Otsikot ovat yliarvostettuja

Moikka taas kaikille! Kirjoittelusta on tullut pidettyä taukoa ihan tietoisesti, koska minulla ei ole ollut oikein inspistä postailla+koulussa on ollut kaikenlaisia esitelmiä, kokeita, esseitä ja ties mitä! Nyt kuitenkin ajattelin istahtaa koneen ääreen ja kertoilla hieman, mitä meille kuuluu. Uusia kuvia minulla ei valitettavasti ole, koska viimeinen viikko on ollut niin harmaa ja lumeton, että kuvat ovat aika ankean värisiä.

Parenski sai hiihtolomalla uuden loimen, sitähän filmattiin sitten niin maan perusteellisesti! x)

Maanantaina ratsastelin Nasserilla pitkästä aikaa kentällä ja hevonen oli ihan hullun hyvä lopuksi! Aluksi sain tehdä aika paljon töitä, ennen kuin hevonen rentoutui kunnolla ja alkoi käyttää selkäänsä. Ravissa saatiin jo kaivettua esille muutamia hyviä pätkiä kovan työstämisen jälkeen, laukassa hevonen sitten sanoi itsensä irti, enkä saanut hevosta enää niin hyväksi.

Tiistaina menin myös kentällä, jatkoin hieman edellisen päivän harjoituksien työstämistä ja hevonen tuntuikin lopuksi oikein kivalta, jopa laukassa. Tiistaina kävimme Neesan kanssa myös tarkastuksessa, jossa tutkittiin, onko sen hankosidevamma edennyt mihinkään suuntaan kuluneen 5 kk:n aikana. Henkilökohtaisesti olin ihan varma, että hevonen ei olisi vieläkään kunnossa, koska Neesa on ollut pelkkää käyntiä ratsastaessakin niin tajuttoman jäykkä. No, eipä se ollutkaan kunnossa, niinkuin ounastelinkin. Vamma ei ole mennyt pahemmaksikaan, mutta ei se ole parantunutkaan. Hankoside oli kyllä jo parempi, mutta vamma oli siirtynyt ylemmäksi kuin se oli alunperin. Tukiside taas ei ollut hirveän hyvä, se selittääkin, miksi hevonen on ajoittain niin jäykkä ja kävelee ''suorin jaloin''. Diagnoosi oli siis seuraavanlainen: Vamma ei ole parantunut, eikä huonontunut, mutta koska se tulee luultavasti olemaan krooninen, niin Neesa pysyy pelkkänä harrastehevosena loppuelämänsä. Toisin sanoen sillä maastoillaan kevyesti, eikä enää valmentauduta tavoitteellisesti missään lajissa. Toisaalta en ole yhtään harmissani, koska arvasin tämän etukäteen. Minulle on tärkeintä, että hevonen voi muuten hyvin ja on tyytyväisen oloinen.

Keskiviikkona jatkoin Nasserin työstämistä kentällä. Treenailin aika paljon laukanvaihtoja ja siirtymisiä. Siirtymiset menivät ihan jees, hevonen olisi saanut ajoittain reagoida apuihin nopeammin, mutta olin silti ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Laukanvaihdot vasemmalta oikealle tuottavat vielä Nasserille pieniä pukitushepuleita, mutta oikealta vasemmalle se pystyy vaihtamaan jo ilman hirveää hepulikohtausta. Treenaamiseen saa kummasti lisää motivaatiota, kun huomaa, että haa, olen saanut tämän hevosen oppimaan jotain uutta!

Torstaina kävimme äidin kanssa pitkästä aikaa melko reippaalla maastolenkillä. Hevosetkin tuntuivat nauttivan ainakin kotiin paluusta... Nasserkin, joka yleensä ei tykkää laukata maastossa ensimmäisenä, paineli korvat tötteröllä eteenpäin kuin mikäkin hyöryjuna. Tänään en ole päässyt ratsastamaan ollenkaan, koska koko päivän on satanut, tylsää... Huomenna olisi pitänyt olla kisat Seinäjoella, mutta ne peruuntuivat parkkeerausalueen kunnon ja sääolosuhteiden vuoksi, harmin paikka! Seuraavat kisat ovat vasta loppukuusta eli tässä tulee nyt pikkuinen tauko kisaamiseen. No, tämän ajan voi käyttää hyväksi treenaamalla itseään ja ratsuaan tuleviin koitoksiin, ties mitä kaikkea jännää tässä ehtii kevään mittaan tapahtua ;)