keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Hellettä piisaa

Moikka taas! Postauksia ei ole tullut nyt vähään aikaan. Syynä mitä luultavammin on se, etten keksi mitään, mistä kirjoittaa. Viime aikoinahan olen kirjoitellut aika paljon vain valmennus- ja kisapostauksia. Ehkä se alkaa olla hieman puuduttavaa, kun aina kirjoitetaan vain samasta aiheesta. En toisaalta taas viitsi aina kirjoittaakaan siitä, kuinka ratsastin kaksi hevosta melkein keskellä yötä yms. Nyt ei vain yksinkertaisesti ole tapahtunut mitään erikoista. Siksi olisikin kiva saada teiltä lukijoilta vähän postausideoita. Videopostauksille en lämpene, sillä kun menen tallille, aika menee hyvin tiiviisti tallitöissä ja hevosten liikutuksessa. Muista ideoista ja ehdotuksista olisin kyllä iloinen, saataisiin tänne vähän erilaistakin matskua. :)

Päivät rullaavat aika lailla samaa rataa: käyn aamulla ottamassa Ollin sisälle suojaan ötököiltä ja ruokin sen. Hevonen on  suunnilleen aamuyhdeksästä iltayhdeksään sisällä, koska nyt parin viikon ajan on ollut niin paljon paarmoja, että ulkona oleminen on hevosille kidutusta. Tietysti Ollille käydään antamassa heiniä useampaan otteeseen päivän aikana ja tarkistamassa vesitilanne, samoin kuin Rustingilta ja Parenskilta, jotka ovat myös päivät tallissa. Karsinan kuivikkeita siistitään samalla: likaiset peräseinälle ja puhdasta keskelle. Päivästä ja väsymyksestä riippuen saatan muutaman kerran viikossa ponkaista ylös ennen seitsemää ja ratsastaa jo aamulla. Jos edellisenä aamuna on noustu varhain, ratsastan seuraavana päivänä luultavasti vasta illalla. Ratsastuksen jälkeen päivänsä tallissa olleet hevoset pääsevät ulos yöksi. Tammat ja Nasser taas viettävät päivänsä hyvin tiiviisti pihatossa. Ne käyvät tietenkin välillä ulkona tarkistamassa, pystyisikö siellä jo olemaan, mutta palaavat omasta tahdostaan takaisin sisälle. Yöksi nekin uskaltautuvat ulos, mutta palaavat kuitenkin aamulla kuuden aikoihin takaisin. Onneksi on tuo pihatto, niin hevoset voivat olla rauhassa ja saavat mennä ulos, kun itse haluavat. Tallikin pysyy mukavan vilpoisena, vaikka onkin näin kuuma ja molemmat ovet ovat auki, jotta ilma pysyisi parempana.

Kuumuus haittaa myös treenaamista. Perjantaina olin Ylistarossa estevalmennuksessa, mutta kentällä puhaltavan vilvoittavan tuulen takia hyppääminen oli mahdollista. Valmennuksesta sanon vain sen verran, että hevonen hyppäsi superisti ja nyt tuntuu, että kaikki palaset alkavat loksahdella paikoilleen. Hypättiin suunnilleen metrin rataa. Eilen olin kouluvalmennuksessa, sekin meni ihan mukavasti. Hevonen kulki lopuksi oikein rennosti ja hyvin kautta koko kropan. Valmennuspaikka oli lähellä metsikköä, minkä takia ötököitäkin oli ihan liikaa. Kuumuuden takia ei tehty mitään kamalan vaikeita juttuja. Valkun jälkeen valelin Ollin läpi vilvoittavalla vedellä. Matkaa kotiin ei ollut kuin 10 min, joten hevonen pääsi nopeasti kunnon suihkuun ja sai kylmäpatjat jalkaansa. Oli kyseessä sitten rankempi maastoreissu, este-tai kouluvalmennus, laitan aina hevosen kuin hevosen jalkaan Finntakin jääpalapussit, jotka ovat kyllä tosi hyvät ja kätevät :) Jalat ovat kuitenkin selän lisäksi sellaiset, että niitä on syytä huoltaa huolellisesti, nehän ovat aina ensimmäisenä tapaturman sattuessa rauskat ja sairaslomat pitkiä. Että aika halpaa hoitoa hevosen kintuille on tuo kylmäys ja varmasti näin kuumalla kylmäyspatjat viilentävät enemmän kuin mukavasti.

Kattokaa nyt, kuinka hieno toinen on ♥ Kuskin nyrkit on vähemmän hienot, mutta eiköhän ne siitä korjaannu :D

Tässä lähiaikoina on muutamat kisatkin tiedossa. Tämän kuun viimeinen päivä Ylistarossa olisi ennen siellä järjestettäviä joukkuemestaruuksia harkkakisat, joissa ajattelin mennä metrin. 2.8. Vaasassa on kisat, joissa hyppään varmaan 90 ja 100 cm ja 9.8. Ylistarossa on esteratsastuksen joukkuemestaruudet. Meidän seuralta ei varmaan tälle vuodelle saada joukkuetta kasaan, mutta hyppään sielläkin 90 ja 100 cm, jos kaikki sujuu hyvin. Katsotaan nyt vähän, lähdetäänkö kaikkiin kisoihin, hevosen ehdoilla mennään. Tukahduttavasta kuumuudesta huolimatta Olli on vaikuttanut oikein pirteältä ja hyvinvoivalta. Muutkin hevoset vaikuttavat voivan ihan hyvin, mutta osa on vähemmän energisellä päällä ainakin ratsastusta ajatellen... :D

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kokkola 12.7.

Moikka! Minun piti kirjoittaa tämä postaus Kokkolan kisoista jo eilen, mutta lähdettiinkin Tampereelle hetken mielijohteessa. Näistä kisoista ei menestystä tippunut, mutta taas ollaan kokemusta rikkaampia. Lähdettiin siis lauantai-aamuna seitsemän aikoihin ajelemaan kohti kisapaikkaa. Olin koko automatkan ihan puolinukuksissa liian lyhyiden yöunien takia. Kisapaikalla sain kuitenkin silmät kunnolla auki. Kävin ilmoittautumassa ja tsekkaamassa radan ratapiirroksesta. Hyppäsin kaksi luokkaa, 90 ja 100 cm. Ysikympin arvosteluna oli A.1.0, eli kaikki, jotka selvittävät perusradan virhepisteittä, olisivat tasavertaisia ensimmäisellä sijalla. Rata oli aika selkeä, paljon pitkiä lähestymisiä yms.



Verkassa Olli oli jo jokseenkin tahmea. Lisäksi kuulutukset kuuluivat verkka-alueella tosi huonosti, ennen kuin äänenvoimakkuutta käytiin muuttamassa. Lähdin itse numerolla 21, luokan loppupäässä niin kuin aina. Olli hyppäsi verkassa ihan ok, mutta olisin halunnut laukkaan lisää terävyyttä. Pääsin verkka-alueelle kuitenkin tuon kuulutushässäkän takia sen verran myöhään, etten ollut verkkaan ollenkaan tyytyväinen. Rata meni ihan ok. Olli heräili parin ensimmäisen esteen jälkeen ja laukkakin oli terävenpää. Loppuradasta hevonen kuitenkin jotenkin nyypähti ja otettiin esteelle nro. 6 ihan turha kielto. Loput meni puhtaasti. Radalta poistuessani mietin, kannattaako minun lähteä hyppäämään näin löysällä hevosella metriä. Ajattelin sitten, että kokeilen ensin, miltä hevonen tuntuu metrin verkassa.

Ei viitsitty laittaa Ollia traikkuun luokkien välissä, kun se ei olisi ehtinyt olemaan siellä kovinkaan pitkään. Kisapaikalla oli kuitenkin paljon varjoisia paikkoja, joten annettiin hevosen huilata varjossa sen jälkeen kun olin kävelyttänyt sitä. Metrin rataan tutustumisessa minulle iski pieni jännitys päälle. Päätin kuitenkin olla kehittämättä mistään radan osasta itselleni ongelmaa, koska tiesin, että jos en itse mokaisi kovin pahasti, niin Olli pystyisi kyllä hyppäämään sen. Metristähän minulla oli vain tavoitteena päästä maaliin hyvällä ja tasaisella suorituksella. Arvosteluna käytettiin A.2.0, eli vähiten virheitä ja nopeimman ajan tehnyt voittaa. Verkassa Olli tuntui huomattavasti virkeämmältä ja oli tosi hyvin kuulolla. Varsinkin pari viimeistä hyppyä onnistuivat jo aika kivasti. Radalle lähdin paljon paremmilla fiiliksillä.

Rata sujui mielestäni meidän ekaksi yhteiseksi metriksi ihan mukavasti. Ykköseltä saatiin okserin takapuomi mukaan. Siinä vaiheessa ajattelin, että voi himputti... Rata jatkui kuitenkin ihan ok. Saatiin sarjan a-osalta vielä yksi puomi ja maalin päästiin 8 vp tuloksella. Hevoseen olin ihan huipputyytyväinen, sillä se petrasi luokkien välissä niin paljon. Ykköselle tulleen pudotuksen syytä mietin pitkään. Paikka oli kuitenkin ollut ihan hyvä, rytmi oli tasainen yms. Sarjan pudotus oli ihan minun mokani, koska hyppy ajautui vähän pohjaan. Minun teki mieli lyödä päätä seinään, on se nyt kumma, kun ei opi ratsastamaan ollenkaan... Yritin sitten kuitenkin löytää radasta jotain positiivistakin. Suoritus oli kuulemma paria pohjaan ratsastusta lukuun ottamatta näyttänyt paljon tasaisemmalta ja varmemmalta kuin ysikympin. Hevonen suoriutui joka tapauksessa aivan hienosti. Eiköhän se tästä rupea sujumaan, kunhan kuski pääsee paremmin tutuksi hevosen kanssa ja treenataan isompia ratoja lisää. Nyt Ollilla on kuitenkin muutama kisavapaa viikonloppu. Seuraavat kisat hypätään ihan tässä lähellä Ylistarossa elokuun alussa. Sielläkin jatketaan varmaan samojen korkeuksien parissa.


torstai 10. heinäkuuta 2014

Reeniä Kokkolan kisoja varten

Tiistaina olin Maijan estevalmennuksessa. Sää oli vielä illalla seitsemän aikaankin tosi lämmin ja ötököitäkin oli kiusaksi asti. Tietöiden takia ensimmäinen ryhmä oli päässyt aloittamaan aikataulusta jäljessä. Kävin sitten kävelemässä alkukäynnit maastossa, jonka jälkeen pääsin kentälle ravailemaan ja vähän laukkaamaan. Tein aika lyhyen verkan sileällä, koska en halunnut näännyttää hevosta heti kättelyssä. Aloitettiin valmennus puomitehtävällä, samalla treenaittiin vähän kaikkien kevyttä istuntaa ja tsekattiin, millä mallilla istunta on. Eli ennen puomilinjalle kääntymistä meidän täytyi olla jo kevyessä istunnassa, linjan keskelle tehtiin pysähdys ravista, jonka jälkeen jatkettiin suoraan ravissa seuraavien puomien yli. Itselläni istunta oli muuten ok, mutta hienosäädettiin vielä mun lonkkani kulmaa, kun se tahtoo jäädä vähän vaisuksi. Saatiin korjattua virhe nopeasti ja tehtävä meni aika hyvin.


Kun valkku oli tyytyväinen kaikkien istuntaan, siirryttiin toiseen tehtävään. Lähdettiin kääntämään hevosia ravissa lyhyen sivun keskeltä kohti ensimmäistä puomikasaa, jonka jälkeen kaarrettiin vasemmalle ja tehtiin ns. puolikas voltti. Sen jälkeen suoristettiin hevonen hyvin ja ravattiin seuraavasta puomikasasta yli, kaarrettiin oikealla, tehtiin puolikas voltti ja ravattiin vielä viimeisestä puomikasasta yli. Vipan puomikasan jälkeen nostettiin laukka ja jatkettiin kaarretta oikealle. Pitkällä sivulla kukin sai tehdä haluamastaan kohdasta laukanvaihdon vasemmalle. Olli vaihtoi tosi kivasti, minä meinasin vain jäädä aluksi pitämään liikaa sisäkädellä vastaan, jolloin lukitsin hevosen vasemman takasen ja takaosa vaihtoi vähän myöhässä. Kuski keräili itsensä ja vaihdot sujuivat hyvin.


Tultiin oikeaan kierrokseen äsken tehdyn tehtävän peilikuvana ja puomit nostettiin pieniksi esteiksi. Meidän osalta meni muuten ihan hyvin, kunhan vain muistin pitää lonkassa riittävän voimakkaan kulman. Vaihdotkin sujuivat oikealle tosi hyvin. Sitten tultiin vielä pari kertaa sama ilman voltteja. Tämän tehtävän jälkeen tultiin kerran linjaa, johon PITI saada se nätti neljä laukkaa. Linja oli Ollille vähän ahdas, joten jouduin pitämään sitä aika paljon, jottei se tulisi sitä kolmella. Tämä meni kerrasta nappiin.



Lopuksi tultiin rataa. Kaikki tulivat sen ensin matalempana ja toisella kierroksella kaikille nostettiin. Eka rata meni ihan hyvin ilman suurenpia mokia. Toinen rata nostettiin linjan esteitä lukuun ottamatta minulle metriin. Tämä oli minulle valmennuksessa ihan ensimmäinen kerta, kun hyppäsin Ollilla metriä. Muuten sen meni ihan hyvin, vaikka saatiinkin pari kieltoa. Kiellot olivat ihan puhtaasti minun virheitäni: en nähnyt paikkaa kunnolla ja jätin hevosen yksin tekemään ratkaisua. Olli viisaana hevosena totesi, että ei, sinun pitää miettiä itse ne paikat. Se on kyllä siitä mahtava hevonen, että se vaatii ratsastajan 100% läsnäoloa, eikä tee mitään ilmaiseksi.



Hiiop, kyllä mä osaan nostaa jalkojani!
Tultiin radasta lyhyt pätkä uudelleen ja se meni jo hyvin. Aluksi ne kiellot ottivat päähän, mutta sitten kelasin, että hetkonen. Eihän valmennuksiin mennä näyttämään mitä osaa, vaan sinne mennään harjoittelemaan. Minun täytyy vain opetella ratsastamaan tuota hevosta oikein. :D Valkku sanoi, että minulla ei tule tuon hevosen kanssa olemaan mitään hätää Kokkolassa metrin radalla, kunhan vain en jätä sitä yksin. Tämä kausi kuluu muutenkin paremmin tutustuessa toisiimme, ensi kaudella aletaan tekemään sitten vähän tarkempia suunnitelmia.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Rakuunaratsukoita keskellä Alahärmää

Eilen oli luvassa vähän erilaista ohjelmaa. Etelä-Pohjanmaan eskadroonan ja Kauhavan ratsastusseuran yhteistyön tuloksena järjestettiin ratsastuskulkue, joka kulki läpi Alahärmän kirkonkylän. Kulkueeseen osallistuivat paluumatkalla myös Härmän siskot, koska yhdistys täytti 100 vuotta. Kauhavan ratsastusseurakin juhli jo 30 vuotta kestänyttä toimintaansa. Seura järjesti  myös hieman tavallisuudesta poikkeavan match shown, joka oli saanut vaikutteita Englannista.

Aamulla luvassa oli aikainen herätys, koska hevosten täytyi olla valmiiksi satuloituina ennen puoli yhdeksää. Meiltä kulkueeseen osallistui edellisten vuosien tapaan Patriin. Luvassa oli vielä katrillin yhteinen läpiveto, kun kaikki siihen osallistuvat ratsukot olivat ensimmäistä kertaa yhtä aikaa paikalla. Pienimuotoista häslinkiähän se tuotti, kun ratsastajat testailivat paikalle tuotuja hevosia, satuloita vaihdeltiin edestakaisin hevoselta toiselle. Lopulta kaikilla oli kuitenkin sopiva ratsu allaan ja ohjelma saatiin vedettyä läpi. Minä sain kerrankin vain seistä kamera kädessäni ja seurata muiden harjoittelemista ja kuvata hevosia. Ilma oli jo aamulla aika hiostava, minullakin oli mustat farkut jalassa, jippii...




Kun kaikki oli saatu harjoiteltua ja keskusteltua muutamista jutuista vielä, kulkue sai lähteä matkaan Alahärmän koulukeskuksen kentältä. Minä tietysti yritin juosta kamera kädessäni kulkueen edellä, jotta saisin siitä edes pari kuvaa. Vasta-aurinko aiheutti kuitenkin paikoitellen hieman vaikeuksia. Kulkue kulki  Alahärmän keskustaan ja suuntasi tiensä kirkon pihaan, jossa suoritettiin seppeleenlasku sankarihaudalle.



Kun kirkonmäellä saatiin hoidettua kaikki tarvittavat kuviot, palattiin takaisin koulukeskuksen kentällä. Meikäläinenkin sai tehdä oikein töitä, kun yritin juosta edeltä parhaimmalle kuvauspaikalle melko painavan kameran kanssa ja vielä sellaisessa helteessä! Kulkueen ja katrillinäytöksen välissä oli pieni tauko, jonka aikana yleisö ehti asettua paikoilleen sekä hevoset ja ratsastajat juoda. Minä etsin mahdollisimman varjoisan paikan, josta olisi hyvä kuvata näytöstä. Katrilli meni ainakin minun mielestäni oikein näpsäkästi siihen nähden, miten vähän sitä ehdittiin harjoitella täydellä porukalla. Patriinkin jaksoi pienestä hermoilusta ja kuumasta kelistä huolimatta loppujen lopuksi keskittyä ihan hyvin tehtäviin. Esityksen jälkeen riisuin äidin kanssa Patriinalta varusteet pois. Hevonen pääsi kokovartalosuihkuun sekä traikkuun juomaan ja syömään. Kävimme itse katsomassa vielä KARSin juhlavuoden kunniaksi pystytettyä näyttelyä, jonka jälkeen käväistiin koulun ruokalassa järjestetyillä kakkukahveilla.