Nappivalmennus

Nyt on saatu kausi avattua virallisesti ulkona, valmennuksen muodossa. Valmentajani piti tänään tunteja Ylistaron isolla ulkokentällä, meidänhän oli tietysti osallistuttava:) Valmennus alkoi klo 13 ja ennen sitä sää oli todella epävakaa. Välillä satoi vettä, rakeita ja kaikkea mahdollista. Vielä silloinkin, kun hain Neesaa tarhasta, taivas oli mustanpuhuva. Laittelin sitten vain hepan kuljetuskuntoon ja matka kohti Ylistaroa alkoi.

Perillä Ylistarossa sää oli vielä ihan hyvä ja aurinkokin yritti paistaa. Verkkasin Neesan kevyesti ennen oman tunnin alkua kaikissa askellajeissa ja sitten valmennus alkoikin. Tunti aloitettiin pienellä kolmen esteen juppasarjalla, jokaisessa välissä oli puomi, myös esteiden edessä ja takana. Neesa oli aluksi sen näköinen, että ei hitto, taas jotain jumppausta, mutta toimikin ihan kivasti. Heppa yritti aluksi puskea läpi oikeasta pohkeestani, mutta sain sen korjattua aika pian. Toistimme harjoitusta molemmissa suunnissa, esteiden kokoa muuttaen. Kun tämä sujui, tulimme pari kertaa pitkällä ja kaarevalla lähetymisellä laine-estettä. Yleensä Neesa on vähän kyttäillyt laineita, mutta nyt se vain kirjaimellisesti hyppäsi yli. Seuraavaksi hypättiin vettä. Heppa olisi jäänyt tuijottamaan, mutta kuskin nopea reagointi pelasti putoamiselta... Muut kerrat Neesa tulikin paljon varmemmin, eikä enää kytännyt mattoa.

Sitten siirryttiin varsinaiseen tehtävään. Jumppasarja oikealta, jonka jälkeen lyhyellä tiellä pystylle, pystyltä ympyrän kaarella vedellä, josta ratsastettiin okseri-okseri linjalle, pitkällä tiellä pystylle, jumppasarja vasemmalta, ympyrän kaarella lankkupystylle ja lopuksi vielä ympyrän kaarella okserille. Ensiksi tultiin korkeudella 90 cm. Neesa eteni todella hyvin ja kuskikaan ei tehnyt suurempia virheitä. Toiselle kierrokselle nostettiin kaikki muut esteet 100 cm, paitsi jumppasarja, jonka tarkoitus oli vain kontrolloida hevosta. Neesa hyppäsi aivan sika hyvin, vaikka pudottikin kerran. Pudotus johtui siitä, että päästin sen liian pitkäksi vedelle. Muuten rata oli kuulemma sujuva ja hyvä.

Fiilikset olivat valkun jälkeen aivan katossa! Olin Neesaan niin tyytyväinen, kun se meni niin hienosti. Nyt on suunnitelmissa lähteä 1.5. Pietarsaareen hyppäämään 80 ja 90 cm, 90 on pikkucupin toinen osakilpailu. Niistä lisää myöhemmin.

Kohti kesää

Nyt on saatu blogia vähän keväisempään kuntoon. Laiska blogin pitäjä otti vihdoin itseään niskasta kiinni ja etsi bannerin tekijän. Sellainen löytyikin nopeasti ja ai että, kun siitä tulikin hieno! Bannerin taiteili siis Emma Matilainen, isot kiitokset vielä Emmalle!

Viime viikolla ei ole tapahtunut mitään erikoista, vaikka koko ajan tapahtuu jotain... Olen ratsastellut Neesalla ihan normaalisti. Kenttäkin on viimein kuivunut, joten nyt pystyy treenata kotonakin. Olenkin ratsastellut siinä Neesalla jo pari kertaa ja yrittänyt työstää hevosen eteenpäin pyrkivyyttä. Neesa kun tuppaa välillä olemaan hiukan laiska kotioloissa:) Esteetkin pitäisi varmaan käydä kohta kaivamassa jostain ladon uumenista, niin voisi pian alkaa mennä puomitehtäviä kotona. Neesan kanssa ainakin pitäisi mennä niitä, koska se on aina inhonnut maapuomeja... En tiedä miksi, mutta nyt olisi hyvä siedättää hevosta niihin ja kaikkiin muihinkin erikoisesteisiin.

Lenkillä tuli myös nalle vastaan :D

Ai niin, lauantaina kiipesin monen kuukauden tauon jälkeen Nasserin satulaan. Hevonen oli oikein energinen ja olisi halunnut vain laukata, mutta pakkohan minun oli sitä kiellellä. Aloitan ihan varovasti sen kuntoutuksen ja pikku hiljaa lisätään työmäärää. Eihän Nasser ole paikallaan seisonut tauolla, vaan juoksennellut tarhassa ja villinnyt vielä toisiakin. Vain suunnitelmallinen, toistuva liikuttaminen ei ole ollut entisellä tasolla. Mutta nyt satulan voi taas laittaa selkään. Maanantaina Nasser oli ensimmäistä kertaa maastossa ja kyllä oli jännää, siis hevosen mielestä. Kaikki kivet ja kannot ja tien halkeamat syynättiin tosi tarkasti, niin kuin ei olisi koskaan niitä aikaisemmin nähnyt, vaikka maasto oli aivan samaa, missä hevonen on aina kulkenut. Tauko oli tehnyt tehtävänsä ja Nasser on muutenkin kova dramatisoimaan. Kotiin päin askel oli huomattavasti kevyempi.

Lauantaina Sauli kengitti Neesan. Hokit lähtivät alta ja tilalle laitettiin kesäkengät. Ihanaa, kun ei tarvitse enää miettiä koko ajan, että koskahan se taas repii hokeilla itselleen haavan, kun pöllöttää tarhassa. Hyppääminenkin helpottuu suojituksen kannalta, kun tarvitsee enää hivutussuojat.

Uudet ''sandaalit'' jaloissa:)

Kengittäjän paras kaveri

Mulla on itselläni nyt tosi rento viikko, kun meidän luokalla on tet-harjoittelu. Päivät ovat ehkä hiukan lyhyempiä ja ennen kaikkea rennompia! Vielä kun alkaisi se kauan odotettu kesäloma, niin kaikki olisi täydellistä.

Normaali heppailupäivä

Tänään päästiin jälleen pienen tauon jälkeen ratsaille. Perjantaina en ehtinyt tallille, koska lähdin muutaman kaverini kanssa viettämään iltaa Seinäjoelle, koska täytin torstaina 15, joten kävimme vähän shoppailemassa ja syömässä. Lauantaina taas satoi ja oli niin kurja keli,että ratsastuksen sai unohtaa kokonaan.

Tänään ilma oli aivan toisenlainen kuin eilen. Aurinko paistoi ja ilma oli lämmin. Lähdimmekin äidin kanssa tallille puolenpäivän aikoihin. Hevoset olivat tietenkin laitumen viimeisessä nurkassa metsän laidassa. Haimme Neesan ja Patriinan tallille ja harjasimme molemmat kunnolla läpi, molemmilla on nimittäin kauhea karvanlähtöaika... Paitani oli aivan täynnä valkoisia karvoja, samoin maa siltä kohtaa, jossa Neesa seisoi. Minun ei tarvinnut edes laittaa Neesaa kiinni, se vain nökötti Patriinan vieressä pihalla (Patriin oli kiinni). Hepo nautti harjaamisesta, sillä sen silmät meinasivat mennä väkisin kiinni ja se haukotteli niin makeasti. Neesa alkoi myös leikkiä riimunvarrella, joka minulla oli aluksi kädessäni. Heppa sai narun korviensa taakse ja lopputulos näytti tältä.

Neesa pitää itse itsestään kiinni:D

Pikkuinen karvanlähtöaika...

Toki Neesasta saatiin pari kivaakin otosta. Jotkin kuvat olisivat olleet muuten hyviä, mutta niissä joko silmät tai korvat olivat väärässä asennossa... Neesaa kuvaaminen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, joten muutaman kuvan jälkeen vein sen satuloitavaksi ja lähdimme pitkälle maastolenkille. Kamera olisi pitänyt ottaa mukaan, mutta se nyt jäi tallille. Ehkä joskus toisella kertaa sitten.

 

Maastolenkki oli oikein reipas ja aurinko helli. Osa teistä oli vielä sellaisessa kunnossa, että niillä pystyi vain kävelemään, mutta hyviä laukkapätkiäkin löytyi. Molemmat hevoset hikosivat jonkin verran, joten kotona ne pääsivät pesulle. Nasserin haavaa täytyi vielä rasvata, joten äiti kävi hakemassa sen tarhasta. Hepo ei aluksi olisi halunnut tulla, mutta antoi kuitenkin kiinni. Haavat ovat menneet umpeen ja luulenpa, että pian voidaan kokeilla, mitä ne tuumivat satulasta. Annetaan ihon vielä vähän aikaa toipua, ettei se mene heti rikki.  Harjasin Nasseristakin enimpiä talvikarvoja ja voi pojat, kyllä sitä lähtikin. Suun sai pitää tiukasti kiinni, jottei se olisi täyttynyt karvoista...

Keskiviikkona onkin taas valmennus. Onneksi herpesvirus ei ole iskenyt tänne niin kuin esimerkiksi Itä-Suomeen, jossa yhdeltä tallilta ilmeisesti on todettu kaksi tautitapausta. Ypäjälläkin onneksi oli ollut liikkeellä jotain muuta kuumetautia, ainakin minun tietääkseni.

Tampereen hevosmessut 6-7.4. ja muuta kivaa

Koulu on taas vaatinut oman veronsa arjesta, joten koneelle ei ole ollut paljon asiaa. Nyt kuitenkin ehdin istahtaa alas ja kirjoitella hieman viime viikonlopun messuista ja muistakin jutuista.

Kävimme messuilla lauantaina. Naapurikunnan ratsastusseuran ratsastusseura oli järjestänyt linjurikyydin, joten matkasimme heidän kanssaan. Matka taittui ihan mukavasti jutellessa ja syödessä... Pysähdyimme Ylöjärvellä Hööksissä hieman shoppailemaan. Itselleni en löytänyt oikeastaan mitään tarpeellista, Neesalle olisi kyllä löytynyt miljoona ihanaa tavaraa. Ostin vain sellaisen sinisen jumbokassin, johon voi laittaa kuljetuksen ajaksi varusteita ym. Äiti löysi alennusrekistä JH Collectionin farkkuratsastushousut.

Perillä Messukeskuksessa olikin jo paljon ihmisiä. Kojut olivat täynnä itselleen vaatteita etsiviä tai muuten vaan hypistelijöitä. Itse etsin kuumeisesti uusia kisahousuja... Monella muulla näytti olevan samat aikeet. Sovituskoppeihin oli ihan kivat jonot, mutta onneksi siinä seisoskellessa ehti miettiä, mitä etsisi seuraavaksi.

Kokeilin kahdet KL:n housut ja onneksi toiset olivat sopivat. Löysin yhden näytteilleasettajan kojusta aivan IHANAT kisahousut, mutta äiti ei antanut edes sovittaa, koska ne maksoivat noin 250e... Housut, jotka ostimme, olivat vähän edullisemmat ja niissä oli taskussa pieni logo. Ihan passelit minulle.

Housuja etsittiin ainakin kaksi tuntia, mutta sitten alkoi uuden satulahuovan metsästäminen. Löysinkin Cavallon huovan, joka oli tarjouksessa! Mutta ennen kuin ehdin ostaa sen, kävimme katsomassa näytösareenalle esiintyviä vuonohevosia, suomenhevosia ja yhtä friisiläistä. Kun menin takaisin ostaakseni huovan, se oli jo myyty. Kyllä sapetti, mutta onneksi Pollenpotkusta löytyi juuri ennen kotiin lähtöä tummanvioletti Lami-Cellin huopa, vihreillä kanttauksilla. Myyjillä oli brodeerauskone kuumana, joten tottakai siihen kirjailtiin heti kanttinauhan kanssa sopivalla värillä Neesan nimi.

Näytöksiä tuli katsottua itse asiassa aika vähän, mutta ne, jotka katsoimme olivat aivan mahtavia. Islanninhevoset olivat valtavan söpöjä, samoin vuonikset. Tuttujakin tuli vastaan todella monta ja melkein joka toiselle vastaan kävelijälle saikin sanoa moi:) Messut olivat kaikin puolin onnistuneet ja kotiin päästiin joskus kahdeksan maissa illalla. Luulenpa, että tuonne eksytään uudestaan ensi vuonna. Kamera vain jäi aamuhässäkässä kotiin, joten nappasin vain kännyllä pari kuvaa.

Pelottava poni:D

Sunnuntaina ratsastelinkin kotona ihan normaalisti. Kävimme maastossa äidin kanssa, mutta harmillisesti kesken lenkin Patriinan toinen etukenkä irtosi. Äiti joutui sitten kääntyä kotiin ja minä kiersin Neesalla lenkin loppuun. Onneksi Sauli osaa itse kengittää ja niin Patriin saatiin kenkään samana iltana.

Illalla lähdin ratsastusseurani kevätkokoukseen. Kokouksessa juteltiin kevään kisoista ja muista tapahtumista. Herpesviruksen takia parit kisat voidaan joutua perumaan, riippuu kuinka tilanne etenee. Seura myös palkitsi minut ja Neesan komealla loimella, koska olin Karsin historian ensimmäinen aluekisavoittaja. Sain mukaani myös valmistuneen seuratakkini (itse maksettu, ei palkinto). Takki ja loimi olivat aika kivat, kiitos vielä seuralle! Molempiin oli myös brodeerattu seuramme logo. Kokouksen jälkeen saimmekin ajella lumisateessa kotiin, koska minulla oli saksan ja historian kokeisiin luku edessä.

Soijaa pukkaa!

Koulu on taas vaatinut osansa ja en ole ehtinyt istahtaa ollenkaan koneen äärelle. Nyt kuitenkin naputtelen teille pienen yhteenvedon meidän viikostamme.

Maanantai ja tiistai meni ihan normaalisti heppoja ratsastellessa. Molempina päivinä oltiin maastossa kohtuu reippailla lenkeillä. Tiistaina täytyi myös mennä takaisin kouluun ja silloin aloitettiin myös uuden tallikämpän rakentaminen. Tuosta tallikämpästä infoilen lisää heti, kun se etenee tiettyyn pisteeseen.:)

viilipytty...

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa valmennus. Tehtiin ensin kontrolliharjoituksia ja sitten hypättiin rataa. Neesa oli aluksi tosi tahmea tauon jäljiltä, mutta parani paljon loppua kohden. Keskiviikkona korviini kulkeutui myös tieto herpesviruksesta! Apua, jos sellainen iskeekin Neesaan tai mihin tahansa muuhun meidän hevoseemme. Olisi kamalaa, jos yksi hepoista sairastuisi, koska silloin kaikki seitsemän muuta olisivat myös vaarassa tarttua. Sinileekin kun on vasta 10 kk:ta vanha... No, toivotaan, että virusepidemia ei iske tänne Pohjanmaalle  kuten esimerkiksi Ypäjälle. Kaiken lisäksi virusta epäillään ykköstyypin virukseksi, joka voi aiheuttaa hevoselle hermosto-oireita ja pahimmassa tapauksessa hevonen voi kuolla! 

Torstaina kävin ratsastelemassa ihan normaalisti ja tarkkailin tietysti, näkyisikö viruksesta oireita. Taidan olla hieman vainoharhainen...Eipä näkynyt ja kovasti olivat hevoset pirteitä, varsinkin Neesa ja Nebraska. Maastolenkki taisi olla enemmän kuin vain hieman reipas:D Hevoset kuitenkin selvästi nauttivat siitä.

Terve kuin pukki

Tänäänkin ratsastettiin maastossa. Kenttä alkaa kuitenkin olla pian niin sula, että kohta saadaan harjoiteltua ulkonakin ihan kunnolla. Kunhan nyt vain aurinkoiset kelit jatkuisivat, sunnuntaiksi luvattiin nimittäin lunta, jipii... Neesa saakin huomenna vapaapäivän, sillä lähdemme äidin kanssa aamulla kuudelta kohti Kauhavaa, josta matka jatkuu Ylöjärven Hööksin kautta kohti Tampereen hevosmessuja. Valitettavasti herpesvirus on kuitenkin karsinut päivän ohjelmistoa: Tammer Trophy-esteratsastuskilpailu on peruttu, koska kilpahevosten kanssa ei haluta ottaa turhia riskejä. Lisäksi ratsastuskouluoppilaiden olympialaiset on peruttu samasta syystä... Voihan kehvelin virus, sanon minä! Onneksi messuilla on myös paljon muuta ohjelmaa. Lisäksi etsin itselleni uudet kisahousut (toivottavasti löydän sopivat) ja yritän bongata Anna-Julia Kontion messuväen joukosta, nimmarin toivossa tietenkin.:)