Blondi ja piiloblondi....

Moikka! Tännekin on vihdoinkin satanut lunta sen verran, että pelloilla pystyy ratsastamaan kunnolla. Kenttä on edelleen kova, mutta onneksi meillä sattuu olemaan valaistun ajotien vieressä sopivan tasainen poikien kesähaka, jossa pystyy ratsastamaan. Ollikin on siis saanut liikkua tälle viikolla enemmän kuin viime viikolla. Keskiviikkona käytiin Maijan estevalmennuksessa. Keskityttiin paljon kaarteiden ratsastukseen sekä vinoon hyppäämiseen+mentiin paljon ilman jalustimia. Voin sanoa, että jalat olivat seuraavana päivänä hellinä. Aluksi tehtiin väistöjä, askeleen pidennystä sekä lyhennystä pitkällä puomilinjalla ilman niitä jalkkareita. Tarkoituksena oli saada hevoset paremmin takastensa päälle ja ryhdikkäämmäksi. Hypättiin myös ihan pientä linjaa. Väistöissä Olli saisi olla vielä paremmin kuulolla, mutta muuten heppa meni tosi kivasti. Taisi olla vähän hauskaakin, kun se pääsi pienen tauon jälkeen esteille. Lopussa hypyt meinasivat olla vähän turhan jännittyneitä, mutta pienellä fiksaamisella se saatiin tasaantumaan. Nyt vaan lisää treeniä ja rutiinia niin kyllä tästä hyvä tulee.

Valmennuksen jälkeen olen vain ratsastellut Ollia kotona tosi paljon rennoksi ja rauhallisemmaksi. Valkussa Olli innostui aika paljon ja oli ehkä hiukan hätäinen. Nyt olen kuitenkin saanut ratasastettua sitä paremmaksi: vaihdot tulevat rauhassa ilman turhia pomppuja ja hevonen on muutenkin rennompi, mutta liikkuu kuitenkin omalla moottorilla. Huomenna olisi tarkoitus kiivetä jonkun muunkin hepan selkään Ollin lisäksi, nyt kun pääsen ratsastamaan taas valoiseen aikaan.

Loppuun vielä muutama ainakin omasta mielestäni tosi hauska kuva, jotka nappasin Ollista ja Rustingista illalla ratsastuksen jälkeen. Molempien karsinoista avattiin nuo yläluukut tänään ja ainakin Olli oli aluksi vähän kauhistunut, mutta uskalsi jo pian laittaa päänsä siitä pihalle. Nyt ne ovat Rustingin kanssa seisoneet koko illan päät vierekkäin ja ihmetelleet maailman menoa. Välillä ne pöyhköttävät keskenään jotain ihan outoa, oikein blondi ja piiloblondi...

Apuva, tukkamonsteri!

Ollaanks kavereita?

Hyyiii, sä haiset...

Siis lähteekö toi kaamee löyhkä susta, ei kai?!

Otsikkoa ei nyt ole

Moikka! Kirjoittelu on taas vähän jäänyt, mutta nyt yritän nyt kertoilla lyhyesti meidän kuulumisia. Ulkoasuakin saatiin päivitettyä pari päivää sitten, siitä vielä iso kiitos Emmalle! Säät ovat tehneet treenaamisesta todella haastavaa jälleen kerran... Kenttä on kova ja pellot taas liian pehmeitä, koska lämpötila on kuitenkin nollassa. Ratsastus on siis koostunut pääasiassa kävelystä, minkä kyllä huomaa hevosesta... Mielestäni se on hieman lihonnut, joten syömisiäkin on yritelty nyt säännöstellä liikutuksen mukaan. Olli sai myös eilen hokit alleen, joten liikuttamisen pitäisi olla nyt hieman helpompaa. Tänään käytiin tuossa lähellä pyörähtämässä maneesilla, jotta saisin liikutettua Ollia kunnolla. Melkoista vääntämistähän se meinasi olla, kun Ollia kiukutti töiden teko. Se on saanut olla nyt sen verran kevyellä, että se olisi varmaan halunnut jatkaa samalla linjalla kuin kotonakin... Lopuksi saatiin kuitenkin jo hyviä ja rentoja pätkiä! Keskiviikkona ollaan ainakin tällä tietoa menossa estevalkkaan, pääsee Ollikin taas pitkästä aikaa kunnolla hyppäämään.

Neesa oli pari päivää sitten saanut jonkin ikävän haavan jalkaansa, joten se on nyt pienimuotoisella saikulla. Jalka ei ole onneksi paisunut ihan muodottomaksi, joten eiköhän se siitä suttaannu. Nyt Neesa ainakin liikkuu ihan hyvin ja jalka ei ole edes pahan näköinen enää. Sinileetä on ruvettu pitämään tallissa pihaton sijasta. Sauli on ryhtynyt ajamaan sillä säännöllisemmin, joten ei tarvitse aina olla hakemassa sitä pihatosta. Yksi anonyymi oli tuossa jokin aika sitten tuuminut, että onpas Sinilee muuttunut. Minun piti alkaa itsekin oikein selailemaan vanhoja kuvia ja onhan se muuttunut aika paljon! Värikin on tummunut tosi paljon. Kupin tiineys alkaa olla nyt suurin piirtein puolessa välissä, joten kohta saadaan talliin taas vaavi.

Tässä Sinilee on vähän yli kuukauden ikäinen, jestas mikä hellanlettat...

Ja nyt se on jo tuollainen karvakorva...

Vähän eikä paljon asiaa

Moikka! Nyt koeviikkoni on vihdoin ja viimein ohi, jee! Nyt sitten vain odotellaan viimeisiäkin kurssiarvosanoja jännityksellä. Osan numerot tiedänkin jo ja olen kyllä ollut positiivisesti yllättynyt siitä, että ne ovat olleet niinkin hyviä. Minulla oli tänään siis viimeinen koe, joten pääsin jo ennen yhtätoista kotiin. Koomailin kotona pari tuntia ja lähdin sen jälkeen tallille. Säät ovat olleet tällä viikolla ihan kummallisia! Pari edellistä päivää satoi vettä kuin saavista kaatamalla. Yöllä satoi lunta ja aamulla herätessäni maa oli valkoinen. Inhottavaa, koska joka paikka on ihan jäässä, eikä sitä lunta tullut kuin ehkä sentin verran... Meikäläisen treenaamiset on siis aivan säiden armolla. Onneksi lauantaina on taas Maijan valmennus. Kävimme viime lauantainakin hyppäämässä Maijan tunnilla ja saatiin positiivisti palautetta hevosen rytmikkyydestä ja kuskin istunnan parantumisesta. Jes, kyllä tää tästä!

Mutta takaisin tämänpäiväiseen. Ennen ratsastusta räpsin Ollista ja Sinileestä vähän kuvia. Kuvista tuli mielestäni yllättävän hyviä noinkin hätäisillä säädöillä. Sitten kävin laittamassa Neesalle suitset ja lähdin pellolle. Menin vain kevyesti 30min, koska hevoset ovat olleet kahden sadepäivän takia aika paljon sisällä. Pihatossa tietysti pääsee liikkumaan enemmän kuin tallissa ja olivathan hevoset olleet koko päivän jo ulkona, mutta silti. Neesan ratsastettuani hain Ollin ja lähdin sillä samalle pellolle. Menin vain kaikki askellajit läpi ja annoin hevosen purkaa vähän kerääntyneitä pöllöenergioitaan. Ratsastuksen jälkeen Olli jaksoi jo olla vähän rauhemmassa, mutta kyllä sillä olisi vieläkin ollut virtaa touhottaa. Toivottavasti pian sataa lunta lisää, jotta kentänkin pinta pehmenisi ratsastuskelpoiseksi! Tai sitten saisi tulla niin lämmin, että kaikki sulaa pois, mutta ei tällaista vähälumista välivaihetta, kiitos.

♥

Niin ja vielä ehkä viikon positiivisin juttu on jäljellä. Nasserille on löydetty uusi satula! Meillä oli pari päivää testauksessa Prestigen Meredith-satula, joka todettiin useamman testauksen jälkeen hyväksi. Eipä tarvitse enää könytä ilman satulaa maastossakaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin saa tämä postaus päättyä, kirjoittelemisiin! :)