Hevostentäyteinen miniloma

Pääsiäisloma on kulunut oikein rattoisasti hevosten ja aurinkoisen sään merkeissä. Oma lomani alkoikin jo torstaina, koska vanhempamme olivat silloin yhtenä lauantaina koulussa vähän katselemassa, millaista siellä onkaan:) Palkaksi siitä me oppilaat saimme ylimääräisen vapaapäivän, ei hassumpaa. Torstai sujui siis kotona oleskellen ja leipoen. Viiden aikana kuitenkin lähdimme äidin kanssa tallille ja kävimme Neesalla ja Patriinalla oikein reippaalla maastolenkillä. Hevosetkin tuntuivat nauttivan lenkistä oikein kunnolla, Neesakin, joka ei ole tunnetusti mikään intoilija työnteossa:D Nyt neiti kuitenkin päästeli häntä soihtuna Patriinan perässä.

Neesa tulossa kotiin.

Patriin tulee hieman vauhdikkaammin.

 Pikku formula kiitää kotiin:)

Perjantaina ratsastinkin kaksi hevosta. Ensin kävimme maastossa Neesalla, Patriinalla ja Parenskilla. Parenski veti tietysti rekeä, minä ja äiti tulimme ratsain perässä. Lenkki oli ainakin Neesan osalta todella vauhdikas, neidin pieni sisäinen arabi taisi hieman nostaa päätään tavallista korkeammalle. Pellolla liikkuvat moottorikelkat aiheuttivat tunteenpurkauksia, joita Neesa ei ole ikinä esittänyt, ainakaan minun istuessani selässä. Ensin kelkkoja täytyi tuijottaa jonkin aikaa ja sitten hepo räjähti kirjaimellisesti käsiin! Se oikein keräsi itsensä kasaan ja ryntäsi pukitellen eteenpäin. Eipä se kauan sitä ehtinyt jatkaa, kun Patriinan häntä tuli jo vastaan. Loppumatkankin Neesa pörhisteli tavallista enemmän, mutta kotiin päästyään hevonen rauhoittui.

Neesa kentällä joskus alkuviikolla.

Neesan jälkeen ratsastin vielä Nebraskalla kentällä. Hevonen kulki pieniä pätkiä oikein kivasti, vaikka tien toisella puolen tarhassaan kuljeskelevat oripojat olisivatkin olleet paljon kiinnostavampia kuin minä. Nebraska kuitenkin oli jo paljon paremman tuntuinen kuin viimeksi, kun ratsastin sillä. Tuntui jotenkin, kuin se olisi ymmärtänyt enemmän, mitä siltä pyysin. En tiedä, luulinko vain, mutta ainakin Nebraska vastasi apuihin kuuliaisemmin kuin aikaisemmin.

Pää poikki ratsastajalta ja Nebraska kuvaan. 

Lopuksi tuli niin lämmin, että toppatakin sai nakata mäkeen

Lauantaina ennen ratsastamista kävimme pyörähtämässä vielä Agrimarketissa. Tarkoitus oli vain vähän katsella, mutta sitten löysinkin hyllystä pari Eltin kisapaitaa, Neesalle uuden riimun ja itselleni vielä uudet ratsastussukat. Siinä hulahtikin hevosyhdistykseltä saatu lahjakortti, jonka vastaanotin muutama viikko sitten palkintogaalassa...

Ehdin päivän aikana ratsastaa parikin hevosta. Ensin hainkin Rustingin tarhasta ja satuloin sen. Rustingin selässä on käyty viime kesänä pari kertaa, joten ajattelin kokeilla, muistaako se minua vielä. Olihan se aluksi vähän järkyttynyt, kun nousin selkään. Saappaankärjet olivat erittäin omituiset, kun ne roikkuivat kyljillä... Pian Rustinki kuitenkin muisti, kuinka homma hoidetaan ja oli oikein rauhallinen. Tammathan tietysti huomasivat oripojan kentällä ja tulivat ihmettelemään sitä. Luulin, että nyt alkaa kauhea oristelu, mutta päinvastoin! Rustinki näytti lähinnä pelkäävän tammoja, etenkin Patriinaa, joka suojeli varsaansa vieraalta haastajalta erittäin äkäisesti. Niin kuin Sinilee enää mitään suojelua tarvitsisi... Rustinki ei uskaltanut edes kävellä kentän vasenta laitaa, kun Patriin luimi ja naksutteli hampaitaan viereisessä tarhassa. Nasserkin yritti muka esittää jotain, ja piti laumaansa hyvin silmällä, jos vieras tunkeilija kävisi uhkaavaksi. Pian hevoset kuitenkin rauhoittuivat, kun huomasivat Rustingin harmittomaksi.

Nasser vahtii laumaansa tarkkaavaisena.

Blondeilla on hauskempaa?

Rustingin jälkeen ratsastin vielä Neesalla kentällä. Tamma oli hieman unessa, mutta parani koko ajan loppua kohti. Keskityin lähennä temponvaihteluihin ja taivutuksiin. Kun sain Neesan hoidettua, äiti heitti minut kotiin, koska lähdin parin kaverini kanssa elokuviin Kauhavalle. Elokuva oli itse asiassa aika hyvä, vaikka en edes ollut lukenut kirjaa, jonka pohjalta elokuva oli tehty. Illalla kävimme vielä polttamassa pääsiäiskokon ja sitten olikin hevosten iltaruokinnan aika. Nukkumaan pääsin joskus kahdentoista aikoihin.

Sunnuntaina kävimme pitkällä ja paikoitellen vauhdikkaallakin maastolenkillä. Neesan ja Nebraskan välille meinasi loppumatkasta tulla kilvanjuoksua ja huh huh, kun ratsastajia vietiin. Tulipahan päästeltyä vähän höyryjä...

Pian alkaa taas arki ja sen myötä valmennukset! Valmentaja on ollut lomailemassa, joten valkuista on kertynyt noin kolmen viikon tauko. On ihanaa päästä taas treenaamaan jonkun valvovien silmien alle. Seuraava postaus käsittelee siis luultavasti keskiviikon estevalmennusta, joten näkyillään taas silloin!:)

Hööksin kilpailu

En nyt ehtinyt/jaksanut enää ruveta väsäilemään mitään hienoa asettelua, joten ilmoitan tämän ensin kirjallisesti. Osallistuin siis Hööksin facebook-sivulla käynnissä olevaan kilpailuun, josta voi käydä lukemassa lisää täältä. Äänestämässä saa käydä, jos haluaa:) Asun löydät täältä, siihen kuuluvat alla olevat vaatteet.

Jokunen kuva

Olen räpsinyt tämän vuoden aikana kuvia ahkerammin kuin ennen, mutta läheskään kaikki eivät ole päässeet blogiin asti. Ajattelinpa sitten julkaista joitakin niistä kuvista, jotka ovat jääneet käyttämättä. Osa kuvista jäi edelleen vielä omiin kansioihini piiloon, koska pitäähän niitä vähän varastossakin olla. Nyt varsinkin, kun minulla ei ole oikein mitään kirjoittamisen aihetta, niin on hyvä tekosyy tehdä pikkuinen kuvapostaus. Kuvat ovat tämän vuoden puolella otettuja.

Kuvanottohetkellä kunnon pakkanen, kun tallin seinätkin ovat ihan kuurassa.

Nebraskan aamupesu. Ensin pyöritään ympäri...

...ja sitten ravistellaan. Neesa taustalla etsii sopivaa paikkaa.

Pojanklopit vaihteeksi takajaloillaan.

Kuusi pientä elefanttia marssi näin... Nasser tuo enkelinsä iltahämärässä kotiin.

Neesa myöhästyi etujoukosta ja tulee omalla omintakeisella tyylillään hieman perästä.

Tallin varsinaiset barbapörröt. Molemmilla superpaksu talvikarva. Sinileellä irokeesi lautasilla.

Ja laukkaa ratsu reima... Sinileen tämänpäiväinen spurtti, kun huikattiin talliin.

Eipä kummempia, kunhan kirjoitan

Vilkaisin juuri blogini sivupalkkia ja totesin, että olen kirjoittanut huimat kaksi postausta maaliskuun aikana. Ei näin Sini... Mutta mulla ei oikeasti ole ollut mitään kirjoitettavaa tai sellaista kerrottavaa, joka olisi mitenkään tavallisuudesta poikkeavaa. Kertoilen nyt kuitenkin vähän meidän kuulumisiamme, jotta tästä ei tule ihan tynkäpostaus.

Keskiviikkona minulla oli heti aamusta ihan hirveän nuhainen olo, kurkku oli tukossa ja niin myös nenä. Menin kuitenkin kaikesta huolimatta kouluun. Kesken päivän minulle tuli vielä tukkoisempi olo ja minua vilutti, mutta pysyin koulussa päivän loppuun asti. Tallille menin joskus viiden aikoihin ratsastamaan Neesan. Taivuttelin hevosen vain kevyesti läpi, koska tiistaina kävin sen kanssa aika reippaalla maastolenkillä. Neesa tuntui ihan hyvältä ja minunkin oloni parani hieman.

Torstaina jouduin kuitenkin vain huilailemaan kotona, eikä minua päästetty talliin, koska oli niin uuvahtanut ja tukkoinen. Huilailin sitten vain kotona ja luin ruotsin kokeisiin. Torstaina saapui myös postiin mieluisa paketti, nimittäin Ratsukellarista tilattu KL:n toppaliivi! Liivi oli alennuksessa, joten en malttanut olla hankkimatta sitä, kun olin siitä jo kauan haaveillut. Toivottavasti pakkaset lauhtuisivat vielä siedettäviksi, jotta tarkenisi ratsastaa ulkonakin pelkällä toppaliivillä. Tuuliset säät ovat pitäneet huolta siitä, että on saanut pukea koko ajan monta kerrosta päälleen.

Eilen olo oli hitusen verran parempi kuin muina päivinä. Ratsastamaankin oli jo pakko päästä, sillä en vain kestä neljän seinän sisällä istumista. Kävimme äidin kanssa maastossa niin, että minä menin Neesalla ja äiti Nebraskalla. Hepat olivat virkeysasteeltaan ihan normaaleja ja lenkki eteni ihan reippaalla tempolla. Neesa luuli jälleen näkevänsä kaikenlaisia mörköjä, kun se kesken laukan pomppasi tien toiselle reunalle. Muurahainen varmaan kääntyi läheisessä keossa ja se aiheutti hevosessa sydämentykytyksiä. Nebraska tietysti peesasi Neesaa ja muka säikkyi myös, mutta paljon lievemmin.

Tänään sitten tuli taas rokulipäivä, kun kuumemittari näytti vähän yli 37 astetta. Saa nähdä, montako päivää tässä saa sairastaa...