Hyvä, paha Neesa

26.päivä olimme Vaasassa alue-estekisoissa. Paikka oli meille aivan uusi, perille oli kuitenkin helppo löytää. Kisat alkoivat seuraluokalla klo 9:00. Minä starttasin itse luokassa 2 80 cm ja luokassa 4 90 cm. Lähdimme kuitenkin tallilta aamulla hyvissä ajoin, tai niin minä aluksi suunnittelin... Hevonen oli nimittäin sotkenut itsensä yön aikana aivan totaalisesti, oikea lapa oli aivan ruskea ja toisessakin kyljessä oli monta läikkää. Paniikkihan siinä iski, kun mietin, että miten mä tuon oikein puhdistan. Sain lavan kuitenkin pitkällisen kuuraamisen jälkeen puhtaaksi ja rupesin lastaamaan hevosta. No eiköhän Sauli tullut kertomaan juuri silloin, että orien tarhasta oli paalu poikki ja se pitää vielä korjata. Siinä vaiheessa mietin, että kun aamu on ollut näin takkuinen, niin mitähän kisoista tulisi? Paalu saatiin kuitenkin nopeasti korjattua ja pääsimme vieläpä ihan hyvissä ajoin lähtemään.

Kisapaikalla tultaessa seuraluokka oli vielä käynnissä, joten tsekkasin radan paperista ja odottelin rataan tutustumista. Pian se koittikin ja kävelin radan läpi. Oikaisumahdollisuuksia ei ollut hirveästi, paitsi yksi. Uusintaan lähdettäessä pystyisi nimittäin oikaisemaan yhden pystyn edestä ja hyppäämään esteen numero kahdeksan vinoon ja siitä pääsisi pienellä tiellä ysille. Tiesin, että käännös olisi riskialtis valinta, mutta ajattelin katsoa ensin, miltä heppa tuntuu verkassa. Ehdimme katsoa kasikympin alusta muutaman poniratsukon, koska lähdin luokassa toiseksi viimeisenä.

Luokan puolessa välissä menimme laittamaan Neesaa valmiiksi. Kävelyttelin Neesaa hetken maneesissa ja verkkasin sitä vähän ravissa ja laukassa. Varmistin, että hevonen liikkuu pohkeesta kunnolla eteen ja taipuu kunnolla. Maneesissa hevonen spurttasi kerran ihan hyvin ja jätin verkkailun siihen. Kävelin pihalla vielä hetken ja sitten vein hevosen seisomaan varjoon. Vähän ajan päästä sainkin mennä esteverkkaan. Hevonen vastasi hyvin apuihin ja hyppäsi ihan ok.

Radalla hevonen ei sitten enää liikkunutkaan niin hyvin, ainakaan aluksi. Kolme ensimmäistä estettä mentiin yli, mutta niin hirveällä tyylillä, että oi voi... Sittten hevonen alkoi kuitenkin edetä paremmin ja rata sujui ihan hyvin. Pääsimme uusintaan ja olin ilmeisesti luokan ainut ratsastaja, joka teki sen tien ja selvisin siitä puhtaasti. Viimeisessä kaarteessa hevonen innostui pukittelemaan, samoin vikan esteen jälkeen. Rata selvittiin kuitenkin nollilla ja hyvällä ajalla. Kuulin radan jälkeen, että hävisin voiton sillä pukituksella, jonka Neesa teki kaarteessa! Hävisin luokan voittajalle ajassa siis 15 sadasosaa. Olin kuitenkin tyytyväinen toiseen sijaan, sekin on aika harvinaista herkkua. Kunniakierros oli Neesasta liian hidastempoinen, sillä se yritti koko ajan laukata voittajan ohi :D

Laitoimme hepan traileriin kolmannen luokan ajaksi ja yritin juottaa sitä, mutta eipä neidille vesi kelvannut. Kävin itse juomassa ja katsomassa kolmosluokan. Ysikympissä starttasin myös aivan loppupäässä, joten katsoimme luokan alkua ja menimme valmistelemaan omaa hevosta. En verkannut alle hirveästi, koska yksi luokkka oli jo takanapäin. Esteverkassa tapahtui kuitenkin jotain jäätävää: ratsuni kieltäytyi hyppäämästä okseria! Hevonen yksinkertaisesti vain jämähti siihen. Sain sen kuitenkin ennen rataa hyppäämään kyseisen esteen. Huonosti sujunut verkka ei luvannut mitään. Rata ei sitten häävisti mennytkään: kuski olisi voinut olla ykköselle vieläkin terävempi, mutta eipä hevonen liikkunut siltikään eteenpäin ja otti töksön ykköselle. Kakkonen mentiin yli, samoin kolmonen. Neloselle tuli uusi töksö, koska hevonen vain tuumasi, että tämä oli tässä, en hyppää! Tuloksena radalta oli siis itkuinen ja harmistunut ratsastaja. En edes muista, koska meidät olisi viimeksi hylätty. Enkä oikein keksi muutakaan selitystä kuin sen, että kisoja on ollut joka viikonloppu ja hevosella oli jo yksi aika raskas rata takana. Ehkä Neesa vain tuumasi, että tämä nyt jo piisaa, mene ja tiedä... Nyt hevonen saakin huilitauon hyppäämisestä ja katsotaan, kannattaako lähteä 8.6. Karsin (oman seurani) seuraestekisoihin vai huilataanko pidempäänkin.

Aluksi olin tosi pettynyt ja hevosellekin olin hieman kiukkuinen, mutta sitten ajattelin, että toisessa luokassa sijoituimme kuitenkin toiseksi, joten mitä minä tässä oikein kiukuttelen? Harmittihan se hylsy aika paljon, mutta lisää treeniä vain, niin hyvä siitä joskus tulee:)

Hyppykuvia minulla ei valitettavasti ole. Unohdin nimittäin oman kamerani kotiin kisapäivänä... Saatte siis tyytyä tuollaiseen söpöön pääkuvaan:)

Ensimmäinen sijoitus ysikympistä!

Eilen suuntasimme heti aamusta kohti Ylistaron aluekisoja. Keli oli mitä mahtavin ja pysyi samanlaisena koko kisapäivän, onneksi. Säätiedotuksen lupaama vesisade olisi latistanut tunnelmaa aika tavalla. Mutta nyt itse asiaan. Kisat alkoivat klo 9.00 ja starttasin melko alkupäässä luokkaa. Kävelin ensin 80 cm radan ja kävin sitten ilmoittautumassa. Rata oli kisoissa toimineelle ratamestarille hyvin tavanomainen: selkeät tiet ja muutenkin rata oli hyvin looginen. Oikaisumahdollisuuksia ei uusintaa ajatellen ollut, esteiden välissä sai painaa tosissaan hanaa.

Menimme äidin kanssa laittamaan Neesaa valmiiksi heti, kun luokka alkoi. Lähdin numerolla 18. Kävelin ensin hetken aikaa, taivuttelin hevosta ja varmistin, että neiti kuuntelee apuja. Kuuma ilma taisi hieman väsyttää hevosta, koska se oli aluksi aika vetelä. Neesa kuitenkin virkistyi huomattavasti, kun menin hyppäämään. Hevonen peräti eteni kunnolla. Maijakin tuli paikalle jossain vaiheessa ja antoi verkassa muutamia vinkkejä.

C Kira Pellinen

 Radalle mentäessä omat fiilikset oli ihan hyvät, koska hevonen tuntui kuuntelevan hyvin ym. Rata sujuikin hyvässä tempossa ilman suurempia kommelluksia esteelle numero kuusi asti. Neesa tuli linjan toiselle esteelle liian lähelle ja pudotti. Radan jälkeen olin vähän järkyttynyt, koska en edes muista, milloin Neesa olisi viimeksi pudottanut kasikympissä. Maija sattui seisoskelemaan kentän reunalla, joten kysyin tietysti heti, että mitä minä olen taas sählännyt. Maija totesi saman kuin minäkin, että hevonen tuli liian lähelle ja jäi jaloistaan hieman laiskaksi. Pudotus harmitti minua aivan hirveästi. Sijoitukseen ei tietenkään ollut mitään saumaa enää tuossa vaiheessa ja sekin sapetti. Kävelin Neesan kanssa hetken ja riisuimme siltä varusteet, koska seuraavaan luokkaan olisi vielä aikaa. Yritin juottaakin Neesaa, mutta eihän se paljon juonut.

Pian olikin aika mennä kävelemään 90 cm rataa. Rata oli selkeä ja hyvin hahmotettavissa. Uusinnassa ei ollut mahdollisuuksia tehdä kovin pieniä teitä. Verkkasin Neesan aika lyhyesti, koska sillä oli hypätty jo yksi rata. Neesa liikkui ihan hyvin ja hypytkin alkoivat olla teknisesti parempia. Radalla hevonen kävi jopa hieman kierroksilla. Tempo oli hyvä ja perusrata meni nollilla. Uusintaan lähdettiin tietenkin tosissaan ja muutama este hypättiin niin sisäreunasta, että saappaankärki aivan hipoi tolppaa. Tuloksena oli tuplanolla ihan hyvällä ajallakin. Olin aivan innoissani, sillä tämä oli ensimmäinen täysin puhdas 90 cm alueratamme. Ajattelin, että sijoitusta ei varmaan tule, mutta ei haittaa. Väliaikatuloksista kuitenkin selvisi, että olin viidentenä! Laitoimme hevosen traileriin, juotimme ja laitoin sille heinät eteen. Menimme katsomaan luokan loppuun ja jännittämään lopullista sijoitustani. Muutama ratsukko meni ohi, mutta lopullinen sijoitus oli kuitenkin kahdeksas 55 lähtijästä. Olin hevoseen todella tyytyväinen. Vihreä rusettiputki sai kuin saikin jatkoa.

'' Mami, pelottaa!'' Laitan silmät kiinni...

C Kira Pellinen

Näistä kisoista onkin hyvä jatkaa Vaasan aluekisoihin. Siellä hyppään luultavasti normikorkeudet, eli 80 ja 90 cm.

Kahdet kisat samana päivänä

Postaustauko on venähyänyt luvattoman pitkäksi, vaikka nyt on tapahtunut kaikenlaista. Koulussa on kuitenkin ollut aika kiire, joten koneelle ei aina ehdi. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa hieman viime viikonlopusta.

Lauantaina oli tarkoitus mennä Ylistaron harjoituskisoihin hyppäämään, mutta suunnitelmat muuttuivat matkan varrella. Ylistaro vaihtuikin Ilmajoeksi, jossa oli samana päivänä seurakisat. Siellä oli vain kourallinen osallistujia, lähinnä varmaan päällekkäisten tapahtumien takia. Suurin osa alueen ratsastajista taisi olla Kauhavalla aluekoulukisoissa, osa Niinisalon kenttäkisoissa ja loput odottelivat illan Ylistaron hyppelyjä.

Olin ilmoittautunut 80-90cm ja 100 cm luokkiin. Vähäisen osallistujamäärän takia luokat oli kuitenkin yhdistetty siten, että 60 cm ylöspäin kaikki hyppäsivät samassa porukassa.  Arvosteluna oli ihanneaika, lähimmäksi 50 sekuntia päässyt puhdas rata voittaisi.

Verkassa Neesa tuntui ihan hyvältä. Hevonen liikkui hyvin eteenpäin ja oli muutenkin aika kuuliainen. Jostakin syystä tämä kuuliainen hevonen katosi, kun meille vihellettiin lähtömerkki. Neesa kyttäsi ja katseli kaikkea olematonta eikä liikkunut enää niin hyvin eteen. Kolme ensimmäistä hyppyä olivat aika kamalia, mutta loppua kohti meno parani jonkin verran. 80-90 cm radalta tulos oli 0vp ja aika oli liian kova... 47.32 ja sillä ajalla olin seitsemäs. Tempo oli ihan hyvä, mutta kuski teki vanhasta muistista vähän liian tiukat kurvit. No, mitäpä tuosta.

Päivän kauneimmat silmät.

Sain käveleskellä hetken ennen 100 cm rataa. Kun olin omasta mielestäni valmis, sain lähteä. Neesa tuntui paljon paremmalta ja hyppäsi ihan hyvin. Kolmosesteelle sattui kuitenkin pieni moka: hevonen pääsi tulemaan hieman pohjaan ja siitä oli sitten vaikea lähteä jyrkässä kulmassa ylös. Radalta kertyi yhteensä 4vp, mutta olin silti ihan tyytyväinen, koska tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen metrin rata. Lisäksi tuo metri mentiin vähän niinkuin harjoitusmielessä. Sijoituksia ei tältä reissulta irronnut, mutta eipä se paljon haitannut. Kokemusta ainakin saatiin, jos ei muuta.

Kun pääsimme kotiin, ehdimme puuhailla siellä vain pari tuntia ja lähdimme uudestaan matkaan. Traileriin lastattiin vuorostaan Parenski ja suuntana Vaasan kauden avausravit. Hevosella ei ole ajettu koko talvena kilpaa. Edellinen startti meni vähän niin ja näin, mutta nyt lähdettiin uudestaan kokeilemaan. Parenski olikin tällä kertaa toista maata. Sillä on pahana tapana hätäillä lähdössä ja sotkea laukalle, mutta nyt askellaji pysyi koko ajan oikeana ja tuloksessa se tietysti näkyi. Maalilinjan se ylitti kolmantena ja ennätyskin parani parilla sekunnilla.

Lämmittelyringillä

Illalla olo oli kyllä aika väsynyt, mutta päivä oli kuitenkin onnistuneesti pulkassa. Ruokimme hevoset ja sitten vain kirjaimellisesti kaaduin sänkyyn... Ei tarvinnut kyllä odotella kauaa, että tuleeko se uni vai ei.

Rustingilla on bileet: Jee isoveli voitti!! Eikun hups, se olikin kolmas...

Seuraavat kisat ovatkin lauantaina Ylistarossa, joissa hyppään 80 ja 90 cm. Toivottavasti hevonen liikkuisi kunnolla eteen, eikä kyttäilisi turhia. Yleensä se on kyllä toiminut Ylistaron mammuttikokoisella ulkokentällä ihan reippaasti, toivottavasti nytkin:) 

Kauhajoki 4.5.

Kello pirisi eilen aamulla 5.30. Olo oli sellainen, että ei pysty eikä kykene. Hetken silmiteltyäni pääsinkin ylös, laiton kamat kasaan ja lähdimme äidin kanssa ruokkimaan hevosia. Kun hevoset oli ruokittu, niin kävin itse syömässä nopeasti ja menin laittamaan tavaroita autoon. Olin pakannut kaiken valmiiksi ja edellisenä iltana, joten sain vain nostaa tavarat autoon. Sen jälkeen hainkin hevosen. Onneksi se oli jälleen aika puhdas. joten harjasin sen normaalisti läpi ja selvittelin hännän. Seitsemän aikoihin oltiin valmiita lähtemään, joten lastattiin hepo kyytiin ja matka kohti Kauhajokea alkoi.

Matkassa meni noin 1,5 h. Yleensä olemme pyörineet tässä noin tunnin ajomatkan säteellä. Pääsimme kuitenkin perille noin 8.45. ja sain mennä heti kävelemään rataa. Valmentajani oli myös paikalla, joten hän neuvoi minua kävellessä, että mistä kannattaisi oikaista yms. Starttasin vasta numerolla 30, joten sain katsoa ensin muutaman radan, ennen kuin otimme Neesan pois trailerista. Kävelyttelin sitä hetken selästä käsin ja sitten ravasin ja laukkasin molempiin suuntiin vähän. Taivuttelin Neesaa paljon ja varmistin, että se on kuulolla. Neiti oli aluksi aika tahmea, mutta heräili vähän hypätessä verkkaesteitä. Maija kävi katsomassa, että verkassa kaikki sujuisi ja antoi ennen radalle lähtöä vielä viimeiset ohjeet.

päivän häntä

 Radalla Neesa tuntuikin vähän heränneen ja suoritus saattoi alkaa. Rata meni muuten hyvin, mutta kuski meinasi unohtaa uusinnan toisen esteen, onneksi joku huusi katsomosta, että '' se on se keltainen!'' ja sain suorituksen loppuun. Estettä etsiessäni meni kuitenkin aikaa jonkin verran ja ajattelin, että nyt ei kyllä sijoituta... Iloiseksi yllätyksekseni olin kuitenkin viimeinen, joka sijoittui eli kahdeksas. Hevonen olisi kyllä pystynyt nappaamaan paremmankin sijan, mutta kuski oli tällä kertaa se, joka töpeksi. En ole koskaan aikaisemmin unohtanut esteiden järjestystä, mutta nyt pääsi blackout yllättämään. En kuitenkaan tehnyt ylimääräisiä kiemuroita radalla, joten säästyin virhepisteittä. Vahingosta viisastuneena kävelin 90 cm radan kahteen kertaan.

Söpöläinen <3

Ennen 90 cm rataa ratsastettiin luokka 2a, jossa kilpailtiin ponien hallimestaruudesta, joten hevonen laitettiin kävelytyksen jälkeen traikkuun. Katsoin koko poniluokan ja söin välissä vähän jotain. Kävelin radan samaan aikaan kuin 2a luokan ratsastajat. Kävin kuitenkin kävelemässä sen ennen luokkaa vielä kerran läpi, etten tekisi samaa virhettä kuin edellisessä luokassa. Verkkasin hevosen vain kevyesti ja sain mennä radalle. Kaikki sujui hyvin, lukuunottamatta sitä, että hevonen ei liikkunut oma-aloitteisesti askeltakaan. Harmillisesti uusinnan toiseksi viimeinen este putosi, koska hevonen tuli niin lähelle. Harmitti kyllä tosi paljon, koska minulla oli luokan nopein aika ja olisin voittanut! Pudotus toi kuitenkin vain sijan 14 ja minua ketutti kyllä tosissani.

kahdeksas sija luokasta 80 cm. Kuvaa ei ehditty ottaa, koska ruusuke ei ole käynytkään hepan suitsissa:)

Mutta seuraavissa kisoissa yritetään sitten mennä paremmin:) Kisat olivat kyllä hienosti järjestetyt ja puitteet olivat upeat ja ratsukkoystävälliset. Ehkä eksymme tuonne joskus uudestaankin kisoihin. Kisapaikalla oli myös paikalla Hevospuoti Riimunnaru, ostoksiakin tuli tehtyä. Tarvitsin uudet hanskat, ne löytyivätkin heti. Neesa sai Euro-Starin turkoosin huovan ja korvahupun. Pudotuksesta huolimatta jäi kisoista hyvä fiilis.

Equipagen hanskat

Seuraavat kisat ovatkin 18.5. Ylistarossa, jonne ei ole kuin 30 minuutin ajomatka. Ennen niitä käymme kuitenkin varmaan pomppaamassa Ylistaron perinteisissä harjoituskisoissa, jotka pidetään luultavasti viikkoa ennen aluekisoja. Harjoituskisoissa menen varmaan 90 ja 100 cm. Siihen asti kirjoittelemisiin.:)

Pietarsaaren hylsykierre poikki

Olimme Pietarsaaren perinteisissä vappukisoissa 1.5. Kisat ovat olleet aina ulkokisat, mutta nyt ne pidettiin huonon pohjan takia maneesissa. Lisäksi ulkokentälle tehtiin joitakin muitakin muutoksia. Aidat oli ainakin purettu, joten ei olisi ollut kovin turvallista kisata siinä. Yleensä noista kisoista on tullut aina pelkkiä hylsyjä ja sitä vastaan lähdettiin taistelemaan. Kisat alkoivat aamulla yhdeksältä, joten Neesa ehti olla hetken ulkona ennen lähtöä. Onneksi heppa ei ollut yöllä sotkenut itseään, joten sen siistimisessä ei mennyt kauan.

Perillä kisapaikalla oli ensimmäinen luokka vielä käynnissä, kun saavuimme sinne. Maneesin piha oli aika huonossa kunnossa, joka paikka rapakolla... Laiteltiin heppa valmiiksi ja menin kävelemään kaverini kanssa rataa. Kotiväki talutteli hevosta sillä välin. Rata sisälsi aika perusjuttuja: kaarevia linjoja, mutta ei juurikaan  tiukkoja käännöksiä. Verkkasin hepan ulkokentällä. Neesa tuntui ihan hyvältä, vaikka oli hiukan tahmea. Ajattelin, että kyllä se sitten radalla herää, niin kuin yleensä. No, tein maneesissa omaan vuoroa odotellessani vielä vähän siirtymisiä+herättelin hevosta. Rata sujui ihan ok, vaikka tyyli oli kamala, kun heppa kyttäsi joka ikistä nurkkaa... Tuloksena oli kuitenkin tuplanolla ja tyytyväinen ratsastaja. Ajattelin, että me ei varmaan sijoituta, koska Neesa oli aika hidas, mutta ei se mitään. Väliaikatuloksista kuitenkin kuulin, että olin sillä hetkellä kiinni sijassa kolme! Olin aivan, että MITÄH?! Luokassa oli kuitenkin vielä useampia ratsukoita jäljellä, joten jännittää sai loppuun asti. Muutama ratsukko menikin lujempaa ja lopullinen sija oli käsijarru päällä-tyylillä hypätty rata ja seitsemäs sija. Kunniakierroksella heppa tuntui vähän heräävänkin, joten ajattelin, että seuraava luokka menisi paremmalla tempolla.

epätoivoinen ratsastaja :D

Niin ei kuitenkaan käynyt. En tiedä, mitä verkassa tapahtui, mutta hevonen ei liikkunut enää kunnolla eteen. Radalla se oli herättelyistäni huolimatta laiska. Saimmekin kiellon ensimmäiselle esteelle, mutta sen jälkeen rata sujui hyvin. Kielto tuli kaiken lisäksi esteelle, joka oli jo ylitetty edellisellä radalla. Tuloksena siis turhaan hankitut 5vp. Aikaa siinä meni ihan sikana, joten tulos putosi johonkin listan häntäpäähän:( Kyllä otti päähän, mutta ei voi mitään. Pitäisi olla iloinen, kun saatiin ekasta luokasta sijoitus ja toisesta luokasta edes hyväksytty tulos.

Nyt onkin huomenna kisat Kauhajoella, joissa hyppään 80 ja 90 cm. Paikka on meille aivan uusi, joten toivottavasti heppa(ja kuski) selviävät hengissä. Luultavasti on kyttäilyä tiedossa...