maanantai 23. maaliskuuta 2015

Niin mikä kesä

Moikka! Hiljaiselon aikana on taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista, mutta ikinä en ole jaksanut muotoilla niitä postauksen muotoon. Josko tämä tästä taas lähtisi uuteen nousuun. Valmennuksissa ollaan käyty ihan normaaliin tahtiin ja parit kisatkin on hypätty. Nyt alkaa oikeasti tuntumaan, että kuski on saanut jutun juonesta kunnolla kiinni ja pikkuhiljaa asiat alkavat sujua. Paikkojen kanssa ei ole enää läheskään niin paljon säätöä ja pohjekin pysyy jo suhteellisen hyvin paikoillaan hypätessä, vielä pitää toki harjoitella. Suurin ongelma nyt on ehkä se, etten uskalla rentouttaa kättäni tarpeeksi ennen estettä, vaan jään vain pitämään vastaan, mikä kostautuu kummallisena hyppynä ja aika usein puomina. Uskon kuitenkin, että kyllä tästä vielä hyvä tulee, kunhan vaan jaksaa tehdä töitä paljon!



Mutta hupsista, missäs niitä töitä teet, kun pohjat ovat aivan jäätäviä. Kyllästyin pari viikkoa sitten jäiseen kenttään, joten kaivoin lapion esiin ja kirjaimellisesti nakuttelin koko kentän pinnan auki ja Sauli kävi sitten auraamassa jäät pois niin, että saatiin hiekka näkyviin. Pohja olikin pari päivää ihan siedettävässä kunnossa, kunnes viikonloppuna alkoi taas pakastaa ja pohja meni sementiksi... Onneksi ollaan kuitenkin päästy käymään valmennuksissa aika tiheästi, niin on sitten edes jossain päästy menemään kunnolla. Maneesilla ollaan käyty itseksemmekin pariin kertaan treenailemassa, mutta joka päivä ei kuitenkaan ehdi sinnekään ajelemaan, joten nyt on vain kestettävä.

Äiti on ilmeisesti salakuvannut mua...
Viime viikon kouluvalmennuksessa tuli Maijan kanssa puheeksi, jos Ollille kokeilisi vaihtaa kuolaimeksi kolmipalan oliiivin sijasta. Olli toimii tuolla nykyisellä muuten ihan jees, mutta se jää suustaan ajoittain hieman passiiviseksi, ja sillä kestää ajoittain joidenkin pidätteiden läpimenossa hieman liian pitkään. Ajateltiin vain, että se helpottaisi minun omaan ratsastustani jonkin verran, jos Olli olisi suusta pikkuisen reaktiivisempi. Tänään satoi niin sakeasti, mutta katsotaan huomenna, miltä polle tuntuu sileällä uuden kuolaimen kanssa, ja jos ei suju, niin vaihdetaan oliiviin takaisin.


Kisoissa on käyty pariin kertaan. Toiset menivät, no, ei ihan putkeen ja eiliset jo paremmin. Ensimmäiset olivat maaliskuun kahdeksas päivä, niistä saatiin pari puomia ja närkästynyt kuski. Kisojen jälkeen kotona keskityin kaiken muun lisäksi 110% rentoon käteen, koska se tässä nyt harraa. Eilen käytiin taas pomppimassa pari luokkaa, toisessa sijoituttiin neljänsiksi ja toisessa saatiin yksi turha puomi kuskilta. Harmittihan se aluksi, mutta rata oli muuten niin paljon parempi kuin kuun alussa hypätyissä kisoissa, että ei se kauaa jaksanut suututtaa. Seuraavat kisat hypätään vasta huhtikuun puolessa välissä, joten tässä on nyt hyvin aikaa hioa kaikkea. Jotenkin musta myös tuntuu, että Olli tulee hyppäämään paremmin ulkokisoissa kuin hallissa, mutta ei sitä saa kuitenkaan käyttää tekosyynä puomeihin. Sovitaan niin, että tämä on vain alkukankeutta, kyllä tämä tästä lähtee sujumaan :)

tiistai 24. helmikuuta 2015

Jos mokaa, sitten yritetään 2 x kovemmin

Moikka taas kaikille pitkästä aikaa! Postauksia ei ole tullut suunnilleen kuukauteen, koska kiinnostus kirjoittamista kohtaan oli hetkellisesti ihan nollassa. Nyt kuitenkin tuli sellainen fiilis, että voisi olla ihan hauska kirjoitella tänne taas jotain. Hiljaiselosta huolimatta oli kiva huomata, että blogilla on päivittäin ollut ihan mukavasti kävijöitä ja hetki sitten maaginen 50 lukijaa tuli täyteen, kiitos siitä!:)  Tänään tuli otettua kamera taas vaihteeksi mukaan tallille ja onnistuin räpsäisemään päiväheinille kaahaavista hevosista muutaman kuvankin.




Hevosrintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Meidän kisakausi polkaistiin käyntiin pari viikkoa sitten 1-tason (entinen seurataso) kisoilla, jotka menivät ihan ok. Toisesta luokasta napattiin toinen sija, toisesta yksi puomi. Ekan luokan rata oli mielestäni oikein onnistunut, Olli oli ihan liekeissä koko radan ja sain oikeastaan vain hillitä sitä, jotta se olisi ottanut linjoihin järkevät askelmäärät. Kisat etenivät suuren osallistujamäärän takia hieman hitaasti, joten lykättiin heppa koppiin luokkien välissä. Kopissa se sitten rauhoittuikin vähän liikaa ja seuraavassa luokassa jäljellä oli vain pohkeen takana oleva hevonen. Rata oli muutenkin vähän töksähtelevämpi kuin ensimmäinen ja saatiin sieltä yksi puomikin matkaan, mikä sai kuskin potemaan suurta v*******a.



Tiistaina pyörähdettiin koeviikosta huolimatta kouluvalmennuksessa, jossa keskityttiin paljon siirtymisiin. Olli oli lopuksi oikein kiva, eihän siihen tarvittukaan kuin muutama kymmenen siirtyminen... Lopuksi se oli kuitenkin oikeasti järjettömän hyvin kuulolla ja todella kuuliainen.

Viime lauantaina käytiin Ilmajoella 2-tason (entinen aluetaso) kisoissa pomppimassa. Eka luokka oli ihanneaikaluokka. Rata meni mielestäni ihan jees, lukuun ottamatta hevosen pientä kiemurtelua ennen jäätävän kapeaa pystyä, mutta muuten ok. Napattiin jälleen toinen sija. Seuraava luokka oli ysikymppi, joka meni mielestäni rytmiltään ja muutenkin paremmin kuin edellisen viikonlopun rata. Kuitenkin sieltä tarttui taas se yksi puomi matkaan ja edellisen viikonlopun v*****s palasi ainakin kolminkertaisena. Minua ärsytti, turhautti ja vähän masensikin, miksen vaan voinut jättää ottamatta sitä turhaa puomia. Jos siitä radasta nyt tosiaan jotain hyvää on löydettävä, niin mielestäni se oli rytmiltään hyvä ja tasainen rata. Hetken itseäni soimattua vaan jouduin toteamaan, että ei tämä mitään auta, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta.

Seuraavat kisat hypätään maaliskuun alussa Koivusalon maneesissa, samalla ratsastetaan pikku-cupin ensimmäinen osakilpailu. Sanoin jo viime kisojen jälkeen, että jos sieltä tulee yksikin puomi kuskin ratkaisujen takia, niin syön kyllä pääni. Ehditään ennen niitä skaboja varmaan käymään ainakin parissa valmennuksessa, joissa minun täytyy kiinnittää huomiota erityisen paljon lonkan kulmaan hypätessä. Itselläni kun on ajoittain ollut sitä vikaa, että kun tulee huono hyppy, niin olen itse liian pystyssä satulassa. Pääsin siitä tavasta jo pikkuisen eroonkin jossain vaiheessa, mutta viime kisoissa se alkoi kummitella uudestaan, murr... No, ei siihen auta kuin yksi asia. Treenaaminen, treenaaminen ja treenaaminen.

Kotona ollaan nyt pääasiassa vain maastoiltu kaikilla hepoilla, kun kenttä veti jäähän ja se on niin kova, ettei siihen viitsi mennä hevosen jalkoja rikkomaan. Saisi sulaa jo koko lumi pois tai sitten olla kunnon pakkaset ja lunta, eikä tällaista kummallista loskajääshaibaa. Toisin sanoen kotona treenaaminen on käytännössä katsoen mahdotonta ainakin nyt. No, ehkä tämä tästä taas muuttuu paremmaksi.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Viime viikonlopun hyppelöt

Eli valmennus oli jo sunnuntaina, mutta sain kuvat itselleni nyt vasta, joten postauskin tulee nyt melkein viikon myöhässä. Postauksen kuvat on ottanut Tuulia Nelimarkka. Yritän nyt muistella kuvien avulla, mitä tunnilla edes tehtiin. Jos olisin halunnut päästä helpolla, olisin kirjoittanut tämän valmiiksi jo sunnuntaina ja lisännyt vain kuvat siihen, kun ne olisivat minulla. Jostain syystä kirjoittaminen kuitenkin vain jäi ja jäi ja tässä sitä nyt ollaan...

No, joka tapauksessa oltiin jo yhdeksän ryhmässä, mikä tiesi aikaista aamuherätystä. Oltiin maneesilla rataa rakentamassa joskus varttia vaille yhdeksän. Verkkailtiin aluksi itsenäisesti ja valkku sitten neuvoi meitä kaikkia siinä, mitä nyt ikinä kukaan oli tekemässäkään. Olli oli aluksi hiukan jäykän tuntuinen takaosastaan, johtunee siitä, että kotona ovat pohjat niin huonossa kunnossa ratsastusta ajatellen. Se kuitenkin vertyi pikku hiljaa ja intoakin tuntui olevan melkoisesti. Aloitettiin  puomityöskentelyllä ravissa. Ravattiin pitkä puomisuora läpi ja toisella pitkällä sivulla tehtiin laukannosto suoralla uralla. Olli oli heti alkuun puomeilla aika kivan tuntuinen, koska se jäi odottamaan tarpeeksi pidätteitä ja heppa oli yllättävän hyvin suorana. Tultiin samaa toisesta suunnasta, mutta muutettiin tehtävää niin, että tultiin ekat puomit ravissa, niiden jälkeen nostettiin suoralla hevosella laukka ja laukattiin vipoista puomeista yli. Epäilin aluksi vähän, kuinka paljon Olli alkaa kiemurtelemaan nostossa, mutta ne sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin ja sain etäisyydetkin osumaan toisille puomeille hyvin. Tehtiin vielä etäisyysharjoituksia molempiin suuntiin laukassa niin, että minun piti saada keskimmäisten puomien väliin koko ajan kuusi askelta. Aluksi Olli oli vähän menossa, mutta jäi lopulta kuitenkin ihan hyvin odottamaan. Puomit nousivat pian pystyiksi ja tulin linjaa kuudella laukalla.


Seuraavaksi hypättiin pitkällä lähestymisellä ristikkoa, jonka edessä oli apupuomi. Ristikon jälkeen kaarrettiin vasemmalle kohti vastakkaista pitkää sivua, jonka keskelle tehtiin voltti. Voltin aikana laukan aktiivisuus piti säilyttää, eikä sen saanut antaa vain hiipua. Ristikolle tullessa keskityttiin vain siihen, että osutaan maapuomille, koska silloin askel sopii luonnollisesti esteellekin. Sain Ollin tulemaan aika hyvässä rytmissä jä hypyt+voltti meni hyvin. Oma jalkani lähti kuitenkin hypyssä vähän valumaan taakse, joten minun piti keskittyä pitämään se edessä. Kun sain jalan pysymään omalla paikallaan, oli ylävartalonikin luonnollisesti paljon tasapainoisempi ja käsi vakaampi. Pian jätettiin voltti pois ja kaarrettiin ristikolta lyhyellä tiellä lävistäjällä olevalle okserille, jonka alla oli kavalettipalat. Olli vähän vahtasi sitä estettä ja menin itse jotenkin jäihin, joten siihen otettiin sellainen minikielto. Ei muuta  kuin uudestaan ja sitten mentiinkin jo hyvin yli. Aika hassua, että Olli vahtasi juuri sitä estettä, koska se kumminkin hyppäsi portit, muurit ja ruorit ihan hyvin. Jään vain jotenkin itse välillä jännäämään kieltoa, ja se tietenkin vaistoaa sen. Tehtiin sama tehtävä vielä toiseen suuntaan, eli ristikolta lyhyt tie muurille. Sen Olli taas tuli ilman mitään ongelmia.



Lopuksi tultiin rataa. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ristikolta, kaarrettiin vasemmalle lyhyellä tiellä lävistäjän okseri, oikeassa kierroksessa rouri-portti linja, lävistäjällä muuriokseri ja lyhyt tie takaisin ristikolle. Jatkettiin kierrosta aina niinkun kaksi kertaa peräkkäin ja pidettiin esteet nyt aika matalina, koska keskityttiin enemmän tekniikkaan. Esteet taisivat olla korkeintain olla sen 90 cm. Tultiin sama rata vielä niin, että aloitettiin oikeassa kierroksessa. Olin rataan ihan tyytyväinen, koska nyt uskalsin oikeasti tehdä kunnon ratkaisuja, enkä vain jäätynyt sinne selkään. Ollikin hyppäsi kivasti, joten tästä on hyvä jatkaa kohti uusia treenejä. Kisakausi, tule jo!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Täällä taas

Moikka! Blogin pito on taas vähän jäänyt vähemmälle. Tämä johtuu ihan puhtaasti siitä, että minulla on menossa koulussa niin raskas jakso, etten iltaisin koulu-ja tallihommien jälkeen jaksa enää kuin maata paikoillani. Päätin tuossa yhtenä päivänä, etten ota stressiä tästä kirjoittelusta, vaan kirjoitan silloin, kun on aikaa, materiaalia ja jaksamista. Koitettiin äidin kanssa tänään ottaa Ollista vähän kuvia, vaihtelevalla menestyksellä... Tosin osasta tuli kyllä ihan kivoja haastavasta kuvauskelistä huolimatta.




Kisakausi lähestyy valtavaa vauhtia, jee! Tosi kivaa päästä aloittamaan Ollin kanssa kisaaminen  heti näin kauden alusta, varsinkin nyt, kun meno alkaa olla huomattavasti siistimpää kuin viime kesän alussa. Kilpailujärjestelmähän muuttui tässä hiljattain aivan tyystin. Hypätään varmaan tämä kausi pääasiassa 2-tason (entinen aluetaso) kilpailuja ja pyritään saamaan siistejä ratoja aikaan 90-100 cm tasolta. Haluan nyt kumminkin edetä maltillisesti, ettei sitten tulisi mitään konflikteja... Kisakalenterin suunnittelu on kuitenkin vielä ihan kesken, joten katsotaan nyt, mitä saadaan kasattua sinne.

Valmennuksissa on kuljettu aika ahkerasti. Viime viikon lauantaina oltiin Manunkylässä ja valmennuksen jälkeen minulla oli aivan totaalinen luuserifiilis! Ratsastuksessani oli paljon pientä korjailtavaa ja minusta vain tuntui, että pilaan koko hevosen ihan totaalisesti. Estesilmäni oli aivan hukassa ja kaikkea muuta mukavaa... Olin koko kotimatkan aika matalavireisissä tunnelmissa, mutta pääsin siitä sitten pienen eteenpäinpotkimisen jälkeen yli. Eiväthän ne virheet murehtimalla korjaannu. Koko seuraava viikko koostuikin erilaisista puomi-ja hevosen suoruuteen keskittyvistä harjoituksista. Tänään oltiin taas valmennuksessa ja tunnin jälkeen fiilis oli mitä mahtavin! Kirjoittelen valmennuksesta sitten ihan erillisen postauksen, kunhan saan ensin kuvat. :)