Nyt mie romahan!

Kirjaimellisesti... Eilisistä aluekisoista ei ole kyllä paljoa kerrottavaa, ainakaan meidän osaltamme. Luokkina olivat ne perus 80 ja 90 cm. Kasikymppi oli ihanneaikaluokka, ysikymppi taas 367.1 arvostelulla. Kisat alkoivat vasta kymmeneltä ja hyppäsin vasta kisojen kolmannessa luokassa, joten meillä ei ollut mikään hirveän kiireinen aamu. Kisoihin lähdimme ajelemaan kymmenen aikoihin. Perillä kisapaikalla valkkuni juoksi ensimmäisenä vastaan ja lähdin kiertämään rataa. Luokissa 2a ja 2b oli nimittäin yhteinen rataan tutustuminen. Ehdin opetella radan ja sitten siirryin katsomon puolelle seuraamaan ponien tyyliluokkaa. Luokka oli nopeasti ohi ja sain lähteä laittelemaan omaa ratsua kuntoon. Lähdin luokassa vasta toiseksi viimeisenä, joten ehdin verkkailla Nasseria aika pitkään sileällä. Hevonen tuntui hieman löysältä, eikä sitä oikein huvittanut mikään. Maneesiverkassa hevonen tuntui jo pikkuisen paremmelta. Itse radasta ei ole hirveästi kerrottavaa. Hevonen aloitti ihan hyvin, mutta jo kolmannella esteellä saatiin puomi. Loppurata rullasi jo paremmin, viimeiselle esteelle saimme kuitenkin toisen pudotuksen. Kelailin hetken, että mitähän mä nyt olen ryssinyt, mutta tulin siihen tulokseen, että hevosen jalat vain roikkuivat. Tämä oletus muuttui tiedoksi pihalla, kun yksi tuttuni sanoi, että hepohan vain roikutteli jalkojaan. Luokan ihanneaika oli 54 sekuntia ja oma aikani oli 52,59, eli olisin ollut tuolla ajalla ensimmäinen ei-sijoittunut, murrr... No, pää piti kuitenkin tyhjätä edellisestä suorituksesta, joten en jäänyt vatvomaan pudotuksia sen enempää.

Ysikympin radan kävelin valkun kanssa, suunnittelimme yhdessä, mistä ratsastaisin uusinnassa yms. Hyppäsin vasta viimeisessä verkkaryhmässä, joten ehdin hyvin tehdä ulkona käynti-ravi-käynti-laukka siirtymisiä. Nasser oli selvästi virkeämpi ja eteni pienimmilläkin avuilla. Verkassa se hyppäsi tosi hyvin, joten otin vain muutaman hypyn, pari pystylle ja okserille. Rata ei sitten mennytkään yhtään niinkuin piti: Ykkönen meni hyvin, mutta kakkosella hevonen alkoi possuilla ja kielsi. Rata jatkui viidennelle esteelle asti ihan ok, mutta viitoselle tuli toinen kielto! Olin aivan, että mitä ihmettä tämä nyt on?! Äiti kävelytti hevosta, kun kävin maneesissa juttelemassa vielä valkun kanssa. Valkku sanoi heti, että kiellot olivat hevosen omaa possuilua. Kakkoselle tultaessa olin itse ehkä hieman liian tyytyväinen, mutta hevonen tuli hyvään paikkaan ja olisi pystynyt hyppäämään. Viitoselle tultaessa hevosen ilme oli kuulemma kertonut jo kolme askelta ennen estettä, että en muuten varmasti hyppää.

Kasikympin aikaan olen ihan tyytyväinen, pudotukset olivat kyllä ihan turhia. Ysikymppiin en ole yhtään tyytyväinen. En tajua, mistä minua oikein rangaistaan. Tuntuu, että viisi vuotta olen tehnyt ihan turhaa työtä, jos tulos on kerta tässä. Ketutuksen multihuipentuman tästä tekee se, että teidän hevosen pystyvän paljon parempaan. Se on kyllä valmennuksessa nähty. Tällaisina hetkinä tekisi oikeasti mieli paiskata hanskat tiskiin, etsiä helpompi hevonen ja jatkaa sen kanssa. Onko mitään järkeä kilpailla sellaisella hevosella, joka sikailee. Ilmeisesti on, koska ei minulla ole mitään muutakaan hevosta, jolla kilpailla. Kisaaminen on nimittäin viimeinen asia, josta aion luopua. Olisi tosi kurjaa, jos minun pitäisi lopettaa se nyt, kun edistystäkin tuntui hetki sitten tapahtuneen. Nyt ainakin yksi asia on selvä: Nasserilla hypätään aluekisoissa ainoastaan 80 cm luokkia niin kauan, että ne sujuvat siten, että sillä voi taas kokeilla 90 cm luokkia. Takarajaksi asetan kesäkuun: jos tämä meno jatkuu, lopetan aluekisoissa hyppäämisen ja seurakisojen kautta koko kisaamisen...Ja tämän tekstin jälkeen menen taas sen maailman parhaan possun luokse...

Jottei koko postaus olisi ihan tällaista valittelua, niin ainakin blogin uusi ulkoasu on minusta ihanan keväinen ja omaa fiilistä nostattava!