tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tampereen hevosmessut 2015

Moikka! Olette varmaan saaneet jo monen bloggaajan blogista lukea viime viikonlopun messuista, mutta tässä tulee nyt vielä yksi postaus. Lähdettiin siis lauantaina äidin kanssa ajelemaan kohti tamperetta jo varhain aamulla. Perillä oltiin joskus 9:30 ja saatiinkin kipittää heti lippujonoon, joka olikin ehtinyt venyä jo aika pitkäksi. Onneksi kassoja oli paljon, joten päästiin sitten nopeasti sisälle. Saatiinkin mennä suoraan katsomoon varailemaan hyviä paikkoja, koska kymmeneltä alkoi Elmo Jankarin ja Sannna Siltakorven kenttäklinikka. Sanna ratsasti itse yhdellä 5 vuotiaalla puoliverisellä ja toinen klinikkaan osallistuva ratsukko oli kisannut kenttää jo vaativalle tasolle asti. Klinikka oli ihan mielenkiintoista katsottavaa, varsinkin kun ratsut olivat ihan erilaisissa vaiheissa. Vaativaa kisannut esittelikin muutaman vaikeamman tehtävän ja itseä meinasi kyllä välillä vähän hirvittää ne hurjimmat maastoesteet. Hyvin ratsukko kuitenkin selvitti tehtävät!:)




Klinikan jälkeen lähdettiin vähän kiertelemään kojuja. Tarkoituksena oli etsiä minulle uusi kisapaita ja sehän löytyikin yllättävän helposti Reunokselta. Paidan lisäksi mukaan tarttui parit saapassukat. Muuta messuilta ei oikeastaan jäänytkään käteen. Kaikkea kivaahan siellä olisi ollut, mutta kun minulla nyt ei oikeastaan ollut mitään sellaista tavaraa, joka olisi välttämättä tarvittu heti. Säästyipä ainakin rahat. Ratsukellarilla oli tosi paljon kisahousuja alennuksessa, mutta suurin osa niistä oli joko liian isoja, tai kokopaikkaisia. Itse en kokopaikkaisista housuista perusta, kun ne ovat jotenkin niin tahmeat. Pian mentiinkin takaisin katsomoon odottelemaan, että päivän esteluokat alkaisivat. Ennen sitä pari veikeää shettistä kävi esittäjiensä kanssa esittelemässä Joensuun kuninkuusraveja, jotka ravataan elokuun alkutaipaleella.


Ennen esteluokkia areenalla kävi pyörähtämässä vielä kouluratsukko ja westerniä harrastava ratsukko. Parit esittelivät ensin omia juttujaan ja puolivälissä ratsastajat vaihtoivat hevosia. Vaikka alla ei ollutkaan omaa hevosta, niin meno näytti ainakin katsojan silmiin tosi näppärältä!



Sitten päästiinkin itse esteluokkiin. Eli areenalla ratsastettiin Agrimarket Junior -ja pony trophy. Luokkien voittajat lunastivat itselleen luokkavoiton lisäksi myös paikan tämän vuoden HIHSiin. Poniluokassa nollaratoja tuli tosi vähän, johtuneeko siitä, että areena on aika kapea ja yleisö valtavan lähellä. Tilanne oli varmasti monelle ponille aika jännittävä, mutta ihan mallikaan näköisiä suorituksia ratsukot kuitenkin tekivät. Kimo oli päivän väri, sillä kolme ensimmäistä sijoittuneista olivat kaikki kimoja, ja älyttömön kuuman näköisiä yksilöitä! Junior Trophyssa puomit pysyivät jo vähän paremmin ylhäällä, vaikka tuplanollia ei montaa nähtykään. Minun mielestäni kaikki vetivät kuitenkin tosi nätin näköisesti, varmasti areena oli kisaympäristönä jo aika jännittävä monelle hevoselle, ja miksei tietty ratsastajillekin. Yleisö kuitenkin istui heti aidassa kiinni, mikä luo aina oman paineensa.









Kokonaisuudessa messut olivat tosi onnistuneet ja kivaa oli kuten aina. Esteluokkien jälkeen lähdettiin ajelemaan kotiin ja käytiin vielä liinaamassa Ollia pikkuisen, jottei se olisi ihan tönkössä. Vaikka olihan se saanut olla koko päivän laitumella, ettei sen tarvinnut sisällä könöttää, kun ilma oli niin hieno :)

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kavioliittoa vuosi ♥

Tänään tulee tasan vuosi kuluneeksi siitä, kun seisoin tampereen hevosklinikan pihassa. Tunnelmat olivat mitä parhaimmat, vaikka aluksi tuntui, etten edes oikein tajunnut koko juttua. Ollin kanssa on ehditty vuoden aikana kokea kaikenlaista, enimmäkseen iloisia juttuja. Välillä on otettu takapakkia, mutta päivääkään tämän hevosen kanssa vietetystä ajasta en vaihtaisi pois!








"Mä meen tänne mamin selän taakse piiloon..."






















maanantai 23. maaliskuuta 2015

Niin mikä kesä

Moikka! Hiljaiselon aikana on taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista, mutta ikinä en ole jaksanut muotoilla niitä postauksen muotoon. Josko tämä tästä taas lähtisi uuteen nousuun. Valmennuksissa ollaan käyty ihan normaaliin tahtiin ja parit kisatkin on hypätty. Nyt alkaa oikeasti tuntumaan, että kuski on saanut jutun juonesta kunnolla kiinni ja pikkuhiljaa asiat alkavat sujua. Paikkojen kanssa ei ole enää läheskään niin paljon säätöä ja pohjekin pysyy jo suhteellisen hyvin paikoillaan hypätessä, vielä pitää toki harjoitella. Suurin ongelma nyt on ehkä se, etten uskalla rentouttaa kättäni tarpeeksi ennen estettä, vaan jään vain pitämään vastaan, mikä kostautuu kummallisena hyppynä ja aika usein puomina. Uskon kuitenkin, että kyllä tästä vielä hyvä tulee, kunhan vaan jaksaa tehdä töitä paljon!



Mutta hupsista, missäs niitä töitä teet, kun pohjat ovat aivan jäätäviä. Kyllästyin pari viikkoa sitten jäiseen kenttään, joten kaivoin lapion esiin ja kirjaimellisesti nakuttelin koko kentän pinnan auki ja Sauli kävi sitten auraamassa jäät pois niin, että saatiin hiekka näkyviin. Pohja olikin pari päivää ihan siedettävässä kunnossa, kunnes viikonloppuna alkoi taas pakastaa ja pohja meni sementiksi... Onneksi ollaan kuitenkin päästy käymään valmennuksissa aika tiheästi, niin on sitten edes jossain päästy menemään kunnolla. Maneesilla ollaan käyty itseksemmekin pariin kertaan treenailemassa, mutta joka päivä ei kuitenkaan ehdi sinnekään ajelemaan, joten nyt on vain kestettävä.

Äiti on ilmeisesti salakuvannut mua...
Viime viikon kouluvalmennuksessa tuli Maijan kanssa puheeksi, jos Ollille kokeilisi vaihtaa kuolaimeksi kolmipalan oliiivin sijasta. Olli toimii tuolla nykyisellä muuten ihan jees, mutta se jää suustaan ajoittain hieman passiiviseksi, ja sillä kestää ajoittain joidenkin pidätteiden läpimenossa hieman liian pitkään. Ajateltiin vain, että se helpottaisi minun omaan ratsastustani jonkin verran, jos Olli olisi suusta pikkuisen reaktiivisempi. Tänään satoi niin sakeasti, mutta katsotaan huomenna, miltä polle tuntuu sileällä uuden kuolaimen kanssa, ja jos ei suju, niin vaihdetaan oliiviin takaisin.


Kisoissa on käyty pariin kertaan. Toiset menivät, no, ei ihan putkeen ja eiliset jo paremmin. Ensimmäiset olivat maaliskuun kahdeksas päivä, niistä saatiin pari puomia ja närkästynyt kuski. Kisojen jälkeen kotona keskityin kaiken muun lisäksi 110% rentoon käteen, koska se tässä nyt harraa. Eilen käytiin taas pomppimassa pari luokkaa, toisessa sijoituttiin neljänsiksi ja toisessa saatiin yksi turha puomi kuskilta. Harmittihan se aluksi, mutta rata oli muuten niin paljon parempi kuin kuun alussa hypätyissä kisoissa, että ei se kauaa jaksanut suututtaa. Seuraavat kisat hypätään vasta huhtikuun puolessa välissä, joten tässä on nyt hyvin aikaa hioa kaikkea. Jotenkin musta myös tuntuu, että Olli tulee hyppäämään paremmin ulkokisoissa kuin hallissa, mutta ei sitä saa kuitenkaan käyttää tekosyynä puomeihin. Sovitaan niin, että tämä on vain alkukankeutta, kyllä tämä tästä lähtee sujumaan :)

tiistai 24. helmikuuta 2015

Jos mokaa, sitten yritetään 2 x kovemmin

Moikka taas kaikille pitkästä aikaa! Postauksia ei ole tullut suunnilleen kuukauteen, koska kiinnostus kirjoittamista kohtaan oli hetkellisesti ihan nollassa. Nyt kuitenkin tuli sellainen fiilis, että voisi olla ihan hauska kirjoitella tänne taas jotain. Hiljaiselosta huolimatta oli kiva huomata, että blogilla on päivittäin ollut ihan mukavasti kävijöitä ja hetki sitten maaginen 50 lukijaa tuli täyteen, kiitos siitä!:)  Tänään tuli otettua kamera taas vaihteeksi mukaan tallille ja onnistuin räpsäisemään päiväheinille kaahaavista hevosista muutaman kuvankin.




Hevosrintamalle ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Meidän kisakausi polkaistiin käyntiin pari viikkoa sitten 1-tason (entinen seurataso) kisoilla, jotka menivät ihan ok. Toisesta luokasta napattiin toinen sija, toisesta yksi puomi. Ekan luokan rata oli mielestäni oikein onnistunut, Olli oli ihan liekeissä koko radan ja sain oikeastaan vain hillitä sitä, jotta se olisi ottanut linjoihin järkevät askelmäärät. Kisat etenivät suuren osallistujamäärän takia hieman hitaasti, joten lykättiin heppa koppiin luokkien välissä. Kopissa se sitten rauhoittuikin vähän liikaa ja seuraavassa luokassa jäljellä oli vain pohkeen takana oleva hevonen. Rata oli muutenkin vähän töksähtelevämpi kuin ensimmäinen ja saatiin sieltä yksi puomikin matkaan, mikä sai kuskin potemaan suurta v*******a.



Tiistaina pyörähdettiin koeviikosta huolimatta kouluvalmennuksessa, jossa keskityttiin paljon siirtymisiin. Olli oli lopuksi oikein kiva, eihän siihen tarvittukaan kuin muutama kymmenen siirtyminen... Lopuksi se oli kuitenkin oikeasti järjettömän hyvin kuulolla ja todella kuuliainen.

Viime lauantaina käytiin Ilmajoella 2-tason (entinen aluetaso) kisoissa pomppimassa. Eka luokka oli ihanneaikaluokka. Rata meni mielestäni ihan jees, lukuun ottamatta hevosen pientä kiemurtelua ennen jäätävän kapeaa pystyä, mutta muuten ok. Napattiin jälleen toinen sija. Seuraava luokka oli ysikymppi, joka meni mielestäni rytmiltään ja muutenkin paremmin kuin edellisen viikonlopun rata. Kuitenkin sieltä tarttui taas se yksi puomi matkaan ja edellisen viikonlopun v*****s palasi ainakin kolminkertaisena. Minua ärsytti, turhautti ja vähän masensikin, miksen vaan voinut jättää ottamatta sitä turhaa puomia. Jos siitä radasta nyt tosiaan jotain hyvää on löydettävä, niin mielestäni se oli rytmiltään hyvä ja tasainen rata. Hetken itseäni soimattua vaan jouduin toteamaan, että ei tämä mitään auta, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta.

Seuraavat kisat hypätään maaliskuun alussa Koivusalon maneesissa, samalla ratsastetaan pikku-cupin ensimmäinen osakilpailu. Sanoin jo viime kisojen jälkeen, että jos sieltä tulee yksikin puomi kuskin ratkaisujen takia, niin syön kyllä pääni. Ehditään ennen niitä skaboja varmaan käymään ainakin parissa valmennuksessa, joissa minun täytyy kiinnittää huomiota erityisen paljon lonkan kulmaan hypätessä. Itselläni kun on ajoittain ollut sitä vikaa, että kun tulee huono hyppy, niin olen itse liian pystyssä satulassa. Pääsin siitä tavasta jo pikkuisen eroonkin jossain vaiheessa, mutta viime kisoissa se alkoi kummitella uudestaan, murr... No, ei siihen auta kuin yksi asia. Treenaaminen, treenaaminen ja treenaaminen.

Kotona ollaan nyt pääasiassa vain maastoiltu kaikilla hepoilla, kun kenttä veti jäähän ja se on niin kova, ettei siihen viitsi mennä hevosen jalkoja rikkomaan. Saisi sulaa jo koko lumi pois tai sitten olla kunnon pakkaset ja lunta, eikä tällaista kummallista loskajääshaibaa. Toisin sanoen kotona treenaaminen on käytännössä katsoen mahdotonta ainakin nyt. No, ehkä tämä tästä taas muuttuu paremmaksi.