Lihakset huutaa hoosiannaa

Moikka! Joulu oli ja meni. Sain kaikkea kivaa joululahjaksi, vaikkein mitään kovin erikoista toivonutkaan. Sää tosin ei ole ollut oikein jouluinen: vettä sataa melkein joka päivä... Joka paikka on ihan kuralla ja maa on mustaa. Ratsasteluita se ei ole kuitenkaan estänyt! Torstaina ratsastin kaksi hevosta. Minulla oli Nasserilla illalla kouluvalmennus ja ennen sitä kävin Rustingilla maastossa äidin ja Patriinan kanssa. Ratsastimme toistakymmentä kilometriä. Rustingin kanssa on opeteltu laukannostoa ja arvatenkin se olen minä, joka sen sille opettaa... Onneksi Rustinki on siinä mielessä helpompi tapaus, koska laukka ei ole ollut sille koskaan kielletty askellaji. Hepo nostelikin laukkoja aika helposti, kunhan laukka-avut ensin oli yksinkertaistettu sille. Rustinki oli ihan märkä pitkän maastoreissun jälkeen, joten se pääsi suoraan pesulle ja talliin huilimaan.

Varsinainen metsänpeikko :D

Maastoilun jälkeen oli itsekin jo aika piipussa, koska reisilihakseni olivat edellisspäivän kahvakuulajumpan takia aika kipeät. Minä pöljä kun menin toivomaan niitä kuulia joululahjaksi :D Kävin sitten huilimassa sisällä ja syömässä vähän jotain, ennen kuin sai lähteä pakkailemaan kamoja autoon. Hilluin sisällä hetken ja lähdin pyydystämään Nasseria pihatosta. Voi pojat, kun se oli likainen! Sain putsata sitä vaikka kuinka pitkään, ennen kuin kaikki hiekka ja rapa olivat tiessään.  Sainkin Nasserin odotettua puhtaammaksi. Pian laitoin sille loimen selkään, suojat jalkaan ja lastasin sen autoon. Pääsimme matkaan ihan hyvissä ajoin. Perille päästyämme otimme hevosen ulos ja aloin varustaa sitä. Huomasimme varustuksen lomassa, että takalevyssä on aika komeat hokin kuvat... Nasserilla on tainnut olla tylsää yksikseen trailerissa, joten se on järjestänyt itselleen tekemistä...

Menin maneesiin kävelemään hetkeksi ennen valmennuksen alkua. Ryhmässä piti aluksi olla kolme ratsukkoa minun lisäkseni, mutta meidät olikin jaettu yhden poisjäännin takia kahteen ryhmään. Tiedossa oli siis erittäin rankka treeni, kun meitä olikin vain kaksi... Valmennus aloitettiin sillä, että menimme maneesin toiseen päähän kävelemään ympyrälle. Ympyrällä ollessamme etsiskelimme ensin hevosen takajalat ja huolehdimme, että ulkolapa ei karkaile minnekään. Pian aloimme ratsastaa hevosta ns. ykkösvaihteella, eli todella hitaalla käynnillä. Hevosen askeleiden tuli ikään kuin viipyä ilmassa hetken. Kun tämä sujui, lähdimme pidentämään hevosen askeleita. Nasserilta sujui askeleiden viivyttely mielestäni paremmin. Pian toistimme saman ravissa. Nasser suoriutui varsinkin askelpidennyksistä aika hyvin. Lisäksi se tukeutui kuolaimeen ja kulki pyöreänä. Itse muistin pitää viimeksi takkuilleen ulko-ohjan kunnolla tuntumalla ja tadaa, hevonen liikkui aika siististi. Pian siirryimme ympyrältä uralle. Pitkillä sivuilla ratsastettiin keskiravia ja lyhyillä sivuilla  "viipyileviä'' askelia ravissa. Nasser meni tosi hyvin, olin ihan ihmeissäni siitä, miten se liikkui. Saimme hengähtää hetken, ennen kuin menimme taas päätyyn ympyrälle. Aloimme harjoitella ympyrän suurennusta ja pienennystä. Aloitimme ensin ihan vain käynnissä ja pienennys tuntui alkuun vaikeammalta kuin suurennus. Mutta kun sain itse selvän kuvan pienennyksestä, niin hevonen teki sellaisen pienennyksen, että wow! Kokeilimme samaa ravissa. Siinäkin Nasser alkoi loppua kohden askeltaa todella hyvin. Tämän jälkeen siirryttiin sulkutaivutukseen. Se ei oikein tahtonut onnistua, koska en jotenkin itse hahmottanut sitä kunnolla. Saimme siis kotijobiksi harjoitella sulkuja :D

Lopuksi otettiin vielä laukannostoja käynnistä. Työstimme Nasserin niskaa korkeammalle ja nyt hevonen kokosi itsensä ensimmäisen kerran kunnolla laukassa. Sain sen laukkaamaan todella pienillä avuilla ym. Nasseria alkoi hieman keljuttaa, koska toinen hevonen sai välillä ravata ja sen piti laukata. Hepo nakkasikin muutaman oikein terävän pukin. Laukkailun jälkeen sain loppuravailla ja kävellä. Saimme valkulta kehuja siitä, miten hyvin hevonen liikkui ja siitä, että minä en enää hukkaillut ulko-ohjaa. Valkusta jäi kyllä ihan sikahyvä fiilis! Toivottavasti päästään pian uudestaan tuuppaamaan!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

t. Sini&Nasser&Neesa&Nebraska&Sinilee&Rustinki&Parenski&Patriin&Hiltan Heli&Kuppi

Pomppufiilis

Eilen kävin pienen tauon jälkeen vähän hyppelemässä Aksulla. Ajelimme äidin kanssa suoraan omien hevosten luota maneesille, jonne menin heti kasailemaan tehtäviä. Laitoin toiselle pitkälle sivulle kolme puomia, joiden väliin taisi tulla 12 m. Toiselle sivulle laitoin ensin maapuomin, innarivälillä kahden ristikon jumppasarjan ja siitä n. 6 m päähän okserin. Lisäsin vielä yhden pystyn sellaiseen kohtaan, että minun pitäisi ratsastaa melkein kulmaan asti ja sitten vasta kääntää ja suoristaa hevonen. Pystyn jälkeen ratsastaisin jumppasarjan sisempien tolppien vierestä ja kääntäisin niille kolmelle esteiksi nousseille puomeille, väleihin tulisi neljä laukkaa.

Aksun omistaja ehti talutella heppaa hetkisen, ennen kuin sain radan rakennettua. Kun sain tehtävät valmiiksi, kipitin hakemaan kamojani autosta. Kiipesin sitten Aksun kyytiin ja kävelin sen kanssa aluksi vain pitkin ohjin. Pian lyhensin ohjia ja aloin hakea hevosta aluksi matalaan muotoon. Ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin+tein muutamat vaihdot. Aksu oli tosi virkeän tuntuinen heti alusta asti. Aloitin hyppäämisen kolmen esteen puomisuorasta. Sisääntulossa Aksu jäi aina jotenkin vinoksi, minkä seurauksena laukat vaihtuilivat aika moneen kertaan... Ihan omia mokailujani, koska päästin hevosen takaosan valumaan liikaa ulospäin. Kun sain vihdoinkin korjattua omat virheeni, niin tehtäväkin alkoi sujua paljon paremmin. Puomit nousivat pieniksi pystyiksi ja väleihin sain ratsastettua haluamani askelmäärät. Aksukin skarppasi selvästi, kun puomit nostettiin pystyiksi.

Muutamien toistojen jälkeen annoin hevosen kävellä hetken, jotta se saisi tasailla hengitystään. Sitten siirryin jumppasarjalle. Aksu tuli aluksi aika lentäen sisälle, joten lisäsimme maapuomin sarjan eteen, jotta hevonen keskittyisi enemmän ja löytäisi ponnistuspaikankin paremmin. Sarjaväli oli aluksi vähän väärin mitattu, joten lyhensimme sitä hieman, jolloin hevonenkin tuli sujuvammin sarjan ja sen myötä okserinkin paremmin. Okseri oli aluksi varmaan vain n. 80 cm kokoinen, mutta nostimme sitä 5-10 cm joka hypyn jälkeen. Lopuksi okseri oli ehkä 105-110 cm kokoinen. Aksukin alkoi innostua oikein kunnolla ja heitti kulmassa muutaman kunnon pukin. Lopuksi yhdistin tehtävät niin, että aloitin jumppasarjalta, kaarsin vinopystylle ja laukanvaihdon kautta tulin lopuksi vielä sen kolmen esteen linjan. Ensimmäisellä kerralla Aksu tykitti vinopystyltä aika lujaa alas, koska se hypättiin kohti tallia... Toisella kerralla sain pidettyä hevosen paremmin kasassa, jollon linjan ratsastaminen meni huomattavasti paremmin.

Ihan vihoviimeiseksi nostimme vielä okserin ihan tolppien maksimi korkeuteen, eli 110 cm kieppeille. Aksu hyppäsi sen tosi hyvin ja sain pidettyä oman kroppani kohtuullisen hyvin mukana, enkä horjahdellutkaan enää hirveästi esteen jälkeen. Ravailin lopuksi vielä hepan rennoksi ja kävelytin sitä jonkin aikaa. Aksulla hyppimisestä jäi taas tosi hyvä fiilis. Kerta kerralta ymmärrän tuota hevosta paremmin ja yhteispelikin alkaa sujua jo ihan hyvin. Seuraavan kerran hyppään Aksulla luultavasti tammikuussa :)

Kuvia minulla ei nyt valitettavasti ole, koska maneesissa tulee niin huonolaatuisia kuvia, ettei niitä kehtaa julkaista missään. Laitoin nyt sitten teille loppukevennykseksi tällaisen hauskan kuvan Pollesta, maailman monimmasta ponista :D

Haastetta pukkaa

Sain haasteen Katariinalta, kiitos vielä hänelle haasteesta!

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan blogit, joilla on alle 200 lukijaa!   

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Haastetun tulee vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastettaville.   
4. Haastetun tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa (haastan itse vain 8.).   
5. Kerro valitsemillesi bloggaajille, että olet haastanut heidät.   
6. Ei takaisin haastamista!

11 faktaa minusta:

1. Olen jäänyt todella lyhyeksi, pituutta kropalleni on kertynyt vain 156,5 cm.
2. Rakastan suklaata...
3. Aloitin ratsastuksen 8-vuotiaana.
4. Tykkään ostella hevosilleni kaikkea uutta, vaikka ne eivät tarvitsisikaan enää mitään...

5. Pelkään jääkiekon pelaamista, koska siinä touhussa meni viime talvena nivelsiteet.
6. Saan välillä naurukohtauksia, joiden syytä muut eivät tiedä...
7. Kerron muille aina suoraan, mitä ajattelen.
8. Peruskouluni loppuu ensi keväänä.
9. Olen se, joka itkee elokuvissa aina ensimmäisenä, kun tapahtuu jotain tunteisiin vetoavaa.
10. En tykkää joulun laatikkoruuista.
11. Varsat ovat mielestäni tosi ihania!

Kysymykset:

1. Lempivaatekappale?
 -Kingslandin huppari

Sivu, josta kuva on otettu

2. Jos sinulle annettaisiin 100e nyt, mitä tekisit sillä?
 - ostaisin varmaan Nasserille vielä yhden loimen...
 

Haaramo

3. Mikä puhelin sinulla on?
 - Samsung Galaxy Trend.
4. Lempikoirarotu?
 - en ole perehtynyt hirveästi koirarotuihin, mutta jokin, joka on pieni ja nappisilmäinen :D
5. Mauto, skootteri vai mopo?
 - skootteri.

Kuvan osoite

6.Sivusto, jolla käyt aina?
 - facebook...
7. Käytkö suihkussa aamulla vai illalla?
 - aamulla
8. Kauppa, jossa käyt eniten?
 - S-market.
9. H&M, Veromoda vai Cubus?
 - Veromoda
10. Kumman kanssa tulet paremmin toimeen, äidin vai isän?
 - äidin
11. Lempikarkki?
 - en osaa yhtäkkiä nimetä yhtä, niitä on niin monia...

Blogit, joihin haaste seuraavaksi päätyy, toivottavasti:

Aliisa & La Joulie 
Dreamin' Big 
Dreams With Horses 
My Heart is a sweet dream 
Never Give Up 
Ponielämää 
Team JPF 
Elämäni taikakaviot 

  
Haastan edellä mainitut blogit samoilla kysymyksillä, joihin vastasin itse, koska en jaksa enää tähän aikaan illasta ruveta keksimään uusia kysymyksiä... :D

Comeback

Tänään olimme yli vuoden tauon jälkeen Ilmajoella seuraestekisoissa. Kisat alkoivat yhdeltätoista, mutta hyppäsin vasta viimeisessä luokassa, joten meidän ei tarvinnut lähteä ajelemaan kisapaikalle kovin aikaisin. Heräsin joskus vähän ennen yhdeksää ja menin suoraan talliin siinä toivossa, että ehtisin vielä aamuruokintaan. No, en ehtinyt, mutta pääsin kuitenkin laittamaan hevosia ulos. Kun hevoset oli saatu ulos, menin itse syömään. Hilluin sisällä syötyäni jonkin aikaa ja menin sitten laittelemaan tavaroita kasaan. Tavaraa tulikin melkoisesti mukaan, koska ulkona oli pakkasta siinä määrin, että loimia oli otettava miljoona mukaan... Sain kuin sainkin tavarat mahtumaan valjaskasseihin. Menin sisälle vielä hetkeksi ja lähdin pian hakemaan Nasseria tarhasta.

Hevoset olivat tietenkin tallustaneet tarhan viimeiseen nurkkaan, joten sain kävellä jonkin verran saadakseni hevosen kiinni. Onneksi Nasser antaa aina kiltisti kiinni, vaikka olisikin ollut ulkona vasta vähän aikaa. Vein hevosen pesariin, jossa laittelin sen kuljetuskuntoon. Kun oli aika lastata hevonen kyytiin, niin muut olivat vielä hakemassa poikia talliin. No, päätin ruveta lastaamaan yksin. Luovuin kuitenkin ajatuksesta, kun huomasin, että lastaussilta oli jäässä ja saranoista lähti kamala narina, kun sen laski alas. Tästä Nasser saikin oivallisen syyn ryhtyä tanssimaan... Hevonen rauhoittui pian ja suostui kävelemään kiltisti perässäni traileriin. Matkaan pääsimme hyvissä ajoin.

Perillä olimme joskus puoli yhden aikaan, mutta olimme perillä ihan liian aikaisin. Kisat olivat edenneet oletettua hitaammassa temmossa, joten saimme istuskella katsomon puolella lähemmäs puolitoista tuntia. Äiti ja Sauli kävivät välillä autossa, koska siellä oli lämpöisempi. Minä nappasin Nasserin enkkuviltin kainalooni ja kipitin se päälläni katsomoon.

Lopulta sain mennä ottamaan oman hevosen ulos. Nasser oli varsin virkeällä tuulella ja poukkoili pitkin pihaa, kun kävi taluttelemassa sitä vähän ennen satulointia. Satulonnin ajan hevonen oli aika rauhaton, mutta tyyntyi, kun kiipesin selkään. Nakkasin sille vielä enkkuviltin hetkeksi selkään, jotta sen lihakset lämpenisivät nopeammin. Taivuttelin hevosta molempiin suuntiin ja ravailin vähän. Äiti kävi ottamassa viltin pois, jotta pääsin laukkailemaan ilman putoilevaa peittoa. Pian olikin rataan tutustuminen. Rata oli aika simppeli ja hyvin hahmotettavissa. Luokan korkeutena oli 80 cm tai isompi, menin itse näin aluksi vain 80 cm. Suunnittelin muutaman oikaisutien ja menin takaisin ulos hevosen selkään. Nasser oli entistä hankalampi, kun menin sen selkään. Hevosessa oli niin paljon energiaa, että se tuntui räjähtävän käsiin. Onneksi pääsin pian verkkaamaan maneesiin. Nasserkin rauhoittui. Verkka meni kokonaisuudessaan ihan ok, harjoittelin muutamia oikaisuja.

Söpö pikku hepo <3

Starttasin verkkaryhmäni ensimmäisenä. Vatsanpohjassa tuntunut jännityskin katosi sopivasti ennen rataa. Perusrata mentiin maltillisella temmolla ja pitkillä teillä. Uusinnan alkaessa tehtiin tiukat tiet ja pitemmissä väleissä painettiin hanaa. Tuloksena radalta oli tuplanolla ajassa 25,59. Olin ihan fiiliksissä, koska en uskaltanut edes odottaa näin hyvää tulosta. Jännitimme sijoitusta aika kauan, koska luokassa starttasi tosi monta hyvää ratsukkoa. Laitoimme Nasserinkin jo traileriin, koska en enää uskonut sijoittuvani. Pian kuitenkin tuloksia kuulutettiin ja olin tullut toiseksi!

Olin tosi iloinen ja tyytyväinen hevoseen. Viime vuosi oli Nasserin kannalta aika kauhea. Kaksi kertaa sen vatsaa jouduttiin leikkaamaan ja välillä olo oli hyvinkin epätoivoinen. Leikkaava eläinlääkärikin ehdotti hevosen lopettamista. Tässä sitä kuitenkin ollaan, mutta se on vaatinut uskoa melkein mahdottomaan ja paljon työtunteja sekä haavan hoidossa että hevosen kuntouttamisessa. Nasser on melkoinen sissi!

Vähän ruttuinen rusetti...

Tuuppareina

Moi! En ole ehtinyt kirjoitella mitään hetkeen aikaan, koska koulussa on ollut aika kiire viikko. Lunta on sadellut aika lahjakkaasti ja se on ehtinyt sulaa monta kertaa poiskin. Tänään lunta tuli oikein kunnolla heti aamusta, joten hevoset olivat tavallista pidempään sisällä. Lumisade kuitenkin taukosi joskus kahdentoista aikana, joten hevoset pääsivät ulos.

Tänään meillä oli Nasserin kanssa aika jännä päivä, koska tänään kävimme ensimmäisessä yhteisessä kouluvalmennuksessa. Syy, miksen ole aiemmin mennyt kouluvalmennukseen on luultavasti se, että minua on hieman pelottanut mennä valmennukseen hevosella, joka on näin hankala ratsastettavuudeltaan. Valmentajani oli viime viikon estevalmennuksessa sanonut äidille ja Saulille, että koska kesän tuuppaamiset ovat vieneet Nasseria niin paljon eteenpäin, että kannattaisi pyörähtää kouluvalkussakin. No, nyt me sitten kävimme siellä. Tiedän kyllä, että vaikealla hevosella olisi pitänut mennä aikoja sitten koulutunnille, mutta kun esteet ovat olleet aina minulle se henkilökohtainen lempparilaji, niin se on vain jäänyt...

Valmennukseen lähteminen oli aika ongelmallista, koska talli oli vielä siivoamatta ja trailerista puuttui väliroikka, joka oli tarkastuksessa. Lisäksi kuski luuli, että valkkuun pitää lähteä vasta puoli kahdelta. Meinasi iskeä pienimuotoinen paniikki, kun kello oli jo yksi, eikä trailerin väliroikasta ollut tietoakaan. Sauli lähti sitten hakemaan sitä ja äiti jatkoi tallin siivousta. Minä sitten yritin kauhella vauhdilla laittaa kamoja kasaan ja hevosta kuntoon. Onneksi Nasser oli tosi puhdas, eikä se ei järjestänyt mitään suurempia kiukuttelukohtauksia. Lopulta traileri saatiin taas vetokuntoon ja hevonen sisälle. Siinä vaiheessa ratsastajan selkä oli jo ihan märkä, samoin kengät...

Nasser lumettomalla kotikentällä

Ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa perille. Sitten vain hepalle kamat niskaan ja kuski kyytiin. Käveleskelin maneesissa hetken ennen valmentajan tuloa. Ravailimme itsenäiset alkuverkat, jonka jälkeen siirryimme kaikki keskimympyrälle. Meidän piti huolehtia, että hevoset ovat hyvin asettuneita kropastaan ja hyvin avuilla. Pian siirryimme käyttämään koko maneesia, mutta meidän piti ratsastaa metrin päässä urasta. Tehtävänä oli ratsastaa hevonen pitkällä sivulla ihan suoraksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Aluksi Nasser kiemurteli ja protestoi kättäni, mutta kun muistin pitää oikean kyynärpään hyvin kiinni kyljessä ja tuntuman tiiviinä, niin hevonenkin suoristui kummasti. Nasser myötäsi niskasta myös tosi hyvin ja oli muutenkin kivan tuntuinen.

Pian siirryttiin ratsastamaan kolmikaarista kiemurauraa. Ensimmäiseen kaarteeseen piti ratsastaa voltti, jonka jälkeen ravattiin kahden puomin välistä. Sitten tehtiin kiemuran keskiosaan toinen voltti, ravattiin toisten puomien keskeltä ja vielä loppuun voltti. Minun suurin ongelmani oli se, että ulko-ohja ei tahtonut pysyä riittävän tiiviinä, jolloin hevonen vain lähti sutimaan ja kaatui sisällepäin voltissa. Kun muistin huolehtia ulko-ohjan hyväksi, niin hevonenkin toimi hyvin. Hetken päästä lisäsimme tehtävään vielä siirtymiset käyntiin ennen puomeja. Siirtymiset menivät mielestäni aika hyvin. Pian tulimme tehtävän myös laukassa. Nasser tuumasi, että nyt saa kouluhevostelu riittää ja nakkasi päänsä yläilmoihin, jolloin se kulki ihan selättömänä...

Lopuksi menimme kaikki vielä keskiympyrälle, jossa sitten laukattiin ja huolehdittiin hevosten kropan käytöstä ym. Nasser alkoi pehmentyä suustaan laukassakin jo ihan vähän, vaikka se pää kohoilikin liian usein yläilmoihin. Valmennuksen jälkeen minä ja valkku olimme molemmat kuitenkin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten hyvin hevonen toimi. Varsinkin siihen nähden, miten vähän sillä on valmentauduttu koulussa. Taidamme eksyä seuraavallekin koulutunnille :)

Talvinen tallipäivä

Tänään heräsin vasta lähempänä puoli kymmentä, tuli nukuttua viikon aikana kerääntynyttä univelkaa pois. Muut olivat käyneet tekemässä aamutallin ja palailivat jo sisälle, kun minä vasta kömmin ylös sängystä. Söin ja lähdimme laittamaan hevosia ulos. Kengittäjäkin kävi lyömässä Nebraskalle hokkikengät jalkoihin, pysyypä mummokin taas tolpillaan, vaikka vähän rallittelisikin. Ennen kengittäjän tuloa ehdin siivota Saulin aloittamat karsinat loppuun. Sitten minun pitikin hipsiä jo lukemaan kokeisiin, taas vaihteeksi... tiedossa oli siis terveystiedon pänttäämistä ainakin tunnin verran. Sain kuitenkin luettua alueen suhteellisen hyvin läpi. Porukat lähtivät omille menoilleen, minä jäin hoitamaan hevosia. Parenski ja Rustinki otettiin ennen lähtöä sisälle, ettei niiden tulisi kylmä, jos ne innostuisivat oikein riehumaan itsensä hikeen.

Hetken sisällä maleksittuani ja koneella oltuani menin juottamaan poikia talliin. Sitten kävin nakkelemassa tammoille päiväheinät. Siinä saikin pitää tosissaan vauhtia yllä, kun seitsemän muka nälkäistä suuta kipittivät ihan perässäni. Muut hevoset rauhoittuivat aika nopeasti ja alkoivat mutustella heiniään. Ainut riehuja oli Kuppi, joka oli varsin äkäisellä päällä. Kuppi on niitä hevosia, joka muuttuu ruokinta-aikana kiltistä hevosesta ärtsyksi hevoseksi. Se kulki ensin korvat niskaa myöden perässäni ja yritti hiukan uhitellakin, mutta minun sijaani se tyytyikin purkamaan kiukkuaan Nebraskaan. Nebraskahan ei tästä pitänyt, vaan antoi samalla mitalla takaisin. Sain juosta pää kolmantena jalkana pois, en nimittäin halunnut hokin kuvia housuntakamukseen :D Onneksi ne löysivät jokainen paikkansa mieluiselta kasalta.

Kaikille löytyi paikka.

''Mami, sano tolle, että meneee kauemmaksi.''

Ruokinnan jälkeen menin siivoilemaan satulahuonetta. Se on päässyt nimittäin hieman repsahtamaan, kun kaikenlaista pikkutavaraa on jäänyt sinne pyörimään. Sain loimet järjesteltyä, samoin muut irtotavarat. Ylimmälle hyllylle, jossa toppa- ja sadeloimet ovat, en yltänyt tuolillakaan, kun olen näin toivottoman lyhyt. En jaksanut lähteä enää etsimään emännänjatkoa, vaan lähdin sisälle syömään. Söin, vaihdoin vaatteet ja lähdin hakemaan Nasseria tarhasta.

Kentän pinta on ihanan koskematon, huomenna se on vain kaunis muisto...

Nasser oli sen näköinen, että en varmasti lähde mihinkään, mutta antoi kiltisti kiinni. Kävin laittamassa hevosen valmiiksi ja lähdin maastoon. Nasser oli aluksi hirveän tahmea, eikä se olisi halunnut liikkua eteenpäin. Selkään nakkaamani enkkuviltti ei helpottanut tilannetta yhtään, koska tuntui, että hevonen olisi halunnut piiloutua sen alle kaikelta pelottavalta... Matka jatkui erittäin takkuisesti, kunnes hevonen jällen pysähtyi tuijottamaan jotain näkymätöntä vaaraa. Vaara osoittautui metsällä olevien miesten harmaaksi maasturiksi, joka pysähtyi n. 100m päähän meistä. Nasser jäkitti avuistani huolimatta pää pystyssä paikoillaan. Pian sain sen kuitenkin liikkumaan, joskin hyvin jännittyneesti. Kun olimme päässeet alle kahden metrin päähän maasturista, hevonen tuumasi, että nyt riitti ja kääntyi 180 astetta takajalkojensa päällä. Hetken neuvottelun jälkeen Nasser tikkusi auton ohi. Jatkoimme matkaamme melko reippaasti, kunnes hevonen säpsähti jotain. Pellon reunaa pitkin juoksi pieni ajokoira, joka suuntasi miesten autolle. Nasser oli siinä vaiheessa aika hermostunut ja yritti hanatella omiin nimiinsä eteenpäin. Ravailin sillä jonkin matkaa, jotta se saisi purkaa energiaansa. Kun käännyin tielle, joka vei kotiin, Nasser lisäsi vauhtia melkoisesti. Se tiesi pääsevänsä kotiin. Laukkasin sillä vielä aika pitkän pätkän ja annoin sen kävellä sen jälkeen tallille asti. Laittelin hevosen kuntoon ja laitoin enkkuviltin kuivumaan pesariin.

Ripustin tallikämpän ikkunaan  jouluvalot.

Kävin laittamassa muutkin hevoset tallin ja pihattoon, Neesan kylmäykseen ja menin hetkeksi sisälle lämmittelemään. Pian muutkin tulivat takaisin kotiin. Kävin vielä ruokkimassa hevoset ja omakin vatsa kaipasi täydennystä.

Liitokavioita

Heippa taas! Nyt on sellainen olo, että voisi vaikka vähän kirjoittaakin jotain kuulumisista. Kuppi on kotiutunut uuteen talliin ihan hyvin, vaikka aluksi olikin hieman hankaluuksia Neesan ja Nasserin kanssa. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että pidimme haassa väliveräjän kiinni, jolloin kumpikaan ei pääse Kupin kimppuun, mutta ne pystyvät kuitenkin haistelemaan toisiaan aidan takaa. Neesa ei ollut tästä järjestelystä moksiskaan, vaan paineli tottuneesti syömään. Nasseria uusi käytäntö kuitenkin tuntui vaivaavan ja se seistä könötti veräjällä ennen kuin lähti Neesan perään. Tämä heijastui myös hevosen ratsastettavuuteen: Nasser on ollut tällä viikolla tosi hankala ja kireä ratsastaa. En ole saanut sitä rentoutumaan läheskään niin hyvin kuin pari viikkoa takaperin. Lisäksi viikko on ollut aika tuulinen ja Nasserhan ei nauti siitä yhtään. Tuulisuus sai muutkin hevoset hieman hermoiksi, etenkin sunnuntaina, jolloin ne hanattelivat tarhassa oikein kunnolla. Porukkaa villitsi erityisesti Nebraska, joka leikki olevansa aavikon villi hevonen. Se päästeli täyttä laukkaa ympäri hakaa ja pysähtyi välillä korskumaan ja puhaltamaan sieraimet laajana.

Heli ja Kuppi ovat ystävystyneet erittäin hyvin, Helihän on tunnetusti kaikkien kaveri.

Viikonloppuna pihattoon lisättiin olkipaali. Kaikki muut hevoset pysyivät ulkona, mutta Sinileen oli pakko tunkea väen vängällä sisälle. Olkien levityksen jälkeen vaavi jäikin tyytyväisenä massuttamaan niitä. Pian muutkin hevoset siirtyivät pienimmän kanssa ihastelemaan uusia ja puhtaita olkia ja ne viihtyivätkin pihatossa siihen asti, kunnes niitä ruvettiin ottamaan kaikkia sisälle ja ruokkimaan. Talvella, kun hevoset ovat enemmän sisätiloissa, olkia pitää lisätä tosi usein. Sitten hevoset aina juhlivat, ne maistelevat niitä ja piehtaroivat niissä. Aamuisin näkee, kuka on ollut makuulla, kun jouhet on täynnä korsia.

Puhtaita olkia, ihanaa. Maistan vähäsen...

Tänään Sauli oli kokeillut laittaa ensin Neesan muiden hevosten sekaan ja kappas vain, se olikin ollut Kupille ihan kiltti. Vierihoito on siis tepsinyt. Sitten joukkoon oli lisätty Nasser, joka oli myös käyttäytynyt hyvin. Hevoset olivat saaneet olla kaikki samassa tarhassa, mikä on huomattavasti mukavampaa kaikille. Ajattelimme kuitenkin antaa Kupin ja muiden vielä harjoitella pari päivää, ennen kuin avamme väliveräjän, jolloin hevoset pääsevät vielä kauemmaksi laiduntamaan.

Ratsastaessa Nasser oli tänään jälleen normaali, turha hössötys ja älytön sinkoilu olivat tipotiessään. Kävin kävelemässä pellolla, koska kenttä on jälleen sementtiä... Sai Nasserkin hieman palautua eilisestä valmennuksesta, joka oli kohtalaisen rankka. En jaksa ruveta nyt tarkemmin selittelemään mitä tehtäviä teimme, mutta Nasser oli tosi vauhdikkaalla päällä, mikä tuotti välilä hieman hankaluuksia. Taisin hypätä lopuksi n. 100 cm esteitä. Olemme molemmat olleet valkun kanssa positiivisesti yllättyneitä siitä, miten nopeasti Nasser on taas päässyt kiinni hyppyhommiin. Nyt vain treenataan talvi ja kisaillaan muutamat seurakisat ennen kuin helmikuussa alkaa aluekausi.

Sunnuntaina olin parin viikon tauon jälkeen hyppäämässä Aksulla. Hyppäsin tehtävää, joka aloitettiin oikealta kahden ristikon jumppasarjalla, 16 m linja pystylle, lävistäjällä pysty, pitkä lähestyminen okserille, jonka jälkeen vaihdettiinkin sujuvasti laukkaa ja se myötä suuntaa, uudestaan lävistäjällä oleva pysty, linjan pysty ja jumppasarja. Aloitin hyppäämisen ehkä 80 cm sitten nostettiin 90 cm ja lopuksi vielä 100 cm. Aksu hyppäsi tosi hienosti eikä pahemmin pudotellut, paitsi kerran linjalla, kun kuski kusi ponnistuspaikan. Nyt tunnuin kuitenkin ymmärtävän jo hiukan paremmin, kuinka Aksulla ratsastetaan ja sen huomasi siitä, että hevonen ei tehnyt enää mitään ylimääräistä. Minun täytyy vain olla tosi tarkka ulkoapujeni kanssa, koska Aksu on niin valtavan herkkä, että jos tiputan ulkoavut veks, niin hevonen lähtee poikittamaan. Eiköhän tämä yhteinen sävel tästä pian löydy, kun vain harjoitellaan tarpeeksi. Suunnittelimme Aksun omistajan kanssa alustavasti, että jos kisaisin sillä ensi kaudella aluksi 90-100 cm luokkia ja loppukaudesta yrittäisin hypätä sillä 110 cm luokkia. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että minun olisi käytävä valkun silmien alla pyörähtämässä Aksun kanssa. Ehkä sekin järjestyy, kun löydämme vain sopivan päivän, joka käy molemmille :)

Olisi kyllä tosi mahtavaa päästä hyppäämään sitä 110, koska silloin olisi myös ehkä mahdollista saada estejoukkue kasaan ensi kaudelle. Seuraltamme kun on puuttunut pitkään se 110 cm:n hyppääjä, mutta nyt sellainen on toivottavasti tuloillaan :D Katsotaan nyt päivä kerrallaan, miten asiat etenevät.

Sisarukset uuden tulokkaan kimpussa

Nyt ajattelin kertoilla tänne bloginkin puolelle, mitä pari päivää sitten tapahtui. Talliin saapui nimittäin lauantai-iltana uusi hevonen. Ei siis uusi estehevonen, vaan ihan tavallinen suomiputte, jonka raviura on jo päättynyt. Hevonen on 10-vuotias liinakko tamma, jonka nimi on Kuppi. Nimi on kyllä aika kamala, mutta minkäs teet :D Hevonen haettiin siis lauantai-iltana ja se laitettiin perimmäiseen karsinaan selvittelemään päätään ja tutustumaan seinänaapuriinsa Patriinaan. Patriin oli sitä mieltä, että tämähän nyt ei käy päinsä ollenkaan, ja nosti kovan metelin. Hetken pölläiltyään se kuitenkin rauhoittui ja tyytyi luimistelemaan.

Sunnuntaina satoi, joten hevoset olivat koko päivän sisällä. Kuppi ja Patriin alkoivat tulla ihan hyvin juttuun. Rustinkikin oli kovasti utelias uuden tallikaverin suhteen, samoin Parenski. Sitä nyt tietysti kiinnostavat kaikki maailman tammat...

Eilen minun ollessani vielä koulussa saksan tunnilla muut olivat laittaneet Kupin ensin yksikseen tarhaan tutustumaan. Väliveräjä suljettiin, jotta hevonen ei pääsisi vielä kovin kauas, vaan olisi koko ajan näköetäisyydellä. Muuta hevoset tulivat tietenkin kurkkimaan aidan toiselle puolelle uutta tulokasta. Hetken haistelun ja ihmettelyn jälkeen Kupille oli otettu kaveriksi Heli, joka on tunnetusti kaikkien kaveri. Hepat olivat haistelleet toisiaan hetken ja olleet sen jälkeen kuin vanhoja tuttuja. Säkääkin ehtivät jo rapsutella. Sitten joukkoon oli lisätty Patriin, joka ei enää ollut noillansakaan uudesta hevosesta.  Seuraavaksi oli Neesan vuoro, mutta se vietiin suoraan talliin, koska Neesa on tunnetusti uusia tulokkaita kohtaan aika nyrpeä ja saattaa potkiakin joskus. Siksi oli parempi, jo sen omien jalkojen toipumisprosessinkin takia, ottaa se pois riehumasta.

Uusi kohde havaittu!!

Siis ketä NOI on?!

Jos mä nyt vähän haistaisin tota uutta tyyppiä?

Mami, mä en nyt tykkää tästä jutusta yhtään.

Pois alta, mä en näe mitään!

Siis ooksä mun kaveri, vai?!

Kun Neesa oli saatu pois alta, päästettiin loput hevoset samaan tarhaan. Sinilee ei pahemmin piitannut Kupista, vaan kaiveli Saulin taskuja leipäpalan toivossa. Sille oli ihan sama, ketä tarhassa on, kun vaan on seuraa. Nebraskakin käyttäytyi kiltisti, mutta Nasserin päästessä tarhaan putosi varsinainen pommi: Nasser, joka yleensä on kaikille kiltti, muuttui silmänräpäyksessä varsinaiseksi paholaiseksi. Se oli ajanut Kuppia takaa ympäri tarhaa ja purrut. Tanner tömisi, kun Nasser kiisi paikasta toiseen Kupin kannoilla. Muut juoksivat vähän hölmöinä perässä. Äiti ja Sauli olivat sitten menneen väliin ja saaneet tappelupukarit erilleen.  Kun jengi oli vähän pysähtynyt puhaltamaan, Nasser napattiin kiinni ja oli sitten pökätty pihattoon ja ovelle notkumaan tullut Sinilee sille kaveriksi. Muut jäivät vielä ulos. Kuppi oli ollut vielä säikky, mutta huomattuaan, ettei vaaraa enää ole, se rauhoittui. Sen jälkeen ei ollut enää mitään ongelmia ja hevoset olivat rauhassa keskenään ja nuuhkuttelivat toisiaan. Hevoset oli kuitenkin pakko ottaa aika pian sisälle, koska Nasserin ajaessa Kuppia takaa, ne olivat hionneet jonkin verran. Kuppi ja Nasser olivat erityisen märkiä. Nasser olikin pitänyt käydä loimittamassa, koska se on ainut kisakunnossa oleva, ja sen tulisi myös pysyä terveenä koko treeni- ja kisakauden. Hurjasta takaa-ajosta huolimatta kaikki olivat kunnossa.

Olipa kreisiä menoa.

Kävin vielä illalla liikuttamassa Nasserin, joka tuntui olevan psyykkisesti vähän järkyttynyt. Täysiveriset ovat yleensäkin herkillä, kun jotain uutta tapahtuu, mutta Nasser oli erityisen herkällä päällä. Ratsastaessa hevonen oli myös ihan mahdoton. Se pälyili koko ajan taakseen ja olisi vain riehunut. Liikutuksen jälkeen hevonen oli aivan hiessä ja puuskutti aivan kuin olisi pelännyt jotain. Kaura-astian ääreen se kuitenkin rauhoittui. Päivä taisi olla niin Kupille kuin Nasserillekin henkisellä puolella aika rankka.

Neesa sai seisoa Kupin vieressä kylmetyksen ajan, jotta tulisi sillekin vierihoitoa. Se osoitti varsin selvästi, mitä mieltä se oli uudesta tulokkaasta. Inkkuminen ja potkiminen alkoi heti, kun se nuuhkaisi Kuppia kaltereiden välistä. Se loppui kuitenkin aika pian, kun Neesaa vähän komennettiin. Niinpä tamma lopetti mellastamisen ja mulkoili vain Kuppia karsinan toisesta laidasta ennen kuin se pääsi takaisin pihattoon. Kyllä se siitä taipuu, kun harjoittelee muutaman päivän. Neesukas on vain tunnetusti kovapäinen tapaus.

Niin, miksi Kuppi on meillä? Kilpaa sillä ei enää aiota ajaa, siitostamman virkaa se on hoitanut jo pari vuotta. Siitä voisi saada varsan Liisingistä. Patriinalle se ori ei sovi, kun sattuvat molemmat olemaan Patrikin jälkeläisiä. Kupin sulhoksi Liising kuitenkin kävisi. Saas nähdä, miten käy.

Nasser the nato-ohjus

Keskiviikkona olimme viikon tauon jälkeen valmennuksessa Nassen kanssa. Viimeiset kaksi päivää ennen valkkua satoi kuin Esterin per***tä. Ratsastamisesta ei siis tullut mitään. Siksi jännitinkin hieman, että mitähän valmennuksesta oikein tulee, kun hepo on vain vähän tarhaillut, eikä sillä ollut ratsastettu.

Minulla oli koulua kolmeen, jonka jälkeen ajelin kotiin, tein läksyt, söin ja sitten lähdimmekin  tallille. Perille päästyämme alkoikin sataa vettä... Kantelin kamoja autoon sillä välin, kun muut ruokkivat hevosia. Itse hain Nasserin kuivattelemaan ja vein vielä loput tavarat autoon. Putsasin hevosen, laitoin kuljetuskuntoon ja lastasin. Nasser oli varsin virtaisella päällä jo kotipihassa: Se tuijotteli nurkkiin pää korkealla ja silmänvalkuaiset vilkkuivat. Trailerin lastaussiltakin oli muka niin pelottava, että sitä piti säikkyä, kun laskin sen alas. Kaikesta huolimatta hevonen käveli tyynen rauhallisesti sisälle traileriin ja matka alkoi.

Nasser pörheänä viime talvena :)

Perille päästyämme veimme hevosen maneesiin satuloitavaksi, koska ulkona satoi vieläkin. Nasser oli täynnä energiaa, eikä olisi halunnut seistä millään paikallaan satuloinnin ajan. Selkään päästyäni kävelin hevosen kanssa hetken, jonka jälkeen ravailin ja laukkailin. Pyrin saamaan hevosen rennoksi ja mahdollisimman hyvin taipuvaksi. Pian aloitettiinkin päivän ensimmäinen tehtävä. Tultiin aika pitkä puomisuora ravissa ja meidän ratsastajien piti olla koko suoran ajan kevyessä istunnassa. Puomit nostettiin kavaleteiksi, kun homma alkoi sujua. Laukkailimme kavaleteista yli pitäen käden samalla rentona ja alapohkeen hiljaa paikallaan. Pian kavaletit nousivat jumppasarjan ristikoiksi, joiden jälkeen hypättiin ympyrän kaarella oleva ristikko, jonka päällä Nasseria piti johtaa aika  paljon sisäohjalla, jotta se ei olisi törmännyt toiseen tehtävään kuuluvaan pystyyn. Pysty ei siis ollut mitenkään liian lähellä ristikkoa, mutta koska Nasser lähti hypyssä punkeamaan ulospäin, niin siksi se tarvitsi tavallista enemmän johtavaa ohjaa :D Ristikon jälkeen kasailtiin hevonen takaisin ja väistettiin uralta maassa oleville puomeille. Väistöissä meinasi olla ongelmia, kun hevonen kuumui niin paljon. Minun oli pakko tulla väistöt aluksi käynnissä, jotta hevonen teki sen, mitä pitikin. 

Tehtävä pysyi muuten samana, mutta puomit nostettiin pystyiksi. Nasser oli ensin sitä mieltä, että jäänpäs tähän maneesin nurkkaan vain pukittelemaan enkä liiku mihinkään. Hevosessa oli niin törkeästi energiaa, että se olisi vain pyörinyt paikallaan. Pienen ja siistin neuvottelun jälkeen hevonen kuitenkin lopetti ja pääsimme ratsastamaan väistön kautta pystylle. Kohta siirryttinkin ratsastamaan pelkkää linjaa. Esteiden väliin ratsastettiin neljä laukka-askelta. Paikkojen kanssa oli ensin vähän hakemista, mutta parin toiston jälkeen nekin alkoivat osua ihan kohtuullisesti.

Sitten siirryttin rataan: Ensin jumppasarja, ristikko, linja ja lävistäjällä oleva vesimatto, jonka jälkeen korjailtiin laukat ja jatkettiin vasemmalta sisälle jumppasarjalle, linja, ristikko ja okseri lävistäjällä. Rata meni ihan ok, vaikka sainkin olla linjalla tosi tarkka, että sain sinne haluamani askelmäärän. Valkku oli sitä mieltä, että nyt voidaan sanoa, että Nasser on palannut saikun jälkeen samalle tasolle, millä se oli jäädessään vuosi sitten pois treeneistä. Hevoseen olin kyllä hirveän tyytyväinen onnistuneiden treenien johdosta. Valmennuksesta jäi kaikin puolin ihan hyvä fiilis, vaikka Nasser olikin ensin vähän vahudikkaalla päällä ja vaikeasti ratsastettava.

Maneesin valaistus ei ole kovin kummoinen valokuvausta ajatellen, joten täytyy vain kaivella vanhoja otoksia koneen kätköistä.

Syksylläkin voi olla kivaa

Moikka taas kaikille! Ei ole tullut kirjoiteltua hetkeen mitään. Koulussa on ollut aika kiire ja hevosetkin on pitänyt ehtiä hoitaa kiireestä huolimatta, joten blogi sai hetkeksi väistyä sivummalle. Pari päivää takaperin yksi anonyymi kyselikin, että mitäs meidän heposille oikein kuuluu? No, hevosille kuuluu ihan hyvää. Neesan jalkoja ollaan paranneltu samalla systeemillä kuin aiemminkin, Nasser on päässyt taas kunnon treenien makuun ja Sinilee on yhtä pöhkö kuin aina ennenkin :D

Viikolla ratsastelin aika paljon kentällä ja maastossakin taidettiin käydä pariin otteeseen. Nyt tulee vain iltaisin jo niin nopeasti pimeää, niin ei tee kauheasti mieli lähteä maastoon laukkailemaan, varsinkin kun Nasse on välillä sellainen hyppyrotta... Hepasta kuitenkin huomaa, että vaikka kentällä meno ei ole sen lempipuuhaa, niin se on mennyt sileällä puolella tosi paljon eteenpäin. Kentällä pyörimisen jälkeen onkin aina mukava käydä maastossa irrottelemassa. Nassekin päästelee korvat hörössä mahanalus täynnä jalkoja. Ratsastuslenkkien jälkeen on aina yhtä tylsää huomata, että hepan mahanalus on ihan ravassa. Pesemistä siis riittää tulevien kuukausien aikana, ennen kuin sataa lunta. Samalla saa pelätä, tuleeko jonkun hevosen jalkoihin rivejä tai muita rupia. Niitä kun on joskus rapakaudella riesana. Haat meillä on kyllä ihan hyvässä kunnossa vuodenaikaan nähden.

Eilen kävin Nassella maastossa ja kun sain sen ja muut hoidettua, niin lähdin suoraan ratsastamaan yhden tuttuni Aksu-hevosta. Aksuhan on kouluhevonen, mutta sillä on joskus nuorempana hypätty 110 cm kansallisia nuorten hevosten luokkia. Aksun omistaja on kuitenkin itse keskittynyt enemmän kouluratsastukseen ja pyysi minua siksi hyppäämään hevosellaan. Kävin vain kotona vaihtamassa vaatteita ja nappasin jotain syömistä mukaan. Ajelimme äidin kanssa maneesille ja ehdin rakennella muutaman pikku tehtävän, ennen kuin Aksu ja omistaja saapuivat paikalle. Kiipesin kyytiin ja kävelin hevosen kanssa ensin ja hieman tunnustelin, että mistäs napista tämä oikein toimii. Ravailin ja laukkailin molempiin suuntiin vähän ja kasasin hevosen muotoa hieman. Aksu tuntui ihan mielettömän kivalta ja se oli myös tosi herkkä! Minun tarvitsi vain hieman siirtää painoa puolelta toisella ja hevonen vaihtoi laukat ja teki väistöt ym. Aluksi meinasikin olla vähän ongelmia, koska en ole tottunut ratsastamaan noin hyvällä ja herkällä hevosella. Jouduin keskittymään tosissani ja pitämään istuntani hyvänä, jotta hevonen kulkisi hyvin.

Aloitin hyppäämisen ihan miniesteillä, koska Aksulla ei ole hypätty hetkeen. Tulin ensin pari kertaa maneesin päädyssä olevat viuhkapuomit käynnissä, ravissa ja lopuksi laukassa. Pian lisäsin puomeihin pystyn, jolle piti ratsastaa aivan kuin olisin jatkanut ympyrän kaarella. Pystyn jälkeen kasasin hevosta hieman, tein voltin maassa olevan puomin yli ja jatkoin vielä päädyssä olevan pystyn yli. Esteet olivat ensin varmaan vain 60 cm, sitten nostettiin 70 cm ja lopuksi 80 cm. Vaikka esteet olivatkin noin pieniä, Aksu otti ne kyllä ihan tosissaan ja hyppäsi kivalla tekniikalla. Välillä saatettiin tulla hieman pohjaan, mutta noin pienillä esteillä se ei vielä haittaa. Aksulla oli ihan erilaista hypätä kuin niillä hevosilla, joilla olen tähän mennessä hypännyt. Sillä oli mielettömän hyvä imu esteellä ja se kuunteli tosi tarkasti pienintäkin apuani. Jäähdyttelin hevosta hetken maneesissa ja sitten lähdimme riisumaan sitä. Oli kyllä tosi kiva, että Aksun omistaja antoi minun hypätä sillä, ehkä eksyn Aksun satulaan toisenkin kerran :)

Tänään ratsastuksen lisäksi rymsteerasimme. Siirtelimme painavia mööpeleitä liinoilla paikasta toiseen. Kesäisen rempan jälkeen on edelleen tekemättä monenlaista pientä säätöä, mutta valmistakin on tullut, kuten kuvista näkyy.

Tästä lähdettiin kesän alussa...

...ja voila! Tallikämppä on valmis.

Huomenna mennään tauon jälkeen starttiin omalla hevosella. Vesisadetta on luvattu, lähtörata 12 ja startti on lähempänä iltayhdeksää. Eli todella hyvät asetelmat...Hevosmiesten logiikalla mennään: usko on aina kouluarvosanalla 10 ja matikka 4. Eli omaan hevoseen pitää uskoa eikä kustannuksia kannata tässä lajissa paljon laskea:)

Voitto kotiin blogin arvonta!

Tiia Suomalaisen blogissa Voitto kotiin arvotaan ihana Kingslandin kauluri. Arvonnan mahdollistaa Suitsisoppi, joka sponsoroi blogia. Nyt vikkelästi kaikki osallistumaan arvontaan!:)

Arvonta!

Nyt kaikki vauhdilla osallistumaan Kristan blogin arvontaa! Arvonnassa voi voittaa hienot Horze Bling Clear Crystal kannukset. Ne ovat tyylikkään yksinkertaiset ja sopivat koulu-ja esteradalle. Osallistu ja voittaja voit olla juuri sinä!:)

Horze Bling Clear Crystal kannuksia voit kurkata myös täältä!

UB Horse Show 2013

Torstaina saimme äidin kanssa kammeta itsemme ylös kellon ollessa vasta 4:45. Laitoimme itsemme lähtökuntoon ja lähdimme ajamaan kohti Seinäjoen juna-asemaa. Juna lähti seitsemän aikoihin ollen hieman aikataulusta jäljessä. Matka taittui sukkelasti ja pian olimmekin Pasilan asemalla.

Areenalla kisat olivat jo päässeet hyvin käyntiin, kun pääsimme paikoillemme. Menossa oleva luokka oli Amateur Tourin finaaliluokka, korkeudeltaan 90cm. Ehdimme nähdä vain muutaman ratsukon ennen kuin luokka loppui. Seuraavaksi käyntiin pyörähtikin Amateur Tourin 100 cm:n finaaliluokka. Ratsukot tulivat tutustumaan areenaan ja joukossa oli yksi poni, joka oli aika mahdoton. Poni pukitteli, keuli ja potki kaikkia, jotka osuivat sen tielle. Ratsastajana oli joku nuori tyttö, jonka ilmeestä näki, että tilanne oli hänestä karmiva. Radasta kyseinen ratsukko suoriutui muuten ihan hyvin, mutta virheitä alkoi tulla ponin kuumestessa radan loppupuolella. Minun kävi oikeasti vähän sääliksi tyttöä, koska poni oli selvästi liian vahva ratsastajalleen. Onneksi molemmat kuitenkin selvisivät radalta ehjin nahoin. Luokan voitti Anniina Takanen upealla Karino III kimollaan. Poni oli kerrassaan suloinen ilmestys, kun se tepasteli radalle korvat hörössä.

Anniina Takanen ja Karino III

Jenny Aarnio-Wihuri ja Banja

Sitten alkoikin päivän viimeinen Amateur Tour finaaliluokka. Siinä oli korkeutta jo 110cm. Luokassa oli muihin nähden aika vähän hyppääjiä. Ratsukot tulivat areenalle tutustumaan ja joukosta pisti heti silmään yksi pari, Emmi Laasa ja El Samuel. Hevonen liikkui todella kootusti ja minusta se muistutti lähinnä kouluhepoa. Ratsukko esitteli kaiken maailman koululiikkeitä muiden laukkaillessa ja kurvaillessa areenalla.  Täytyyhän estehevosen osata sileän juttujakin kontrollin ja muun parantamiseksi, mutta tämä hevonen esitteli varsin monenlaisia liikkeitä:) Epäilykset osoittautuivatkin turhiksi, kun oli ratsukon vuoro lähteä radalla. Hevonen hyppäsi tosi hyvin ja vikkeläkin se oli. Pari tekikin pohja-ajan. Luokan voittoon ratsasti kuitenkin Jasmin Hippeläinen Wodkalla.

Emmi Laasa ja El Samuel nappasivat 2. sijan

Sofia Geay ja Padishahh

Luokan loputtua kävimme hieman kiertelemässä myyntikojuja. Ensimmäisenä silmääni osuikin kisatakki, joka oli aivan ihana! Takki oli hieman samantyylinen kuin Animon kisatakit. Jätimme takin kuitenkin rekkiin ja jatkoimme matkaamme eteenpäin. Takki olisi ollut aivan ihana, mutta järjen äänenä toimiva äiti muistutti, että minullahan on melko vähän käytetty kisatakki kaapissa henkarilla. Seuraavaksi rupesinkin etsiskelemään kypärää. Sovitin muutaman Charles Owenin malleja, mutta kaikki niistä olivat liian isoja! Pienin koko, jota kokeilin, oli 56... Pääni on aivan liian pieni :D Muutama Samshieldkin kävi päässä, mutta kaikki olivat takaraivolta epäsopivia. Seuraavaksi päähän päätyi Lami-Cellin Swarovski kypärä, joka oli suureksi hämmästykseni paras niistä kypäristä, joita sovitin.  Kypärä oli kaiken lisäksi nätin näköinen kiiltävine Swarovski strasseineen. Päädyin ostamaan sen hyvän istuvuuden ja ulkonäön perusteella.

Kuvan osoite

Kävimme hakemassa vähän syömistä ja menimme takaisin katsomaan luokkia. Luokka oli Junior Tour-120cm. Hevoset rupesivat olemaan aika suuria, kun mentiin noihin korkeuksiin. Luokka eteni aika mukavasti syödessä ja samalla katsellessa radalla eteneviä ratsukoita. Luokan voitti jalasjärveläinen Miisa Pulkkanen Timberland-tammalla.

Iisa Huttula ja Captain Forewer

Laura Keistinen ja Loverass

Petteri Paanasen hevonen Castello Z päätti, että sarjan ensimmäinen este on väärän värinen.

FIUUU, jalat ylös, tuumi Carla Laineen ratsu Zulona

Miisa Pulkkanen ja Timberland

Palkintojenjaon jälkeen luokkien välissä pidettiin tauko. Kävimme vielä hypistelemässä muutamissa kojuissa myyntitavaroita ja kiertelimme areenaa. Tauko kului kuitenkin nopeasti ja pian alkoikin Nordic U25 Tour-130 cm luokka.  Oli kiva katsoa noita nuorten ratsastajien luokkia. Luokassa sattui muutamalle ratsukolle pieniä kömmähdyksiä, joiden takia osa hevosista päättikin olla hyppäämättä.

Tiia-Liisa Saarinen ja Damingo V/H Dingenshof

Vera Elopuro ja Unette L

Petra Heikkisen Tamaran mielestä keltainen väri ei sopinut päivään ollenkaan :D

Emme jaksaneet lähteä luokan jälkeen enää kiertelemään, joten katsoimme kaksi seuraavaa luokkaa heti putkeen. Näistä luokista ei ole kuvia, koska kamera alkoi oikutella akun vähetessä kovaa vauhtia. Viimeinen luokka, jonka ehdimme katsoa ennnen asemalle lähtöä, oli Black Horse Nuoret hevoset 5 vuotta. Korkeus oli 110 cm ja luokassa oli tuomariarvostelu. Luokassa starttasi 10 ratsukkoa. Tuomareiden nimiä en muista, mutta jotakin maineikkaita setiä ne olivat :D Testiratsastajina luokassa toimivat Henri ja Kaarlo Kovacs. Luokka eteni siis seuraavasti: Areenalle otettiin sisälle kaksi ratsukkoa kerrallaan. Kukin ratsukko hyppäsi vuorollaan 9 esteen radan, jonka aikana tuomarit arvioivat suoritusta. Radan jälkeen he antoivat pisteitä ratsastettavuudesta ja hypyistä. Kymmenen ratsukon joukosta Dolanda ja Maarja Martinson, Courtney Love ja Marika Rättö sekä Obora's Santhe ja Andrea Kuhlefelt pääsivät toiselle kierrokselle. Kaikki saivat samat pisteet eli 24.5. Selkään kiipesivät nyt vuorostaan Henri ja Kaarlo. Henri ratsasti muistaakseni Obora's Santhella ja Kaarlo Dolandalla ja Courtney Lovella. Ratsastajat kokeilivat, kuinka hevoset kuuntelevat ratsastajaa ja hyppäsivät niillä hieman. Pienen mietiskelyn jälkeen tuomarit kysyivät ratsastajien mielipidettä. Henri vastasi englanniksi, että hevonen on todella kiva, mutta vielä aika vihreä. Kaarlo vastasikin suomeksi, että hänestä Courtney Love oli todella hyvä, mutta saisi käyttää kroppaansa vielä enemmän+hänestä hevosen laukka ei ollut kiva. Kaarlo piti enemmän Dolandasta, joka kuulemma kuunteli hyvin ja hallitsi kropan käytön. Voittajaksi selviytyi siis Dolanda, joka arvioitiin 5-vuotiaiden luokan lahjakkaimmaksi.

Courtny Love ja Marika Rättö

Dolanda ja Maarja Martinson kunniakierroksella

Luokan loputtua lähdimme kohti junaa. Päivä sujui oikein mukavasti upeita ratsukoita katsellessa. Ensi vuonna uudestaan:)