Vesipeto(ko)

No olihan siitä sateesta edes jotain hyötyä... Kävimme sunnuntaina seraavanlaisella kokoonpanolla maastossa: äiti ja Nebraska, minä ja Neesa. Neesa oli ihan innoissaan, kun pääsi pois kentältä. Meidän oli tarkoitus mennä vain ihan kevyt lenkki, mutta toisin kävi. Sateen takia tiet olivat täynnä vesilätäkköjä ja päätin ruveta leikkimään kenttäratsastajaa. Neesa katsoi lätäköitä ensin aivan kauhuissaan, mutta käveli niiden läpi. Seuraavaksi tulin vedessä ravilla. Ihan hyvin tuo luonnistui, vaikka hevonen oli hieman ihmeissään, aluksi. Kun käännyimme takaisin kotiin, neiti pinkoi lätäköiden läpi kuin mikäkin kenttäratsu:) Harmi, kun Neesa on kumminkin niin varovainen hyppääjä, että  turvallisuussyistä ei olla päästy maastoesteitä kokeilemaan. No ehkä mä vielä joskus pääsen koittamaan niitäkin. Lopuksi tultiin äitin kans sellanen kiva laukkasuora ihan sairaan lujaa:D. Hevosetkin oli ihan innoissaan, kun sai tulla vähän lujempaa. Neesaparka oli ihan märkä lenkin jälkeen, miksiköhän...

Hirveitä esteitä:)

Lenkin jälkeen saimmekin pakata Neesan autoon ja ottaa suunnaksi Vöyrin eläilääkärin. Neesa on siellä vielä jonkin aikaa. Illalla ratsastelin vielä Nasserin ennen kotiin menoa. Kävin maastossa, koska heppa ei ole ollut siellä moneen viikkoon. Huomasi kyllä, kuinka kivaa sillä oli:) Kysymyspostaukseen kaivataan vielä lisää kysymyksiä! Laittakaa kysymyksiä postaukseen I need you every single day.

I need you every single day

Food.You are my whole life:)

Helle on kiusannut hevosia enemmän kuin meitä ihmisiä, vaikka ratsastuskamppeet ovat aika kamalia näin kuumalla.  Illalla alkoi sataa jonkin verran ja se kyllä virkisti ihanasti, kun on ollut niin tolkuttoman kuuma ja paljon ötököitä. En tosiaan ole helteen takia päässyt ratsastamaan ollenkaan pariin päivään, mutta eilen pääsin taas satulaan. Ratsastin Neesalla kentällä, maastoon en viitsinyt lähteä, kun kello oli jo melkein puoli kymmenen. Menin kahdeksikolla, jonka keskellä oli apupuomi, erilaisia tehtäviä melkein koko ajan. Ensin nakkasin jalustimet kaulalle. Voi hitsi, kun oli vaikea pysyä selässä. Pitää ruveta ratsastamaan enemmän ilman jalustimia. Aloin tehdä voltteja molempiin päätyihin käynnissä ja ravissa. Samalla yritin keskittyä omaan istuntaani mahdollisimman paljon. Aluksi Neesa ei meinannut jaksaa keskittyä töihin, koska varsa hyppeli viereisessä aitauksessa. Pienen pelleilyn jälkeen neiti alkoi kuitenkin käyttää selkäänsä ihan kivasti, vaikka herättelyä tarvittiinkin. Niskastakin heppa alkoi myödätä, vaikka eihän se mikään täydellinen muoto ollut:) Lopuksi tein laukassa sellaista tehtävää, että vaihdoin puomin päällä aina suuntaa ja sen kautta myös laukka vaihtoon. Oikea laukka tuotti ensin vaikeuksia, mutta siitäkin selvittiin ihan hyvin. Loppuverkan tein ravaamalla pitkin ohjin ja muutaman voltinkin sain sinne mukaan mahtumaan. Ratsastin n.40min ja sen jälkeen molemmat olivat aivan poikki. Oli kuitenkin aika palkitsevaa, kun sai Neesan liikkumaan noinkin hyvin, koska se ei ole mikään kouluhevonen... Harjasin sen vielä oikein kunnolla ja sitten hepo pääsikin yöksi ulos kavereiden kanssa.  Otsikko oli tänään:  I need you every single day, koska Neesa viedään taas tänään Vöyrille sinne eläinlääkärin luo. Se on siellä vain muutaman päivän, mutta siinä ajassa minusta ehtii tulla ihminen, joka vikisee kuin kipeä kissa :P. Mutta aina, kun Neesa haetaan kotiin, muistan, kuinka tärkeä se minulle onkaan. Nyt olen taas hetkellisesti ilman täysin tervettä ratsua.  

Kautta viiksikarvojeni, kysykää mitä vain, vastaan mitä vain...

Lopuksi ajattelin tehdä kysymyspostauksen, joten ei muuta kuin kysymyksiä tulemaan. Vastaan kaikkeen maan ja taivaan väliltä, kunhan kysymykset ovat asiallisia.

Jälleen ratsailla

Maanantaina päätin kokeilla, voisinko jo ratsastaa Nasserilla ilman satulaa. Leikkauksesta on nyt 4 viikkoa ja haavat ovat parantuneet todella hyvin. Heppaparka oli täynnä itikanpuremia, kun hain sen laitumelta. Paukamat aiheutuvat sellaisista mustista ja pienistä ötököistä. Olisiko kellään antaa mitään neuvoa, millä ne saisi pysymään kurissa? No takaisin asiaan. Menin vain kentällä ihan perusjuttuja. Taivuttelin, tein takaosakäännöksiä ja asettelin keskiympyrällä. Nasser oli tosi halukas tekemään töitä tauon jälkeen ja liikkuikin ihan kivasti. Ainut asia, mikä oli pieni ongelma oli se, että äiti pesi kentän vieressä autoa! Eihän pieni ja pelokas hevonen voinut olla tuijottamatta pesua edes vähän... Ratsastin n. 30min, koska Nasser palailee vasta tähän arkeen ja sen kuntokin on ehkä hieman laskenut. Mutta oli kyllä aivan mielettömän ihanaa mennä sillä taas pitkästä aikaa. Kunpa se nyt vain paranisi täysin terveeksi niin voitaisiin aloittaa taas treenaaminen ja kisaaminen:)

Raukka kärsi kuumuudesta, joten ilme on sitä mukaa..

Eskopostaus

Kerroin tavallista hauskemman vitsin.

Nyt tuleekin vähän tavallisuudesta poikkeava postaus teidän lukijoiden iloksi. Äiti ehdotti tätä jo jokin aika sitten, mutta toteutan idean vasta nyt. Postaus käsittelee siis maailman söpöintä, laiskinta ja ehkä välillä vähän hassuakin kissaa, Eskoa. Se on nyt 4-vuotias leikattu maatiaskolli, joka keksii välillä omaksi ilokseen ihan typeriä juttuja. Esko on myös hyvin muutosvastarintainen kissa. Aina, jos minä ja äiti alamme siirtelemään kalusteita tai meille tulee jokin uusi tavara, Esko on pitkän aikaa hieman nyrpeä meitä kohtaan, mutta leppyy pian. Useimmiten tämä mukavuudenhaluinen eläin makaa meidän uudella kulmasohvallamme, jota se ei sietänyt aluksi ollenkaan tai minun sängyssäni. Silti se on maailman paras kissa, josta saa hauskoja kuvia:)

Talon valtias palaa saalistusretkeltään, ilman saalista.

Esko heiluttaa lukijoille:)

''Hei kattokaa, mä sain sen mun nenääni!''

Aina niin virkeä ja reipas...

Silmät eivät pysy enää auki.