Liitokavioita

Heippa taas! Nyt on sellainen olo, että voisi vaikka vähän kirjoittaakin jotain kuulumisista. Kuppi on kotiutunut uuteen talliin ihan hyvin, vaikka aluksi olikin hieman hankaluuksia Neesan ja Nasserin kanssa. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että pidimme haassa väliveräjän kiinni, jolloin kumpikaan ei pääse Kupin kimppuun, mutta ne pystyvät kuitenkin haistelemaan toisiaan aidan takaa. Neesa ei ollut tästä järjestelystä moksiskaan, vaan paineli tottuneesti syömään. Nasseria uusi käytäntö kuitenkin tuntui vaivaavan ja se seistä könötti veräjällä ennen kuin lähti Neesan perään. Tämä heijastui myös hevosen ratsastettavuuteen: Nasser on ollut tällä viikolla tosi hankala ja kireä ratsastaa. En ole saanut sitä rentoutumaan läheskään niin hyvin kuin pari viikkoa takaperin. Lisäksi viikko on ollut aika tuulinen ja Nasserhan ei nauti siitä yhtään. Tuulisuus sai muutkin hevoset hieman hermoiksi, etenkin sunnuntaina, jolloin ne hanattelivat tarhassa oikein kunnolla. Porukkaa villitsi erityisesti Nebraska, joka leikki olevansa aavikon villi hevonen. Se päästeli täyttä laukkaa ympäri hakaa ja pysähtyi välillä korskumaan ja puhaltamaan sieraimet laajana.

Heli ja Kuppi ovat ystävystyneet erittäin hyvin, Helihän on tunnetusti kaikkien kaveri.

Viikonloppuna pihattoon lisättiin olkipaali. Kaikki muut hevoset pysyivät ulkona, mutta Sinileen oli pakko tunkea väen vängällä sisälle. Olkien levityksen jälkeen vaavi jäikin tyytyväisenä massuttamaan niitä. Pian muutkin hevoset siirtyivät pienimmän kanssa ihastelemaan uusia ja puhtaita olkia ja ne viihtyivätkin pihatossa siihen asti, kunnes niitä ruvettiin ottamaan kaikkia sisälle ja ruokkimaan. Talvella, kun hevoset ovat enemmän sisätiloissa, olkia pitää lisätä tosi usein. Sitten hevoset aina juhlivat, ne maistelevat niitä ja piehtaroivat niissä. Aamuisin näkee, kuka on ollut makuulla, kun jouhet on täynnä korsia.

Puhtaita olkia, ihanaa. Maistan vähäsen...

Tänään Sauli oli kokeillut laittaa ensin Neesan muiden hevosten sekaan ja kappas vain, se olikin ollut Kupille ihan kiltti. Vierihoito on siis tepsinyt. Sitten joukkoon oli lisätty Nasser, joka oli myös käyttäytynyt hyvin. Hevoset olivat saaneet olla kaikki samassa tarhassa, mikä on huomattavasti mukavampaa kaikille. Ajattelimme kuitenkin antaa Kupin ja muiden vielä harjoitella pari päivää, ennen kuin avamme väliveräjän, jolloin hevoset pääsevät vielä kauemmaksi laiduntamaan.

Ratsastaessa Nasser oli tänään jälleen normaali, turha hössötys ja älytön sinkoilu olivat tipotiessään. Kävin kävelemässä pellolla, koska kenttä on jälleen sementtiä... Sai Nasserkin hieman palautua eilisestä valmennuksesta, joka oli kohtalaisen rankka. En jaksa ruveta nyt tarkemmin selittelemään mitä tehtäviä teimme, mutta Nasser oli tosi vauhdikkaalla päällä, mikä tuotti välilä hieman hankaluuksia. Taisin hypätä lopuksi n. 100 cm esteitä. Olemme molemmat olleet valkun kanssa positiivisesti yllättyneitä siitä, miten nopeasti Nasser on taas päässyt kiinni hyppyhommiin. Nyt vain treenataan talvi ja kisaillaan muutamat seurakisat ennen kuin helmikuussa alkaa aluekausi.

Sunnuntaina olin parin viikon tauon jälkeen hyppäämässä Aksulla. Hyppäsin tehtävää, joka aloitettiin oikealta kahden ristikon jumppasarjalla, 16 m linja pystylle, lävistäjällä pysty, pitkä lähestyminen okserille, jonka jälkeen vaihdettiinkin sujuvasti laukkaa ja se myötä suuntaa, uudestaan lävistäjällä oleva pysty, linjan pysty ja jumppasarja. Aloitin hyppäämisen ehkä 80 cm sitten nostettiin 90 cm ja lopuksi vielä 100 cm. Aksu hyppäsi tosi hienosti eikä pahemmin pudotellut, paitsi kerran linjalla, kun kuski kusi ponnistuspaikan. Nyt tunnuin kuitenkin ymmärtävän jo hiukan paremmin, kuinka Aksulla ratsastetaan ja sen huomasi siitä, että hevonen ei tehnyt enää mitään ylimääräistä. Minun täytyy vain olla tosi tarkka ulkoapujeni kanssa, koska Aksu on niin valtavan herkkä, että jos tiputan ulkoavut veks, niin hevonen lähtee poikittamaan. Eiköhän tämä yhteinen sävel tästä pian löydy, kun vain harjoitellaan tarpeeksi. Suunnittelimme Aksun omistajan kanssa alustavasti, että jos kisaisin sillä ensi kaudella aluksi 90-100 cm luokkia ja loppukaudesta yrittäisin hypätä sillä 110 cm luokkia. Tämähän tarkoittaa siis sitä, että minun olisi käytävä valkun silmien alla pyörähtämässä Aksun kanssa. Ehkä sekin järjestyy, kun löydämme vain sopivan päivän, joka käy molemmille :)

Olisi kyllä tosi mahtavaa päästä hyppäämään sitä 110, koska silloin olisi myös ehkä mahdollista saada estejoukkue kasaan ensi kaudelle. Seuraltamme kun on puuttunut pitkään se 110 cm:n hyppääjä, mutta nyt sellainen on toivottavasti tuloillaan :D Katsotaan nyt päivä kerrallaan, miten asiat etenevät.