Vaasa 23.8.

Moikka! Ajattelin tulla vielä pikaisesti kirjoittelemaan tämän päivän kisoista. Tänään hypeltiin siis Vaasassa II-tason kilpailuissa, menin sen tuttuakin tutumman 90 ja 100 cm. Päivä oli tosi lämmin, mikä ei oikein koskaan tiedä hyvää Ollin suorituksia ajatellen. Raukka kun tahtoo mennä niin kovin vetämättömäksi, mutta eipä se ole varmaankaan ainut, jota nämä helteet piinaavat!

Aamulla siis ajeltiin melkoisessa sumussa kisapaikalle. Kävin heti kävelemässä radan. Ei saisi valittaa, kun ihmiset kerran jaksavat ja haluavat järjestää meille kisoja, mutta tänään kisakentän pohja ei ollut aivan priima. Ponnistuspaikkoja oli kyllä yritetty tasoittaa ja kastella, mutta luokan lopputaipaleella jotkin kohdat antoivat armotta periksi. Mutta minkäs sille nyt enää mahtaa. Rata oli muuten kiva ja hyvin selkeä, täysin ratsastettavissa oleva rata. Katsoimme luokasta muutaman ensimmäisen ratsukon, koska hyppäsin itse vasta ihan loppupäässä. Pian mentiin laittelemaan Ollia valmiiksi ja verkkaamaan sileällä maneesiin. Olli oli yllättävän hyvä, joskin hieman väsähtänyt, johtuen lämpimästä säästä. Esteverkassa sain sen jotenkin heräteltyä, joten radalle lähdettiin ihan hyvillä fiiliksillä. Jostain syystä Olli jännitti aluksi tosi paljon, joten alkurata ei ollut ehkä tyylillisesti kaunein, loppurata menikin jo rennommin. Uusinnassa en ratsastanut hirveästi aikaa, tein vain pari lyhyempää tietä. Maaliin päästiin nollilla ja sijoituttiin viidensiksi. Kunniakierroksella poni olisi taas halunnut lähteä lapasesta...

Kävelytin Ollia hetken ja annoin sen sitten äidille. Kävin itse kävelemässä metrin radan ja kipitin pian takaisin hevosen luo. Käveleskelin siinä sitten hetken, ja yhtäkkiä Ollia alkoi kutittaa päästä hirveästi. Se laski tietenkin päänsä alas hangatakseen sitä etuseensa. Mutta kuinkas sitten kävikään? Juuri niin. Kuului vain naps, ja rintaremmin toinen haarake roikkui Ollin etusten välissä. Minä olin tietysti aluksi aivan hämilläni, että mitä äsken oikein tapahtui. No ei siinä paljon pällistely auttanut, lähdettiin sitten kaverini ja hänen äitinsä kanssa etsimään jotain, millä saisimme rintaremmin korjattua. Päädyimme sitten lopulta paikkaamaan katkenneen remmin paalinarulla. Voi kyllä, oli siinä hiukan naurussa pitelemistä. Toisaalta sapetti hirveästi, tuo kun ei ole edes kovin vanha rintaremmi!

*itkunauruhymiö*

No, onneksi saatiin se tänään jo korjaajalle, joten eiköhän tämä tästä. Mutta takaisin varsinaiseen aiheeseen. Olli oli luokkien pitkäksi venyneen välin takia aika veltto. Verkassa se kehitteli itselleen vesimatosta ongelman, ilman sitä esteen pystyi kyllä hyppäämään ihan helposti... Radalle lähdin hieman sekavilla fiiliksillä, mutta päätin pysyä mahdollisimman rauhallisena ja lähteä hakemaan vain ehjää rataa. Suoritus alkoikin ihan mukavasti, mutta neljännellä esteellä se pahuksen puomi suorastaan kirkui, että tästä et kyllä mene ilman virheitä. Niinpä se takertui väkisin mukaamme, vaikka yritinkin sitä kovasti kartella. Este oli rakennettu niin, että se täytyi hypätä kentällä olevaa sähköpaalua kohti, joten se saattoi luoda hevoselle kuvan, ettei esteen takana olekaan niin paljoa tilaa, jolloin Olli hieman jarrutteli, ja se puomi pääsi kavalasti hyppäämään mukaan. Radan jälkeen ei kuitenkaan edes kamalasti harmittanut, koska Olli hyppäsi sen verkassa ongelmia tuottaneen veden mukisematta+rata oli muutenkin rennomman tuntuinen kuin edellinen.

Kotona Olli pääsi vielä suihkun ja jalkojen kylmäämisen kautta laitumelle kavereiden kanssa. Aikamoista ääntä se pitikin mennessään tarkistamaan, ovathan kaikki varmasti tallella. Seuraavista kisoista en nyt osaa sanoa yhtään, mutta kausi alkaa olemaan auttamattomasti lopussa, höh! Ehkä tässä nyt kuitenkin on vielä parit karkelot jäljellä ennen treenikauden alkamista.

Powercup-viikonloppu

Tästäkin reissusta on ehtinyt vierähtää jo melkein viikko, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tulla kirjoittamaan tästä aiemmin. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Tässä tämä nyt siis on, selostus Lahden Takkulassa 8.-9.8. ratsastetusta Powercup-finaaliviikonlopusta.

Kisaviikonloppuun valmistautuminen alkoi oikeastaan jo torstaina pakkailun merkeissä. Ratsastin Ollin tuolloin hyvin läpi ja hioin vielä joitakin kouluohjelmaan kuuluvia pätkiä. Seuraavana päivänä suunnattiin äidin kanssa heti aamusta tallille, nostelin kamat traikkuun, laitoin hevosen lähtökuntoon ja eikun menoksi. Ajoimme ensin Nurmoon samalle tallille, jossa käyn valmennuksessa talvisin. Kaverini Nitan hevonen asuu samalla tallilla ja myös hän oli lähdössä perheensä kanssa kyseisiin kisoihin, joten järkevintähän oli mennä samalla kyydillä. Hevosillakin oli varmasti mukavampi matka, kun ei tarvinnut seistä yksikseen, meistä ihmisistä nyt puhumattakaan. Olli sai huilia hetken karsinassa kuljetuksen jälkeen, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Takkulaa. Pysähdyttiin matkalla pariin kertaan juottamaan hevosia ja käytiin itsekin syömässä. Perillä Takkulassa oltiin joskus klo 20 jälkeen. Purettiin hevoset, jonka jälkeen kävelytimme niitä jonkin aikaa. Kun saatiin tavarat paikoillemme, satuloitiin hevoset ja lähdettiin ratsastamaan. Olli oli aluksi tosi jännittynyt ja pelkäsi kaikkea, enkä saanut sitä ratsastettua niin rennoksi kuin olisin halunnut. Kävelyssä sain hevosen kuitenkin tosi hyväksi! Ei ratsastettu hirveän pitkään, koska hevosilla oli kuitenkin raskas kuljetusmatka takana. Annettiin niille vielä iltaruuat ja lähdettiin itse kohti majapaikkaa.

Lauantai 8.8.
Aamulla olikin aikainen herätys. Enkä kyllä todellakaan nukkunut mitenkään levollisesti... Syynä oli varmasti se, että lauantaina ratsastettiin kammoamani koulukoe, haha! Onneksi kisapaikalla yöpynyt kaverini kävi antamassa meidänkin hevosille aamuheinät, jottei meidän tarvitsisi ajella montaa kertaa aamulla kisapaikalle. Se oli kyllä meille enemmän kuin helpottavaa, kiitos vielä Lauralle todella paljon avusta! Kun saimme itsemme valmiiksi, lähdimme kisapaikalle antamaan hevosille vielä väkirehut ja letittämään niiden harjoja. Sykeröiden teko ei ollut läheskään niin tuskaista kuin viimeksi, niistä tuli jopa ihan siedettävän näköisiä!

Kilpailut ratsastettiin kahdella areenalla ja oma starttini oli noin klo 11.30, joten sain olla hevosen selässä puoli yhdeltätoista. Aamulla sää oli jo todella lämmin, mikä oli Ollin suoritusta ajatellen  huono asia. Lisäksi herra oli yhtä rento kuin rautakanki... Käynnissä se esitteli kivoja pätkiä, ravissa se oli hirveän jännittynyt ja veti itseään virkkuukoukuksi. Juuri ennen radalle pääsyä sain sen rennoksi ja ihan ok kivaksi. Mutta kuinkas sitten kävikään... Radalla Olli pelkäsi ihan kaikkea! Kouluaitoja, tuomaritelttaa, viereisellä radalla suorittavaa poniratsukkoa ja vaikka mitä. Yritin vain itse olla määrätietoinen ja napakka, mutta samalla kuitenkin rento. Rata oli kerrassaan surkea. Lopputervehdyksessä meinasi kirjaimellisesti päästä itku, niin jäätävä suoritus oli ollut. Kävin vielä kävelemässä Ollin kanssa, jonka jälkeen pesimme sen ja veimme karsinaan huilimaan. Etsin tuloksia equipesta, josta löysimmekin ne aika pian. Molemmilta tuomareilta aika tasan 55% ja se oikeutti luokan viimeiseen sijaan. Siinä vaiheessa itku oli jo niin lähellä, että olin ihan varma, että alan vollottaa siinä kaikkien edessä. Onneksi kotiväki ja muut kuitenkin saivat tsempattua minua sen verran, että pystyin suhtautumaan asiaan hetken kuluttua jo ihan hyvin. Kävimme itsekin syömässä, jonka jälkeen hevoset saivat vielä päiväheinät. Illalla kävimme vielä Nitan kanssa kävelyttämässä hevosia läheisellä maastopolulla, jonka jälkeen ne saivat iltaruuat, ja me pääsimme nukkumaan.

Sunnuntai 9.8.
Sunnuntai valkeni jo paljon levollisemman yön jälkeen. Kävimme syömässä aamupalan, jonka jälkeen suuntasimme kisapaikalle katsomaan muita luokkia. Ennen sitä kävimme kuitenkin koko porukka läheisellä uittopaikalla pyörähtämässä. Sinne oli alunperin tarkoitus mennä suoritusten jälkeen, mutta aikataulut venyivät osaltamme sen verran, jotta niidenjälkeen olisi lähdettävä kotiin. Minä menin kävellen, koska en ensin ajatellut kuin kahloittavani Ollia maasta käsin. Olli oli kuitenkin niin virtainen ja hermona, että äiti sitten kippasi minut selkään. Kypäräähän minulla ei tietenkään ollut mukana, koska en aluksi ajatellut meneväni selkään. Olli oli kuitenkin niin paljon rauhallisempi, että kaikki sujui hyvin, eikä vaaratilanteita tullut kypärättömyydestäni huolimatta. Pian lähdimmekin takaisin, joten tulin tietysti alas ja talutin hevosen takaisin kisapaikalle. Nitan äiti, Niina, räpsi puhelimella muutaman kuvan meistä, kahlauskuvat ovatkin siis hänen ottamiaan. Kiitos vielä Niinalle kuvista!:)

Kun päästiin takaisin perille, hepat pääsivät vielä hetkeksi karsinoihin huilimaan. Menimme katsomaan ponien finaalirataa, omamme alkoi vasta klo 13 jälkeen. Molempien luokkien arvosteluna käytettiin AM5-arvostelua, joten luokka venyi vähän oletettua pidemmäksi. Päivän sää oli jälleen todella lämmin, joten mietitytti hieman, että mitenköhän laiska Olli olisi. Kun poniratsukoiden uusinta alkoi, kävimme Nitan kanssa antamassa hevosille aamupäiväheinät. Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, koska Olli oli päättänyt ottaa rennosti, reppana oli nimittäin päivänokosilla. Menimme vielä hetkeksi katsomaan ponien luokkaa, jonka jälkeen lähdimme satuloimaan omia ratsujamme. Nita oli lopputuloksia ajatellen tosi hyvissä asemissa, minulla oli mahdollisuus enää henkilökohtaisiin luokkasijoituksiin. Annoimme hevoset hetkeksi äidille ja Nitan isälle, jotka kävelyttivät niitä meidän radankävelymme ajan. Rata hypättiin 90 cm korkeudella, ja se sisälsi paljon vaihtoehtoja teiden ratsastusta ajatellen. Itse ajattelin ottaa ensimmäisen vaiheen rennosti säilyttäen vain hyvää ratatempoa, koska kaikki nollan tehneet pääsisivät uusintaan.

Olli oli verkassa todella kiva! Se oli hyvin kuulolla, liikkui jalasta eteen, tuli pidätteestä takaisin yms. Esteverkassa otin ensin pari hyppyä ristikolle, sitten pari okserille ja pystylle. Olli hyppäsi todella hyvin, joten lähdin radalle hyvällä fiiliksellä. Rata sujui alusta loppuun hyvässä rytmissä, maalissa oltiin nollilla. Olli sai paljon kehuja, jonka jälkeen se sai kävellä hetken ja juoda pari hörppyä. Uusinnassa esteet nousivat 100 cm tasolle. En ottanut verkassa kuin yhden hypyn okserille, koska oli niin valtavan kuuma ja perusrata alla. Lähdin uusintaan viimeisenä, eikä siihen mennessä ollut tullut kuin muutama nolla. Ajattelin, että en lähde tekemään mitään hulluja oikaisuteitä, vaan annan Olli laukata esteiden välissä vähän isommin. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, maalissa oltiin nollilla ja aika riitti viidenteen sijaan. Hyvä Olli! Nita sijoittui kuudenneksi, joten saatiin baanatella kunniakierroksella peräkkäin, hehe! Hepat tosiaan vähän innostuivat... Lopputuloksissa olin 17/23, eli voidaan todeta, että eipä oltu ainakaan viimeisiä, vaikka kustiinkin se koulukoe aika hyvin:)

Tiedän, ylivalottunutta kamaa, mutta kuva oli muuten niin hyvä, että oli ihan pakko julkaista tämä.

Vähän on ylivalottunut, mutta pikkuvikoja...:)

JIPIII!

Hyppäsin vielä avoimen 90 cm luokan heti perään. Arvosteluna oli A.2.0, joten luvassa oli lyhyt rata aika pienillä esteillä. Äiti vei Ollin varjoon siksi aikaa, kun olin kävelemässä rataa. Verkassa otin vain yhden hypyn pystylle ja okserille. Pian saatiinkin mennä jo radalle. Olli hyppäsi tosi kiltisti koko suorituksen läpi, vaikka kuumuus ja raskas viikonloppu alkoikin jo vähän tuntua loppuradasta. Tuloksen kuitenkin virhepisteetön suoritus ja neljäs sija, superhieno Olli! Palkintojenjaon jälkeen käytiin pesemässä Olli ja laittamassa molemmille hevosille savet jalkoihin, jonka jälkeen juotettiin taas. Kävimme itse vielä syömässä, ennen kuin pakkasimme tavarat ja hevoset traikkuun, ja auton nokka otti suunnaksi Nurmon. Pysähdyttiin matkalla vielä juottamaan hevosia pari kertaa. Nurmossa oltiin joskus ilta yhdentoista jälkeen perillä. Purettiin hevoset sekä Nitan tavarat meidän traikusta, jonka jälkeen sanottiin toisillemme heipat ja kiitokset, lastattiin Olli kyytiin ja ajettiin kotiin. Kotona kävelytin Olli hetken, pesin sen jaloista savet pois, jonka jälkeen se saikin vielä ruuat ja pääsi omaan karsinaan lepäämään.

Olli ei enää jaksanut olla edustava...ja en todellakaan hypännyt ilman suojia, ne vain riisuttiin ennen palkintojenjakoa pois:)

Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mitä mahtavin! Kiitos vielä kaikille, jotka mahdollistitte meidän osallistumisemme kyseiseen kisaviikonloppuun!:)

Pientä pintaremonttia

Kuten otsikostakin käy jo ilmi, tänäkin kesänä tallissa on tehty jos jonkinlaisia muutoksia. Oltiin puhuttu jo jonkin aikaa, että karsinoiden lankut pitäisi vaihtaa uusiin, koska olivathan edelliset jo 15 vuotta vanhat ja täynnä hevosten jättämiä jälkiä. Entiset karsinat näyttivät siis tältä:

Suunnilleen kaksi ja puoli viikkoa sitten päästiin aloittamaan vanhojen lankkujen irroittaminen. Karsinoiden perälle asennettiin kattoon isot palkit, jotka tukevat entisestään melko painavaa yläkertaa. Ne tuettiin galvanoiduilla metallijaloilla. Palkkien laittaminen taisi olla kaikkein hitainta ja vaivalloisinta puuhaa. Kun palkit olivat paikoillaan, olivat vuorossa karsinoiden väliin kiskot, joiden päälle tulivat karsinoiden väliseinät. Vähitellen vanhat lankut alkoivat vaihtua uusiin, ensimmäisen viikon jälkeen tallissa näytti tältä:

Toisella viikolla päästiin jo käsiksi käytävän toiseenkin puoleen. Se sai kokea saman käsittelyn kuin ensimmäinenkin. Viikon loppupuoliskolla saatiin jo uudet lankut kiinni, jonka jälkeen vuorossa oli pieni viimeistely. Toisin sanoen koukkujen sekä vesi-ja ruokakuppien laitto. Entisten vaaleiden puulankkujen tilalle ilmestyivät siis hyvinkin nopeasti harmaat muovilankut. Lisäksi karsinoiden ovien paikat hieman muuttuivat, kuten voitte huomata kuvista. Ai miksi päätettiin siirtyä puisista muovisiin? Koska noiden muovisten pitäisi olla paremmin iskukestäviä ja lisäksi hevoset eivät järsi niitä samalla tavalla kuin puisia. En tiedä, luulenko vain, mutta minusta tallin käytävä näyttää nyt entistä leveämmältä:) Ai niin, mainittakoon vielä sekin, että lankkujen vaihdon jälkeen ollaan siirrytty olkikuivituksesta puruun. Lähinnä siksi, että puru pitää karsinoiden lattiat paremmin kuivina, mikä helpottaa elämää varsinkin talviaikaan.

Jotta ei remppaaminen vain loppuisi ja aika kävisi pitkäksi, Sauli ryhtyi vielä kaivamaan uutta tunkion pohjaa... Siinäkin on monenlaista vääntöä, ennen kuin se on valmis.

Säädöt sopivasti kohdillaan!

Moikka! Tänään käytiin Ylistarossa II-tason, eli entisen aluetason, kisoissa pomppimassa. Luokkina toimivat ne meille jo turvallisen tutuiksi muodostuneet 90 ja 100cm. Kisoja edeltävänä iltana ratsastin Ollin sileällä läpi ja treenasin siinä samalla muutamia pätkiä, joita Power Cuppin kouluosuus sisältää. Olli oli tosi kiva ja hyvin kuulolla, mikä lupaili hyvää seuraavan päivän kisoja ajatellen.

Aamulla sitten laittelin tavaroitani kasaan ja yritin sen jälkeen valmistella Ollia kisoihin. Tämä osoittautui kuitenkin aika hankalaksi, koska herralla oli niin paljon ylimääräistä pöllöenergiaa, ettei paikoillaan oleminen kertakaikkiaan onnistunut siltä! Luojan kiitos, hevonen oli edellisenä iltana pesty, joten se oli valmiiksi kuin pakasta vedetty. Sain sitten jotenkin kaikesta poukkoilusta huolimatta taiteiltua sille suojat jalkaan, minkä jälkeen menin kävelyttämään sitä ulos. Onneksi Olli rauhoittui jonkin verran. Kun hevonen oli valmiina traikussa ja totesin, että voidaan lähteä matkaan, niin eiköhän eilen haettu ja aamulla purettu purukuorma lykännyt kapuloita rattaisiin? Niinpä niin. No, kaikesta huolimatta päästiin lähtemään matkaan ja kisapaikalle ehdittiin ajoissa, vaikka ehdinkin olla autossa moneen kertaan sitä mieltä, että nyt kyllä myöhästytään. Kävin ilmoittautumassa ja kävelemässä ysikympin radan, minkä jälkeen lähdin laittamaan Ollia kuntoon.

Lähdin vasta luokan puolivälissä, joten ehdin verkkailla Ollin hyvin sileällä ennen esteverkkaan pääsyä. Olli oli tosi kivan tuntuinen ja liikkui hyvin eteenpäin. Esteverkassa saatiin hyviä hyppyjä ja paikatkin osuivat kivasti kohdilleen. Olli innostui jopa hieman liioittelemaan paikkojen suhteen, ja ponkaisi hyppyyn rohkeasti välillä aika kaukaakin. Hassu heppa. Mennessäni radalle valmistautumaan, fiilikset olivat ihan levolliset. Annoin Ollin ravailla kisakentän ympäri, pitäen kuitekin huolen siitä, että suorittava ratsukko sai työskennellä rauhassa. Lähtömerkin saatuani testasin vielä, että hevonen liikkuu jalasta tarpeeksi eteen, ja sitten se oli menoa! Olli oli läpi radan todella hyvin kuulolla, tuli pidätteestä takaisin ja paikatkin osuivat kaikki kohdilleen. Tuloksena tuplanolla ajalla, joka oikeutti siinä vaiheessa luokkaa neljänteen sijaan. Miten meni niinkun omasta mielestä? No tyytyväisempi ei olisi voinut olla! Olli sai radan jälkeen paljon ansaittuja kehuja ja kuskikin sai huokaista helpotuksesta. Ravailin Ollilla vielä hetken ja lähdin piakoin kävelyttämään sitä. Pari ratsukkoa ehti kiilata ohitse luokan lähestyessä loppuaan, lopputuloksissa olimmme siis kuudensia.

Palkintojenjaon jälkeen annoin Ollin äidille ja menin tsekkaamaan metrin radan. Metrissä arvostelu oli A.2.0., joten tiedossa oli edellistä lyhyempi rata. Starttasin jälleen luokan puolivälissä, joten kävelyn jälkeen kipitin äidin luo ja aloin ravailla Ollin kanssa. Esteverkassa on ottanut kovin montaa hyppyä, koska hevosella oli kuitenkin yksi rata jo takana. Tarkistelin lähinnä, liikkuuko se hyvin eteen ja tuleeko se vielä taikaisin, kun pyydetään. Itse rata meni mielestäni oikein mukavasti! Olli eteni hyvin, paikat osuivat kohdilleen ja varsinkin sarjaan olin tosi tyytyväinen. Olli tuli sen rennosti, ja kuskinkin pää pysyi kylmänä. Tuloksena oli nollarata ja siinä vaiheessa mentiin kuudensiksi. Ohitse ehti kiilata muutama ratsukkoa ennen luokan loppua, joten lopullinen sijoitus oli kymmenes. Olin kuitenkin tyytyväinen, vaikkei ruusuketta saatukaan. Tärkeintä on, että saadaan Ollille nyt paljon näitä hyviä ja puhtaita metrin ratoja alle. Kotiin lähdettiin siis varsin tyytyväisin mielin!:)