Rusettiputki sai jatkoa

Postausväli on venynyt taas vähän, pahoitteluni. En ole kuitenkaan viitsinyt kirjoittaa perusjutuista, joita kukaan ei jaksa lukea. Nyt luvassa on kuitenkin pientä höpinää eilisistä kisoista, joissa meni muutamia kömmähdyksiä lukuunottamatta ihan kivasti. Kuvat saattavat olla nyt hieman erilaisia kuin ennen, koska ostin viikko sitten uuden kameran, Canon 700D:n, enkä ole ainakaan vielä mikään mestari sen säätämisessä ja muussa. Lisäksi kamerassa on vielä vain perusputki, mutta ehkä saan hommattua siihen piakkoin pidemmän objektiivin :-) Mutta nyt kuitenkin takaisin kisoihin.

Kisat alkoivat Ilmajoella vasta klo 12, joten sain nukkua pidempään kuin normaalisti kisa-aamuna. Heräiltyäni laitoin itseni valmiiksi ja pakkailin tarpeelliset kamat mukaan. Lähdimme kymmenen aikoihin laittelemaan hevosen kamoja ja itse ratsua kuntoon. Hevoset eivät päässet kurjan sään vuoksi ollenkaan ulos. Sen kyllä huomasi varsinkin Nasserista: polle oli ihan mahdottomalla päällä, kun laitoin sitä valmiiksi. Se vain olisi paremmin kuopsutellut pesarin lattian puhki ja muuta kivaa. Sama päätön meno jatkui, kun vein sen ulos lastausta varten. Nasser vain reuhtoi päällään eikä seisonut hetkeäkään paikollaan. Onneksi se rauhoittui, kun päästiin matkaan. Tällä kertaa olimme kisapaikalla juuri oikeaan aikaan. Kävin säätämässä kameran maneesin olosuhteisiin sopivaksi, niin hyvin kuin tässä vaiheessa osasin. Sitten sainkin mennä jo pian laittamaan hevosta kuntoon ja taivuttelemaan sitä. Ratsastin Nasserin hyvin läpi kotona päivää ennen kisoja, joten elättelin toiveita siitä, että hevonen olisi kisoissa yhtä hyvä. Aluksi se ei ainakaan siltä tuntunut! Lähdin hieman epäilevänä kävelemään ensimmäisen luokan rataa. Korkeutena oli 80 cm ja arvosteluna ihanneaika, joka oli tällä kertaa 45 sekuntia. Rata oli loppupuolella hieman syheröinen, mutta kuitenkin hyvin hahmotettavissa. Kävelemisen jälkeen sain juosta hevosen selkään, koska olin ensimmäisessä verkkaryhmässä. Ensimmäinen ajatus verkassa oli se, että tästä ei tule mitään, kun hevonen esitteli ihan ihme hyppyjä. Verkan lopussa hevonen kuitenkin parani jonkin verran. Kun tuli oma lähtövuoroni, niin ajattelin, että jos hyvin menee, lähden ratsastamaan ihanneaikaa, mutta jos ei, niin antaa olla. Rata menikin mielestäni tosi hyvin toiseksi viimeiseen esteeseen asti. Nasser haparoi hieman kaarteessa, jonka seurauksena tulimme pystylle ristilaukalla ja se tietenkin putosi. Oikeastaan tiesin sen jo esteen edessä, koska hevonen oli täysin poissa tasapainosta, joten puomi ei tullut yllätyksenä. Hevonen kuitenkin hyppäsi tosi hienosti ja olin siihen tyytyväinen, vaikka sijoitusta ei tullutkaan.

Laitoimme hevosen traikkuun hetkeksi, koska seuraavaan luokan alkuun olisi vielä hetki. Katsoin luokan palkintojenjaon ja menin kävelemään rataa, kun siihen saatiin lupa. Luokkana olis siis 90 cm tai isompi arvostelulla 367.1(A2/A2). Itse menin radan ysikymppinä. Jännitin rataa hieman tavallista enemmän, koska en edes muista, koska Nasser on hypännyt viimeksi kisoissa tätä korkeutta. Treeneissä on menty tietysti aika paljon isompaakin, mutta silti minua jännitti. Verkkaan mennessä tuntui kuitenkin jo hieman paremmalta, koska hevonen oli paremmin kuulolla. Otin vain pari hyppyä pystylle ja okserille, koska Nasser tuntui hyvältä ja sillä oli jo yksi rata verkkoineen takana. Perusrata meni ihan ok, mutta uusinta oli tyylillisesti ihan hirveä! Hevonen meni tosi hyvin, mutta viimeisessä oikaisussa sille tuli jokin ja se yritti kääntyä vasemmalle, vaikka piti mennä oikealla. Menin siitä itsekin jotenkin lukkoon, mutta sain hevosen jotenkin vipan esteen yli, jonka jälkeen tapahtui koko kisahistoriani ehkä noloin juttu: en tajunnut mitään, ennen kuin istuin maassa maistelemassa maneesin hiekkaa. Säikähdin, että missä pirussa se maalilinja oikein on ja huomasin helpotuksekseni, että olin ratsastanut maalilinjan yli ennen satulasta kellahtamista. Nasser seisoi kiltisti vieressäni ja odotti, että nousenko ollenkaan ylös. Pudistelin hiekat vaatteistani ja talutin pollen ulos naama punottaen. Tiesin heti nojanneeni liikaa ulkojalustimelle pienen kaarresählingin jälkeen ja siksi tietenkin putosin. Olin hetken ihan hirveän nolona koko tippumisesta, mutta ajattelin, että sattuu näitä vahinkoja paremmillekin ratsastajille. Tuomarin kuulutus kertoi, että olin siinä vaiheessa toisena luokassa. Olin Nasseriin supertyytyväinen, mutta omasta mielestäni ratsastin siistimmän radan ensimmäisessä luokassa. No, onneksi nämä eivät olleet tyylikisat... Pienen odottelun jälkeen kuulutettiin tulokset, oli tippumisestani huolimatta toinen :) Sininen rusettiputki sai siis jatkoa, hyvä Nasser!

Rusetti suoraan ja menoksi ♥

Seuraavat kisat ovatkin kauden ensimmäiset aluekisat, jotka ratsastetaan 16.2. EPURissa. Siellä hyppään varmaan 80 ja 90 cm luokat. Ysikymppi on samalla aluecupin ensimmäinen osakilpailu.