Grande Katastrofe

Nyt ei paljon huvita kirjoittaa, mutta saatte nyt kuitenkin kaikkien aikojen lyhimmän kisaselostuksen. Eilen kello soi kuuden aikoihin, laittelin itseni valmiiksi ja ajelimme tallille. Kävin ruokkimassa hevoset ja menin laittamaan edellisenä iltana pakkaamani kisakamat autoon. Nostellessani kisakamoja autoon, huomasin kisatakin puuttuvan joukosta, voihan vattu... Ei siinä auttanut muu kuin lähteä hakemaan takkia kotoa. Kipaisin takin mukaani ja äkkiä takaisin tallille. Hain hevosen, laitoin sen kuntoon ja lastasin. Pääsimme matkaan onneksi hyvissä ajoin.

Perillä kisapaikalla kävin heti ilmoittautumassa ja menin viemään sen jälkeen Nasserin passin autoon. Juttelin muutaman tutun kanssa ja lähdin kävelemään rataa. Rata ei ollut teknisesti mikään ylivaikea, mutta tiesin jo alussa, että Nasser tulisi pelkäämään maneesia. Kävelyn jälkeen menin laittamaan hevosta valmiiksi. Ehdin kävellä ja ravailla jonkin aikaa, ennen kuin minut pyydettiin verkkaan. Nasser pelkäsi jo verkkamaneesia ihan hulluna: se tuijotteli kaikkea mahdollista ja pelkäsi maneesin nurkassa olevaa kaiutinta... Sain sen kuitenkin jotenkin verkattua ja menin vielä hetkeksi ulos taivuttelemaan hevosta. Pian olikin minun vuoroni mennä kisamaneesiin valmistautumaan. Odotukseni olivat oikeat: Nasser pelkäsi maneesia ihan hulluna, kieppui ja pörhisteli ympäriinsä. Annoin sen kävellä maneesissa ja näytin sille radan erikoisesteet. Sitten tulikin meidän vuoromme. Jännitin varmaan enemmän kuin koskaan. Ykkönen mentiin ihan hyvin yli, kakkosen alla oleva muuri aiheutti pientä tuijottelua, mutta yli mentiin, samoin kolmonen ja 4a-4b, viitosena oleva karkkieste aiheutti pienen pysähdyksen ja paikaltaan ponnistamisen, kuutonen mentiin hyvin yli, samoin seiska. Olimme selvinneet tuossa vaiheessa uusintaan asti. Sitten painettiin vain hanaa, kasi meni hyvin, samoin ysi ja kymppi, mutta kympin ja yhdentoista välissä tapahtui jotain: Nasser luuli ilmeisesti, että sen pitää hypätä ysi väärinpäin ja se lähti vetämään kohti ysiä. Sain sen kuitenkin kaartamaan pienen sekoilun jälkeen yhdelletoista, jonka hyppäsin ilman jalustimia. Kaarteessa sitten tapahtui se, mitä ei olisi saanut tapahtua: maistelin taas vaihteeksi maneesin pohjaa ja hevonen seisoi säikähtäneenä vieressäni. Siinä vaiheessa jo itketti, koska minua harmitti niin totaalisesti. Kuinka huono ratsastaja ihminen voikaan olla, kysynpä vaan... Radasta harmistuneena nousin selkään ja kävelytin hevosta hetken. Riisuimme sen, koska seuraavaan starttiin olisi ainakin kaksi tuntia aikaa. Juotin hevosen ja laitoin heiniä eteen, jonka jälkeen menin katsomaan muiden ratoja.

Pelottava este... Edes tutustuminen ei ole kivaa...

Saamari soikoon, kun pelottaa!!

Aika meni nopeasti ja sainkin mennä pian kävelemään ysikympin rataa. Rata oli loppupuolelta aika syheröinen, melko paljon kahdeksikon kiertoa. Katsoin muutaman ratsukon suoritukset, ennen kuin lähdin laittamaan omaa (sota)ratsuani kuntoon. Verkassa Nasser oli jo paljon rennompi ja rauhallisempi, vähän liiankin. Ennen kuin huomasin, oli taas minun vuoroni startata. Rata meni muuten ok, mutta parin ekan esteen jälkeen hepo alkoi hyytyä, ikään kuin se olisi mennyt käsijarru päällä. Sarjalle tulikin kielto. Loppurata mentiinkin varsin karmealla tyylillä yli ja puomeja putoili. Ja mitkäkö olivat fiilikset radan jälkeen? Täysin epäonnistuneet, tunsin itseni niin huonoksi ratsastajaksi kuin vain voi olla. Radalta kertyi 12 vp. Olo oli masentunut ja itkuinen. Olin itselleni vihainen, kun en pystynyt parempaan. Sijoitukset kisoissa olivat jaettu 27 ja 49, eli ei mennyt ollenkaan niin kuin piti. Pakkailin hevosen traikkuun ja ajoimme kotiin nuolemaan haavoja.

Osa kuvista on hieman huonolaatuisia, säätöjä harjoitellaan edelleen... Seuraavat kisat ovat 22.2. Ilmajoella, josko silloin menisi paremmin, kun paikka on hevoselle jo entuudestaan tuttu ja turvallinen...