeksäntenä, joten menin tutustumisen jälkeen esteverkkaan. Tarkoituksena ei ollut hypätä hirveän paljon, vaan saada hevonen rennoksi ja pohkeen eteen. Annoin Ollin vain laukata ensin ja tein temponvaihteluja. Hevonen tuntui jo vähän paremmalta ja jatkoin työstämistä. Otin vain pari hyppyä okserille ja pystylle, Ollikin tuntui selvästi paremmalta. Mitään paineita on ottanut sijoituksesta, halusin vain sen siistin nollan.

Rata meni estettä numero kuusi lukuunottamatta aika mukavasti. Kuutoselle ratsastin hieman liian pohjaan, mutta hyppy oli kuitenkin tasapainoinen, joten puomia ei tullut. Tuloksena tyytyväinen kuski, 50.5 pistettä ja 0vp. Olli skarppasi kyllä superisti tuohon toiseen luokkaan! Olin tosi tyytyväinen ja heppa sai paljon taputuksia. Äiti sitten katsoi Equipesta, että menin siinä vaiheessa johtoon. Olin ihan, että siis mitä?! Viimeinen ratsukko meni kuitenkin ohi, mutta viis siitä, tuloksena oli toinen luokkasija ja Pohjanmaan taitomestaruushopeaa! Kunniakierroksella polle olisi sitten halunnut hieman baanatella, hehe. Osan kuvista on ottanut Silja Hyvönen, kiitos hänelle vielä niistä!:)

(c) Silja Hyvönen

(c) Silja Hyvönen

Päivä meni siis enemmän kuin nappiin. Vaikka ekasta luokasta tuli puomi, niin hälläväliä, toinen luokka vedettiin sellaisella tsempillä, että hevoseen ei voi olla kuin tyytyväinen!

Mitenkäs treenirintamalla?

Ollin kanssa ollaan päästy nyt treenaamaan tosi ahkerasti niin kotona kuin valmennuksissakin. Valmennukset on pystytty vihdoinkin siirtämään maneesista ulos, jippii! Varsinkin hypätessä olen nyt huomannut, että Olli vaan toimii jotenkin niin paljon paremmin ulkona kuin maneesissa. Se hyppää paljon rohkeammin, esteisiin on myös kiva jättää aina sellainen 20cm:n vara.:) Lisäksi sen laukka pääsee paljon paremmin esille tuolla ulkona. Ollaan päästy valmennuksissa menemään nyt metrin ratoja, joten eiköhän päästä kohta siirtymään isompiin luokkiin. Ihan tässä alkaa tekemään jo mieli kisoihin! Seuraavat taitavatkin olla 24.5. vaasassa, sinne siis! Koulupuolellakin on treenattu säännöllisesti. Taisin pari postausta takaperin mainita, että kokeiltiin vaihtaa Ollille kuolaimeksi kolmipala, josko hevosen suu pelaisi vähän aktiivisemmin. Ja kyllä, tämä on ehkä yksi parhaimmista muutoksista, joita tuon kanssa on tehty! Olli toimii kolmipalalla etenkin sielällä superpaljon paremmin kuin oliivilla. Tämä heijastuu toki myös hyppäämiseen positiivisessa mielessä.

Oltiin pari viikkoa takaperin Maijan koulutunnilla, joka meni mielestäni tosi hyvin. Valkkukin oli tyytyväinen ja totesi, että kohta onkin hyvä lähteä koulukisoihin. Olin aluksi, että siis mitäh? Maijahan auttoi minua kisakalenterin suunnittelussa ja kalenteria lukiessani bongasin koulukisat estekisojen keskeltä. Luulin, että siinä oli virhe, mutta ihan tietoisesti se oli kuulemma sinne laitettu. Kisat pidetään Alavudella 14.6., ja tarkoituksena on mennä tuuppaamaan helppo B K.N. Special -ohjelma. Aluksi asia hieman mietitytti, mutta onneksi ohjelma on sisällöltään aika simppeli. Ollikin on viimeisissä kouluvalmennuksissa toiminut niin superisti, että on oikeastaan ihan kiva mennä kokeilemaan, miten meiltä koulukisat luistavat!:)

#tyttötuli

Moikka! Tänään blogiin palaillaankin vähän erilaisissa merkeissä, nimittäin vauva-uutisten tiimoilta! Kuppihan oli Vieskeristä tiine ja varsan oli määrä syntyä 3.5., mutta pikkuinen antoi odottaa itseään viikon pidempään ja syntymäpäiväksi tuli 9.5.. Eilen Sinilee oli ruvennut kollastamaan aamulla klo 3.00 tallissa ja Sauli oli sitten käynyt tsekkaamassa tilanteen. Siellähän pikkuinen oli ollut jo jaloillaan ja pyrkinyt omatoimisesti imemään emäänsä. Varsa oli kaikista epäilyistä huolimatta tamma, ja aika topakan oloinen tyttö onkin. Varsa on näöllisesti kuin kopio emästään, eikä kyllä yhtään Vieskerin näköinen.