Luukku 24, hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille blogin seuraajille ja lukijoille toivottavat Sini&Olli&Neesa&Nasser&Nebraska&Kuppi&Sinilee&Rustinki&Parenski.

Luukku 23, joulukuusen hakureissu

Moikka! Tänään käytiin hakemassa metsästä joulukuusi reellä. Onneksi saatiin jouluksi sen verran lunta, että kuusen hakeminen reellä onnistui ihan hyvin ja Parenskinkin oli helppo vetää. Yhtenä talvenahan jouduttiin muistaakseni hakemaan kuusi mönkijällä, kun lunta oli niin olemattoman vähän. Hevosetkin saivat tarhaan pureskeltavaksi oman joulukuusen. Se taitaakin olla niiden mielestä joulussa parasta, kun niillekin tuodaan oma pikkuinen kuusi tarhaan, josta ne voivat sitten nyppiä oksista pieniä paloja suuhunsa. Yritin kuvailla kuusen hakemista vähän, mutta ulkona tuuli niin paljon, että näpit olivat heti aivan jäässä.

Valmiina lähtöön!

Kuuset kyydissä matkalla kohti kotia

Namnam...

Luukku 22, istuntani

No niin, puhutaanpas nyt vähän meikäläisen istunnasta. En todellakaan istu oppikirjasääntöjen mukaisesti, mutta yritys on ainakin kova! Istuntaa kun ei oikein voi parantaa muulla keinolla kuin treenaamalla, treenaamalla ja vielä vähän lisää treenaamalla... Omassa istunnassani ei onneksi ole ainakaan vielä ilmennyt mitään sellaisia virheitä, joita ei olisi saatu korjattua valmennuksissa ja kotona harjoittelemalla suhteellisen nopeasti. Välillä joissakin asioissa on pitänyt välillä vähän lyödä päätä seinään ja jo vähän suuttua itselleen, kun ei aina oikein heti tahdo homma mennä jakeluun. Jotkut asiat on taas saatu oikaistua sillä, kun on kerran huomautettu.

Suurimmaksi - joskin jo toivottavasti selätetty virhe - nostaisin ehkä käsien asennon. Minullahan pysyvät ainakin saamani palautteen mukaan nyrkit hyvin hiljaa paikoillaan, enkä häiritse hevosta vatkaamalla ranteitani. Ongelma onkin ylempänä, nimittäin kyynärkulmassa. En tiedä, mikä siinä oikein on niin vaikeaa. En muista, että minulle olisi sanottu tällaisesta mokasta ikinä ratsastaessani Neesalla ja Nasserilla. Ongelma tuli siis vasta kunnolla Ollin kanssa esille. Johtunee siitä, että Olli on jo tyypiltään ihan erilainen, samoin ratsastettavuudeltaan. Jäin varsinkin alussa tosi usein vain ratsastamaan suoralla kädellä, jolloin kädestäni tuli kova, eikä Olli ainakaan halunnut luottaa käteeni, jolloin se ei myöskään myödännyt oikein. Varsinkin koulutunneilla tähän ruvettiin kiinnittämään erityisen paljon huomiota ja suunnilleen paukutin päätäni seinään, kun se kyynärkulma aina katosi aivan kuin vaivihkaan. Esteillä tätä vikaa ei kuitenkaan juuri koskaan ilmennyt. Yksi syy tähän ongelmaan voi olla se, että ratsastin Ollia liian pitkillä ohjilla. Ikään kuin olisin pelännyt sen menevän rikki, jos pyydän siltä liikaa. Vasta sen jälkeen, kun Maija kerran ratsasti Ollilla vähän valmennuksen jälkeen, aloin tajuta, että en voi tehdä niin, koska saan koko hevosen pään solmuun. Minun täytyisi siis vain vaatia hevoselta enemmän, alkamatta kuitenkaan riitelemään sen kanssa. Vähitellen uskaltaessani vaatia enemmän hevonenkin alkoi rentoutua ja liikkua paremmin eteen myödäten hyvin. Nyt uskallan melkein jo sanoa, että olen päässyt tuosta huonosta kyynärkulmastani eroon, enkä enää ratsasta lähes suoralla kädellä, mikä näkyy kyllä Ollissa! Sen hypyt ovat parempia ja olen saanut sen liikkumaan paljon paremmin.

Oikein hirvittää katsoa tätä kuvaa, mutta tästä näkee, minkä tasoinen ongelma oli Ollin minulle tullessa. Olisikohan hepo ollut minulla tässä huimat viisi päivää...

Tässä Olli onkin ollut minulla jo pari kuukautta, käsienkin asento on ihan toista maata jo, vaikka ohjat ovatkin aikamoiset pyykkinarut vieläkin.

Tämä kuva on taidettu ottaan syyskuussa. Ohjatkin on saatu jo paremmin käteen ja kyynärkulma on suhteellisen hyvä. Uudempaa kuvaa minulle ei nyt ole tähän laittaa, josta näkisi, että ranteetkin on saatu pystyyn ja hevosenkin liikkuminen on muuttunut melkoisesti tämän kuvan ottamisen jälkeen kuskin ahaa-elämyksen johdosta.

Kyynärkulma-ongelman korjaantumisen myötä oma istuntani on muuttunut mielestäni muutenkin parempaan suuntaan, varsinkin esteistunta. Välillä minulla oli hypätessä sellainen ilkeä tapa, että makasin etukaaren päällä. Muutamn huomautuskerran ja käsien asennon korjaantumisen kautta kaaren päällä makaaminen katosi vähitellen, onneksi.

Tässä nyt en makaa ihan niin pahasti, mutta kuitenkin jotain häikkää on nähtävissä.

Näiden kuvien välillä on kuukausi eroa. Tässä en selvästi enää makaa ja omaan silmään istunta on paljon tukevamman ja tasapainoisemman näköinen.

Tämän myötä hevonen uskaltaa -ainakin minusta tuntuu siltä - hypätä ja tehdä rohkeammin omiakin ratkaisujaan, jos kuski ryssii ja hepan pitää jeesiä. Varmasti istunnassani on joitain muitakin vikoja, mutta ne eivät ole sellaisia, jotka häiritsisivät hevosta. Harvahan meistä istuu niin kuin oppikirjassa, mutta harjoittelemalla vioistaan voi onneksi päästä eroon jossain vaiheessa.

Luukku 21, mikä on joulussa/talvessa parasta?

Joulussa on paljon ihania puolia! Varmaan parhaimpiin kuuluu se, että koulusta on lomaa, eikä tarvitse stressata kokeista tai aikatauluista. Saa olla ihan rauhassa kotona perheen kesken ja viettää kavereiden kanssa aina välillä aikaa. Lahjojen saantikin on tietysti aina hauskaa, mutta vähintään yhtä hauskaa on niiden antaminen muille. Yleensä jouluna pitää minusta olla myös lunta, koska se tuo hevosten treenaukseen taas hetkeksi ihan uusia ulottuvuuksia, riippuen tietenkin siitä, paljonko lunta suodaan minäkin vuonna. Kuvaaminenkin on ihan yleisesti talven aikana hauskempaa kuin esimerkiksi syksyllä rapakelien aikaan, kun kuviin saa lumen takia luotua ihan uudenlaista ilmettä. Ja tietenkin joulussa on sekin hauskaa, että saa syödä kaikkea hyvää potematta ainakaan koko aikaa huonoa omatuntoa herkuttelusta.

Luukku 20, kuulumisia

Moikka! Nyt on koulujen joululomat alkaneet vihdoinkin! Tänne meillekin on saatu lunta useampana päivänä. Ratsastaminenkin helpottuu tosi paljon, kun pohjat ovat nyt parempia. Ainut huono puoli tässä on se, että lämpötilat ovat vain parisen astetta pakkasella ja välillä nollassa, jolloin lumi on sellaista märkää ja inhaa. Sehän tarttuukin kivasti hevosten kaviohin isoiksi mölteiksi... No, nyt ei saa valittaa, kun sitä lunta vihdoinkin on. Ollilla on nyt pikkuisen kevyempää, kun valmennuksistakin on joulutaukoa. Pääasiassa vain maastoillaan ja välillä käyn kentällä tekemässä jotain pikkujuttuja. Valmennukset jatkuvat taas 29. ja 30.12., jolloin valmentajani pitää sellaisen aluevalmennustyylisen kahden päivän valmennusrundin. Itse olen ilmoittanut molemmille päiville, toivottavasti polle pysyy ehjänä ja pakkaset sen verran kurissa, että heppaa voi lähteä kuskaamaan valmennuksiin.

Neesalle, Nasserille ja muille kuuluu myös ihan hyvää. Nyt pystynkin säiden salliessa ratsastamaan useamman hevosen päivässä, kun koulu ei haittaa harrastamista. :)

Luukku 19, jalkojen hoidon tärkeys

Moikka! Nyt sitten vähän asiaa hevosten jalkojen huollosta. Tähänkin on olemassa useampia tapoja ja jokainen menettelee hevosensa mukaan. Hevosten jaloista on kuitenkin tärkeää pitää hyvä huoli, oli se sitten kilpahevonen tai ihan vain pullaponi. Jos jaloista ei pidetä kunnolla ja asianmukaisesta huolta, seuraukset voivat olla aika ikävät. Kertoilenpä tässä nyt sitten vähän minun hoitomenetelmistäni.

Ratsastuskoulun alkuvuosina en tajunnut hölkäsenpöläystä siitä, miten tärkeää hevosen jalkojen huoltaminen on. Olen siis oppinut kaiken tietämäni vasta vähän myöhemmällä ikää. Neesan ja Nasserin ja miksei muidenkin tallin hevosten kanssa sitä onkin tullut harjoiteltua käytännössä oikein urakalla. Alkuvaiheessa Sauli ohjasi aina suuntaa-antavasti, miten missäkin tapauksessa kannattaa toimia. Eihän sitä silloin osannut 9-vuotiaana ajatella niin tarkasti, kuinka toimitaan. Nyt kun ikää ja tietoa on tullut paljon lisää, pystyn päättämään ja tiedän, miten mikäkin hoidetaan ja kuinka pitkään. Jalat kannattaa ehdottomasti huoltaa, vaikka mitään näkyvää vikaa ei olisikaan. Näin voidaan ennaltaehkäistä nestekertymiä, ihottumaa ja muuta.

Vesi

Vesi on aina ollut paras hoitokeino moneen äkkinäiseen. Jos joku hevosista on saanut tarhassa haavan jalkaansa, niin vesi on se, jolla hoidetaan ensimmäisenä. Vedellä on helppo puhdistaa niin isommat kuin pienemmätkin haavat ja tyrehdyttää pienemmät verenvuodot. Tarvittaessa käytän Betadine-lääkeshampoota desinfiointiin ja puhdistukseen veden ohella. Kylmäysmuotonakin olen vettä käyttänyt, mutta sitten kuulin yhdeltä tutulta eläinlääkäriltä, että jos haluaa oikeasti kylmätä vedellä, niin letkun varressa saa seistä hyvän tovin. Ennen kuin vesi alkaa edes vaikuttamaan kylmäävästi, sitä on päästettävä 20 minuuttia jalkaan. Sen jälkeen en ole vettä käyttänyt muuhun kuin haavojen ja rapaisten jalkojen puhdistukseen.

Jää

Jää on ehdottomasti tällä hetkellä minusta paras ja helpoin tapa hoitaa jalkoja. Meillä on tallikämpässä pakastin, jossa on useammat Finn Tackin- kylmäyskääreet. Ne ovat kyllä moneen juttuun tosi kätevät! Ne on kätevä vain kietaista hevosen jalkoihin tarroilla treenien jälkeen. Vaikutus alkaa paljon nopeammin kuin vedellä kylmättäessä. Silloinkin, kun Neesalla toinen etunen oireili, niin me kylmättiin sen jalkoja juuri noilla samoilla pusseilla. Oli kyllä tosi paljon helpompaa ja tehokkaampaa, kun ei tarvinnut läträtä veden kanssa. Ollille (ja tietysti muillekin hevosille) käytän noita aina valmennuksien ja raskaampien kotitreenien jälkeen. Jäät ovat myös siinä mielessä hyvät, kun ne sulettuaan alkavat vaikuttaa lämpimästi, jolloin ei tarvitse kääriä enää mitään lämpöjuttuja jalkoihin.

Linimentit ja rasvat.

Jos hepoilla on kevyempi treenipäivä, niin suihkutan jalat ainoastaan vedellä puhtaaksi, kuivaan jalat ja laitan linimenttiä. Ollaan kokeiltu aika monenlaisia linimettejä ja parhaaksi on todettu Laukaan eläinklinikalta ostettu sinkkilinimentti. Se on vaan niin parasta! Jos Ollillakin on jokin pieni nestekertymä jalassa, laitan siihen sinkkiä ja seuraavana päivänä jalka on normaali. Se kirjaimellisesti kuivattaa nesteen pois aika nopeassa ajassa. Käytän tuota samaa linimenttiä aina raskaampienkin treenien jälkeen yhdessä Finn Tackin- kylmäkääreiden kanssa.

Jos hepalla on jaloissaan rupea -jota on varsinkin näin kurakeleillä, niin sitten rasvaan jalat ruvista riippuen erilaisilla rasvoilla. Eniten tulee käytettyä Horse Powerin tai Supreme Horse Caren rasvoja, jotka pitää vuohiset kivan pehmeinä.

Luin takavuosina Hevosurheilusta artikkelin, jossa kahta eläinlääkäriä haastateltiin heidän tavastaan hoitaa omien hevosten jalkoja. Toinen ei kylmännyt ollenkaan, jos todettua vikaa ei ollut, toinen kylmäsi aina treenin päälle. Ammattilaisetkin ovat tästä eri mieltä, niin varmasti olemme me amatööritkin.

Luukku 18, vastaukset kysymyksiin

1. Millaista lukion käynti on ollut?
- Ainakin tähän mennessä se on tuntunut ihan siedettävältä.
 2. Pidätkö kouluruuasta?
- Kyllä sitä nyt syö...
3. Lempiruoka?
- Olen melkolailla kaikkiruokainen. Tykkään esim. lasagnesta ja kinkkukiusauksesta.
4. Mitä aineita aiot kirjoittaa?
- Jaa'a, ehkä ainakin bilsan ja tietty kaikki mahdolliset vieraat kielet.
5. Mihin aiot lukion jälkeen?
- Tässä vaiheessa on vielä vaikeaa sanoa, mutta ehkä opiskelemaan jotain biologiaan tai psykologiaan liittyvää.
6. Mikä on lempiaskellajisi?
- Riippuu aina vähän hevosesta, mutta kyllä se on laukka.
7. Lempiviikonpäivä ja miksi? :)
- Perjantai! Silloin kouluviikko on pulkassa ja alkaa viikonlopun mittainen hengähdystauko.
8. Lempielokuva?
- Niitä on monia. Vaikka kaikki Kauheat kankkuset!
9. Mistä tallihommasta pidät eniten?
- Minulla ei ole mitään lempparia, tykkään kaikista :)
10. Millä hevosella ratsastit ratsastustunnilla aivan ensimmäistä kertaa?  Millainen hevonen oli kyseessä?
- Ratsastin Newforestinponi Maralla. Se oli pieni ja kiltti poni, joka osasi kyllä tarvittaessa luistaa hommista, jos sai siihen tilaisuuden.
11. Seuraatko joidenkin ratsujen/ratsukoiden/ratsastajien kilpailumenestystä?
- Joidenkin tuttujen ratsukoiden tuloksia tulee seurattua jonkin verran.
12. Isoin hyppäämäsi este?
-Nasserilla olen tainnut joskus treeneissä hypätä 115cm, samoin yhdellä hevosella koeratsastustilanteessa.
13. Missä näet itsesi 5 vuoden päästä? Entä 10?
-5 vuoden päästä olen luultavasti aloittanut opiskelun jossain, sitä en vielä tiedä, missä ja mikä on ala. Olli on tietenkin mukana kuvioissa ja ratsastus on varmasti edelleen suuri osa elämääni. 10 vuoden päästä olen toivottavasti ollut jo jonkin aikaa työelämässä ja minulla on edelleen ainakin yksi hevonen, jos ei sitten useampikin. Minulla on asunto ja ehkä olen löytänyt jo vierelleni sellaisen ihmisen, jonka kanssa haluan elämäni viettää. :)

 

Luukku 17, mitä pakkaan kisoihin mukaan

Nyt polkaistaan käyntiin jo joulukalenterin 17 luukku! Tällä kertaa kertoilen vähän, miten valmistaudun kisoihin kisoja edeltävänä päivänä, entä mitä pakkaan mukaan?

Kisoihin tulee aina pakattua melko kiitettävästi tavaraa. Vuodenaika vaikuttaa tietenkin siihen, mitä otan mukaan. Listasin tähän kuitenkin ne yleisimmät.

Ollin tavarat:

*satula
*panssarivyö
*rintaremmi-martingaali
*kengityksen mukaiset suojat
*suitset
*sään mukaisia loimia ja vilttejä
*harjakassi
*kilpailunumero
*hevospassi
*nahkariimu, riimunnaru
*tarvittaessa vesi, jos kisapaikalta ei saa

Omat tavarani:

*LamiCell swarovski- kypärä
*Equipagen saappaat
*hööksin kisatakki
*Kl:n kisahousut
*kahdet ratsastushanskat
*raippa
*kannukset
*lökärit
*toiset kengät
*vähintään kaksi normaalia takkia
*toppaliivi
*juomista

Entä miten valmistaudun kisoihin edellisenä päivänä? Yleensä ratsastan Ollin kentällä, koska se on liian villillä päällä maastopäivän jälkeen. Taivuttelen hevosta paljon, teen avoja ja sulkuja sekä ratsastan hevosen mahdollisimman notkeaksi ja kuuliaiseksi. Se, miten ratsastan Ollin ennen kisapäivää, riippuu hyvin paljon siitä, miltä se milloinkin tuntuu. Pyrin kuitenkin pitämään treenin mahdollisimman kevyenä. Ratsastuksen jälkeen hevonen pääsee pesulle ja tarvittaessa siistin sen harjan ja vuohiskarvat, jos en ole tehnyt sitä hiljattain.

Pyrin pakkaamaan omat ja hevosen tavarat valmiiksi jo edellisenä iltana, jottei aamulla tarvitsisi nousta vielä aikaisemmin. Kisa-aamuina minusta tuntuu aina, että minulla on hirveä kiire, joten pakkaaminen edellisenä iltana on ihan järkevää. Putsaan saappaat ja pyyhkäisen tietenkin hevosen varusteita kostealla sienellä.
  

Luukku 16, koulun ja ratsastuksen yhdistäminen

Toisilla se onnistuu, toisilla ei. Miten minun kohdallani on käynyt tämän asian suhteen?

Kaikki lukiota käyvät tietävät, että se teettää töitä vähän enemmän kuin yläkoulu. Silloin, kun etsin  hevosta,  äiti vähän kauhisteli, että miten minä ehdin hoitaa kaiken. Olin itse sitä mieltä, että hyvin minä ehdin, kunhan vaan suunnittelen päiväni tosi tarkasti. Miten tämä on käytännössä toiminut?

On tietysti aina vähän yksilöstä riippuvaa, miten hän saa harrastukset ja koulun mahtumaan yhteen. Minusta se ei ole kiinni ajasta, vaan halusta. Minulla ei kuitenkaan ole ollut tässä ongelmia. Päivät olen tietenkin koulussa, joten Sauli huoltaa Ollin aamupäivästä. Tulen koulusta kotiin joskus 15.30 ja sen jälkeen suuntaan tallille. Koulupäivinä ratsastan yhden hevosen ja teen iltaruokinnan, jonka jälkeen lähden läksyjen kimppuun. Minulla on tähän mennessä ollut lukiosta yllättävän vähän läksyjä, vaikka ajattelin ennen koulun alkua, että niitä tulisi olemaan hirveästi. Ei kuitenkaan vielä ole ollut, onneksi. Pystyn siis liikuttamaan viikollakin helposti Ollin tai minkä hevosen nyt ratsastankin, ihan kunnolla ja rauhassa. Viikonloppuisin ratsastankin sitten useamman hevosen, kun ehdin aloittaa jo valoisaan aikaan. Viikonloppuina pyrin siivoamaan tallin ja osallistumaan muuhunkin, kun viikolla en pysty.

Koeviikot ovat aina oma lukunsa näissä jutuissa. Lyhyempinä koeviikkoina ei ole ongelmia. Joskus ne saattavat kuitenkin olla jopa seitsemän päivän mittaisia ja luettavaa on paljon. Aluksi ajattelin, etten ehdi pidempien koejaksojen aikana ratsastaa juuri yhtään, mutta mitä vielä. Viimeksi, kun minulla oli tällainen pitkä koeviikko, niin missäs minä istuin illat? No hevosen selässä niin kuin ennenkin. Joidenkin aineiden kokeissa sitten vähän pelotti, että olisikohan sittenkin pitänyt lukea enemmän...

No entäs kaverit? Kavereita en oikeastaan näe viikolla juurikaan koulun ulkopuolella. Näemme kumminkin koulussa joka päivä ja saatamme joskus kokoontua viikonloppuisin viettämään yhteistä leffailtaa tai jotain vastaavaa. Minä olen kuitenkin itse valinnut tämän harrastuksen ja tiedostanut, että se tulee viemään aikaa ja vaatii sitoutumista. Minua se ei oikeastaan ole koskaan haitannut. Jos kaverit lähtevät johonkin viikolla, en lähde mukaan, koska haluan hoitaa hevosia. Viikonloppuisin tietenkin on enemmän aikaa.

Luukku 15, mitä hevoseni syö?

Nyt päästäänkin asiaan, jonka voi tehdä miljoonalla eri tavalla ja mielipiteitä kyseisestä asiasta on ainakin yhtä monta. Nimittäin ruokinnasta. Tämä aiheuttaa välillä hevosenomistajille päänvaivaa ja siitä saadaan aikaan isommakin keskustelut -varsinkin hötö.netissä. Mutta kuten on sanottu, jokaisella on omat tapansa ja menetelmänsä.

Ruokinta on yksi tärkeimmistä asioista hevosen omistamisessa. Tapoja on monia, mutta vääränlainen ruokinta voi pahimmillaan aiheuttaa hevoselle liikalihavuuden lisäksi ikäviä sairauksia. Hevosta ja sen käyttäytymistä olisi siis hyvä seurata, varsinkin jos ruokinnassa tehdään muutoksia. Muutoksiakaan ei kuitenkaan saisi tehdä liian äkkiä, vaan hevosen tulisi antaa totutella uusiin ruokiin jonkin aikaa. Meillä ruokinta on pyritty pitämään mahdollisimman simppelinä, mikä tarkoittaa sitä, että ruokinta-aikana ei availla kymmeniä erilaisia purkkeja ja purnukoita. Lisäksi kaikki hevosemme syövät samaa tavaraa, joskin määrät ovat tietenkin käyttöasteen mukaiset. Mutta nyt asiaan, eli mitä Olli oikein syö?

Ensimmäisenä on tietenkin heinä. Olli syö heinää kolme kertaa päivässä ja siis ihan kuivaheinää pyöräpaaleista. Heinä on melkein kuin luomua. Siihen ei ole lisätty apulantoja eikä mitään muutakaan ainetta, vaan se on vain saanut kasvaa. Heinä tehdään itse ja sen laatu on korkealuokkaista, kun se niitetään, pöyhitään ja annetaan kuivaa ennen paalamista. Määrät vaihtelevat tietenkin sen mukaan, miten paljon hevonen on ulkona ja liikkuu päivän aikana, vuodenaikakin vaikuttaa. Tammat+Olli ja Nasser tarhaavat meillä isossa haassa porukalla. Jos keli on oikein kurja, hevoset ruokitaan sisälle. Muutoin ne saavat aamuheinänsä ulkona. Kesäisin kuivaheinää ei juuri syötetä, koska tarhassa riittää vihreää. 

Sitten on ehkä Ollin herkuista suurin, nimittäin kaura. Sitä Olli syö kaksi kertaa päivässä litistettynä, määrät suhteutetaan aina siihen, paljonko hevonen liikkuu. Litistettyä siksi, että se sulaa hyvin ja siitä saatavat ravintoaineet imeytyvät paremmin kuin litistämättömästä. Olli tuppaa syömään kauransa varsinkin aamuisin vähän hutaisemalla, joten osa niistä jää välillä syömättäkin. Nyt se on onneksi taas mussuttanut aamukauransa kiltisti loppuun ennen ulosmenoa. Ollilla on myös tapana syödä kirjaimellisesti koko naamallaan, välillä koko pollen pää on ihan kauranpehussa... Kaurakin on omassa maassa kasvatettua.

 

Lisäravinteita meillä ei hepoille juurikaan syötetä, ellei tarve vaadi sitä. Olli saa iltaisin kaurojen joukossa desin verran peruskivennäisiä. Siksi illalla, koska silloin niistä irtoavat ravinteet imeytyvät paremmin kuin aamulla ja Ollikin jaksaa pureskella ruokansa rauhassa. Kivennäisten lisäksi Ollille lisätään kauroihin ruokintakalkkia. Kalkki edistää muun muassa kavioiden ja luuston  kasvua ja  hyvinvointia. Iltasella hevosille annetaan myös hyppysellinen suolaa. Vielä vuodenajasta riippuen ruokintaan voidaan lisätä erilaisia "nameja". Syksyllä Olli saa ruokinnan yhteydessä omenaa tai porkkanaa.

Ja kaiken kruunaa raikas vesi. Talvella hevoset juotetaan aina lämpimällä vedellä, kesällä tietenkin raikastavan kylmällä. Esim. kisojen päälle voidaan veteen sekoittaa melassia, jotta hevonen joisi nesteen reippaasti. Sitä ainakin meidän hevoset rakastavat.

Luukku 14, kuvapläjäys

Mitäs sitä turhia kirjoittelemaan, annetaan kuvien puhua puolestaan!

Yritettiin äidin kanssa ottaa musta ja Ollista jokin kiva kuva, mutta heppa oli vähän eri mieltä asiasta...

Nasse ja Olli ovat ilmeisesti kuulleet, että tasa-arvoinen avioliittolaki on hyväksytty... Niistä on nyt ihan parissa päivässä tullut hyvät kaverit, eivätkä ne enää pidä satunnaisia nahistelujaan tarhassa. Hyvä näin!

Kuppikin malttoi kerrankin vähän söpöillä.

Ehkä ainut kuva koko päivän satsista, jossa Ollilla on korvat hörössä. Siihen tarvittiin aika paljon omistajan pelleilyä ja käsien huitelua...

Pitihän sitä sitten noiden (hömppä)kuvienkin lisäksi käydä pellolla kokeilemassa, saataisiinko ikuistettua jotain vähän taiteellisempaa...

Luukku 13, elämäni tärkeimmät hevoset

Tässä luukussa kertoilen ratsastusharrastukseni ja yleisesti hevosharrastuksen kannalta minulle merkittävimmistä hevosista.

Elämäni tärkeimmistä hevosista yksi on ehdottomasti Neesa! Neesan kanssa opettelin kaikenlaisia peruasioita niin ratsastuksessa kuin hevosten käsittelyssä. Neesahan on leppoisan luontoinen, joten se oli aivan mainio opettaja pienelle heppatytölle. Opettelin sen kanssa harjaamista, satulointia ja ihan ratsastukseen liittyviäkin asioita valmentautumisen ohella. Neesa ei koskaan ole ollut helpoimmasta päästä ratsastaa. Vaikka se osasi, niin se yritti kuitenkin aina keksiä pieniä konnankoukkuja, jotta pääsisi helpommalla. Vaikka sen temppuilu ottikin aina välillä päähän, niin näin jälkeenpäin ajatellen se on kasvattanut kärsivällisyyttäni ja saanut minut yrittämään aina täysillä ja vähän enemmänkin. Välillä tulee oikein ihmeteltyä, miten joskus sain sen hyppäämään aluekisoissa 90 cm, kun se osasi kuitenkin olla välillä aika omapäinen. Hyvällä päällä ollessaan Neesa oli kuitenkin radalla ihan sairaan nopea ja ihan hyvin me välillä pärjättiinkin. Neesa ei ole koskaan ollut minulle vain hevonen muiden joukossa vaan kaveri.

Neesa Ylistaron aluekisojen ysikympin uusintaradalla, polle on pikkuisen tuiman näkönen! Näistä kisoista taisi irrota sijoituskin. (c) Kira Pellinen

(c) Jaana Pirttijoki

Nasser kuuluu myös ehdottomasti elämäni tärkeimpiin hevosiin. Sen kanssa opeteltiin paljon samoja juttuja kuin Neesan, mutta vasta kun olin hieman kasvanut. Nasser kun on sisartaan kuumempi tapaus. Ratsastaessa se ei ollut mitenkään helppo, vaan aina täytyi kuitenkin pikkuisen testata. Muistan pudonneeni jossakin valmennuksessa ainakin kolme kertaa, kun hepo testasi minua rankimman jälkeen ulkokauden alettua. Aina kuitenkin noustiin takaisin kyytiin. Parhaimmillaan ollessaan Nassen kannsa päästiin valkoissa hyppäämään 110cm asti. Onnistuneiden treenien jälkeen oli aina ihan huikea fiilis, kun sai hankalan hevosen tottelemaan itseään ilman isompia neuvotteluja. Sileälläkin puolella mentiin ihan mukavasti eteenpäin ja opin paljon uutta ahaa-elämyksien kautta. Nasserinkin kanssa itsehillintää ja pitkäjänteisyyttä kertyi melkoinen määrä.

Ja sitten on tietenkin Olli. Ollin kanssa yhteistä taivalta on kuljettu vasta aika vähän, mutta se on ehtinyt silti opettaa minulle jo paljon. Olli on niin erilainen kaikin tavoin Neesaan ja Nasseriin verrattuna. Vaikka nekin ovat herkkiä, niin Olli on omalla tavallaan herkkä kaikessa. Se on kuitenkin pohjimmiltaan todella arka. Olli vaatii ratsastaessa toimiakseen 110% luottamuksen ratsastajaan, muuten siitä ei saa läheskään niin paljon irti. En voi sanoa, että olisin vieläkään oppinut siitä läheskään kaikkea, mutta ainakin ollaan päästy hyvään alkuun. Ollin kanssa olen pystynyt soveltamaan aika paljon kaikkea Neesan ja Nasserin kanssa opittua ja siitä on ollut kyllä tosi paljon hyötyä! Ollin kanssa päästään vielä toivottavasti hyppäämään isompia luokkia, mutta minusta tärkeintä on kuitenkin luoda hevoseen täydellinen ja vahva luottamussuhde. Olli kyllä selvästi luottaa minuun jo aika paljon. Se seuraa minua tarhassa ilman narua ja aina, jos sitä pelottaa jokin uusi asia, se ikään kuin selvästi liimautuu kylkeeni ja on vähän sillai, että mami mitä mä teen? On kyllä tosi mielenkiintoista huomata, miten hevonen alkaa luottaa sinuun koko ajan enemmän ja enemmän.

Muistakaa käydä kommentoimassa kysymyspostauksen luukkuun 10! Aikaa on vielä muutama päivä :)

Luukku 12, Ollin varusteet

Joulukalenterin luukussa 12 kurkistetaan Ollin varustekaappiin. Minun on ollut jo pidemmän aikaa tarkoitus kuvata teille varustepostaus, mutta se on vain aina jotenkin jäänyt. Ajattelin kuitenkin, että tämän voisi toteuttaa ihan hyvin joulukalenterissa yhtenä luukkuna. Esittelen tässä nyt pelkästään hevosen varusteet. Jätin pois kaikki ns. ylimääräiset jutut, eli kuvasin vain nahkavarusteet, loimet, satulahuovat ja hoitoratvikkeita, kun en jaksanut jokaista pikkutavaraa ruveta kuvailemaan.


Nahkavarusteet

Aloitetaan ehkä siitä tärkeimmästä, nimittäin satulasta. Ollilla on käytössä ruskea Prestigen Versailles-satula. Satulaa oli käytetty pari kuukautta ennen kuin se ostettiin Satulasopin satula-autosta Ollille. Nahka oli ehtinyt jo hieman pehmentyä eikä se ollut enää niin jäykkää kuin uusissa satuloissa monesti on aluksi. Sehän on tietysti vain hyvä asia. Olen kyllä tykännyt tuosta penkistä tosi paljon! Siinä on hyvä istua, eikä satulan materiaali ole sellaista liukasta nahkaa, vaan siitä saa pelkillä polvipaikkaisillakin housuilla hyvän otteen. Jalustimina meillä on käytössä Sprengerin Bow Balance-turvajalkkarit, jalustinhihnat ovat myös Sprengerin.

Satulavyö on Horse-Comfort merkkinen panssarivyö. Itse asiassa Ollilla on noita kaksi. Ensimmäinen ostettiin yhtä aikaa satulan kanssa, mutta Olli laihtui kesän aikana vähän, joten meidän piti ostaa kokoa pienempi vyö.

Ollin suitset ovat Stafford Claridge House aachensuitset, joissa on muotoiltu niskahihna. Olen kyllä tykännyt noista tosi paljon. Suitsissa oli valmiiksi kiinni tuollainen kaarevan mallinen koristeltu otsapanta, mikä sopii kyllä Ollille mielestäni tosi kivasti. Lisäksi nahan laatu on ainakin vielä tuntunut hyvältä ja kestävältä. Ohjat ovat Claridge Housen sileät nahkaohjat. Kuolaimet ovat oliivikuolaimet, koska Olli on tosi herkkä suustaan. Merkki taitaa olla Horsepower. 

Ollin rintaremmi-martingaali on myös Sprenger-merkkinen. Se taidettiin ostaa samalta myyjältä kuin tuo satula. Mielestäni nuo keskiosan yksityiskohdat ovat kivan näköiset.

Suojina on käytössä Lami-Cellin Elite pro-jännesuojat eteen ja takajalkoihin saman merkin tekniikkasuojat. Halusin Ollille takajalkoihin tekniikkasuojat, koska suoja ympäröi takajalan sekä sisä- että ulkopuolelta ja antaa mielestäni paremman suojan. Suojissa on tuollainen resorillinen tuplakiinnitys, mikä ei ainakaan kulu loppuun samalla tavalla kuin normaalit tarrat. Talvella käytössä on myös Horse-Comfortin putsit etujalkoihin, jotta vältyttäisiin vuohisten hokinpolkemilta.

Satulahuovat, romaani ja korvahuput

Ollilla on vasta muutama huopa, koska en ole kauheasti edes yrittänyt hamstrata sille huopia. Värimaailma koostuu pääasiassa sinisen eri sävyistä, mutta poikkeuksiakin on.

Hv Polon punainen estehuopa. Ostin tämän joskus Hihs:tä ihan kisahuovaksi. Huovassa on mielestäni kivoja yksityiskohtia ja värikin on kohdillaan. Malliltaan ja materiaaliltaan huopa on myös hyvä, on kestänyt hyvin pesut ja käytön. Huopaan on myös olemassa samanmerkkinen korvahuppu.

Horse Guardon sinivihreä huopa. Äiti taisi tuoda tämän kerran Ratsukellarista samalla, kun kävi Tampereella. Materiaalin on ainakin vielä kestänyt hyvin ja korkea säkätila on kyllä plussaa. Käytän tätä pääasiassa kisa-ja valmennushuopana.

Euro-Starin turkoosi estehuopa. Tämä on kesällä tosi kätevä, koska on niin ohut eikä hiosta kuumalla ilmalla. Tuo ostettiin ensin Neesalle kisahuovaksi, mutta koska Neesan kisaura ei jatkunut, niin olen  käyttänyt sitä kesällä Ollilla valmennushuopana ja kisoissa. Huopaan on olemassa vielä saman merkkinen huppu.

Sitten pari ihan perus Horzen yleishuopaa. Nuo ovat olleet pääasiassa kotikäytössä. Ne ovat kuitenkin mielestäni vähän huonon mallisia, koska noiden säkätila on aivan olematon.

Engel-merkkinen lampaankarvaromaani. Pitäisi varmaan joskus ostaa kisakäyttöön toinen sitten, kun tuosta toisesta tulee oikeen kulahtaneen värinen.

Loimet ja viltit

Loimia ei voi koskaan olla liikaa, eihän? Ollille niitä ainakin on kertynyt ihan mukavasti. Se tarvitsee loimen ulos tarhatessaan, koska kylmällä ja sateisella ilmalla sen selkälihakset jäykistyvät tosi helposti ilman loimea. Lisäksi Ollin karva on haluttu pitää suhteellisen lyhyenä ilman klippausta. Lyhyttä karvaa on myös helpompi hoitaa ja pitää puhtaana.

Horse Comfortin vohveliloimi, käytetään kesällä kuljetuksessa ja lämpöisemmillä ilmoilla kuivatusloimena. Finn Tackin vähän kulahtanut vihertävä tallitoppis. Tämä tuli Ollin mukana. Tätä en ole hirveästi käyttänyt nyt, koska Ollia ei ole klipattu.

Horse Comfortin sininen ja punainen fleece. Sinistä on käytetty kotona kuivatusloimena, punaista joskus kisoissa.

Lami-Cell Elegance fleece, käytän tätä useinmiten kuljetuksessa keväällä ja syksyllä. Merkitön KaRSilta saatu fleece, joka on varustettu seuran logolla. Tämä on käytössä kisoissa ja valmennuksissa lämmitysloimena.

Eurohunter kaulakappaleellinen fleece, eniten käytössä kylmemmillä ilmoilla kuljetuksessa, kuivatusloimena ja pakkasilla kuljetuksessa toisen loimen alla. Weatherbeetan talviratsastusloimi 150g täytteellä ja vedenpitävällä kankaalla.

 Rain Buster sadeloimi on ehkä kovimmassa käytössä nyt. Loimessa on fleecevuori ja tätä Olli käyttää yleensä syksyisin loimituksen alussa ja pienemmillä pakkasilla. Loimi on tummansininen ja sen alareunassa kulkee harmaa raita. Loimi on nyt niin likainen, etten ottanut siitä kuvaa ollenkaan.

Kireämmillä pakkasilla Rain Busterin loimi vaihtuu  Horsepowerin ulkotoppaloimeen, jossa on 300 gramman täytte. Tätä ei ole vielä jouduttu käyttämään, kun säät ovat pysynyyt melko lämpöisinä. Lisäksi Ollilla on tuollainen Thermomasterin kaulakappaleeton toppis 300g täytteellä.

Thermo Masterin kaulakappaleeton toppis 300g täytteellä.

Enkkuviltti. Kovemmilla pakkasilla tämä lämmittää niin ratsastajaa kuin hevostakin ja kisoissa kylmemmillä ilmoilla lämmittely-ja odotteluloimena. Horse Comfortin musta villaloimi. Tätä käytän yleensä kuljetuksessa kylmemmillä ilmoilla.

 Muut härpäkkeet
Kuljetussuojina käytetään Billtemasta ostettuja ruskeita suojia.

Kaikki harjat ja hoitotarvikkeet säilytän Eskadronin harjalaukussa. Väri on mielestäni kiva ja tämä on kyllä aika käteväkin.