My Day

Ajattelin nyt ensimmäistä kertaa koko blogin olemassaolon aikana väsätä teille My Day postauksen, kun tätä oli toivottukin joskus. My Day on kuvattu ja kirjoitettu maanantain 5.8. tapahtumista.

Heräsin vähän ennen yhdeksää. Edellisenä iltana meni vähän myöhään, joten minua väsytti aika lailla, mutta kampesin itseni siitä huolimatta ylös sängystä. Kävin suihkussa ja sitten lähdin ulos noukkimaan marjoja pensaista aamupalaksi. Aurinko paistoi jo ja ilma oli lämmin heti aamutuimaan.

Tuunasin marjat jugurtilla ja myslillä ja pistelin poskeeni. Samalla katselin päivän lehdestä sarjakuvat ja telkkariohjelmat.

Nam nam :D

Syötyäni vetelehdin hetken aamutakki päällä ja sitten lähdettiinkin jo tallille ratsastamaan ensimmäisiä hevosia. Ilma oli lämmennyt aika paljon, mutta onneksi ulkona tuuli sopivasti, joten keli ei ollut mikään paahtava. Matka taittui kätevästä skootterilla. Kello oli ehtinyt kymmeneen.

Vastassa olikin aikamoinen show, kun paikalla oli kivimiehiä. Puolitoista vuotta sitten meiltä tuhoutui tulipalossa varastorakennus, jonka tilalle nousee uusi. Paikalla oli kaivinkone ja porausvaunu, jolla tehtiin kiviin reikiä räjähdeainetta varten. Lisäksi kaivinkone siirteli kauhalla isoja kumimattoja, jotka estäisivät kivien lentelyn ympäri ämpäri räjähdyksen aikana. Se oli kyllä aika hurjan näköistä touhua, vaikka räjähdyksen ääni olikin vain vaimea kumahdus, varoittavista "sumutorvista" lähti puolet karmeampi meteli, joka kuului kilometrien päähän.

Näitä mattoja ei saakaan Ikeasta :D

Hetken työmaata töllisteltyämme menimme tekemään tulen stokeriin. Jos et ole sattunut sellaiseen tutustumaan, se on lämmityskattila, joka lämpiää hakkeella. Sillä lämpiää myös hevosten pesupaikan käyttövesi. Päivän ensimmäiselle lenkille pääsivät mukaan Patriin ja Nasser. Nasse oli ensin sen näköinen, että häh, pitäisikö tällaisella kelillä mennä muka töihin. Laitettiin hevoset valmiiksi ja lähdettiin maastoon köpöttelemään kohti jokilakeutta. Matka taittui rauhallisesti, eikä ötököitäkään ollut hirveästi. Menimme yhden Saulin vehnäpellon läpi ja laukkailtiin traktorin renkaista syntyneissä urissa. Nasser pakkasi hieman kuumeta, mutta pysyi ihan hyvin käsissä. Saatiin napattua siitä muutama kuvakin.

Kärpäset kiusasivat...

Kotiin päin meno olikin sitten hieman vahdikkaanpaa. Nasseria sai olla koko ajan pidättämässä, kun se meinasi lähteä rynnimään liian lujaa. Kuskiakin alkoi siinä hässäkässä pistää kyljestä niin maan perusteellisesti... Kotimatka sujui kuitenkin ihan hyvin ja hepat pääsivät ratsastuksen jälkeen kunnon suihkuun. Lisäksi voitelin ja huuhtelin Nasserin haavan. Sillä aikaa, kun äiti pesi Patriinaa, niin minä kävin täyttämässä heppojen vesiastian ja siivoilemassa tarhan lantakasoista. Lopuksi vielä vaihdoimme suitsiin poskihihnan poikkimenneen tilalle. Sen jälkeen lähdettiinkin syömään ja odottelemaan, että sää hiukan viilenisi. Kello näytti 13:ta.

Nam! Ruuaksi olikin kanasalaattia ja pinaattikeittoa.

Syönnin jälkeen vein pyykkiä kuivumaan, olin hetken koneella lukemassa mm. blogitekstejä ja sitten lähdin keräilemään pensaista marjoja pakastettavaksi. Siinähän sitä hommaa piisasi ja aurinkokin kuumotti... Olkapäitä oli pakko käydä välillä rasvaamassa, kun tuntui, että nehän saattaisivat muuten palaa.

Kun marjat oli pakastettu, lähdin takaisin tallille noin viiden aikoihin. Ratsastamatta olivat nimittäin vielä Neesa ja Rustinki. Ratsastelin Rustingilla ensin reilun puoli tuntia. Keskityin lähinnä siihen, että hevosen nokka näyttäisi haluttuun suuntaan ja että se suunnilleen ymmärtäisi, mitä siltä pyydetään. Hienostihan tuo tuntui jo sujuvan, kun Patriinkaan ei ollut aidan takana pelottelemassa.

Uusi koulusatulahuopa pääsi testaukseen heti.

Rustinki tutustui esteeseen hörppäämällä vesimatosta.

Hoidin Rustingin normaalisti ratsastuksen jälkeen ja vein sen talliin, jossa Parenskikin oli paarmoja paossa. Sitten lähdettiinkin viljelytarkastuksille koko porukka. Ennen lähtöä juoksutimme Nebraskaa ja katsoimme, ravaako se puhtaasti. Pienen pientä epäpuhtautta oli huomattavissa, joten se jätettiin kotiin. Oli aivan pakko ottaa kuva ja laittaa se tänne teille: Neesa juoksi vapaaehtoisesti ja hörisi mennessään Nebraskan perässä juoksutuksen aikana. Äiti otti sitten toistamiseen jo Patriinan, mutta se ei haitannut, koska luvassa oli pelkkää kävelyä.

Hassu hevonen, muttei mikään tyhmeliini! <3

Kävimme tarkastamassa läheisiä vehnä- ja ohrapeltoja hukkakauran varalta. Sitä pitää etsiä joka vuosi, vaikka sitä ei olisi aikaisempina vuosina löytynytkään. Aika vikkelästi se käy, kun meitä ratsastaaa kolme rinnakkain. Rasittavimpia ovat kaurapellot, kun hevoset yrittävät koko ajan napsia herkkua suuhunsa. Ratsastuksen jälkeen hepat huollettiin ja pestiin hikikohdista. Kun ratsut oli hoidettu, niin oriit vietiin laitumelle ja minä pääsin puolestani karsinoiden putsaukseen. Kun ne oli siivottu, niin kello oli jo lähemmäs puoli kymmenen. Tein siinä vielä joitain pikkuhommia ja sitten lähdin ajelemaan skootterilla kotiin. Kotona söin vielä jotain pientä ja katsoin elokuvan Haamumorsian ennen nukkumaan menoa. Nukkumaan menin joskus vähän ennen yhtätoista.

Kauravarkaiden pyydystämistä ratsastuksen lomassa

Heips! Taaskaan ei ole oikein ollut mitään erikoisempaa kirjoiteltavaa.  Remppa edistyy hyvin, kun joka päivä vasaroidaan. Tänäänkin paikalla oli vaikka kuinka monta eri alan ammattimiestä. Olen ratsastellut monena päivänä kahta hevosta, tänään menin kolmella. Rustinkia on taas ruvettu totuttamaan ratsastajaan. Kävin sen selässä jo viime vuonna pariin otteeseen, samoin nyt olen ratsastellut sillä pari kertaa. Se suhtautuu selkään nousuun sangen mutkattomasti. Kyllä siitä varmaan ihan hyvä tulee, mutta se vaatii paljon työtä, aikaa ja taitoa. Rustingista kamalinta taitaa olla se, että mami tulee aidan viereen pelottelemaan sitä :D Patriin osaa olla kyllä tosi hurjan näköinen halutessaan. Tänään olisi ollut myös hyvä kuvata teille My Day, mutta se nyt jäi. Yritän saada senkin tehtyä ennen koulun alkua:)

Rustinki tiiraili tammahakaan, hyökkääkö se äitee oikeasti kimppuun.

Nasserilla olen pyrkinyt ratsastamaan tasapuolisesti maastossa ja kentällä. Hevonen tuntuu ihan hyvältä, mutta kunnon treenausta ei voida aloittaa, ennen kuin sille saadaan selkään se himputin satula. Haava ei ole mennyt huonommaksi, mutta ei myöskään paremmaksi. No, parempi sekin kuin se, että siihen olisi tullut uusi kasvain. Kuskilla olisi vain niiiiiiin kova halu treenata tavoitteellisesti... Eli lisää odotusta.

Nasser on päässyt hieman pulleroitumaan, kun on syönyt koko kesän.

Neesa on ollut oma neesamainen itsensä koko heinäkuun. Silläkin olen pyrkinyt ratsastamaan monipuolisesti, jotta hepan mieli pysyisi iloisena. Neesa toimii kyllä nyt sileällä ihan kivasti, mutta hypätä sillä ei ole voinut, koska se on niin vanhassa kengässä+kaviot ovat kasvaneet hiukan liian pitkiksi. Tänään tulee kuitenkin kengittäjä laittamaan uudet kengät ja vuolemaan kaviot oikean mittaisiksi kaikilta kengässä olevilta hevosilta. Sauli pystyisi kyllä tekemään sen itsekin, mutta on tuota hommaa nyt niin paljon muutenkin. Elokuun 25. päivä olisi seurallani estemestaruuskisat, katsotaan nyt, millaisella kokoonpanolla sinne lähdetään vai päästäänkö koko kisoihin.

vähän tässä ramaisee... hohhoijaa, kun hellettä piisaa. Neesa on relaamisen mestari.

Sitten pari muutakin juttua.  Hepat ovat karkailleet viime aikana kaurapeltoon, tosin omaan sellaiseen. Tai ainakin yksi niistä... Muut hevoset eivät ole sitä tehneet enää, mutta Sinilee sitäkin useammin! Olin viime sunnuntaina siivoamassa tallia, kun huomasin, että neiti oli taas pellossa karkuteillä. Eipä siinä auttanut muuta kuin hakea varsa pois sieltä. Keskiviikkona olin kavereiden kanssa Seinäjoella shoppailemassa ja äidiltä tuli päivän aikana viesti, että kaikki tammahaan hevoset olivat taas olleet vierailulla samassa pellossa... Onneksi ne oli saatu sieltä äkkiä pois. Tänään Neesalla ratsastaessani huomasin, että Sinilee oli jälleen erillään muista ja kaurapellon puolella... Hyppäsin tietenkin alas, jätin Neesan kentälle ja juoksin hakemaan varsaa pois. Sauli kävi korjaamassa aidan siitä kohtaa, josta Sinilee oli mennyt läpi. Kyllä tuo pikkutamma osaa pitää huolta kotiväen liikunnasta :P Onneksi se on antanut joka kerta kiltisti kiinni ja kävellyt nätisti takaisin oikealle puolelle aitaa. Toivottavasti se nyt ei enää karkailisi.

kauravaras

Toinen asia on varsakuume. Se iski jälleen ja Patriin yritetään saada vielä kantavaksi. Nythän on aika myöhäistä aloittaa, mutta sekä Parenski että Rustinki ovat heinäkuun varsoja. Isäehdokkaaksi on valittu toistamiseen A.T. Eko, eli siemennyksen onnistuessa varsasta tulee Parenskin täyssisar. Vielä on turha mennä asioiden edelle, mutta suunnitelmat ovat nämä.  Minä taas olen avoimesti vihjaillut isommasta hyppyhevosesta ja ennen kaikkea helpommasta sellaisesta, joka tekisi sitä vähän omastakin tahdostaan. Että ei meiltä hevoset pääse loppumaan...

Posti toi pari viikkoa sitten kirjeen äidin nimellä, jossa kerrottiin, että Farmarissa ratsastajaliiton kojussa olleessa arvonnassa on arpaonni suosinut ja saamme kaksi pääsylippua Hevoset stadikalla- tapahtumaan. Sinne siis!

Hengissä ollaan

Heippa taas! En ole nyt muutamaan päivään postaillut, koska tässä on ollut paljon muutakin tekemistä. Nyt kuitenkin ajattelin kertoilla hieman viime viikosta. Keskiviikkona kävimme äidin kanssa aamulla maastossa Nebraskalla ja Nasserilla. Teimme ihan tavallisen lenkin. Sitten mentiin hetkeksi valmistelemaan rippijuhlia ja illalla ratsasteltiin taas. Luvassa oli nimittäin viljelytarkastuksia hevosen selästä käsin. Minä otin tietenkin Neesan ja äiti Patriinan. Sauli sitten yhtäkkiä tuumasi, että josko tuon Parenskin selkäänkin kiivettäisiin. Me lähdimme äidin kanssa jo edeltä ja kohtahan se Parenski ilmestyikin satula selässään pellon reunaan. Hevonen oli ensin ihmetellyt selkään nousua vähän, mutta oli sitten rauhoittunut aika nopeasti. Sieltähän se tanssahteli puiden keskeltä ja oli sen oloinen kuin olisi aina kantanut ratsastajaa selässään. Lenkkiä jatkettin ja pian tultiinkin jo takaisin päin ja omalle pellolle päästäkseen piti hypätä ojan yli. Me menimme jo äidin kanssa edeltä, mutta Sauli tuli varmuudeksi pois selästä, koska ojanpientareen niitetyt heinänkorret olivat ojan päällä sikin sokin eikä oja ollut ihan kokonaan näkyvissä... Hevonen käveli kiltisti ojan yli ja sitten piti päästä takaisin selkään. Äiti meni suupieleen kiinni ja minä pidin Patriinaa samalla, kun istuin Neesan selässä. Mutta eihän se Parenski ollut moksiskaan selkään menosta. Totesimmekin, että Parenski taitaa kiistatta olla talon nyhtyrein hevonen. Nytkin se olisi voinut vetää kauheat kilarit, jos olisi halunnut. Mutta se vain seisoi ja oli kiltisti koko ajan. On se vaan niin lutunen, kun se tekee aina parhaansa ja enemmänkin! Tämän reissun jälkeen se on käynyt jo useamman kerran maastoilemassa.

Neesa: ''Paljon ruokaa!''

Monitoimipolle

Torstaina ei tapahtunut oikeastaan mitään kummempaa, ratsastin molemmat hevoset ihan normaalisti. Perjantaina  kuitenkin menin tallille vasta illalla, koska aamulla satoi. Ratsastin molemmilla hepoilla kentällä, Neesan ensin. Hevonen tuntui ihan kivalta muuten, mutta jostain syystä yksi kentän nurkista oli hirveän pelottava... Aikansa pölläiltyään hevonen rauhoittui ja kuuntelikin ihan kivasti, mitäs se kuski oikein pyysikään. Tein sellaista ihan perustehtävää, jossa pitkällä sivulla oli kaksi puomia yhden laukka-askeleen välillä. Paikat osuivat puomeille yllättävän hyvin ja hevonen eteni kunnolla, eikä vain laahustanut eteenpäin. Pian lisäsin tehtävään myös sellaisen jutun, että puomien jälkeen väistettiin takaisin uralle. Se sujui ihan ok, vaikka hevonen yritti ensin vähän kiukutellakin...:D Pian sitten loppuverkkailinkin Neesan, vein sen sisälle ja laitoin kylmetykseen n. 10 minuutiksi. Klinikallahan sanottiin silloin, että jalkoja olisi hyvä kylmätä joka ratsastuksen jälkeen. Sitä olen tehnyt aina ennenkin, mutta nyt siirryin käyttämään letkuja, jotka kylmäävät kaikki jalat samaan aikaan. Kylmetyspatjoista Neesa ei kauheasti tykkää...

Sitten käsittelyyn pääsikin Nasser. Sillä tein aivan samoja juttuja kuin Neesalla. Ja ihmeellistä, mutta totta, hevonen tuntui siltä, kuin sillä ei olisi mitään taukoja pidettykään. Hepo kulki kivasti niska pyöreänä ja paikat osuivat puomeillekin hyvin. Nassella onkin niin kiva ratsastaa, kun se osaa liikkua omallakin moottorilla, eikä sitä tarvitse patistella koko ajan eteenpäin. Nassen haavakin on melkein ummessa ja jos hyvin käy, niin satulan voidaan laittaa selkään ehkä elokuussa:)

Hevoset matkalla yösyönnille:)

Lauantaina ratsastin vain Neesalla, koska sunnuntaina oli luvassa varhainen herätys ja pääsin tallille vasta illalla... Sunnuntaina olikin aikamoinen tutina, kun piti ehtiä kampaajalle ja pukea itsensä. Pääsin siis ripiltä sunnuntaina ja olihan sitä ihan kiva juhlia, mutta aika väsynyt olohan sitä oli illalla, kun aamulla kello soi puoli kuudelta ja nukkumaan oli päästy joskus yhdeltä yöllä:D

Otettiin kuvia pihalla sunnuntaina ja eiköhän Esko tullut repimään hameenhelmaa :D

Maanantaina käytiin maastossa ja eilen tehtiinkin porukalla varsin pitkä viljelytarkastusreissu. Sen jälkeen hyppäsin Nasserilla pikkuisen ilman satulaa. Jumppasarja ei ole koskaan ollut hevosen paras ystävä, mutta nyt se selvisi siitä ihan mallikkaasti, vaikka kuski saikin pitää tosissaan kiinni, että pysyi kyydissä. Hevonen kun tuppasi liikkumaan eteenpäin kuin nato-ohjus:D

Heinäkuu on monesti tälläinen suvantokuukausi, pelkkää perusratsastelua maastossa ja kentällä. Eipä niistä mitään superpostauksia revitä, kirjoitin nyt kuitenkin, että olemme edelleen olemassa. Rustingin ruunaus tuntuu onnistuneen hyvin, haavat ovat parantuneet ja heppa on kaiken puolin kondiksessa. Vielä se luulee olevansa pitkän aikaa ori ja päästelee kunnon ääninäytteitä, kun tammoja on näköpiirissä. Remppakin edistyy koko ajan, etupihalle on noussut katos ja nyt ollaan takapihan kimpussa. Sisätiloissakin piisaa vielä ruuvaamista.

Klinikalla

Hellurei!  Eilen kotiuduin riparilta joskus yhden aikoihin. Leiriviikko oli ihan kiva, vaikka hevosia ehtikin tulla moneen otteeseen ikävä. Ajattelin jo, että nyt saa nukkua kunnon yöunet hieman lyhyempien jälkeen, mutta mitä vielä.

Aamulla sai nousta viiden aikoihin, pukeutua, laittaa kamat kasaan ja ajaa tallille. Meille oli varattu yhdeksäksi aika Laukaan Eläinklinikalle ja sinne oli kolmen tunnin matka. Mukaan lähtivät Neesa ja Rustinki. Aluksi vähän jännitin, että kuinkahan Rustinki käyttäytyy, kun viereen tulee tamma, mutta hepo käyttäytyi koko matkan oikein mallikaasti, ei päästänyt ääntäkään. Orilevy luonnollisesti auttoi asiaa. Pysähdyimme pari kertaa ja kävin kurkistamassa traikkuun, oliko siellä molemmilla hevosilla jalat lattiassa...:D Matka sujui kuitenkin ongelmitta ja vähän yli yhdeksän olimme perillä. Otimme turvallisuussyistä ensin Neesan ulos. Pihassa oli tarha, jonne sain laittaa Neesan odottamaan omaa vuoroaan. Neesan kadottua vierestä sai Rustinki pienimuotoisen hepulin ja se loikkasi etupuomin päälle... Siinähän sitä oli ihmettelemistä, kun hevonen makasi puomilla ketarat ojossa. Onneksi traikun seinässä on sellaiset ruuvit, että kun niitä vääntää, etupuomi putoaa alas. Hevonen piti kuitenkin saada ensin irti siitä puomista ja pienen vääntämisen jälkeen Rustinki oli taas tolpillaan. Taisi Rustinkikin säikähtää aika tavalla, koska se seisoi koko ajan aivan hiljaa. Uskon, ettei se toista kertaa torveile samalla tavalla. Pian senkin sai kuitenkin ottaa ulos ja hepo oli taas tyytyväinen.

Eläinlääkäri pyysi meitä viemään hevosen sisätiloihin semmoiseen kujaa, jossa sitä juoksutettiin jonkin verran ja katsottiin, ontuuko se. Aluksi lääkäri oli ollut sitä mieltä, että onpa paksun pökkelö jalka, mutta ultrassa kaikki näytti kuitenkin aika normaalilta. Rustinki nyt vaan ei ole mikään mister sääri...Sitten alkoi seuraava operaatio: Rustingin ruunaaminen! Siitä on ollut puhetta jo ainakin vuoden verran, että se voisi olla parempi ruunana. Ei se pahan luonteinen ole, mutta on sillä omat kotkotuksensa. Niinpä hevonen sai rauhoittavan ja odotteli leikkaukseen pääsyä jonkin aikaa. Operaatio oli nopeasti ohi ja hevonen pääsi heräämöön. Hampaat tarkastettiin samalla, kun heppa oli kanveesissa.

Tässä olen vielä oripoika...

Sillä välin kun odotimme Rustingin tolpille nousua, menimme satuloimaan Neesan. Sairaalan pihassa on maneesi, johon mekin suunnistimme. Eläinlääkäri pyysi minua ensin kävelemään pätkän ja sitten pysähtymään. Sen jälkeen ravattiin vähän. Ravailun jälkeen laukattiin ja hyppäsin pari kertaa maneesissa olevaa ristikkoa. Neesa vierasti maneesia aika paljon, joten se ei uskaltanut heti hypätä. Ratsastelun jälkeen hevonen riisuttiin ja lääkäri tuli tekemään taivutuskokeet. Kokeissa ei ilmennyt ontumista, mutta kaikkien jalkojen vuohisnivelet ovat kuulemma taivutusarkoja. Niihin ei ole muuta parannuskeinoa kuin kylmääminen ja linimentin käyttö. Vaiva saattaa olla jo aika vanhakin, mutta nyt vasta joku sanoi sen ensimmäisen kerran ääneen. Tämä ei kuitenkaan selitä kieltelyä kokonaan. Tottakai se saattaa olla osatekijä, mutta hevonen liikkui muuten puhtaasti, eikä lääkäri sanonut, ettei Neesalla voisi enää hypätä. Pyysi vain ratsastamaan erilaisilla pinnoilla, jotta hevosen jalat saisivat vaihtelua. Eli toisin sanoen liian kova on parempi kuin liian pehmeä alusta.

Neesan hampaat katsottiin vielä lopuksi, eikä niissäkään ollut mitään huomauttamista, hyvät olivat. Tällä välillä Rustinki oli herännyt ja siirretty toiseen karsinaan. Kävimme välillä syömässä, jotta se saisi heräillä kunnolla ennen kotimatkaa. Syönnin jälkeen tulimme takaisin ja kas kummaa, karsinassa seisoi aivan terävän oloinen ruuna:) Laitoimme sen ensin traikkuun ja sitten hain Neesan. Kotimatka sujui ihan hyvin ja kotiin päästyämme traikun lattia oli luonnollisesti aivan veressä. Rustinki pääsi pesupaikalle siistittäväksi ja Neesa takaisin ulos. Rustingin leikkaushaavasta tuli ensin aika paljon verta, mutta pian vuoto hiljeni ihan pieneksi ja se pääsi jalkojen ja hännän pesun jälkeen syömään, koska leikkauksesta oli jo niin monta tuntia, että se sai jo syödä.

Rustingin oripäivät tulivat siis tiensä päähän. Se saa ensin levätä n. viikon karsinassa, mutta sillä saa ajaa kyllä kävelyä hyvin hillitysti. Haavaa hoidetaan huuhtelemalla haalealla vedellä ja penisiliinillä. Neesan ongelmaan ei saatu varsinaista vastausta. Täytyy nyt vain katsoa, miten homma etenee ja jos kieltely jatkuu, niin täytyy miettiä hyppäämisen lopettamista:( Eli silloin meikäläisellä ei olisi varmaan moneen vuoteen kisahevosta ja saisin tyytyä maastossa köpöttelyyn. *huokaus* Katsotaan nyt, miten juttu etenee. Olisi kuitenkin ikävää lopettaa hyppääminen, koska rakastan esteratsastusta lajina tosi paljon! On kuitenkin mentävä hevosen ehdoilla. Siihen asti mennään näillä, mitä on.