Tampereen hevosmessut 6-7.4. ja muuta kivaa

Koulu on taas vaatinut oman veronsa arjesta, joten koneelle ei ole ollut paljon asiaa. Nyt kuitenkin ehdin istahtaa alas ja kirjoitella hieman viime viikonlopun messuista ja muistakin jutuista.

Kävimme messuilla lauantaina. Naapurikunnan ratsastusseuran ratsastusseura oli järjestänyt linjurikyydin, joten matkasimme heidän kanssaan. Matka taittui ihan mukavasti jutellessa ja syödessä... Pysähdyimme Ylöjärvellä Hööksissä hieman shoppailemaan. Itselleni en löytänyt oikeastaan mitään tarpeellista, Neesalle olisi kyllä löytynyt miljoona ihanaa tavaraa. Ostin vain sellaisen sinisen jumbokassin, johon voi laittaa kuljetuksen ajaksi varusteita ym. Äiti löysi alennusrekistä JH Collectionin farkkuratsastushousut.

Perillä Messukeskuksessa olikin jo paljon ihmisiä. Kojut olivat täynnä itselleen vaatteita etsiviä tai muuten vaan hypistelijöitä. Itse etsin kuumeisesti uusia kisahousuja... Monella muulla näytti olevan samat aikeet. Sovituskoppeihin oli ihan kivat jonot, mutta onneksi siinä seisoskellessa ehti miettiä, mitä etsisi seuraavaksi.

Kokeilin kahdet KL:n housut ja onneksi toiset olivat sopivat. Löysin yhden näytteilleasettajan kojusta aivan IHANAT kisahousut, mutta äiti ei antanut edes sovittaa, koska ne maksoivat noin 250e... Housut, jotka ostimme, olivat vähän edullisemmat ja niissä oli taskussa pieni logo. Ihan passelit minulle.

Housuja etsittiin ainakin kaksi tuntia, mutta sitten alkoi uuden satulahuovan metsästäminen. Löysinkin Cavallon huovan, joka oli tarjouksessa! Mutta ennen kuin ehdin ostaa sen, kävimme katsomassa näytösareenalle esiintyviä vuonohevosia, suomenhevosia ja yhtä friisiläistä. Kun menin takaisin ostaakseni huovan, se oli jo myyty. Kyllä sapetti, mutta onneksi Pollenpotkusta löytyi juuri ennen kotiin lähtöä tummanvioletti Lami-Cellin huopa, vihreillä kanttauksilla. Myyjillä oli brodeerauskone kuumana, joten tottakai siihen kirjailtiin heti kanttinauhan kanssa sopivalla värillä Neesan nimi.

Näytöksiä tuli katsottua itse asiassa aika vähän, mutta ne, jotka katsoimme olivat aivan mahtavia. Islanninhevoset olivat valtavan söpöjä, samoin vuonikset. Tuttujakin tuli vastaan todella monta ja melkein joka toiselle vastaan kävelijälle saikin sanoa moi:) Messut olivat kaikin puolin onnistuneet ja kotiin päästiin joskus kahdeksan maissa illalla. Luulenpa, että tuonne eksytään uudestaan ensi vuonna. Kamera vain jäi aamuhässäkässä kotiin, joten nappasin vain kännyllä pari kuvaa.

Pelottava poni:D

Sunnuntaina ratsastelinkin kotona ihan normaalisti. Kävimme maastossa äidin kanssa, mutta harmillisesti kesken lenkin Patriinan toinen etukenkä irtosi. Äiti joutui sitten kääntyä kotiin ja minä kiersin Neesalla lenkin loppuun. Onneksi Sauli osaa itse kengittää ja niin Patriin saatiin kenkään samana iltana.

Illalla lähdin ratsastusseurani kevätkokoukseen. Kokouksessa juteltiin kevään kisoista ja muista tapahtumista. Herpesviruksen takia parit kisat voidaan joutua perumaan, riippuu kuinka tilanne etenee. Seura myös palkitsi minut ja Neesan komealla loimella, koska olin Karsin historian ensimmäinen aluekisavoittaja. Sain mukaani myös valmistuneen seuratakkini (itse maksettu, ei palkinto). Takki ja loimi olivat aika kivat, kiitos vielä seuralle! Molempiin oli myös brodeerattu seuramme logo. Kokouksen jälkeen saimmekin ajella lumisateessa kotiin, koska minulla oli saksan ja historian kokeisiin luku edessä.

Soijaa pukkaa!

Koulu on taas vaatinut osansa ja en ole ehtinyt istahtaa ollenkaan koneen äärelle. Nyt kuitenkin naputtelen teille pienen yhteenvedon meidän viikostamme.

Maanantai ja tiistai meni ihan normaalisti heppoja ratsastellessa. Molempina päivinä oltiin maastossa kohtuu reippailla lenkeillä. Tiistaina täytyi myös mennä takaisin kouluun ja silloin aloitettiin myös uuden tallikämpän rakentaminen. Tuosta tallikämpästä infoilen lisää heti, kun se etenee tiettyyn pisteeseen.:)

viilipytty...

Keskiviikkona oli pitkästä aikaa valmennus. Tehtiin ensin kontrolliharjoituksia ja sitten hypättiin rataa. Neesa oli aluksi tosi tahmea tauon jäljiltä, mutta parani paljon loppua kohden. Keskiviikkona korviini kulkeutui myös tieto herpesviruksesta! Apua, jos sellainen iskeekin Neesaan tai mihin tahansa muuhun meidän hevoseemme. Olisi kamalaa, jos yksi hepoista sairastuisi, koska silloin kaikki seitsemän muuta olisivat myös vaarassa tarttua. Sinileekin kun on vasta 10 kk:ta vanha... No, toivotaan, että virusepidemia ei iske tänne Pohjanmaalle  kuten esimerkiksi Ypäjälle. Kaiken lisäksi virusta epäillään ykköstyypin virukseksi, joka voi aiheuttaa hevoselle hermosto-oireita ja pahimmassa tapauksessa hevonen voi kuolla! 

Torstaina kävin ratsastelemassa ihan normaalisti ja tarkkailin tietysti, näkyisikö viruksesta oireita. Taidan olla hieman vainoharhainen...Eipä näkynyt ja kovasti olivat hevoset pirteitä, varsinkin Neesa ja Nebraska. Maastolenkki taisi olla enemmän kuin vain hieman reipas:D Hevoset kuitenkin selvästi nauttivat siitä.

Terve kuin pukki

Tänäänkin ratsastettiin maastossa. Kenttä alkaa kuitenkin olla pian niin sula, että kohta saadaan harjoiteltua ulkonakin ihan kunnolla. Kunhan nyt vain aurinkoiset kelit jatkuisivat, sunnuntaiksi luvattiin nimittäin lunta, jipii... Neesa saakin huomenna vapaapäivän, sillä lähdemme äidin kanssa aamulla kuudelta kohti Kauhavaa, josta matka jatkuu Ylöjärven Hööksin kautta kohti Tampereen hevosmessuja. Valitettavasti herpesvirus on kuitenkin karsinut päivän ohjelmistoa: Tammer Trophy-esteratsastuskilpailu on peruttu, koska kilpahevosten kanssa ei haluta ottaa turhia riskejä. Lisäksi ratsastuskouluoppilaiden olympialaiset on peruttu samasta syystä... Voihan kehvelin virus, sanon minä! Onneksi messuilla on myös paljon muuta ohjelmaa. Lisäksi etsin itselleni uudet kisahousut (toivottavasti löydän sopivat) ja yritän bongata Anna-Julia Kontion messuväen joukosta, nimmarin toivossa tietenkin.:)

Hevostentäyteinen miniloma

Pääsiäisloma on kulunut oikein rattoisasti hevosten ja aurinkoisen sään merkeissä. Oma lomani alkoikin jo torstaina, koska vanhempamme olivat silloin yhtenä lauantaina koulussa vähän katselemassa, millaista siellä onkaan:) Palkaksi siitä me oppilaat saimme ylimääräisen vapaapäivän, ei hassumpaa. Torstai sujui siis kotona oleskellen ja leipoen. Viiden aikana kuitenkin lähdimme äidin kanssa tallille ja kävimme Neesalla ja Patriinalla oikein reippaalla maastolenkillä. Hevosetkin tuntuivat nauttivan lenkistä oikein kunnolla, Neesakin, joka ei ole tunnetusti mikään intoilija työnteossa:D Nyt neiti kuitenkin päästeli häntä soihtuna Patriinan perässä.

Neesa tulossa kotiin.

Patriin tulee hieman vauhdikkaammin.

 Pikku formula kiitää kotiin:)

Perjantaina ratsastinkin kaksi hevosta. Ensin kävimme maastossa Neesalla, Patriinalla ja Parenskilla. Parenski veti tietysti rekeä, minä ja äiti tulimme ratsain perässä. Lenkki oli ainakin Neesan osalta todella vauhdikas, neidin pieni sisäinen arabi taisi hieman nostaa päätään tavallista korkeammalle. Pellolla liikkuvat moottorikelkat aiheuttivat tunteenpurkauksia, joita Neesa ei ole ikinä esittänyt, ainakaan minun istuessani selässä. Ensin kelkkoja täytyi tuijottaa jonkin aikaa ja sitten hepo räjähti kirjaimellisesti käsiin! Se oikein keräsi itsensä kasaan ja ryntäsi pukitellen eteenpäin. Eipä se kauan sitä ehtinyt jatkaa, kun Patriinan häntä tuli jo vastaan. Loppumatkankin Neesa pörhisteli tavallista enemmän, mutta kotiin päästyään hevonen rauhoittui.

Neesa kentällä joskus alkuviikolla.

Neesan jälkeen ratsastin vielä Nebraskalla kentällä. Hevonen kulki pieniä pätkiä oikein kivasti, vaikka tien toisella puolen tarhassaan kuljeskelevat oripojat olisivatkin olleet paljon kiinnostavampia kuin minä. Nebraska kuitenkin oli jo paljon paremman tuntuinen kuin viimeksi, kun ratsastin sillä. Tuntui jotenkin, kuin se olisi ymmärtänyt enemmän, mitä siltä pyysin. En tiedä, luulinko vain, mutta ainakin Nebraska vastasi apuihin kuuliaisemmin kuin aikaisemmin.

Pää poikki ratsastajalta ja Nebraska kuvaan. 

Lopuksi tuli niin lämmin, että toppatakin sai nakata mäkeen

Lauantaina ennen ratsastamista kävimme pyörähtämässä vielä Agrimarketissa. Tarkoitus oli vain vähän katsella, mutta sitten löysinkin hyllystä pari Eltin kisapaitaa, Neesalle uuden riimun ja itselleni vielä uudet ratsastussukat. Siinä hulahtikin hevosyhdistykseltä saatu lahjakortti, jonka vastaanotin muutama viikko sitten palkintogaalassa...

Ehdin päivän aikana ratsastaa parikin hevosta. Ensin hainkin Rustingin tarhasta ja satuloin sen. Rustingin selässä on käyty viime kesänä pari kertaa, joten ajattelin kokeilla, muistaako se minua vielä. Olihan se aluksi vähän järkyttynyt, kun nousin selkään. Saappaankärjet olivat erittäin omituiset, kun ne roikkuivat kyljillä... Pian Rustinki kuitenkin muisti, kuinka homma hoidetaan ja oli oikein rauhallinen. Tammathan tietysti huomasivat oripojan kentällä ja tulivat ihmettelemään sitä. Luulin, että nyt alkaa kauhea oristelu, mutta päinvastoin! Rustinki näytti lähinnä pelkäävän tammoja, etenkin Patriinaa, joka suojeli varsaansa vieraalta haastajalta erittäin äkäisesti. Niin kuin Sinilee enää mitään suojelua tarvitsisi... Rustinki ei uskaltanut edes kävellä kentän vasenta laitaa, kun Patriin luimi ja naksutteli hampaitaan viereisessä tarhassa. Nasserkin yritti muka esittää jotain, ja piti laumaansa hyvin silmällä, jos vieras tunkeilija kävisi uhkaavaksi. Pian hevoset kuitenkin rauhoittuivat, kun huomasivat Rustingin harmittomaksi.

Nasser vahtii laumaansa tarkkaavaisena.

Blondeilla on hauskempaa?

Rustingin jälkeen ratsastin vielä Neesalla kentällä. Tamma oli hieman unessa, mutta parani koko ajan loppua kohti. Keskityin lähennä temponvaihteluihin ja taivutuksiin. Kun sain Neesan hoidettua, äiti heitti minut kotiin, koska lähdin parin kaverini kanssa elokuviin Kauhavalle. Elokuva oli itse asiassa aika hyvä, vaikka en edes ollut lukenut kirjaa, jonka pohjalta elokuva oli tehty. Illalla kävimme vielä polttamassa pääsiäiskokon ja sitten olikin hevosten iltaruokinnan aika. Nukkumaan pääsin joskus kahdentoista aikoihin.

Sunnuntaina kävimme pitkällä ja paikoitellen vauhdikkaallakin maastolenkillä. Neesan ja Nebraskan välille meinasi loppumatkasta tulla kilvanjuoksua ja huh huh, kun ratsastajia vietiin. Tulipahan päästeltyä vähän höyryjä...

Pian alkaa taas arki ja sen myötä valmennukset! Valmentaja on ollut lomailemassa, joten valkuista on kertynyt noin kolmen viikon tauko. On ihanaa päästä taas treenaamaan jonkun valvovien silmien alle. Seuraava postaus käsittelee siis luultavasti keskiviikon estevalmennusta, joten näkyillään taas silloin!:)

Hööksin kilpailu

En nyt ehtinyt/jaksanut enää ruveta väsäilemään mitään hienoa asettelua, joten ilmoitan tämän ensin kirjallisesti. Osallistuin siis Hööksin facebook-sivulla käynnissä olevaan kilpailuun, josta voi käydä lukemassa lisää täältä. Äänestämässä saa käydä, jos haluaa:) Asun löydät täältä, siihen kuuluvat alla olevat vaatteet.