Kuvapainotteinen valmennuspostaus

Moikka! Tänään oli taas aika käydä leikkimässä tuuppariratsukkoa, edellisestä kerrastahan on vain viikko. Mentiin ihan yksärille, kun ei saatu minulle ketään kaveriksi tunnille. Verkkailin Ollin läpi kaikissa askellajeissa. Taivuttelin ja tein väistöjä. Olli oli aluksi liikkeellä meiningillä: ''Mami, mä en jaksais nyt'', mutta reipastui pian kuitenkin. Valmennukseni alkamisaika hieman venyi, joten sain tehdä kentällä aika pitkään omia juttujani. Vihdoin tunti päästiin kuitenkin aloittamaan. Tehtiin suurin osa tunnista puomityöskentelyä. Muuteltiin askelmääriä 17 m linjalla, tehtiin paljon voltteja puomeja hyödyntäen yms. Tultiin linjaa ensin viidellä, sitten kuudella ja lopuksi lyhennettiin vielä seitsemään askeleeseen. Olli innostui puomeista, joten sain kyllä pidellä sitä aika paljon, että sain sen seitsemän askelta sinne väliin. Kuvista näkee, että nuo kädet tahtovat olla meikäläisellä se heikko kohta. Ne tahtovat hakeutua kiinni satulan etukaareen tai nousta liian ylös. Istunta on kuulemma parantunut ihan kiitettävästi, vielä kun saadaan nuo kädet kuntoon niin eiköhän se tästä.

Toinen puolisko tunnista tehtiin sulkuja. Yleensä ne sujuvat Ollilta ihan hyvin, mutta pitkäksi venynyt tunti taisi tehdä hevosen jo hieman kärsimättömäksi ja se alkoi kiukutella. Pienen neuvottelun jälkeen saatiin kumminkin molempiin suuntiin hyvät pätkät, joten lopetettiin tunti siihen. Olli oli sen oloinen, että sillä oli virtaa vielä vaikka millä mitalla, sen pitikin saada pällistellä tallipihaa niin maan perusteellisesti. Huomenna Ollilla onkin pääntyhjäysmaasto luvassa, saa sekin joskus vähän irrotella.

Bloggausinto kateissa(ko)

Moikka! Huomasin äsken, että postauksia tässä kuussa on tullut huimat kaksi... Miksi? Minulla on monesti ollut ajatuksena, että nyt kirjoitan jotain, mutta sitten se on vaan taas jäänyt. Osasyyllinen tilanteeseen on myös koulun alkaminen. Joudun kuitenkin kulkemaan linkalla vähän kauempana koulussa, päivät ovat pidempiä ja läksyiltäkään ei välty. Iltaisin aikaa ei oikeastaan jääkään muuhun kuin koulujuttuihin, hevosten liikutteluun ja muuhun hoitamiseen. Tallilta kotiin tullessa olo on yksinkertaisesti vain jo niin nuutunut, että en oikein jaksa muuta kuin nukkua. Koneella saatan käydä nopeasti vilkaisemassa pari juttua ja se on sitten siinä. Bloggaaminen on minusta kuitenkin ihan kivaa puuhaa, vielä kun saisi riivittyä postauksiin aiheet jostain. Ketään tuskin kiinnostaa lukea aina siitä, että on treenattu lukiosta huolimatta ihan normaalisti yms. On ollut kuitenkin kiva huomata, että postauksien vähyydestä huolimatta sivuilla on ollut joka päivä kuitenkin kohtuullinen määrä kävijöitä!:)

Valmennuksissa ollaan tosiaan pyritty käymään ihan normaalisti. Viime viikolla käytiin Leean kouluvalkussa ja sain kyllä taas tosi paljon hyviä vinkkejä Ollin ratsastamiseen. Olenkin nyt kotona kentällä pyöriessäni muistellut tosi tarkasti saatuja neuvoja ja Ollin ratsastaminen on helpottunut vielä pikkuisen lisää. Maastossakin olen pyrkinyt käymään ainakin kaksi kertaa viikossa, jotta hevonenkin saisi välillä vähän lomaa kenttätyöskentelystä. Neesalla olen köpsötellyt pääasiassa maastossa ja Nasseri on pikkuhiljaa toipumassa etujalan impparista, joten otetaan nyt aluksi ihan rauhallisesti sen kanssa.

Likainen pikkuheppa...

Estevalmennuksista on ollut lyhyt taukoa kohtalaisen tiheän kisoissa käymisen takia, mutta tänään käytiin hyppäämässä Maijan valvovan silmän alla. Olli olisi halunnut fiilistellä vielä eilistä maastoreissua, joten keskittyminen oli ajoittain vähän sitä sun tätä. Taisin olla itsekin tänään vähän hidas reaktiossani, laitettakoon se sen piikkiin, että olen joutunut menemään kouluun parina päivänä jo kahdeksaksi. Tehtiin puomeilla ja ristikoilla ympyrätehtävää, jossa puomien väliin tuli säilyttää hyvä rytmi ja päättää itse, monellako laukalla ne välit haluaa tulla. Tehtävä kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Nyt se meni kuitenkin kuulemma jo huomattavasti paremmin kuin edellisellä kerralla, kun tein tuota samaista tehtävää. Hypättiin myös estelinjaa, jossa oli ensin ristikot innarivälillä, yksi laukka pystylle ja kaksi okserille. Se tehtävä meni mielestäni ihan hyvin. Sää vaihteli valmennuksen aikana aika tavalla, joten ihan vipoista korkeimmista hyppykuvista tuli niin pimeitä, kun äiti vähän sääti kameran kanssa, jälleen. No, harjoitus tekee mestarin :)

Kisoihin ei olla nyt ainakaan ihan just menossa. Alustavasi on suunniteltu, että käytäisiin hyppäämässä tämän kuun viimeisenä lauantaina Kalajoen perinteisissä hyppää Venetsialaisiin-kisoissa. Matkaa sinne taitaa olla parisen tuntia, luvassa on siis aikainen aamu, jos sinne lähdetään. Tämä oli nyt vähän sekava postaus, mutta tulipa nyt ainakin vähän kertoiltua, missä mennään. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni tämän blogin suhteen :)

Tuplarusetit

Moikka! Sain nyt vasta kuvaajalta kuvat Ylistaron kisoista, joten postaus tulee nyt hieman myöhässä. Kävin siis hyppäämässä ihan ne peruskorkeudet, 90 ja 100 cm. Oma luokkani oli vasta kisojen toinen, joten aamulla sai nukkua niin kuin normaalit ihmiset lauantaiaamuisin. Kävin joskus kahdeksan aikana ruokkimassa Ollin ja syömässä itsekin. Kisapaikalle lähdettiin vasta 10.15. Perille päästyäni oli jo ysikympin radankävely loppusuoralla, joten sain tikata aika tiheään, että ehdin mennä radan läpi. Sitten sainkin jäädä katsomaan luokan alkua, starttini oli nimittäin ihan luokan loppupäässä.

Menin noin luokan puolessa välissä laittamaan Ollia valmiiksi ja lähdin kävelyttämään sitä. Verkkasin ravissa ja käynnissä raviradan etusuoralla, mutta laukkaaminen oli siellä kiellettyä. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin vihdoin esteverkkaan. En ehtinyt kuin tekemään muutamia käynti-laukka siirtymisiä, kun verkka keskeytyi yllättäen: joku verkkavalvojista huusi, että hevonen on irti. Käännyin tietysti katsomaan, että missä se irtohevonen oikein juoksee. Radalla suorittamassa olleen ratsastajan hevonen oli säikkynyt jotain ja lähtenyt kuin nato-ohjus kohti verkka-aluetta. Se oli hypännyt aidan yli ja kuski oli tietysti pudonnut. Ilmeisesti ratsastaja sai jonkinmoisen tällin päähänsä, koska ei noussut itse ja paikalle juoksi hoitohenkilökuntaa. Ambulanssihan siinä piti tilata ja sitä saatiinkin venailla ainakin 30min... Kun ambulanssiepisodi oli ohi, piti kytätä vielä lähellä olevaa ukkosrintamaa. Ukkonen kuitenkin kiersi kisa-alueen ja luokkaa päästiin jatkamaan.

Ollin ratsastettavuus selvästi kärsi siitä, kun minun piti tavallaan verkata se kahteen kertaan. Radalla se oli aluksi tosi jännittynyt ja koko ajan aika vahva oikealle ohjalle. Hypyt kuitenkin olivat ihan hyviä ja sain ratsastettua linjoihin suunnittelemani askelmäärät. Tuloksena oli tuplanolla ja melko nopea aikakin. Siinä vaiheessa menimme kolmannelle sijalle. Pidimme sen luokan loppuun asti. Ihan mukavasti, kun lähtöjä oli 65. Palkintojenjakoon mentiin ilman hevosia, syynä oli edelleen mahdollinen ukkonen.

Muut menivät riisumaan Ollia sillä aikaa, kun olin metrin rataan tutustumisessa. Rata oli edellisen luokan tavoin aika simppeli ja se sisälsi kivoja pikku tehtäviä. Olli oli verkassa jo huomattavasti parempi ratsastaa kuin ensimmäisellä radalla. Lähtövuoroni oli joskus luokan puolivälissä. Tavoitteena oli saada vain siisti ja ehjä suoritus. Alkurata menikin ihan jees, mutta sitten Olli kyyläsi jotakin erikoisestettä ja otti vähän hassun hypyn linjalle. Tämän seurauksena linjan toinenkin hyppy oli ihan karmea. Linjan jälkeen kuski keräili itseään ja hevosta vielä hetken, jonka seurauksena esteelle nro. 6 hyppy tuli aika pohjaan. Sitten rata jatkuikin jo paremmin. Uusintaan päästiin, mutta en ratsastanut sen kummemmin aikaa. Tuloksena radalta siis tuplanolla ja ihan semihyvä aika. Kävelytin hevosta ja kieriskelin ehkä vähän itsesäälissä ruman ratani takia. Vein Ollin traikulle ja riisuin sen. Heppa pääsi syömään ja huilimaan kahden raskaan radan jälkeen. Menimme vielä katsomaan luokan loppuun. Äiti sanoi, että olisi kuullut mun nimeni väliaikatuloksissa, mutta enhän minä sitä uskonut. Kuuluttajan luetellessa sijoittuneita kävikin ilmi, että 13 sijoittuneesta olin 12! Eihän se nyt kummoinen sijoitus ole, mutta sijoitus kumminkin.

Kisapäivä oli kaikin puolin onnistunut. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Tuulia Nelimarkka.

Ylistaron harkkakisat

Eilen kävin hyppäämässä Ollin kanssa Ylistarossa pari luokkaa. Kyseessä olivat siis Mäki-Pohdon yksityisratsastajien perinteiset ennen aluekisoja järjestettävät harjoituskisat. Harjoituskisojen radat sisältävät aina tosi paljon erikoisesteitä, ihan niin kuin aluekisoissa. Menin 90 ja 100 cm. Lähdettiin kisoihin joskus 12.15 ja oltiin perillä ihan hyvissä ajoin. Ehdin katsoa matalampien luokkien ratsukoita ja opetella siinä sivussa vähän rataa, joka oli kaikissa luokissa sama. Esteiden korottamisen aikana kävin vielä kävelemässä sen läpi. Radalla oli paljon kivoja tehtäviä, jotka eivät kuitenkaan olleet mitään mahdottoman vaikeita.

Kävelytin Ollia ensin raviradalla ja otin vähän ravia ja laukkaa. Päivä oli tosi kuuma, joten en viitsinyt väsyttää hevosta heti kättelyssä. Esteverkassa otin pari hyppyä pystylle ja okserille. Olli oli koko verkan ajan tosi paljon kiinni vasemmassa ohjassa. Johtuneeko siitä, että se olisi vain halunnut kyyläillä raviradalla hiittaavia lämminverisiä. Sain hevosen kuitenkin jollain lailla kuosiin ennen radalle menoa. Radan ensimmäiset kolme estettä menivät molempien osalta mielestäni tosi kivasti. Sitten vastaan tulivatkin radan ekat erikoisesteet, siniset laatat. Olli vähän kyyläsi niitä, koska aurinko sai niiden pinnan kiiltämään. Mentiin kuitenkin puhtaasti yli. Ukkonen ja salama sekä tiilimuurit eivät aiheuttaneet suurempia kyyläämisiä. Radalta tuloksena puhdas nolla ja rusetti. En ollut omaan ratsastukseeni tyytyväinen, mutta ajattelin, että metrissä skarpataan molemmat.

Annoin Ollin kävellä hetken luokkien välissä. Metriä hyppäsi vain kahdeksan ratsukkoa, joten oman ysikympin ja metrin välissä oli alle kymmenen suoritusta. Kävelyn jälkeen ravailin ja pehmittelin hevosta, joka oli huomattavasti mukavampi ratsastaa kuin ysikympin verkassa. Otin vain pari hyppyä ja tein parit käynti-laukka siirtymiset. Sitten olikin minun vuoroni mennä radalle. Taas kolme ekaa estettä meni hyvin, neloselle Olli kyyläsi suomenlippuja ja otti ennen estettä sen kuuluisan miniaskeleen. Neloselta viitoselle oli nätti neljän laukan väli ja jouduin ratsastamaan pieneen sisäänhypyn takia aika paljon eteen. Olin ihan varma, että nyt okserilta tulee puomi, kun jouduin muuttamaan suunnitelmiani sen pikkuaskeleen takia, mutta puomi pysyi paikoillaan. Loppurata menikin sitten ihan hyvin. Mielestäni Olli toimi metrissä paljon paremmin ja hyppäsi muutenkin tosi innokkaasti. Tuntui myös, että pystyin itse ratsastamaan metrin paremmin kuin ekan radan. Valkkukin oli rataan tyytyväinen. Samassa paikassa ja samoilla esteillä järjestetään ensi lauantaina aluekisat. Sinne siis.

"Kato, mä osaan hypätä näin korkealle!" :D

Missäs kuskin jalat heiluu?? Olisko paino kantapäille niinku mitään...